Näitä palstoja kun lueskelee, niin tulee sellainen tunne, että kaikilla on hirveä tarve perustella ja puolustella valintaansa, niin ateisteilla kuin uskovillakin. Itse olen suorastaan taistellut itseni kanssa miettiessäni, mitä oikein olen mieltä uskonasioista. Toisaalta vaa'assa painaa kotoa saadut, oikeastaan jo verenperintönä tulleet "opit", toisaalta oma elämänkokemus ja omat ajatukset. Mielestäni olisi helpompaa olla ateisti, kylmänviileästi vain päättää olla uskomatta mihinkään, mutta siihen minusta ei ole, minussa vain elää kova halu uskoa johonkin ihmistä suurempaan. Toisaalta olisi helpottavaa vain uskoa sokeasti johonkin, Jumalaan tai Allahiin ja luottaa koko elämä uskon varaan ilman epäilyksen häivääkään. Mutta eipä ole sitäkään suotu minun kohdalleni, päivittäin pitää käydä jonkin tasoista keskustelua itsensä kanssa siitä, mihin uskon ja mitä haluan. Olen kolunnut läpi ja tutustunut vaikka minkälaisiin uskontoihin, mutta mikään ei tunnut oikein omalta. Pitäisi varmaan perustaa omalahko. ;) Punaisena lankana on kotoakin lähtien ollut oma valinnanvapaus ja oikeus järjenkäyttöön (esim. Raamatun suhteen), vaikka uskoa ei välttämättä järjellä pitäisikään ajatella... Oma "juttu" alkaa kuitenkin pikkuhiljaa hahmottua, varmaan jonakin päivänä asia selkenee täysin. Toivottavasti. Minusta olisi ja on kuitenkin ärsyttävää, jos täytyy perustella tai puolustella omia valintojaan. Periaatteella "antakaa minun olla mitä mieltä olen, annanhan minäkin teidän olla mitä mieltä haluatte." Eikä mielestäni kenenkään muunkaan tarvitsisi ja toivoisin ettei kenenkään tarvitsisi perustella uskoaan. Mutta sehän tarkoittaisi rauhaa maailmaan, ei taida käydä toteen tuo toivomus... ;)
pelkkiä ajatuksia ilman alkua ja loppua...
ihmettelijä
14774
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Näillä palstoilla melskaavat enimmäkseen kaikenlaiset äärimmäisyysihmiset. Ja tahalliset provokaattorit, "fleimaajat"...
Suurin osa suomalaisista on kuitenkin jonkinlaisia "järkikristittyjä". Eli he eivät pyri väkisin repimään itsestään irti sitä länsimaalais-kristillistä identiteettiä, joka meissä jokaisessa on (poislukien maahanmuuttajat yms. vähemmistöt). Mutta he eivät myöskään luota sokeasti Raamattuun, vaan tarkastelevat sitä suhtkoht järkipohjalta, soveltaen ja säätäen.
Ja mikä parasta, he eivät yritä tuputtaa muille omia uskonnollisia näkemyksiään. Pitävät nämä asiat itsensä ja Jumalansa välisinä juttuina.
Rauhalliset kristityt ylläpitävät sitä pohjaa, millä uskonnolliset fanaatikot ja opportunistit elävät.
Säilyttääkseen uskonsa sallitaan perusteettoman materiaalin käyttö yhteiskunnan ja ihmisten ohjaamiseen.
Rikos on sama kuin fasistien kontrolloimassa valtiossa rauhallisen väestönosan passiivisuus, kun omien asiat kusee.
Rauhalliset kristityt on ihan ok mutta olisi parempi pitää myös ne ei niin rauhalliset oman piirin joukot kurissa.
kiintoisa kysymys, mitkä raamatussa kerrotuista yliluonnollisista asioista järkikristityn sopii uskoa ja mitkä ei.
Että enimmäksen äärimmäisyysihmiset täällä melskaavat..ihan en tuota allekirjoittaisi. Ehkä ne ovat äänekkäimpiä, ja käyttävät karkeimpia puheenvuoroja, ja siksi näkyvät päällimmäisinä. Semmoinenhan se on muoriskankin usko, ettei sitä oikein voi pakottaa mihinkään tunnettuun uskontoon. Mutta niinhän se muoriskan äitikin aina sanoi, että jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi. Tähän on nyt varmaan niillä "ääri-ihmisillä" kyllä selkeä vastakannanotto, että ei sitä niin vain voi soveltaa erilaisia osia erilaisista näkemyksistä, ja muokata jumalaa mieleisekseen. Minä taas nimenomaan väitän, että voi. Kaikki nuo uskontojen kirjat on ihmisten kirjoittamia, ja niissä näkyy ihmisten rajallinen ymmärrys ja kulttuurien vaikutus.
"Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi".
Minusta siinä on kaiken ydin. Jos haluat että tukenasi on Jeesus Kristus, sinä voit rakentaa uskosi hänen varaansa. Jos taas uskot järkeen ja loogiseen päättelyyn, aineen ikuiseen kiertokulkuun, se on se sinun juttusi. Ja niin edelleen, miten vain. Joskus tai oikeastaan useinkin olen jälestäpäin ihmetellyt, miten viisas äiti minulla oli, vaikka en sitä silloin nuorena ja tyhmänä hoksannutkaan...
Tuo oli kerrassaan asia pähkinänkuoressa! ;) Ilmeisesti äitisi ja minun mummu sekä äiti omaavat samanlaisen ajattelutavan.
kannata yleistää sitä, että täällä kaikki mielipiteitään/vakaumustaan esille tuovat ovat jonkin sortin ääri-ihmisiä. Ehkä kyse on enemmän siitä, että jos tämän päivän yhteiskunnassa tuo selkeästi esille omaa vakaumustaan, on välitön johtopäätös suhteellistaminen (varsinkin puhuttaessa Raamatusta). Toisin sanoen absoluuttisen totuuden esille tuominen katsotaan vähintäänkin "epäillyttäväksi" toiminnaksi.
Kristillisen uskon näkökulmasta "kokoa oma uskosi-ajattelu" kertoo enimmäkseen ihmisen haluttomuudesta nöyrtyä Jumalan edessä. Voi olla tietysti mielenkiintoista muokkailla ja oivaltaa kaikenlaisia ajatuksia, mutta tällöin ei tietysti voi olla samanaikaisesti päämääränä totuudellisuus, vaan jonkinlainen tunne-elämän tasapainottamisyritys...
Eikö se nimenomaan ole nöyrtymistä Jumalan edessä, kun haluaa löytää oikeanlaisen uskon? Eiköhän nykyisetkin uskonnot sekä niihin liittyvät tavat ja "riitit" ole ihmisten kehittämiä ja siten jonkin kokoamia uskontoja ja uskoja? Onko niiden päämääränä yhtään parempi totuudellisuus? Helpompaahan on mukautua ja uskoa sellaiseen, mitä muut sanovat totuudellisuudeksi, kuin pohtia asioita ja tehdä päätöksiä itse. "Absoluuttisesta totuudestakin" löytyy monta eri versiota...
mutta se ei kelpaa, mitä Jumala antaa lahjaksi...
Onko tämä nöyryyttä vai kuulostaako se vain siltä? Jos sinä tunnet elävän Jumalan, ei sinun tarvitse löytää yhtään mitään. Mutta jos etsit jotain, mitä et tunne ja yrität itse "pähkäillä" mitä uskoisit, niin mitä sinä lopulta löydät?
Siitähän tässä kyse onkin, siitä jos ei tunne elävää jumalaa... Eikö etsiminen juuri merkitse sitä, että tämä jumala ei ole tehnyt itseään tarpeeksi selvästi tiettäväksi, niin että häntä ei tarvitse etsiä. Tämä ei johda mihinkään... ;) , johtaa vain siihen jo alussa esitettyyn toteamukseen, kuinka hienoa olisi, jos voisi vain uskoa johonkin ilman mitään epäilyksiä, olla varma siitä että tuntee "elävän Jumalan". on melko monia jumalia jotka antaa monia asioita lahjaksi, niin ainakin kovasti väitetään. Jos pähkäilyn tuloksena päätyy johonkin uskoon, vaikkapa kristinuskoon, eikö silloin olekaan tosi uskovainen, kun on joutunut pähkäilemään omaa vakaumustaan, eikä ole saanut sitä suoraan lahjaksi?
vielä tärkeämpää löytää, koska miksi ylipäätään etsiä, jos ei mitään löydä...
Raamatun Jumala on kyllä tehnyt itsensä tarpeeksi selvästi tiettäväksi, koska ihmisen osa ei ole muuta kuin uskoa ja lopulta tämä uskokin annetaan lahjaksi. Jumala vetää ihmistä puoleensa ja on ihmisen omasta tahdosta kiinni haluaako hän siihen vastata myöntävästi.
"Jos pähkäilyn tuloksena päätyy johonkin uskoon, vaikkapa kristinuskoon, eikö silloin olekaan tosi uskovainen, kun on joutunut pähkäilemään omaa vakaumustaan, eikä ole saanut sitä suoraan lahjaksi?"
Me emme valitettavasti elä täydellisessä maailmassa ja uskoon, kun ihmisä olemme, kuuluu myös "pähkäily" (emmehän ole eikä meidän tarvitse olla robotteja). Usko siis annetaan lahjaksi ja tärkeämpää kuin uskon "määrä" on se, mihin uskoo.
Saanatunturilla asuva Yksisarvinen on Jumala ja hän pelastaa myös kristityt.
Sinua varmaan ärsyttää tämäkin perustelu.Syy siihen miksi minä hillun täällä perustelemassa kristinuskon jumalaa vastaan:Minua ärsyttää se että miljoonat ihmiset perustavat elämänsä valheelle!!!Maailmassa soditaan uskontojen takia ja aina ollaan vakuuttuneita siitä että oma jumala on se oikea.Itse uskon että jokin korkeampi voima on luonut elämän mutta ei ole mitään syytä uskoa että se on mikään meidän maanpäällä keksimistä jumalista.Kun ajattelee avaruuden suunnattomuutta, luulen että ihmisen järki ei voi käsittää mitään niin suurta kuin sen luoja
"Mielestäni olisi helpompaa olla ateisti, kylmänviileästi vain päättää olla uskomatta mihinkään ..."
Sovit täällä siis hyvin joukkoon, eivät useimmat ateistitkaan vain kylmästi päätä olla uskomatta mihinkään.
Monet sen sijaan tulevat siihen lopputulemaan että jotain, vähäisiäkin, järkiperusteita tulee olla ennenkuin johonkin asiaan voi uskoa.
Näinhän se on että ihmisen perusluonteeseen näyttää kuuluvan toive siitä, että muut ottaisivat hänen näkökantansa omikseen. Siksi perustelua ja puolustelua puolin ja toisin.
Ja tylsäähän se olisi jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla. Mutta ateistit eivät "kylmästi" päätä olla uskomatta mihinkään (paitsi ehkä "ääriateistit" - onko sellaisia?) vaan ottavat maailman vastaan ilman uskonnollista viitekehystä.
Sekä uskovaisiin että ateisteihin kohdistuu paljon ennakkoasenteita. Uskovatkaan eivät ole yhtenäinen joukko. Toiset uskovat tavan vuoksi, toiset hakevat kiihkeää maagista kokemusta (kyllä, uskonnollisuus ON magiaa), toiset hakevat turvaa elämänsä eettisiin ongelmiin uskonnollisista teksteistä, toisten mielestä jumala puhuu heille, toisille se on hiljaa pysyttelevä mysteeri kaiken takana.
Eli myös uskovaisten keskuudessa uskon luonne vaihtelee epäilystä ja oman tien etsinnästä fundamentalistisuuteen - ja jopa mielenhäiriöön. Myös ateisti voi suhtautua maailmaan miljoonilla eri tavoilla.
Itse olen oikeastaan kiitollinen uskonnoille. Eli esim. sanalle perkele. Mikä olisikaan parempi kirosana silloin kun kompastut räntäsateessa hampurilaispaperiin, satutat polvesi ja uusien housujen polvi repeää... "Perkele!" Siinä on voimaa. Kyllä ihminen tarvitsee sekä rauhaa (jumaluutta) että pirua (voimaa, tulta).
Olen aina ollut kiinnostunut myyteistä ja uskomuksista. Uskonnot kulkevat mukana läpi ihmiskunnan historian. Ehkä jonain päivänä kristinusko on vain pieni syrjäinen lahko ja suurin osa kuuluu johonkin Pyhään Tähteinväliseen Piiriin... (nyt menee kyllä vähän scifi-osastolle)
Toki kaikissa uskonnoissa varmaankin on pyrkimys "lopulliseen" totuuteen. Tämän totuuden ei tarvitse olla mikään ulkopuolinen jumaluus vaan ihmisen tietoisuuden alkuperä, yhteys luonnon kiertokulkuun tms.
Muutama vuosisata sitten Euroopassa uskonnolla oli valtaa ja voimaa. Kirkolle maksettiin kiltisti kymmenykset, ja yleisesti uskottiin jumalan toimivan kirkon välityksellä ja lähettävän viestejä ihmisille. Eikä meininki ollut sen sivistyneempää kuin nykyäänkään, joiltain osin nimenomaan päinvastoin.
Nykyään uskominen on jokaisen "oma asia", ja hyvä niin. Sen takia tällaiset keskustelupalstatkin ovat mahdollisia. Voin vapaasti tunnustaa olevani uskonnoton, eikä minua sen vuoksi hirtetä.