... Erkon ja Alman ynnä muun valtamedian päätoimittajien ja kolumnistien tulisuojan turvin.
Siinä kelpaa näilläkin kapisilla saiteilla pienempien kihojen kaihoten "muistella", vaikkei olisi moisiin taistoihin - ikäväkseen ja/tai murheekseen - vielä mukaan ennättänytkään, miten joissakin mittelöissä ja joskus toinenkin sija saattaa joskus olla ihan kelvollinen...
(Etenkin kun globaaleissa skaboissa voi pistesijoillekin sijoittuminen osoittautua mahdottomaksi?)
Otteet ovat muutenkin kuin menneiltä vuosikymmeniltä, toki ei vielä aivan parilta ensimmäiseltä sieltä viime vuosisadan puolelta.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja on kotisivuillaan viime päivinä ansiokkaasti arvioinut rynnistystä:
"Suomessa on meneillään on selvä ja systemaattinen kampanja yhteiskunta- ja ulkopolitiikan muuttamiseksi Suomessa. Näkemystä ei tarvitse perustella millään konspiraatioteorioilla, riittää kun seuraa suomalaista valtamediaa ja sitä miten sen otteet ovat koventuneet ja sanoma oikeistolaistunut."
Samankaltaiseen aikalaisarviointiin olen päätynyt itsekin - ja sen myös näillä saiteilla seuraavasti julki saattanut:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>><
"EVAn uusaktivoituminen tähtää kansan tahdon nujertamiseen...
Kirjoittanut: TimoTARistimäki 15.11.2004 klo 13.35
...keskeisesti samoin metodein, joilla EVA, KTTS ja SYT kävivät taistoon radikalisoitunutta (opiskelija)nuorisoa vastaan 1970-ja 1980-luvuilla. Eläkepäivinään pääasiassa Erkon median kolumnien kautta vaikuttamaan keskittyneen Max Jakobssonin opetuslapsina häärivät nyt vain takavuosien nusut eli Risto E.J. Penttilän ja Jukka Tarkan kaltaiset poliittiset potkupalloilijat tmv. maalari(vahdi)t, joiden pallopoikana Henrikki Heikan kaltaiset erikoistutkijat puolestaan kuvitellevat jo itselleen tietä tähtiin...
Jos näillä kapisilla keskustelusaiteilla nyt yleensä on mieltä pyrkiä mihinkään, pyrittäköön nyt tälläkin kirjoituksella vaikka siihen, että satunnaisemmatkin surffailijat tajuaisivat esim.globalisaatiokupletin juonen (vaikka seuraavan mietteen sanomin)...
"Valtaa saatuaan muuttaavat jättiyhtiöt maailmaa mielensä mukaan. Hallitukset kuuluvat niiden palveluskuntaan, vaikka kansa maksaakin palkat."
Samuli Paronen: Testamentti, 1999 (toim. Hannu Mäkelä)
Nimimerkin "Auringon poika" kanssa taitaa meikämannella käydä silti eli joka tapauksessa kuni kaskutaan Albert Einsteinillä käyneen muutamankin "blondin" suhteen.
Kerrotaan näet, että "blondi" kysyi taannoin AE:ltä, mikä ero on ajalla ja ikuisuudella. Siihen AE:n kerrotaan vastanneen, että jos hänellä olisi aikaa selittää käsitteiden ero "blondille", kuluisi ikuisuus, enen kuin "blondi" ymmärtäisi kyseisen eron...
Kasku on häijysti, mauttomasti ja sovinistisesti ns. blondivitsi, joten kyllä se ainakin aika ajoin tuntuisi ansaitsevan verkkokeskustelupalstojen nimimerkkien tarpeisiin aivan oman sovelluksen ja version!
"Avauksen pituudestaan huolimatta, jää epäselväksi, ollaanko siinä EVA:n ja kumppaneiden kanssa sitä mieltä, että Lipponen ja hänen ulkopolitiikkansa pitäisi saada takaisin."
Että pitäisikö? Minun kannallani senkään asian suhteen ei nyt niin paljon liene väliä, mutta tuskin "Auringon pojan" ynnä muiden Keplereiden lisäksi kukaan voi olla kannastani vähimmässäkään määrin epätietoinen.
Joten sanottakoon se heille rautalankaisesti vaikkapa näin: Ikävä kyllä, näyttää siltä, ettei Lipposta ja hänen ulkopolitiikkaansa tarvitse saada takaisin, sitähän - muun muassa pääministeri Matti Vanhasen itseään toistavin vakuutuksin noudatetaan koko ajan eli täyttä päätä.
Eikä takaisin tarvitse saada EVAlta niinikään suitsuketta saavaa sailaan sinipunaista talouspolitiikkaakaan. Vanhasen-Kalliomäen nimissä nykyhallitus on jatkanut sen toteuttamista kolmessa vuorossa,ihan tukisukat rullalla!
Muodon vuoksi muutamat palkansaajarahvasta "edustavat" ihalaiset, mäenpäät, piekat ja vuorenmaat - ja myös työtätekevää talonpoikaistoa "edustavat" härmälät - ovat olevinaan kärmeisssään uusliberalistisesta menosta, mutta itse asiassa he kaikki odottavat ns. hame korvilla vain tilaisuutta mennä vielä jonakin loppusyksyisenä yönä sinisilmäisesti panemaan silmät punaisina puumerkkinsä alle semmoiseen tulopoliittiseen sopimukseen, jota sitten taas demari- ja muu porvariviestimet saavat luvan markkinoida rahvaalle tyyliin "huono, mutta paras mahdollinen"...
Jos joku sattui loppuviikosta katsomaan A-piste -ohjelman TV1:n pääuutislähetyksen jälkeen, saattoi saada mahdollisuuden saada silmiään auki nykyisestä talouspoliittisesta menosta. Professori Pertti Koistinen Tampereen yliopistosta analysoi terävästi nykyisen taloudellisen ja poliittisen eliitin (ja siihen kuuluu nykyään kiistatta myös työkansan rahoittama ay-eliitti) sekä tavallisen kansan eli ns. rahvaan erkaantumista toisistaan - niin arvoiltaan, moraaliltaan, näkemyksiltään kuin taloudelliselta ja sosiaaliselta asemaltaankin.
"Oletan avauksen olevan EVAn pyrkimysten puolella, -onhan TimoTAR muutenkin keskittynyt Matti Vanhasen politiikan arvostelemiseen", arvelee "Auringon poika" toisen kappaleen virkkeessään.
Ja miten ollakaan, jälleen pieleen (vaikka oletus sattuisi nyt olemaan pirullisessa mielessä tehty)!
Vaikka Matti Vanhasta ja hänen hallituksensa politiikkaa tiukasti kritisoinkin, en toki kritisoi sitä siksi, että olisin mitenkään "EVAn pyrkimysten puolella". Kritisoin Matti Vanhasta ja hallitustaan nimenomaan ja juuri siksi, että "Matti Vanhasen politiikka" näkyisi kaikissa keskeisissä talous- ja yhteiskuntapoliittisissa kysymyksissä olevan itse "EVAn pyrkimysten puolella". (Niin EVAn kuin esim. Jaakonsaaren, Hiekan ja viimeksi sitten Kataisenkin Vanhas-moitteet ja -väitteet (koskien mm. Vanhasen hallituksen EU-politiikkan mahdollista "jarrumiehisyyttä" tai vastaavaa) ovat lähinnä kosmeettisia; Vanhasen EU- (ja myös Nato-)kattauksesta kaiketi puuttuu "se viini", mutta muuten kyllä taloudellinen ja poliittinen eliitti suorastaan kuolaa pöydän antimien ääressä!)
Matti Vanhasta voin toki ilmoittaa edelleen jyrkästi tukevani taantumusta vastaan; viime aikoina taantumusta ei vain ole kovinkaan hyvin voinut enää hahmottaa Vanhasen ja Kalliomäen (s.o. Lipposen) politiikan takaa.
Ja voinhan minä samalla ilmoittaa senkin, että tuen myös presidentti Tarja Halosta, toki häntäkin (vain) taantumusta vastaan; ja tässä tapauksessa vaikkapa vain muutamankin globalisaatioraporttiin liittyvän kannanottonsa valossa katson myös pääministeri Vanhasen kuuluvan aivan avoimesti "taantumukseen"...
Sapienti sat?
Linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005371653
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005369748#22000000005369748
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Erkki Tuomiojalle myös kiitos ja ylistys" seuraavasta huomiosta:
"Kun Virkkunen surkuttelee toisinajattelun surkeaa asemaa Suomessa,on sentään kiitettävä hänen lehteään siitä, että se eilen myös julkaisi muutaman sentin uutisen arkkipiispa Jukka Paarman puheesta. Paarma oli huolissaan suomalaisia arvoja uhkaavasta itsekkyydestä ja mammonasta ja laajemmin siitä, mitkä arvot ohjaavat globaalista päätöksentekoa. Sitä sietäisi pohtia vähän laajemmin myös HS:ssa."
Erkki Tuomiojan nettikolumni ansaitsee tulla näillä saiteilla surffailevien tietoon ihan selkokielisenä - ja ihan kokonaan:
Ulkoministeri Erkki Tuomioja:
SANOMIEN LASITALOSTA HEITELLÄÄN KIVIÄ
Suomessa on meneillään on selvä ja systemaattinen kampanja yhteiskunta- ja ulkopolitiikan muuttamiseksi Suomessa. Näkemystä ei tarvitse perustella millään konspiraatioteorioilla, riittää kun seuraa suomalaista valtamediaa ja sitä miten sen otteet ovat koventuneet ja sanoma oikeistolaistunut.
Rivit on tässä informaatiosodassa pidettävä suorana. Helsingin Sanomillekin löytyy isännän ääni, eikä se ole Aatos Erkon. Päätoimittaja Janne Virkkunen joutui sunnuntaihesarissa poikkeuksellisesti selittelemään heidän julkaisemaansa kolumnia, jossa sangen osuvalla ja herkuttelevalla tavalla pantiin matalaksi EVA:n raportti Suomen menestyksen eväistä sen naurettavan mahtipontisuuden ja saarnaavaisuuden vuoksi.
Nyt Virkkunen kertoo, miten "kulissien takana tämän lehden pääkirjoitustoimittajan Pentti Sadeniemen raportin esitystapaan kohdistunut arvostelu herätti melkoista huomiota ja siitä yksittäisestä kirjoituksesta tehtiin aivan turhia ja pitkälle meneviä johtopäätöksiä." Virkkunen vakuuttaa, ettei lehden linja horju ja että EVA:n raportti, jossa oli värikästä ja itsetietoista kieltä, oli asiansa puolesta tietenkin oikeassa.
Virkkusta voi lohduttaa, ettei lehden lukijoille ole jäänyt lehden linja tässäkään epäselväksi.
Virkkunen siteeraa Bertolt Brechtiä, joka välirauhan aikana Suomessa pakolaisena kirjoitti runon Suomessa asuvasta kansasta, joka vaikenee kahdella kielellä. Virkkusen mukaan Suomi on edelleenkin yhden totuuden maa, jossa vaihtoehtojen esittämistä ja toisinajattelua katsotaan karsaasti. Jos näin on, niin mediassa se yksi totuus löytyy EVA:n kaurapuurosta, jota HS ja muu pääkirjoittajien joukko yrittää syöttää vastahakoiselle kansalle.
Tilannetta tarkastellessa tulee mieleen, että Brecht on edelleen oikeassa, mutta ei Virkkusen siteeraaman vaan toisen runonsa perusteella. Siinä kerrotaan, miten kirjailijaliiton sihteeri jakoi v. 1953 kesäkuun 17. päivän kansannousun jälkeen Itä-Berliinissä lentolehtisiä, joissa kerrottiin kansan menettäneen hallituksen luottamuksen ja voivan saada sen takaisin vain tekemällä kaksin verroin enemmän työtä. "Eikö olisi yksinkertaisempaa hajottaa kansa ja valita uusi tilalle?"
Tänään tämän Brechtin kysymyksen voi esittää EVA:lle ja EK:lle. Heidän tupoviestinsä voi kärjistää muotoon, että kansan tulisi tehdä kaksi kertaa enemmän työtä puolta pienemmällä palkalla, jotta eliitti voisi nauttia kaksi kertaa suuremmista tuloista, mieluummin ilman verottajan häiritsevää väliintuloa.
Kun Virkkunen surkuttelee toisinajattelun surkeaa asemaa Suomessa,on sentään kiitettävä hänen lehteään siitä, että se eilen myös julkaisi muutaman sentin uutisen arkkipiispa Jukka Paarman puheesta. Paarma oli huolissaan suomalaisia arvoja uhkaavasta itsekkyydestä ja mammonasta ja laajemmin siitä, mitkä arvot ohjaavat globaalista päätöksentekoa. Sitä sietäisi pohtia vähän laajemmin myös HS:ssa.
15.11.2004
Lähdelinkki: http://www.tuomioja.org/
Siinä kelpaa näilläkin kapisilla saiteilla pienempien kihojen kaihoten "muistella", vaikkei olisi moisiin taistoihin - ikäväkseen ja/tai murheekseen - vielä mukaan ennättänytkään, miten joissakin mittelöissä ja joskus toinenkin sija saattaa joskus olla ihan kelvollinen...
(Etenkin kun globaaleissa skaboissa voi pistesijoillekin sijoittuminen osoittautua mahdottomaksi?)
Otteet ovat muutenkin kuin menneiltä vuosikymmeniltä, toki ei vielä aivan parilta ensimmäiseltä sieltä viime vuosisadan puolelta.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja on kotisivuillaan viime päivinä ansiokkaasti arvioinut rynnistystä:
"Suomessa on meneillään on selvä ja systemaattinen kampanja yhteiskunta- ja ulkopolitiikan muuttamiseksi Suomessa. Näkemystä ei tarvitse perustella millään konspiraatioteorioilla, riittää kun seuraa suomalaista valtamediaa ja sitä miten sen otteet ovat koventuneet ja sanoma oikeistolaistunut."
Samankaltaiseen aikalaisarviointiin olen päätynyt itsekin - ja sen myös näillä saiteilla seuraavasti julki saattanut:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>><
"EVAn uusaktivoituminen tähtää kansan tahdon nujertamiseen...
Kirjoittanut: TimoTARistimäki 15.11.2004 klo 13.35
...keskeisesti samoin metodein, joilla EVA, KTTS ja SYT kävivät taistoon radikalisoitunutta (opiskelija)nuorisoa vastaan 1970-ja 1980-luvuilla. Eläkepäivinään pääasiassa Erkon median kolumnien kautta vaikuttamaan keskittyneen Max Jakobssonin opetuslapsina häärivät nyt vain takavuosien nusut eli Risto E.J. Penttilän ja Jukka Tarkan kaltaiset poliittiset potkupalloilijat tmv. maalari(vahdi)t, joiden pallopoikana Henrikki Heikan kaltaiset erikoistutkijat puolestaan kuvitellevat jo itselleen tietä tähtiin...
Jos näillä kapisilla keskustelusaiteilla nyt yleensä on mieltä pyrkiä mihinkään, pyrittäköön nyt tälläkin kirjoituksella vaikka siihen, että satunnaisemmatkin surffailijat tajuaisivat esim.globalisaatiokupletin juonen (vaikka seuraavan mietteen sanomin)...
"Valtaa saatuaan muuttaavat jättiyhtiöt maailmaa mielensä mukaan. Hallitukset kuuluvat niiden palveluskuntaan, vaikka kansa maksaakin palkat."
Samuli Paronen: Testamentti, 1999 (toim. Hannu Mäkelä)
Nimimerkin "Auringon poika" kanssa taitaa meikämannella käydä silti eli joka tapauksessa kuni kaskutaan Albert Einsteinillä käyneen muutamankin "blondin" suhteen.
Kerrotaan näet, että "blondi" kysyi taannoin AE:ltä, mikä ero on ajalla ja ikuisuudella. Siihen AE:n kerrotaan vastanneen, että jos hänellä olisi aikaa selittää käsitteiden ero "blondille", kuluisi ikuisuus, enen kuin "blondi" ymmärtäisi kyseisen eron...
Kasku on häijysti, mauttomasti ja sovinistisesti ns. blondivitsi, joten kyllä se ainakin aika ajoin tuntuisi ansaitsevan verkkokeskustelupalstojen nimimerkkien tarpeisiin aivan oman sovelluksen ja version!
"Avauksen pituudestaan huolimatta, jää epäselväksi, ollaanko siinä EVA:n ja kumppaneiden kanssa sitä mieltä, että Lipponen ja hänen ulkopolitiikkansa pitäisi saada takaisin."
Että pitäisikö? Minun kannallani senkään asian suhteen ei nyt niin paljon liene väliä, mutta tuskin "Auringon pojan" ynnä muiden Keplereiden lisäksi kukaan voi olla kannastani vähimmässäkään määrin epätietoinen.
Joten sanottakoon se heille rautalankaisesti vaikkapa näin: Ikävä kyllä, näyttää siltä, ettei Lipposta ja hänen ulkopolitiikkaansa tarvitse saada takaisin, sitähän - muun muassa pääministeri Matti Vanhasen itseään toistavin vakuutuksin noudatetaan koko ajan eli täyttä päätä.
Eikä takaisin tarvitse saada EVAlta niinikään suitsuketta saavaa sailaan sinipunaista talouspolitiikkaakaan. Vanhasen-Kalliomäen nimissä nykyhallitus on jatkanut sen toteuttamista kolmessa vuorossa,ihan tukisukat rullalla!
Muodon vuoksi muutamat palkansaajarahvasta "edustavat" ihalaiset, mäenpäät, piekat ja vuorenmaat - ja myös työtätekevää talonpoikaistoa "edustavat" härmälät - ovat olevinaan kärmeisssään uusliberalistisesta menosta, mutta itse asiassa he kaikki odottavat ns. hame korvilla vain tilaisuutta mennä vielä jonakin loppusyksyisenä yönä sinisilmäisesti panemaan silmät punaisina puumerkkinsä alle semmoiseen tulopoliittiseen sopimukseen, jota sitten taas demari- ja muu porvariviestimet saavat luvan markkinoida rahvaalle tyyliin "huono, mutta paras mahdollinen"...
Jos joku sattui loppuviikosta katsomaan A-piste -ohjelman TV1:n pääuutislähetyksen jälkeen, saattoi saada mahdollisuuden saada silmiään auki nykyisestä talouspoliittisesta menosta. Professori Pertti Koistinen Tampereen yliopistosta analysoi terävästi nykyisen taloudellisen ja poliittisen eliitin (ja siihen kuuluu nykyään kiistatta myös työkansan rahoittama ay-eliitti) sekä tavallisen kansan eli ns. rahvaan erkaantumista toisistaan - niin arvoiltaan, moraaliltaan, näkemyksiltään kuin taloudelliselta ja sosiaaliselta asemaltaankin.
"Oletan avauksen olevan EVAn pyrkimysten puolella, -onhan TimoTAR muutenkin keskittynyt Matti Vanhasen politiikan arvostelemiseen", arvelee "Auringon poika" toisen kappaleen virkkeessään.
Ja miten ollakaan, jälleen pieleen (vaikka oletus sattuisi nyt olemaan pirullisessa mielessä tehty)!
Vaikka Matti Vanhasta ja hänen hallituksensa politiikkaa tiukasti kritisoinkin, en toki kritisoi sitä siksi, että olisin mitenkään "EVAn pyrkimysten puolella". Kritisoin Matti Vanhasta ja hallitustaan nimenomaan ja juuri siksi, että "Matti Vanhasen politiikka" näkyisi kaikissa keskeisissä talous- ja yhteiskuntapoliittisissa kysymyksissä olevan itse "EVAn pyrkimysten puolella". (Niin EVAn kuin esim. Jaakonsaaren, Hiekan ja viimeksi sitten Kataisenkin Vanhas-moitteet ja -väitteet (koskien mm. Vanhasen hallituksen EU-politiikkan mahdollista "jarrumiehisyyttä" tai vastaavaa) ovat lähinnä kosmeettisia; Vanhasen EU- (ja myös Nato-)kattauksesta kaiketi puuttuu "se viini", mutta muuten kyllä taloudellinen ja poliittinen eliitti suorastaan kuolaa pöydän antimien ääressä!)
Matti Vanhasta voin toki ilmoittaa edelleen jyrkästi tukevani taantumusta vastaan; viime aikoina taantumusta ei vain ole kovinkaan hyvin voinut enää hahmottaa Vanhasen ja Kalliomäen (s.o. Lipposen) politiikan takaa.
Ja voinhan minä samalla ilmoittaa senkin, että tuen myös presidentti Tarja Halosta, toki häntäkin (vain) taantumusta vastaan; ja tässä tapauksessa vaikkapa vain muutamankin globalisaatioraporttiin liittyvän kannanottonsa valossa katson myös pääministeri Vanhasen kuuluvan aivan avoimesti "taantumukseen"...
Sapienti sat?
Linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005371653
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005369748#22000000005369748
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Erkki Tuomiojalle myös kiitos ja ylistys" seuraavasta huomiosta:
"Kun Virkkunen surkuttelee toisinajattelun surkeaa asemaa Suomessa,on sentään kiitettävä hänen lehteään siitä, että se eilen myös julkaisi muutaman sentin uutisen arkkipiispa Jukka Paarman puheesta. Paarma oli huolissaan suomalaisia arvoja uhkaavasta itsekkyydestä ja mammonasta ja laajemmin siitä, mitkä arvot ohjaavat globaalista päätöksentekoa. Sitä sietäisi pohtia vähän laajemmin myös HS:ssa."
Erkki Tuomiojan nettikolumni ansaitsee tulla näillä saiteilla surffailevien tietoon ihan selkokielisenä - ja ihan kokonaan:
Ulkoministeri Erkki Tuomioja:
SANOMIEN LASITALOSTA HEITELLÄÄN KIVIÄ
Suomessa on meneillään on selvä ja systemaattinen kampanja yhteiskunta- ja ulkopolitiikan muuttamiseksi Suomessa. Näkemystä ei tarvitse perustella millään konspiraatioteorioilla, riittää kun seuraa suomalaista valtamediaa ja sitä miten sen otteet ovat koventuneet ja sanoma oikeistolaistunut.
Rivit on tässä informaatiosodassa pidettävä suorana. Helsingin Sanomillekin löytyy isännän ääni, eikä se ole Aatos Erkon. Päätoimittaja Janne Virkkunen joutui sunnuntaihesarissa poikkeuksellisesti selittelemään heidän julkaisemaansa kolumnia, jossa sangen osuvalla ja herkuttelevalla tavalla pantiin matalaksi EVA:n raportti Suomen menestyksen eväistä sen naurettavan mahtipontisuuden ja saarnaavaisuuden vuoksi.
Nyt Virkkunen kertoo, miten "kulissien takana tämän lehden pääkirjoitustoimittajan Pentti Sadeniemen raportin esitystapaan kohdistunut arvostelu herätti melkoista huomiota ja siitä yksittäisestä kirjoituksesta tehtiin aivan turhia ja pitkälle meneviä johtopäätöksiä." Virkkunen vakuuttaa, ettei lehden linja horju ja että EVA:n raportti, jossa oli värikästä ja itsetietoista kieltä, oli asiansa puolesta tietenkin oikeassa.
Virkkusta voi lohduttaa, ettei lehden lukijoille ole jäänyt lehden linja tässäkään epäselväksi.
Virkkunen siteeraa Bertolt Brechtiä, joka välirauhan aikana Suomessa pakolaisena kirjoitti runon Suomessa asuvasta kansasta, joka vaikenee kahdella kielellä. Virkkusen mukaan Suomi on edelleenkin yhden totuuden maa, jossa vaihtoehtojen esittämistä ja toisinajattelua katsotaan karsaasti. Jos näin on, niin mediassa se yksi totuus löytyy EVA:n kaurapuurosta, jota HS ja muu pääkirjoittajien joukko yrittää syöttää vastahakoiselle kansalle.
Tilannetta tarkastellessa tulee mieleen, että Brecht on edelleen oikeassa, mutta ei Virkkusen siteeraaman vaan toisen runonsa perusteella. Siinä kerrotaan, miten kirjailijaliiton sihteeri jakoi v. 1953 kesäkuun 17. päivän kansannousun jälkeen Itä-Berliinissä lentolehtisiä, joissa kerrottiin kansan menettäneen hallituksen luottamuksen ja voivan saada sen takaisin vain tekemällä kaksin verroin enemmän työtä. "Eikö olisi yksinkertaisempaa hajottaa kansa ja valita uusi tilalle?"
Tänään tämän Brechtin kysymyksen voi esittää EVA:lle ja EK:lle. Heidän tupoviestinsä voi kärjistää muotoon, että kansan tulisi tehdä kaksi kertaa enemmän työtä puolta pienemmällä palkalla, jotta eliitti voisi nauttia kaksi kertaa suuremmista tuloista, mieluummin ilman verottajan häiritsevää väliintuloa.
Kun Virkkunen surkuttelee toisinajattelun surkeaa asemaa Suomessa,on sentään kiitettävä hänen lehteään siitä, että se eilen myös julkaisi muutaman sentin uutisen arkkipiispa Jukka Paarman puheesta. Paarma oli huolissaan suomalaisia arvoja uhkaavasta itsekkyydestä ja mammonasta ja laajemmin siitä, mitkä arvot ohjaavat globaalista päätöksentekoa. Sitä sietäisi pohtia vähän laajemmin myös HS:ssa.
15.11.2004
Lähdelinkki: http://www.tuomioja.org/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvin todistat, miten sinun edustamasi keskustalaisuus ja työväenaatteeseen tukeutuva, konservatiivinen sosialismi ovat asenteellisesti samaa aatetta.
... niin nimimerkillä "Jaba_43" kuin esim. EVAn globalisaatiotiekartturiliturgilla eli pastori Tapani Ruokasellakin.
Heilläkin lienee "yhteisiä kokemuksia" - paitsi ehkä Ruokasella?
Vanha kansa tapasi sanoa, että "löytäähän se sokeakin kana jyvän" - ja niin näyttäisi tekevän myös nimimerkki "Jaba_43".
Mutta tietenkin vain pääpiirteissään, sillä ei tällä saitilla nyt mitään "mainota todistusta" olla hakemassa - varsinkaan aseenteellisesti asevelisosialistin kaltaisilta nimimerkkikirjoittelijoilta!
"Onko kunniakkaampaa taisteluhuutoa kuin talonpojat ja työläiset!" on toki historiallisessakin katsannossa ihan muistelemisen arvoista tavaraa - iskulauseiden parasta A-ryhmää!
Meikäläistä nyt "Jaba_43" saavat nyt luonnehtia miten mielivät, mutta ulkoministeri Tuomiojan leimaaminen "konservatiiviseksi sosialistiksi" särähtää korvaan ja silmään peräti perusteettomana.
Tietystikään nimimerkille "Jaba_43" ei olisi ollenkaan pahitteeksi tutustua "edustamaani" (?) keskustelaisuuteen - vaikkapa seuraavasta:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
"KANSANVALTAISEN KEHITYKSEN LÄHTÖLASKENTA
Tämän päivän politiikalta vaaditaan ennen muuta edellytyksiä nopealle kansanvaltaiselle kehitykselle. Eriarvoisuus lisääntyy ja vähäiset tasa-arvoisuutta lisäävät ratkaisut riittävät tuskin pidättelemään taantuvaa kehitystä. Meidän maassamme on ennen muuta kysymys tuloeroista ja alueellisesta eriarvoisuudesta. Koko maailmassa tilanne on saman suuntainen mutta pahempi.
Kansanvaltainen kehitys tarkoittaa tasa-arvoisuutta lisääviä yhteiskunnallisia ratkaisuja kaikilla aloilla ja kaikkialla. Sen tiellä on monia esteitä. Vähäiset osaratkaisut jäävät näennäisiksi eivätkä kykene edes panemaan alulle kokonaisvaltaista demokraattista kehitystä. Ratkaiseva este on se, että talouselämä ei edes periaatteessa kuulu kansanvaltaisen politiikan piiriin. Taloudellinen valta ei ole demokraattista. Taloudellisen vallankäytön tulokset eivät jakaudu tasa-arvoisesti.
Kaikki valta on poliittista. Siten taloudellisella vallalla on poliittiset seuraukset eri aloilla. Se kykenee mitätöimään sosiaalipolitiikan pyrkimyksen tasoittaa eroja. Se tekee mahdottomaksi kansanvaltaisen kulttuurin. Taloudellisen vallan henkinen ilmentymä on porvarillinen ylivalta, joka hallitsee mm. tiedonvälitystä yhteiskunnassa.
Taloudellisen vallankäytön demokratisoiminen on kansanvaltaisen kehityksen välttämätön ehto mutta ei ainoa autuaaksi tekevä. Kansanvaltainen kehitys edellyttää sen lisäksi paljon muuta kokonaisvaltaista etenemistä. Taloudellinen kansanvalta ei myöskään ole toteutettavissa kertaheitolla ylimaallisena humauksena. Tarvitaan kehitystä, nopeaa ja järkevää.
Poliittisella tasolla oikeisto on kansanvaltaisen kehityksen pahin este. Vasemmiston heikkous on dogmaattisuus ja tietty yksioikoisuus. Kansanvaltainen kehitys vaatii käyttövoimakseen sosiaaliradikaalisen uudistusliikkeen. Meikäläisessä tilanteessa se voidaan paikallistaa radikaaliksi keskustaksi. Pelkkä keskusta ei riitä kuvaamaan tätä yhteiskunnallista voimaa, koska keskustan nimissä tarjotaan myös vanhoillis-porvarillisia ja mitäänsanomattoman liberalistisia ajatusrakennelmia. Porvarillinen keskustalaisuus voi saada sairastuessaan myös helposti puolifasistisia piirteitä. Radikaalinen ja porvarillinen keskustalaisuus ovat reaktioita samaan tilanteeseen, mutta niiden johtopäätökset menevät eri suuntiin.
Oikiston kanssa radikaalilla keskustalla ei ole mitään yhteistä. Perinteellisen vasemmiston kanssa sillä on yhteistä, mutta ei kaikki. Koska nopeaan kansanvaltaiseen kehitykseen ei päästä ilman yhteistyötä, radikaalilla keskustalla ei ole hetkenkään epäilystä siitä, miltä taholta se etsii yhteistyökumppaninsa. Yhteistyösuunnan valinta ei ole mikään turhanpäiväinen päähänpinttymä, vaan se on keskeinen osa nopean kansanvaltaisen kehityksen strategiaa. Se on poliittinen linjaratkaisu, jota ei voida sivuuttaa höpinällä ”omasta itsenäisestä vaihtoehdosta” tai ”identiteetistä”.
Radikaalin keskustan oman linjan vahvuus on juuri siinä, että se kestää myös ratkaista monipuoluejärjestelmässä niin tärkeän yhteistyökysymyksen. Korostettu yhteisesiintyminen vasemmiston kanssa on tarpeellista siksi, että keskusta kokonaisuudessaan on vino oikealle. Jotta keskustasta voi tulla nopean kansanvaltaisen kehityksen käynnistäjä, sen on irtaannuttava oikeiston holhouksesta. Vallitseva hallituspoliittinen suuntaus on rohkaiseva. Se tarvitsee tukea ja voimanlisää.
Mahdollisuudet ovat keskustassa."
[Kirjoitus on ilmestynyt pääkirjoituksena Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaaleihin liittyvässä lehdessä nimeltä ”Otollinen Aika”, jonka vastaavana (pää)toimittajana toimin ja joka määritteli itsensä seuraavasti: ”Otollinen Aika - demokraattisen keskustan äänenkannattaja, ilmestyy tarpeen niin vaatiessa ”. (Lehti ilmestyi 13.10.1970)]
Linkin siihen(kin) aihioon löytänee tuosta:
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005114228
%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
Mutta kaikkein eniten suosittelen nimimerkin "Jaba_43" kaltaisille aatepolitiikan auguureille tutustumista tämän ajan kirkollis-yhteiskunnallisiin julkaisuihin, vaikkapa esim. ensi aluksi kristilliseen viikkosanomalehteen Kotimaahan ja sen loistaviin pääkirjoituksiin, kolumneihin ja haastatteluihin.
Kuten esimerkiksi viime viikon numerossa olleeseen tutkija Petri Minkkisen haastatteluun...
>>>>
Kotimaassa viime viikolla:
"Supervalta tienhaarassa"
Petri Minkkinen palasi viime perjantaina New Yorkista, missä hän osallistui sosiaalifoorumin järjestämiseen ja seurasi presidentinvaaleja. Kuva: Jukka Granström
Lähikuukaudet näyttävät, aikooko George W. Bush jatkaa ristiriitojen kärjistämistä vai aloittaa sovun rakentamisen. Tutkija Petri Minkkinen uskoo, että supervallan valintoihin on mahdollista vaikuttaa.
Yhdysvaltojen presidentinvaaleja seuraava päivä. New Yorkin katuja ja kirjakauppoja kiertelevä kansainvälisen politiikan tutkija Petri Minkkinen törmää Union Square -aukiolla opiskelijoiden ja vanhemman väen yhteiseen mielenosoitukseen. Mielipide vaalituloksesta kiteytyy iskulauseessa: ”Emme voi odottaa neljää vuotta”.
Tummaihoinen vanhemman polven sodanvastustaja muistuttaa Minkkiselle, että puoli miljoonaa ihmistä koonnut Irakin sodan vastainen marssi ei riittänyt estämään sotaa. Vaalitkaan eivät tuoneet muutosta vaan presidentti George W. Bush sai valtakirjan sotapolitiikan jatkamiseen, joten nyt tarvitaan uusia toimintatapoja.
Luvassa on muun muassa opintolakkoja ja jouluajan parhaaseen myyntiaikaan osuvia kulutuslakkoja.
Terrori-iskut tutkitaan uudelleen
Minkkinen osallistui vaalien alla järjestettyyn New Yorkin Sosiaalifoorumiin ja jäi seuraamaan presidenttitaiston ratkaisuhetkiä. Lokakuussa tarkastetussa väitöskirjassaan KAKTUS, Bush ja Pohjois-Amerikan tulevaisuus (Like 2004) Minkkinen väittää, että Bushin politiikka johtaa Yhdysvaltojen valta-aseman heikkenemiseen ja maa joutuu ennemmin tai myöhemmin vakaviin talousvaikeuksiin.
– Pidän Bushin tähänastista politiikkaa turmiollisena sekä Yhdysvaltojen että koko maailman kannalta, joten vaalitulos oli minulle pettymys, hän sanoo.
Newyorkilaiset jakavat laajalti Minkkisen näkemyksen, vaikka Bushin sotapolitiikalle vauhtia antanut World Trade Centerin tuhonnut terrori-isku tapahtui New Yorkin sydämessä. Vaalien alla kaupungin kuuluminen demokraattien ja John Kerryn leiriin näkyi selvästi katukuvassa.
Minkkisen mukaan viralliset selitykset terrori-iskuille eivät ole saaneet newyorkilaisten hyväksyntää.
– Kaupunkilaisilla on terrori-iskuista erilainen näkemys kuin Bushin hallinnolla. New York Timesin julkaiseman kyselyn mukaan 60 prosenttia newyorkilaisista katsoo, että hallitus on jollakin tavalla osallinen iskuihin, Minkkinen kertoo.
– He vaativat, että terrori-iskujen tutkimusprosessi avataan uudelleen, ja näin näyttää myös tapahtuvan.
Pehmentääkö Bush politiikkaansa?
– Tulevaisuus riippuu pitkälle siitä, jatkaako Bush ristiriitojen kärjistämistä vai lunastaako hän lupauksensa ja aloittaa sovun rakentamisen, Minkkinen sanoo.
Minkkinen on hahmotellut suuntaviivoja neljälle mahdolliselle ”nelivuotistulevaisuudelle”. Ensimmäisessä Bush jatkaa pääomaa ja rikkaita suosivaa politiikkaa ja sen rinnalla konservatiiveja ja kristillistä oikeistoa miellyttävää linjaa, johon kuuluisi esimerkiksi homoseksuaalien avioliitot kieltävä perustuslain muutos.
Tähän politiikkaan liittyisi myös entistä voimakkaampi uusimperialistinen laajentumispolitiikka. Luvassa olisi todennäköisesti uuden sotarintaman avaaminen Iranissa ja palestiinalaisvaltion perustamishankkeen hautaaminen.
Toinen vaihtoehto olisi asteittainen sovunrakennus. Tämän linjan valitessaan Bush lunastaisi ensimmäisten presidentinvaaliensa alla antamansa lupauksen olla ”yhdistäjä, ei jakaja” ja pehmentäisi linjaansa samaan tapaan kuin Ronald Reagan toisella kaudellaan.
Sovitteleva Bush taivuttaisi taustajoukkonsa hyväksymään pienimuotoisia sosiaalisia uudistuksia, jotka toimisivat kädenojennuksena demokraattien suuntaan. Bush antaisi myös EU:lle Irakissa hieman päätösvaltaa ja taloudellisia etuja, joilla Eurooppa saataisiin mukaan Irakin jälleenrakennukseen.
Suunnanmuutos vai kriisiytyminen
Kolmatta mahdollista päälinjaa Minkkinen kuvaa sanoilla ”lusikka kauniiseen käteen”. Tässä vaihtoehdossa yhsysvaltalainen pääoma ja hallitsevat eliitit ymmärtävät, että talousvaikeuksien, maan sisäisen jakautumisen, kasvavan turvattomuuden ja globaalin talouslaman välttäminen edellyttää suunnanmuutosta.
– Tämän linjan valitessaan USA vetäytyisi asteittain Irakista ja Irakin omaehtoinen siirtyminen demokratiaan toteutettaisiin YK:n johtamien joukkojen valvonnassa, Minkkinen kaavailee.
Sosiaalisen kriisin kärjistyminen Yhdysvaltojen sisällä torjuttaisiin vahvistamalla sosiaaliturvaa ja keskeyttämällä palvelujen yksityistäminen. Maailmantaloutta ryhdyttäisiin uudistamaan ja demokratisoimaan, ilmastonmuutosta torjuttaisiin aktiivisesti ja kansainvälistä oikeusjärjestelmää kehitettäisiin.
Neljättä tulevaisuudenkuvaansa Minkkinen kutsuu ”kriisiytymisen skenaarioksi”. Siinä ylivelkaantunut Yhdysvallat vetää maailmantalouden mukanaan kriisiin, jossa yhdistyvät 1930-luvun laman ja 1970-luvun taantuman piirteet. Bushin politiikan sisäinen vastustus laajentuu aktivistipiirien ulkopuolelle. Yhdysvallat joutuu vetäytymään Irakista ”verissä päin”.
”Te pystytte parempaankin”
Minkkinen pitää tervetulleimpana kolmatta vaihtoehtoa eli Yhdysvalloista alkavaa suunnanmuutosta.
– Todennäköisesti tulevaisuus on jonkinlainen yhdistelmä eri vaihtoehdoista. Tässä vaiheessa siihen on vielä mahdollista vaikuttaa, Minkkinen painottaa.
Minkkisen mukaan muun maailman tulisi pyrkiä osoittamaan Yhdysvalloille, että sen hallituksen nykyinen politiikka on koko maailman kannalta turmiollista ja myös supervallan oman edun vastaista. Väitöskirjassaan Minkkinen on kehitellyt rauhanomaisen patoamispolitiikan mallia, jossa ”kissat nostetaan pöydälle”, mutta kärjekäs vastakkainasettelu ja syyttely vältetään.
– Yhdysvalloille tulisi pikemminkin sanoa, että te pystytte parempaankin ja kansallinen traditionne antaa teille mahdollisuuden olla toisenlainen, tutkija sanoo.
Taneli Kylätasku
Tutkija ja aktivisti
Lokakuun alussa tarkistetussa väitöskirjassaan KAKTUS, Bush ja Pohjois-Amerikan tulevaisuus (Like 2004) tutkija Petri Minkkinen väittää presidentti George W. Bushin aloittaneen syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen ”ensimmäisen todellisen maailmansodan”, joka koostuu uusimperialistisista valloitussodista ja ihmis- ja kansalaisoikeuksia murentavista sisällissodista.
Minkkisen terminologiassa ensimmäinen ja toinen maailmansota olivat ”eurokeskeisiä sisällissotia”, sillä niissä oli kyse juuriltaan eurooppalaisesta yhteenotosta erilaisten aineelliseen talouskasvuun pyrkivien ideologioiden välillä. Nyt käytävä sota on Minkkisen mukaan erilainen, ”terrorismin ja ei-valkoisten toisten vastainen sota”.
Väitöskirjan otsikko KAKTUS on lyhenne Minkkisen kehittämästä tutkimusohjelmasta, joka pyrkii yhdistämään asioiden ytimiin menevän tutkimuksen ja radikaalin muutoksellisen politiikan. Minkkinen toivoo, että tutkimus auttaisi aktivisteja ja virkamiehiä ymmärtämään toisiaan.
Minkkinen on toiminut muun muassa Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksella tutkijana ja yliassistenttina sekä tutkijana Renvall-instituutissa ja Ulkopoliittisessa instituutissa. Parhaillaan hän suunnittelee kirjaa Meksikon 1900-luvun historiasta sekä Pohjois-Amerikan tulevaisuutta käsittelevää englanninkielistä teosta.
Lähdelinkki lehteen ja sitä kautta haastatteluun:
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/
>> ulkoministeri Tuomiojan leimaaminen "konservatiiviseksi sosialistiksi" särähtää korvaan ja silmään peräti perusteettomana.
... kuin minkäänsortin - edes(kö) vanhaslainen - kepulainen?
"Konservatiivinen, eli vanhoillinen, säilyttävä, sopii yhtä hyvin sosialistin kuin porvarinkin määreeksi omassa lajissaan", kirjoittaa näitten saittien supermäärittelijä, varsin monilla nimimerkeillään taannoin "kunnostautunut" "K.K.Korhonen" - ja osuu tällä kertaa sen verran oikeaan, että häntä kannattaa siteerata aivan aluksi.
Olen kutakuinkin samaa mieltä ja siksipä kai yhteiskunnallinen harrastukseni - sen verran kun sitä nyt on vuosikymmenten varrella ollut - voidaan edelleenkin eli liki 35 vuotta "Otollisen Ajan" pääkirjoitustekstin "Kansanvaltaisen kehityksen lähtölaskenta" syntytuskien jälkeen kiteyttää seuraavanlaiseksi "omalajiseksi" analyysiksi tämän maan ja maailman tilanteesta ja kehitysnäkymistä:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
(HUOM! Seuraavan tekstin "Tämän päivän politiikalta vaaditaan..." on siis peilattava 1970 luvun tilannetta (kirjoitus ilmestynyt painotuotteessa 13.10.1970!) vasten, mutta hämmästyttävän hyvin se istuu edelleen tähän kapiseen aikaankin...)
"KANSANVALTAISEN KEHITYKSEN LÄHTÖLASKENTA
Tämän päivän politiikalta vaaditaan ennen muuta edellytyksiä nopealle kansanvaltaiselle kehitykselle. Eriarvoisuus lisääntyy ja vähäiset tasa-arvoisuutta lisäävät ratkaisut riittävät tuskin pidättelemään taantuvaa kehitystä. Meidän maassamme on ennen muuta kysymys tuloeroista ja alueellisesta eriarvoisuudesta. Koko maailmassa tilanne on saman suuntainen mutta pahempi.
Kansanvaltainen kehitys tarkoittaa tasa-arvoisuutta lisääviä yhteiskunnallisia ratkaisuja kaikilla aloilla ja kaikkialla. Sen tiellä on monia esteitä. Vähäiset osaratkaisut jäävät näennäisiksi eivätkä kykene edes panemaan alulle kokonaisvaltaista demokraattista kehitystä. Ratkaiseva este on se, että talouselämä ei edes periaatteessa kuulu kansanvaltaisen politiikan piiriin. Taloudellinen valta ei ole demokraattista. Taloudellisen vallankäytön tulokset eivät jakaudu tasa-arvoisesti.
Kaikki valta on poliittista. Siten taloudellisella vallalla on poliittiset seuraukset eri aloilla. Se kykenee mitätöimään sosiaalipolitiikan pyrkimyksen tasoittaa eroja. Se tekee mahdottomaksi kansanvaltaisen kulttuurin. Taloudellisen vallan henkinen ilmentymä on porvarillinen ylivalta, joka hallitsee mm. tiedonvälitystä yhteiskunnassa.
Taloudellisen vallankäytön demokratisoiminen on kansanvaltaisen kehityksen välttämätön ehto mutta ei ainoa autuaaksi tekevä. Kansanvaltainen kehitys edellyttää sen lisäksi paljon muuta kokonaisvaltaista etenemistä. Taloudellinen kansanvalta ei myöskään ole toteutettavissa kertaheitolla ylimaallisena humauksena. Tarvitaan kehitystä, nopeaa ja järkevää.
Poliittisella tasolla oikeisto on kansanvaltaisen kehityksen pahin este. Vasemmiston heikkous on dogmaattisuus ja tietty yksioikoisuus. Kansanvaltainen kehitys vaatii käyttövoimakseen sosiaaliradikaalisen uudistusliikkeen. Meikäläisessä tilanteessa se voidaan paikallistaa radikaaliksi keskustaksi. Pelkkä keskusta ei riitä kuvaamaan tätä yhteiskunnallista voimaa, koska keskustan nimissä tarjotaan myös vanhoillis-porvarillisia ja mitäänsanomattoman liberalistisia ajatusrakennelmia. Porvarillinen keskustalaisuus voi saada sairastuessaan myös helposti puolifasistisia piirteitä. Radikaalinen ja porvarillinen keskustalaisuus ovat reaktioita samaan tilanteeseen, mutta niiden johtopäätökset menevät eri suuntiin.
Oikiston kanssa radikaalilla keskustalla ei ole mitään yhteistä. Perinteellisen vasemmiston kanssa sillä on yhteistä, mutta ei kaikki. Koska nopeaan kansanvaltaiseen kehitykseen ei päästä ilman yhteistyötä, radikaalilla keskustalla ei ole hetkenkään epäilystä siitä, miltä taholta se etsii yhteistyökumppaninsa. Yhteistyösuunnan valinta ei ole mikään turhanpäiväinen päähänpinttymä, vaan se on keskeinen osa nopean kansanvaltaisen kehityksen strategiaa. Se on poliittinen linjaratkaisu, jota ei voida sivuuttaa höpinällä ”omasta itsenäisestä vaihtoehdosta” tai ”identiteetistä”.
Radikaalin keskustan oman linjan vahvuus on juuri siinä, että se kestää myös ratkaista monipuoluejärjestelmässä niin tärkeän yhteistyökysymyksen. Korostettu yhteisesiintyminen vasemmiston kanssa on tarpeellista siksi, että keskusta kokonaisuudessaan on vino oikealle. Jotta keskustasta voi tulla nopean kansanvaltaisen kehityksen käynnistäjä, sen on irtaannuttava oikeiston holhouksesta. Vallitseva hallituspoliittinen suuntaus on rohkaiseva. Se tarvitsee tukea ja voimanlisää.
Mahdollisuudet ovat keskustassa."
[Kirjoitus on ilmestynyt pääkirjoituksena Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaaleihin liittyvässä lehdessä nimeltä ”Otollinen Aika”, jonka vastaavana (pää)toimittajana toimin ja joka määritteli itsensä seuraavasti: ”Otollinen Aika - demokraattisen keskustan äänenkannattaja, ilmestyy tarpeen niin vaatiessa ”. (Lehti ilmestyi 13.10.1970)]
Linkin siihen(kin) aihioon löytänee tuosta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005114228
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Linkki: http://www.kaleva.fi/html/JTpage444931.html
PS. Tuosta Matti Vanhasen Kalevan-reissusta tulee mieleen vielä Matti Vanhasen taannoiset linjanvedot ja miehen eittämätön poliittinen "luovuus":
"Poliitikoilla on tapana arvostella tekoja joita aikovat tehdä."
[(Samuli Paronen: Testamentti (toim. Hannu Mäkelä, 1999)]
...mutta tuskin muualla kuin asevelisosialisti "K.K.Korhosen" aivoituksissa.
Eli näkyipä jälleen käyneen iltapuhdettaan piristämään leimakirveineen nimimerkki "K.K.korhonen", jolle kaiketi olisi ollut parempaa askaretta katsella vaikka TV1:n Prisman ansiokasta simpanssiohjelmaa kaikenkarvaisista aggressioista!
Suomi24.fi:n saitille tekstin saanti tuntuu aika ajoin takkuilevan oudosti. Seuraavankaltaisen kommentin "K.K.Korhosen" haasteeseen uskon toki saitille pasikanneeni jo klo 10:n jälkeen, vaikkei sitä sieltä ainakaan vielä ole silmiini sattunut.
Onko siis jälleen paikkoheitto paikallaan?
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
(HUOM! Seuraavan tekstin "Tämän päivän politiikalta vaaditaan..." on siis
peilattava 1970 luvun tilannetta (kirjoitus ilmestynyt painotuotteessa
13.10.1970!) vasten, mutta hämmästyttävän hyvin se istuu edelleen tähän
kapiseen aikaankin...)
"KANSANVALTAISEN KEHITYKSEN LÄHTÖLASKENTA
Tämän päivän politiikalta vaaditaan ennen muuta edellytyksiä nopealle
kansanvaltaiselle kehitykselle. Eriarvoisuus lisääntyy ja vähäiset
tasa-arvoisuutta lisäävät ratkaisut riittävät tuskin pidättelemään
taantuvaa kehitystä. Meidän maassamme on ennen muuta kysymys tuloeroista
ja alueellisesta eriarvoisuudesta. Koko maailmassa tilanne on saman
suuntainen mutta pahempi.
Kansanvaltainen kehitys tarkoittaa tasa-arvoisuutta lisääviä
yhteiskunnallisia ratkaisuja kaikilla aloilla ja kaikkialla. Sen tiellä on
monia esteitä. Vähäiset osaratkaisut jäävät näennäisiksi eivätkä kykene
edes panemaan alulle kokonaisvaltaista demokraattista kehitystä.
Ratkaiseva este on se, että talouselämä ei edes periaatteessa kuulu
kansanvaltaisen politiikan piiriin. Taloudellinen valta ei ole
demokraattista. Taloudellisen vallankäytön tulokset eivät jakaudu
tasa-arvoisesti.
Kaikki valta on poliittista. Siten taloudellisella vallalla on poliittiset
seuraukset eri aloilla. Se kykenee mitätöimään sosiaalipolitiikan
pyrkimyksen tasoittaa eroja. Se tekee mahdottomaksi kansanvaltaisen
kulttuurin. Taloudellisen vallan henkinen ilmentymä on porvarillinen
ylivalta, joka hallitsee mm. tiedonvälitystä yhteiskunnassa.
Taloudellisen vallankäytön demokratisoiminen on kansanvaltaisen kehityksen
välttämätön ehto mutta ei ainoa autuaaksi tekevä. Kansanvaltainen kehitys
edellyttää sen lisäksi paljon muuta kokonaisvaltaista etenemistä.
Taloudellinen kansanvalta ei myöskään ole toteutettavissa kertaheitolla
ylimaallisena humauksena. Tarvitaan kehitystä, nopeaa ja järkevää.
Poliittisella tasolla oikeisto on kansanvaltaisen kehityksen pahin este.
Vasemmiston heikkous on dogmaattisuus ja tietty yksioikoisuus.
Kansanvaltainen kehitys vaatii käyttövoimakseen sosiaaliradikaalisen
uudistusliikkeen. Meikäläisessä tilanteessa se voidaan paikallistaa
radikaaliksi keskustaksi. Pelkkä keskusta ei riitä kuvaamaan tätä
yhteiskunnallista voimaa, koska keskustan nimissä tarjotaan myös
vanhoillis-porvarillisia ja mitäänsanomattoman liberalistisia
ajatusrakennelmia. Porvarillinen keskustalaisuus voi saada sairastuessaan
myös helposti puolifasistisia piirteitä. Radikaalinen ja porvarillinen
keskustalaisuus ovat reaktioita samaan tilanteeseen, mutta niiden
johtopäätökset menevät eri suuntiin.
Oikiston kanssa radikaalilla keskustalla ei ole mitään yhteistä.
Perinteellisen vasemmiston kanssa sillä on yhteistä, mutta ei kaikki.
Koska nopeaan kansanvaltaiseen kehitykseen ei päästä ilman yhteistyötä,
radikaalilla keskustalla ei ole hetkenkään epäilystä siitä, miltä taholta
se etsii yhteistyökumppaninsa. Yhteistyösuunnan valinta ei ole mikään
turhanpäiväinen päähänpinttymä, vaan se on keskeinen osa nopean
kansanvaltaisen kehityksen strategiaa. Se on poliittinen linjaratkaisu,
jota ei voida sivuuttaa höpinällä ”omasta itsenäisestä vaihtoehdosta” tai
”identiteetistä”.
Radikaalin keskustan oman linjan vahvuus on juuri siinä, että se kestää
myös ratkaista monipuoluejärjestelmässä niin tärkeän yhteistyökysymyksen.
Korostettu yhteisesiintyminen vasemmiston kanssa on tarpeellista siksi,
että keskusta kokonaisuudessaan on vino oikealle. Jotta keskustasta voi
tulla nopean kansanvaltaisen kehityksen käynnistäjä, sen on irtaannuttava
oikeiston holhouksesta. Vallitseva hallituspoliittinen suuntaus on
rohkaiseva. Se tarvitsee tukea ja voimanlisää.
Mahdollisuudet ovat keskustassa."
[Kirjoitus on ilmestynyt pääkirjoituksena Helsingin yliopiston
ylioppilaskunnan vaaleihin liittyvässä lehdessä nimeltä ”Otollinen Aika”,
jonka vastaavana (pää)toimittajana toimin ja joka määritteli itsensä
seuraavasti: ”Otollinen Aika - demokraattisen keskustan äänenkannattaja,
ilmestyy tarpeen niin vaatiessa ”. (Lehti ilmestyi 13.10.1970)]
Linkin siihen(kin) aihioon löytänee tuosta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005114228
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Linkki: http://www.kaleva.fi/html/JTpage444931.html
PS. Tuosta Matti Vanhasen Kalevan-reissusta tulee mieleen vielä Matti
Vanhasen taannoiset linjanvedot ja miehen eittämätön poliittinen
"luovuus":
"Poliitikoilla on tapana arvostella tekoja joita aikovat tehdä."
[(Samuli Paronen: Testamentti (toim. Hannu Mäkelä, 1999)]