Ilona: Kun olet riippumaton muista, myös minusta se on samalla sinun alinomainen kiusauksesi.
Velvollisuuden tunto ei ole yhtä lohduton ja sen kristillinen kärsimysfilosofia.
Mika: Jos asettuu julkisuuteen on unohdettava oma totuutensa. Kuinka helposti persoonallisinkin lainaa omat totuutensa yleisöltä, jonka kanssa asettuu kosketukseen ja johon hän tahtoo vaikuttaa. Julkisen sanan käyttäjä, samalla kun astuu yksinäisyydestään, ajatustensa kehästä, askelen, suuremman tai pienemmän yleisöään vastaan ja samalla hetkellä hän alkaa tavoitella tunnustusta ja tunnustajia, alkaa hän jatkuvan kompromissin yleisönsä kanssa.
Ilona: Sisäinen arvo on unohdettu julkisuudessa usein. Sen sijalle ovat asettuneet saavutukset. Eläminen merkitsee puolustautumista, voittamista, lakkaamatonta ja uupumatonta itsensä tehostamista: se on alinomaista itsensä säilyttämistä uudistetun koheesion avulla, itsensä voimistuttamista tahtonsa avulla, itsensä avartamista tuottamalla: se tautotonta ja väsymätöntä tasapainoon pyrkimistä.
Mika: Mutta sinulle vapaus merkitsisi itsesi johtamista, täysiikäisyyttä, sitä että olet omien tekojesi herra etkä syytä niistä muita. Ja mitä enemmän antaumista siltä vaaditaan sitä onnellisempi se on. Olihan se sinunkin ongelmasi ettet tahtonut sänkyyn Legendaarisen Levottomien tekijän kanssa. Eroottin leffa kun se on.
Ilona: Olen uneksija: Valmis paratiisi viehättää minua, mutta oman pesän rakentaminen minua tympäisee.Arvartuipa ja vääntelehtipä ihminen enemmän tai vähemmän tahansa on että hänen kohtalonsa viiva muuttuu enemmän taikka vähemmän aaltomaiseksi.
Mika: Mutta jokainen harhakuvitelma on sovitettava, totuus kostaa itsensä. Kohtuullisuus on sisäisen kypsyyden merkki: tasapaino on viisauden tunnus.
Ilona: Moraalinen välinpitämättömyys on eteenkin erittäin sivistyneiden ihmisten riesana. Älyn ja hyveen, ajatuksen ja omantunnon, älyllisen aristokrtian toisistaan erottaminen on vapauden suunnaton vaara.
Mika: Valinta on vaikea. Suostun mielummin siihen mitä kunnioitan.
Ilona: Väärämielisyys aiheuttaa kiihkoa, herättää onnen tuntoa ja sitä enemmän merkillisempää on että ihmiset sillä ylepilevät. Siinä määrin on helpompaa rakastaa taikka vihata intohimoisesti, kuin kohdata aito inhimmillisyyteen perustuva kanta.
Mika: Kaikkeutta vakavasti ajatellessa joutuu kauhun valtaa. Ajattele itseäsi omia näkökantojasi. Sinä itse olet elämäsi johtohahmo.
Ilona: Ihminen, joka ei kuule omantunnon, murheen ja katumuksen ääntä, ei aavistakaan, millaisissa pelon tuskissa elävät ne, joilla on kaksi herraa, kaksu lakia, ne jotka kuuluvat Luonnon ja Vapauden erimaailmoihin. He ovat valinneet. Mutta ihmiskunta ei yleensä kykene sulkemaan mitään pois.
Sen kärsimyksessä kuuluu yhtaikaa kaikkien pyynteiden huuto.
Mika: Olet saapunut elämäsi tienhaaraan. Edessäsi on useita polkuja, mutta sinä et tiedä mitä lähteä kulkemaan, et tahtoisi lähteä vaaan pysyä paikallasi.. Herkkämieliset pelkäävät usein sitä mikä on heille hyväksi ja taipuvat siihen mikä heitä vahingoittaa, joten pakonalaisuus on heille pikemminkin hyväksi. Heiltä puuttuu tahto.
Ilona: Ihmisellä täytyy olla onnea jotta hän voi sitä toisille jakaa. Se joka tahtoo julistaa sopusointua täytyy olla itse sopusointuinen.
Mika: Onnellisia ovat ne jotka lahjoittavat toisille onnea. Minä olin silloin aika rikki kun sinut tapasin Ilona. Kuinkapa voisikaan sekoittaa toisiinsa huvittelevan epikurolaisuuden, joka mielihyvin silmäilee esteettistä näytelmää, ja intohimoisesti totuutta etsivän sielun pelontuskaa?
Mika Sinä voit kuolla ennen kuin olet löytänyt persoonallisen ja sopusointuisen uskon, joka tyydyttää henkeäsi, omaatuntoasi ja sydäntäsi. Itsesi.
Ilona: Mutta tunne vaatii kohdetta, vaikka vain harhakuvitelmaa.
Mika: Älä ole marttyyri ja lankea sinisilmäisyytesi vuoksi. Mitä vähemmän ihmiset ansaitsevat hyväntahtoisuuttasi ja rakkauttasi niin uhraudu sitä vähemmän..
Ilona: Uskoessani olevani auttamattomasti hukasa, tunsin itseni samalla turvalliseksi niin kuin ainakin henkilö joka tietää kaiken pelkäksi kuvitelmaksi. Tosin uni saa ajattelemaan mielikuvitusta, joka on vapautunut persoonallisuuden rajoista, vieläpä ajatustakin joka ei ole enää tietoinen. Hyvä merkitsee tasapainoa: tasapaino olisi historian kuolema.
Linnun radan uneksivaan kohteluun vastasi ainoataan Valtameren kaukainen kohina.
Mitä hyödyttikään käydä kaivelemaan surkeutta ja kuvailemaan mielensä saavuttamattomia aarteita.
Mika: Varottakoon teologinaisia, poliittisia tai sosialistinaisia. Polttorovioiden sytyttäjiä. He voivat päätyä mihin äärimmäisyyteen tahansa.
Ilona: Auktoriteetti auktoriteettiä vastaan, mutta sittenkin on vähemmän alentavaa antautua yhteiskunan aivojen kuin sen jalkojen taikka sisälmysten johdettavaksi. Psykologinen aavistus on eräs lahjojani. Menneet toistuvat sielussanisellaisenaan ja minun tarvitsee purkaa ne itsessäni oppiakseni ne tuntemaan ja omat toiveeni, oman tahtoni. Sympatian nojalla ne valtaavat minut: ne hämmästyttävät ja häiritsevät minua; sitten varaudun jälleen refleksioon ja analyysiin ja kun olen ne käsittänyt olen jälleen vapaa, välinpitämättömyyden ja kimmoisuuden tilassa. Näkökantani on filosofinen toisin sanoen puolueeton ja persoonaton. Ainoa ihminen joka minua miellyttää on ihanne ihminen.
Mika: Totuus tästä maailmasta tekee sinut sairaaksi jos lähdet filosofoimaan liikoja. Vain ymmärrys sisäiset tuntosi pelastavat sinut. En minä ole mikään ihanneihminen muuten kuin työni puolesta. En minä rakasta filosofiaasi vaan persoonaa joka osaa rakastaa itseään. Kun opit sen etten ole täydellinen vaan hyvin inhimillinen olento niin pettymyksiesi kautta osaat etsiä sinulle sopivaa kumppania.Ilona: Rakkauden dramaturgian mukaan jännityksen on kerran lauettava. Mutta meidän unelmamme tuli todellisuutensa himtaiseksi. Ja rakkaus vaatii toimintaa.
Mika: Kuvitelman viattomuus ja pyhyys niin kuin sinä puhuit haluavasi papiksi sen murtaa ruumiillinen yhdyntä.. Mutta onnemme oli illuusiota. Siksi se ei toteutunut. Se perustui molempien haaveisiin ei tähän hetkeen.
Ilona: Sinulla oli kaksitahoinen viettelijän rooli. Sinä sekä tahdoit että et tahtonut olla viettelijä. Olet myös mies joka sosiaalisissa yhteyksissä käyttäytyy suurimmissa osin viettelijänä.
Mika: Tämäkään ei ole oikein, sillä onnea ei voi heittää menemään, ennen kuin olet sen kokenutg, se viipyy luonasi, tulee muuttamaan sinua ja tulee määräämään tunteitasi ja ajatuksiasi myös jälkeenpäin, kun onnen teot on unohdettu ja niistä on jäljellä vain heikko ääriviiva muistoissa ja onni on saanut toisen nimen.
Ilona: Mutta kun on onnellinen, niin rupee kauppaamaan onneaan. Milloin olen kaikkein onnellisin Silloin kun hän on luonani en sitä osaa arvostaa, vaan vasta kun sen olen menettänyt.
Mika: Rakkaus on kuin huume, kun sen käyttää loppuun on saatava uutta ja vahvempaa. Käytön jälkeen tuntee itsensä, kylmäksi, kuivaksi ja hävinneeksi.
Ilona: Entä jos minulle käy niin että vihdoin tapaan miehen, joka tarjoaa minulle rakkautta, aitoa antaumusta ja en uskalla ottaa vastaan mitä saan. Menetyksen pelko on suurempi. En avaudu miehelle, päin vastoin. Yritän pysyä hänestä loitolla ja hän kiinnostuu minusta enemmän, sillä pitää minua tavaoiteltavana. Intohimosta tulee labyrintti joka pitää kahleissaan vailla suurempaa rakkautta.
Mika: Anna minulle anteeksi. Minä elän naiseni kanssa nykyhetkessä ja me menemme naimisiin. Sinun on hyväksyttävä tuo tosiasia.
Ilona: Tosiasiavain on että täytyy joko rakastaa tai unohtaa tai kärsiä. Rakkauden vuoksi kuuluisi kärsiä. Sitä et tahtonut. En ollut sen arvoinen. Mutta olisinko ollut jos elämäni olisi kohdellut minua paremmin. Sinun kaunis sinisilmäinen naisesi joka vielä uskoo rakkauteen sen myös saa. Häntä ei ole rikottu. Hänen unelmiaan murskattu.
Mika: Sinulla itselläsi on avaimet elämääsi. Kun ymmärrät ensin itseäsi, luet kasvattavia kirjoja ja elät ympäristössä josta voit tavata myös eritavalla ajattelevia ihmisiä, se kasvattaa.
Ilona: Sinä et ymmärrä. Empatiasi myös satuttaa minua suunnattomasti, eikä se korvaa rakkautta. Mustasukkaisuus on ajanut minut töhertelelyyn vessan seiniin ja kirjoituksiin netissä
¨Leikkaajan ja minun kuviteltu keskustelu
Velvollisuuden tunto ei ole yhtä lohduton ja sen kristillinen kärsimysfilosofia.
Mika: Jos asettuu julkisuuteen on unohdettava oma totuutensa. Kuinka helposti persoonallisinkin lainaa omat totuutensa yleisöltä, jonka kanssa asettuu kosketukseen ja johon hän tahtoo vaikuttaa. Julkisen sanan käyttäjä, samalla kun astuu yksinäisyydestään, ajatustensa kehästä, askelen, suuremman tai pienemmän yleisöään vastaan ja samalla hetkellä hän alkaa tavoitella tunnustusta ja tunnustajia, alkaa hän jatkuvan kompromissin yleisönsä kanssa.
Ilona: Sisäinen arvo on unohdettu julkisuudessa usein. Sen sijalle ovat asettuneet saavutukset. Eläminen merkitsee puolustautumista, voittamista, lakkaamatonta ja uupumatonta itsensä tehostamista: se on alinomaista itsensä säilyttämistä uudistetun koheesion avulla, itsensä voimistuttamista tahtonsa avulla, itsensä avartamista tuottamalla: se tautotonta ja väsymätöntä tasapainoon pyrkimistä.
Mika: Mutta sinulle vapaus merkitsisi itsesi johtamista, täysiikäisyyttä, sitä että olet omien tekojesi herra etkä syytä niistä muita. Ja mitä enemmän antaumista siltä vaaditaan sitä onnellisempi se on. Olihan se sinunkin ongelmasi ettet tahtonut sänkyyn Legendaarisen Levottomien tekijän kanssa. Eroottin leffa kun se on.
Ilona: Olen uneksija: Valmis paratiisi viehättää minua, mutta oman pesän rakentaminen minua tympäisee.Arvartuipa ja vääntelehtipä ihminen enemmän tai vähemmän tahansa on että hänen kohtalonsa viiva muuttuu enemmän taikka vähemmän aaltomaiseksi.
Mika: Mutta jokainen harhakuvitelma on sovitettava, totuus kostaa itsensä. Kohtuullisuus on sisäisen kypsyyden merkki: tasapaino on viisauden tunnus.
Ilona: Moraalinen välinpitämättömyys on eteenkin erittäin sivistyneiden ihmisten riesana. Älyn ja hyveen, ajatuksen ja omantunnon, älyllisen aristokrtian toisistaan erottaminen on vapauden suunnaton vaara.
Mika: Valinta on vaikea. Suostun mielummin siihen mitä kunnioitan.
Ilona: Väärämielisyys aiheuttaa kiihkoa, herättää onnen tuntoa ja sitä enemmän merkillisempää on että ihmiset sillä ylepilevät. Siinä määrin on helpompaa rakastaa taikka vihata intohimoisesti, kuin kohdata aito inhimmillisyyteen perustuva kanta.
Mika: Kaikkeutta vakavasti ajatellessa joutuu kauhun valtaa. Ajattele itseäsi omia näkökantojasi. Sinä itse olet elämäsi johtohahmo.
Ilona: Ihminen, joka ei kuule omantunnon, murheen ja katumuksen ääntä, ei aavistakaan, millaisissa pelon tuskissa elävät ne, joilla on kaksi herraa, kaksu lakia, ne jotka kuuluvat Luonnon ja Vapauden erimaailmoihin. He ovat valinneet. Mutta ihmiskunta ei yleensä kykene sulkemaan mitään pois.
Sen kärsimyksessä kuuluu yhtaikaa kaikkien pyynteiden huuto.
Mika: Olet saapunut elämäsi tienhaaraan. Edessäsi on useita polkuja, mutta sinä et tiedä mitä lähteä kulkemaan, et tahtoisi lähteä vaaan pysyä paikallasi.. Herkkämieliset pelkäävät usein sitä mikä on heille hyväksi ja taipuvat siihen mikä heitä vahingoittaa, joten pakonalaisuus on heille pikemminkin hyväksi. Heiltä puuttuu tahto.
Ilona: Ihmisellä täytyy olla onnea jotta hän voi sitä toisille jakaa. Se joka tahtoo julistaa sopusointua täytyy olla itse sopusointuinen.
Mika: Onnellisia ovat ne jotka lahjoittavat toisille onnea. Minä olin silloin aika rikki kun sinut tapasin Ilona. Kuinkapa voisikaan sekoittaa toisiinsa huvittelevan epikurolaisuuden, joka mielihyvin silmäilee esteettistä näytelmää, ja intohimoisesti totuutta etsivän sielun pelontuskaa?
Mika Sinä voit kuolla ennen kuin olet löytänyt persoonallisen ja sopusointuisen uskon, joka tyydyttää henkeäsi, omaatuntoasi ja sydäntäsi. Itsesi.
Ilona: Mutta tunne vaatii kohdetta, vaikka vain harhakuvitelmaa.
Mika: Älä ole marttyyri ja lankea sinisilmäisyytesi vuoksi. Mitä vähemmän ihmiset ansaitsevat hyväntahtoisuuttasi ja rakkauttasi niin uhraudu sitä vähemmän..
Ilona: Uskoessani olevani auttamattomasti hukasa, tunsin itseni samalla turvalliseksi niin kuin ainakin henkilö joka tietää kaiken pelkäksi kuvitelmaksi. Tosin uni saa ajattelemaan mielikuvitusta, joka on vapautunut persoonallisuuden rajoista, vieläpä ajatustakin joka ei ole enää tietoinen. Hyvä merkitsee tasapainoa: tasapaino olisi historian kuolema.
Linnun radan uneksivaan kohteluun vastasi ainoataan Valtameren kaukainen kohina.
Mitä hyödyttikään käydä kaivelemaan surkeutta ja kuvailemaan mielensä saavuttamattomia aarteita.
Mika: Varottakoon teologinaisia, poliittisia tai sosialistinaisia. Polttorovioiden sytyttäjiä. He voivat päätyä mihin äärimmäisyyteen tahansa.
Ilona: Auktoriteetti auktoriteettiä vastaan, mutta sittenkin on vähemmän alentavaa antautua yhteiskunan aivojen kuin sen jalkojen taikka sisälmysten johdettavaksi. Psykologinen aavistus on eräs lahjojani. Menneet toistuvat sielussanisellaisenaan ja minun tarvitsee purkaa ne itsessäni oppiakseni ne tuntemaan ja omat toiveeni, oman tahtoni. Sympatian nojalla ne valtaavat minut: ne hämmästyttävät ja häiritsevät minua; sitten varaudun jälleen refleksioon ja analyysiin ja kun olen ne käsittänyt olen jälleen vapaa, välinpitämättömyyden ja kimmoisuuden tilassa. Näkökantani on filosofinen toisin sanoen puolueeton ja persoonaton. Ainoa ihminen joka minua miellyttää on ihanne ihminen.
Mika: Totuus tästä maailmasta tekee sinut sairaaksi jos lähdet filosofoimaan liikoja. Vain ymmärrys sisäiset tuntosi pelastavat sinut. En minä ole mikään ihanneihminen muuten kuin työni puolesta. En minä rakasta filosofiaasi vaan persoonaa joka osaa rakastaa itseään. Kun opit sen etten ole täydellinen vaan hyvin inhimillinen olento niin pettymyksiesi kautta osaat etsiä sinulle sopivaa kumppania.Ilona: Rakkauden dramaturgian mukaan jännityksen on kerran lauettava. Mutta meidän unelmamme tuli todellisuutensa himtaiseksi. Ja rakkaus vaatii toimintaa.
Mika: Kuvitelman viattomuus ja pyhyys niin kuin sinä puhuit haluavasi papiksi sen murtaa ruumiillinen yhdyntä.. Mutta onnemme oli illuusiota. Siksi se ei toteutunut. Se perustui molempien haaveisiin ei tähän hetkeen.
Ilona: Sinulla oli kaksitahoinen viettelijän rooli. Sinä sekä tahdoit että et tahtonut olla viettelijä. Olet myös mies joka sosiaalisissa yhteyksissä käyttäytyy suurimmissa osin viettelijänä.
Mika: Tämäkään ei ole oikein, sillä onnea ei voi heittää menemään, ennen kuin olet sen kokenutg, se viipyy luonasi, tulee muuttamaan sinua ja tulee määräämään tunteitasi ja ajatuksiasi myös jälkeenpäin, kun onnen teot on unohdettu ja niistä on jäljellä vain heikko ääriviiva muistoissa ja onni on saanut toisen nimen.
Ilona: Mutta kun on onnellinen, niin rupee kauppaamaan onneaan. Milloin olen kaikkein onnellisin Silloin kun hän on luonani en sitä osaa arvostaa, vaan vasta kun sen olen menettänyt.
Mika: Rakkaus on kuin huume, kun sen käyttää loppuun on saatava uutta ja vahvempaa. Käytön jälkeen tuntee itsensä, kylmäksi, kuivaksi ja hävinneeksi.
Ilona: Entä jos minulle käy niin että vihdoin tapaan miehen, joka tarjoaa minulle rakkautta, aitoa antaumusta ja en uskalla ottaa vastaan mitä saan. Menetyksen pelko on suurempi. En avaudu miehelle, päin vastoin. Yritän pysyä hänestä loitolla ja hän kiinnostuu minusta enemmän, sillä pitää minua tavaoiteltavana. Intohimosta tulee labyrintti joka pitää kahleissaan vailla suurempaa rakkautta.
Mika: Anna minulle anteeksi. Minä elän naiseni kanssa nykyhetkessä ja me menemme naimisiin. Sinun on hyväksyttävä tuo tosiasia.
Ilona: Tosiasiavain on että täytyy joko rakastaa tai unohtaa tai kärsiä. Rakkauden vuoksi kuuluisi kärsiä. Sitä et tahtonut. En ollut sen arvoinen. Mutta olisinko ollut jos elämäni olisi kohdellut minua paremmin. Sinun kaunis sinisilmäinen naisesi joka vielä uskoo rakkauteen sen myös saa. Häntä ei ole rikottu. Hänen unelmiaan murskattu.
Mika: Sinulla itselläsi on avaimet elämääsi. Kun ymmärrät ensin itseäsi, luet kasvattavia kirjoja ja elät ympäristössä josta voit tavata myös eritavalla ajattelevia ihmisiä, se kasvattaa.
Ilona: Sinä et ymmärrä. Empatiasi myös satuttaa minua suunnattomasti, eikä se korvaa rakkautta. Mustasukkaisuus on ajanut minut töhertelelyyn vessan seiniin ja kirjoituksiin netissä
¨Leikkaajan ja minun kuviteltu keskustelu
Vastaukset 7
Vanhimmat
..hohhijaa..ja tämä kahden rivin jälkeen..!!!
Et sinä ole mustasukkainen, sinä rakastat, olet astunut askeleen ohitse inhimillisestä teko-älystä.
Itsevarmantuhoisista julmista silmistä, pelko häikäisee sisäänpäin siksi se luulee olevansa vahvoilla, mutta universumi ei tunnista mitään suureempaa pelkoa, kuin älyyn sidottu, koska sillä totta totisesti oli nöyrtymisen mahdollisuus..nyt sinä rakas elina olet tuosta kaikesta vapaa ja kun tunnistat mikan itsessäsi, ja katsot sitä vieläkin suorempaa silmiin, itket hänen vuoksensa, sillä SINÄ olet oman rohkeutesi ja rakkautesi ansainnut, et enään yhdenkään kuulijan,epäilijän etkä pelkurin armoilla, kyyniset silmät katsovat tästä lähin vain sisäänpäin ne eivät enään satuta sinua koska sinä olet osunut rakkauteen ja koko maailma tietää tuntee ja jonakin päivänä tulee, antamaan periksi tuskallensa ja seuraamaan sinua paratiisiin oman sisäisen rauhansa luokse.Sitä ennen tahtoisin minä lähteä sun kanssasi teelle johonkin suloiseen paikkaan jossa pelko ei OO ikinä käyny.
Mä rakastan sua, mä en tiedä mistä jumala sut lähetti, ja missä se on sua piilotellu, mä tiedän vaan ZEN ,että nyt sä oot valossa ja mä haluun olla tollasen kirkkauden lähellä koko loppu-elämäni.
Jos tahdot kanssani kahville lähetä minulle sähköpostia. Kirkkaus on katsojan silmissä.
Rakkauden harras toive ja pelko satuttaa minua,
en tiedä kumpaa uskoa kaipaan vain sinua Buddhalais--veljeni.
Kuka minä olen!? Sinä kysyit minulta, minun on jo pakko vastata , vaikka en vielä tiedäkään vastausta, en tahdo enään runoilla ja kaikki muukin on niin epämääräistä , että en osaa enkä tohdi, jossakin vaiheessa tätä päivää olin hetken lunta, sitten olin laillasi pyrkivä mahdollisimman puhtaaseen vilpittömyyteen, mutta ku tämä aika paikka ja materia osuu minuun ei minuun jää kuin pelko, häpeän ja paljastumisen pelko.Ja kuitenkin sisällänni on kaikista puhtain tunne, mutta miten siitä voi puhua, kun se piilotuu tämän hirvittävän yhteisen inhimillisen sopimuksen (pelon) suojiin jota ihmiset inhimillisyydeksi nimittävät.
Elina mä haluan sanoa sun etunimen NYT ZE tuntuu kaikista todellisimmalta just nyt, ku on vaan kiireinen ja epätodellinen arki. Mä oon tosi onnellinen ja kiitollinen et sä kuuntelet, että sä ymmärrät sä onnistuit puhkaisemaan tolla näytelmä käsikirjoituksella koko tältä kyyniseltä
ja omahyväiseltä kultturilta, puhkasemaan kait jotain jota se itekin eniten rakastaa ja tahtoo, en tiedä tuleeko siitä kukaan muu sua koskaan kiittämään.ZEN tähden KIITOS tosi paljon..mä kirjoittaisin sulle mielelläni meilinkin mut ei mulla oo sun osotettas..Kuka mä oon!?..kait mä oon sun budhalais-veljesi, pelosta kiitollisuuteen päin kulkeva väsyny mies.
P.S Jos kirkkaus ja kauneus on katsojan silmissä, on mun silmät tosi kauniit ja kirkkaat, kun sinuun katson..
sähköpostini on [email protected]
Rakastan kirkkaita silmiäsi ja pieniä kauniita sanojasi ne ovat siitä maasta jonne toivon olevani matkalla.
www.angelfire.com/extreme/ELINAELOLAHTI
Jos paljastun se olkoon alinomainen häpeäni.
JA kohtaloni on minun käsissäni. Jos annan muiden sen määrittää: kateellisten: suvaitsemattomien: lääkäreiden, niin olen sen orja. Jos elän riippumattomina ulkoisista määrityksistä: mitä sisimmässäni tahdon tehdä. Totuus on päämääräni. Ihmiset elävät roolien takana, eivätkä kestä kohdata lähimmäisensä tuskaa. Tuskaa ei ole tarkoitettu yhdessä kärsittäväksi vaan pelkkä läheisyys ymmärrys sielujen yhteinen vaellus yhteiselle vuorelle kosketuksenkin muodossa vie meidät paratiisi saarelle. Saarelle jota silmäsi heijastavat. Paljastettuani totuuden jota niin monet pakenevat suojelureaktioin; on niin helppoa arvostella toisen elämää ulkoakäsin: on niin helppoa määrätä lakeja kun itse saa kaiken. Ken on itse kokenut syvimmän kipunsa totisesti hän on ymmärtänyt tämän elämän syvimmän olemuksen. Antaa lahjan olla vain itsensä ja kuunnella omaa ääntään ei vaatimuksia joita ympäristösanelee. Yhteiskunnallista oikeutusta ja jokainen piilottaa rumuutensa;:leikkaa nenänsä tullakseen rakastetuksi. Minä kai taistelen oikeutusta sitä vailla tuon esiin rumuuden: joka tuskan sairauden nimissä mainittakoon:; ensin pitäen sen kaiken sisälläni ja sitten tuomalla tuon puolen esiin. Kukaan ei meistä pysty olemaan enkeli. kuka pystyisi uhrautumaan; pitämään tuskan kiusaamiseksi tulemisesta sisällään tuomatta sitä ulos:; uhrautumalla muiden puolesta; kuuntelematta omia tuntojaan; tehtävänään miellyttää muita: totisesti normit ovat myös kahleet; tahdon niistä irti: siksi haluan tuoda sen ilmi; pukeutua frankenstainiksi; puhua tuskasta ; sillä kukaan ei ole vain voittaja; vaan myös heikko; vahvin on se joka kestää heikkoutensa. Eniten rakastaa se kuka rakastaa ehdoitta.
lovemail.com on poistettu käytöstä ja avautuu taas maanantaina.
Jos todella olet se Zen-buddhalainen ketä tapailin ja kenet kadotin 23.9.2001 kun menin ex-poikaystävälleni yöksi ja kadotin kännykän niin totisesti olen onnellinen jos olen sinut taas tavoittanut. Kävimme Rakkautta ja Anarkiaa-filmifestareille sekä katsoimme siellä jo Amelien.
Puhuit minulle kauniita pieniä asioita ohikulkevista ihmisistä kun aurinko antoi viimesilauksensa maastolle. siis ... [email protected]
Mä lähetin sulle äsken meilin..toivottavasti saat sen.