fysiikka luonnonilmiönä ja tieteenä

Kari Enqvist sattuu myös olemaan akatemianprofessori.
Voitko laittaa linkkiä artikkeliin, jossa Kupiainen väittää fysikaalisen systeemin olevan tietokoneohjelma?

Eikä evoluutio ole puhtaasti stokastista, koska luonnonvalinta ohjaa lopputulosta.

Antti Kupiainen kirjoitti tästä 1995 Tieteen päivien kokoelmateoksessa Tutkimuksen etulinjassa. Millä perusteella Kari Enqvist voi väittää, että fysikaalinen maailma on aidosti satunnainen? Fysiikka luontona on aivan eri asia kuin fysiikka kokeellisena tieteenä.

Nyt jäi tällaista keskinkertaista palstalla kävijää (pitkä fysiikka 1988 arvosana 9) askarruttamaan biljardipalloesimerkki. Jos veralla on paikallaan biljardipalloja, ja johonkin palloon isketään lujaa valkoisella pallolla, niin se pallo vääjäämättä menee johonkin satunnaiseen suuntaan ja ehkä iskee johonkin toiseenkin palloon, joka menee satunnaiseen suuntaan. Fysiikan ope sanoi, että tämä on esimerkki jostain tarkasta mikroskoopista, jossa mittaaja häiritsee mitattavaa. Tästä heti tajuaa, että koetilanteessa fysiikka on täysin satunnaista. Mutta ope selitti, että kuitenkin oikeastikin fysiikka ilman mitään mittauksia on satunnaista. Onko näihin kaavoja tai yleistä selitystä? Yleensä Kari Enqvist on näissä asioissa guru.

BTW: Yksi tutun tuttu MIT-teoreettinen fyysikko Esko Keskivakkuri sanoi, että (hän kuulemma on varteenotettava Karin seuraaja) fysiikka on reduktionistista, koska esim. lämpötila celsiuksissa vain hukkaa informaatiota, koska se on molekyylien keskimääräistä liike-energiaa. Pitääkö tämä paikkaansa?

Fysikaalinen systeemi ei ole deterministinen, menkää ja opiskelkaa fysiikkaa huuhaa-filosofian sijaan, niin näette sen!

Millä perusteella fysikaalinen systeemi ei ole deterministinen? Onhan luku pii satunnainen, jos sitä mitataan tilastomatematiikalla. Mutta sen taustalla on täysin kurinalainen kaava.

Kvanttifysiikka on vain laskenamenettely, jolla mikromaailman ilmiöitä voidaan ennustaa. Ei sillä välttämättä ole tekemistä perimmäisen todellisuuden kanssa.

Fysiikan teoriat perustuvat havaintoihin. Teoriat muuttuvat sitä mukaan, kun asioita katsotaan tarkemmin. Tarkkuudella on kuitenkin rajansa, koska hitukiihdyttimien tehot ei riitä.

Protonin halkaisija on suuruusluokassa 1E-15 m. Planckin pituus luon luokkaa 1E-34 m. Tähän nähden protoni on "makroilmiö". Säieteoriat pyrivät tuolla Planckin mittakaavassa.

Kari Enqvist on todennut, että maallikolla ei ole mitään annettavaa tieteelliseen keskusteluun. Mutta voidaan silti jutella. Jutellaanhan säästäkin.

Vetyatomin koko on suuruusluokassa 1E-10 m eli viisi kertaluokkaa suurempi kuin protoni. Siis tyhjää täynnä.

Protoni on 19 kertaluokkaa suurempi kuin "säikeet". Millaisia rakenteita sopiikaan protonin sisään. Niistä meillä ei ole hajuakaan. Kvarkeista on jotain hajua, mutta siihen se loppuu.

Kun hämärässä katsoo metsän reunaan, niin siellä voi nähdä maahisia ja menninkäisiä. Ne voivat olla näkijälleen todellisuutta.

Fysikka on tullut jo tiedon rajoille niin, että teorioita ei voida enää kokeellisesti vahvistaa. Hiukkaskiihdyttimien tehojen nostaminen on hyvin vaikeaa ja kallista.

Matematiikkaa apuvälineenä käyttäen voidaan loihtia kaikenlaisia malleja ja teorioita, mutta niillä ei ole arvoa ilman kokeellista vahvistusta.

Ajatellaan algoritmisen informaatioteorian Kolmogorov-kompleksisuutta. Jos pyritään selittämään (kvantti)fysikaalinen systeemi mahdollisimman lyhyellä tietokonekoodilla, niin mikä se ohjelma olisi? Millä selitetään aito satunnaisuus? Tuleeko se jostain abstraktista satunnaisotannasta? Entä liittyykö fysiikkaan Bayesin sääntö? Enkvistiläisten mukaan ei kelpaa, että satunnaisuuden takana olisi mekaaninen satunnaislukugeneraattori.