Palstalla on pohdittu kovasti sitä, kuinka kirkko maallistuu ja laimentaa uskoa. Syypäiksi tähän kehitykseen luetaan sumeilematta yleinen humanismi, viher-vasemmistolaisuus, naisten vallan kasvu, arkkipiispa Mäkinen hännystelijöineen, joista erityismaininnan saa piispa Irja Askola yms.
Tällainen näkemys on minusta äärimmäisen kapea ja osoittaa vain suhteellisuuden tajun puutetta. Koko tähän johtanut kehitys alkoi nimittäin perisynnistä ja syntiinlankeemuksesta.
Perisynnin käsite ja olemus on ollut uskovaisille erittäin vaikea ja hankala kysymys. Siitä on mitä moninaisimpia tulkintoja ja myös luterilaisen kirkkomme tunnuskirjoissa jo lähdetään siitä, että tämä on keskeinen kiistakysymys. En puutu siihe, mistä kaikesta on kiistelty, mutta kyse on mm. ihmisen vapaan tahdon merkityksesta ja siitä, onko pahuus jo synnynäisesti osa ihmisluontoa vai voiko ihminen vaikuttaa asioihin jne. Sovitusopilla on myös tässä osansa, mutta sivuutan tässä senkin.
Sen sijaan siihen tilanteeseen, missä tuo syntiinlankeemus tapahtui on kiinnitetty vähemmän huomiota. Kysymyshän oli ihmisen uteliaisuudesta saada tietoa, siis myös sitä ns. pahaa tietoa. Vaikuttaakin siltä, että ihmisen uteliaisuus on se ominaisuus, mistä kaikki muu sitten seuraa. Sapiens lajinimenämme tarkoittaa viisasta ja järkevää, mutta se on toisinaan käännetty väljemmin myös uteliaaksi eli tiedonjanoiseksi.
Ihminen on puurtanut pitkään päivittäisissä askareissa leipänsä eteen eikä aina ole ollut aikaa tyydyttää uteliaisuuden tarvetta samassa määrin kuin viime vuosisatoina. Pitkään kirkko myös pyrki monopolisoimaan itselleen osan erilaista tietoa. Uskonnon olemassaolon kannalta ehkä järkevin ja kekseliäin asia oli se ajatus, että sen lisäksi mitä me voimme ylipäätään voimme tietää, on olemassa sellaista, josta emme voi koskaan saada tietoa. Ilman tätähän uskontoja ei voisi olla olemassa. Se kannattelee uskontoja edelleen tällä tällä tiedon vuosituhannellakin.
Kirkon monopoli tietoon kuitenkin murtui ja siitä kehityksestä seurasi vahva maallistumisen aikakausi erityisesti kristillisessä osassa maailmaa. Islanm on pitänyt pintansa kauemmin ja siinä on ymmärretty tiedonjanon "pahuus" paremmin.
Tiedon lisääntyminen on rapauttanut uskonnon merkitystä monella eri tapaa. Siihen millä kaikella tapaa, en lähemmin mene, ettei tämä menisi tolkuttoman pitkäksi. Ei myöskään ole yllättävää, että aikamme suuret ateistit tulevat nimenomaan luonnontieteiljöiden ja tähtitieteilijöiden parista. Varsin evoluutiotieto ja tähtiede ovat vaikuttaneet suurella tavalla näkemykseeemme maailmasta. Näiden kirouksellisuuden toki osa kristityistä hyvin ymmärtää ja yrittänyt luoda vastatiedettä näitä vastaan.
Uteliaisuudesta on ollut seurauksena rationaalisuuden kasvu. Voisi ehkä sanoa, että ihminen luottaa nyt paljon enemmän itseensä ja omiin kykyihinsä kuin koskaan ennen. Rationaalisuuden kierre vain vahvistaa itse itseään. Uteliaisuus ei koskaan tyydyty vaan aina seuraa lisää uusia kysymyksiä, jotka halutaan ratkaita. Ihmiselle on esimerksi suuri halu etsiä älyllistä tai muuta elämää myös muualta. Sen osuus mitä emme tiedä tietyllä tavalla koko ajan kapenee.
Ihminen on älykkyytensä turvin kyennyt myös osin ratkomaan turvattomuuteen liittyviä huolia. Näin varsinkin on aineellisen tarpeen tyydytyksen osalta. Varsinkin juuri kristityssä maailmassa ruokaa ja juomaa on riittänyt ja useimmilla on katto pään päällä. Tällaisten huolten väheneminen vähentää myös tarvetta hakea turvaa jumalilta, vaikka määrätty henkisyyden tarve ihmisillä varmasti on olemassa. Sitä kuitenkin tyydytetään yhä useammalla tavalla nykyisin.
Tällaisia kehityskulkuja ja reittejä myöten jumalusko on vähentynyt ja maallistuminen lisääntynyt. Yksityiskohdissaan nämä tiet ovat monimutkaisia ja poukkoileviakin, mutta yritn nyt luoda vain suurta kuvaa kehityksestä. Ihmisen luontaisesta uteliaisuudesta se lähti. Tiedonjano pitäisi kieltää, jotta asiat liikkuisivat taas taaksepäin. Tästä arkkipiispaa ja muita edellä mainittuja on turha pahemmin syyttää. Tasa-arvoinen aviolittokin on vain seurausta tiedonjanosta, sen vahvistamasta rationaalisuudesta ja loogisuudesta, jotka on tietoyhteiskunnan keskeisiä oppirakenteita ja kriteerejä.
Tällainen näkemys on minusta äärimmäisen kapea ja osoittaa vain suhteellisuuden tajun puutetta. Koko tähän johtanut kehitys alkoi nimittäin perisynnistä ja syntiinlankeemuksesta.
Perisynnin käsite ja olemus on ollut uskovaisille erittäin vaikea ja hankala kysymys. Siitä on mitä moninaisimpia tulkintoja ja myös luterilaisen kirkkomme tunnuskirjoissa jo lähdetään siitä, että tämä on keskeinen kiistakysymys. En puutu siihe, mistä kaikesta on kiistelty, mutta kyse on mm. ihmisen vapaan tahdon merkityksesta ja siitä, onko pahuus jo synnynäisesti osa ihmisluontoa vai voiko ihminen vaikuttaa asioihin jne. Sovitusopilla on myös tässä osansa, mutta sivuutan tässä senkin.
Sen sijaan siihen tilanteeseen, missä tuo syntiinlankeemus tapahtui on kiinnitetty vähemmän huomiota. Kysymyshän oli ihmisen uteliaisuudesta saada tietoa, siis myös sitä ns. pahaa tietoa. Vaikuttaakin siltä, että ihmisen uteliaisuus on se ominaisuus, mistä kaikki muu sitten seuraa. Sapiens lajinimenämme tarkoittaa viisasta ja järkevää, mutta se on toisinaan käännetty väljemmin myös uteliaaksi eli tiedonjanoiseksi.
Ihminen on puurtanut pitkään päivittäisissä askareissa leipänsä eteen eikä aina ole ollut aikaa tyydyttää uteliaisuuden tarvetta samassa määrin kuin viime vuosisatoina. Pitkään kirkko myös pyrki monopolisoimaan itselleen osan erilaista tietoa. Uskonnon olemassaolon kannalta ehkä järkevin ja kekseliäin asia oli se ajatus, että sen lisäksi mitä me voimme ylipäätään voimme tietää, on olemassa sellaista, josta emme voi koskaan saada tietoa. Ilman tätähän uskontoja ei voisi olla olemassa. Se kannattelee uskontoja edelleen tällä tällä tiedon vuosituhannellakin.
Kirkon monopoli tietoon kuitenkin murtui ja siitä kehityksestä seurasi vahva maallistumisen aikakausi erityisesti kristillisessä osassa maailmaa. Islanm on pitänyt pintansa kauemmin ja siinä on ymmärretty tiedonjanon "pahuus" paremmin.
Tiedon lisääntyminen on rapauttanut uskonnon merkitystä monella eri tapaa. Siihen millä kaikella tapaa, en lähemmin mene, ettei tämä menisi tolkuttoman pitkäksi. Ei myöskään ole yllättävää, että aikamme suuret ateistit tulevat nimenomaan luonnontieteiljöiden ja tähtitieteilijöiden parista. Varsin evoluutiotieto ja tähtiede ovat vaikuttaneet suurella tavalla näkemykseeemme maailmasta. Näiden kirouksellisuuden toki osa kristityistä hyvin ymmärtää ja yrittänyt luoda vastatiedettä näitä vastaan.
Uteliaisuudesta on ollut seurauksena rationaalisuuden kasvu. Voisi ehkä sanoa, että ihminen luottaa nyt paljon enemmän itseensä ja omiin kykyihinsä kuin koskaan ennen. Rationaalisuuden kierre vain vahvistaa itse itseään. Uteliaisuus ei koskaan tyydyty vaan aina seuraa lisää uusia kysymyksiä, jotka halutaan ratkaita. Ihmiselle on esimerksi suuri halu etsiä älyllistä tai muuta elämää myös muualta. Sen osuus mitä emme tiedä tietyllä tavalla koko ajan kapenee.
Ihminen on älykkyytensä turvin kyennyt myös osin ratkomaan turvattomuuteen liittyviä huolia. Näin varsinkin on aineellisen tarpeen tyydytyksen osalta. Varsinkin juuri kristityssä maailmassa ruokaa ja juomaa on riittänyt ja useimmilla on katto pään päällä. Tällaisten huolten väheneminen vähentää myös tarvetta hakea turvaa jumalilta, vaikka määrätty henkisyyden tarve ihmisillä varmasti on olemassa. Sitä kuitenkin tyydytetään yhä useammalla tavalla nykyisin.
Tällaisia kehityskulkuja ja reittejä myöten jumalusko on vähentynyt ja maallistuminen lisääntynyt. Yksityiskohdissaan nämä tiet ovat monimutkaisia ja poukkoileviakin, mutta yritn nyt luoda vain suurta kuvaa kehityksestä. Ihmisen luontaisesta uteliaisuudesta se lähti. Tiedonjano pitäisi kieltää, jotta asiat liikkuisivat taas taaksepäin. Tästä arkkipiispaa ja muita edellä mainittuja on turha pahemmin syyttää. Tasa-arvoinen aviolittokin on vain seurausta tiedonjanosta, sen vahvistamasta rationaalisuudesta ja loogisuudesta, jotka on tietoyhteiskunnan keskeisiä oppirakenteita ja kriteerejä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Miten luterilaisen kirkon syntiinlankeemus tapahtui? Kirkkohan uskoo evoluutioon -> ei ole mitään kahta ensimmäistä ihmistä omenaa puraisemassa. Sapienskaan ei ole edes ainoa ihmislaji ja sen synty on hidas vaiheittainen prosessi.
Kirkon "tiede ja usko eivät ole ristiriidassa" on huono vitsi, joka paljastuu sellaiseksi heti kun vähän miettii asioita.
Tuskinpa uskoo evoluutioon,luonto sen sijaa uusiutuu.
Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.
Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. Ps 51:5
Niin Adamin jälkeläiset kaikki ova siin synnin alaiseksi syntyneet,
koko ihmis kunta on synnin alainen.
utti
Kyllä kirkko evoluutioon uskoo:
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Evoluutio
"Luterilainen kirkko ei katso evoluutioteorian luonnontieteellisenä selitysmallina olevan ristiriidassa luomisuskon kanssa. Luomisusko on kokonaisvaltainen uskonnollinen tulkinta elämän ihmeestä ja sen synnystä. Evoluutioteoria on totena pidetty luonnontieteellinen selitysmalli lajien kehittymisestä."
Tuo liirumlaarumi ristiriidattomuudesta on tosin yhtä kukkua, kuten muistakin säikeistä tulee esiin.
"Kyllä kirkko evoluutioon uskoo:" Uskokoon mun puolesta minä en uskosiihen.
Kuulutko kirkkoon? Jos kuulut niin minkämoisena ongelmana pidät sitä että se uskoo tuohon? Tuosta samalla tietysti seuraa kirkko pitää luomiskertomusta käytännössä satuna, vaikka yrittääkin asiaa korulauseillaan kaunistella.
Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä. 1.Moos 1:31 on vastaus siihen johon en evoluution usko. Kirkko saapitää sitä satuna,joka on otodellisuutta tänäpäivä,luomisesta.
utti
Itsestäänselvyyksiä latelet, vai luuletko tosiaan, ettei kristityt näitä tiedä...
Nämä ovat kaikille niitä perusjuttuja.
Varmaan tietävätkin, mutta tiedon jäsentely tällä tavoin ehkä halpottaa asettamaan asioita suhteellisesti parempaan järjestykseen. Otinhan nimenomaan esille sen, että suhteellisuudentaju monella heittää, kun kirkon muuntuminen muka syntiseksi olisi seurausta jostain tasa-arvoisesta avioliittolaista ja sen edistämisestä. Se ei horjuta kirkon uskottavuutta mitenkään olennaisesti. Paljon suurempia asioita ovat ne, joita avauksessani kerroin.
Kirkon muuntuminen toiseksi kuin se on ollut, tapahtuu kontekstissa ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin. Kun tieto lisääntyy ja rationaalisuuden paine kasvaa, kirkon on ollut pakko vastata jotenkin tällaisiin haasteisiin. Joko on asetuttava niitä vastaan tai sitten myötäiltävä ja yritettävä sovittaa oppia aina uuteen tietoon. Jos esim. ihminen löytäisi myös muualta kuin maapallolta elämää ja varsinkin jos löytyisi yhtä älyllistä elämää kuin täältä, se olisi taas varmaan uusi sellainen asia, joka haastaisi kirkkoakin tarkentamaan tai yhteensovittamaan oppiaan.
Eivät ne ole kaikille mitään perusjuttuja, vaikka perustavaa laatua olevia asioita ovatkin. Useimpien ihmisten katsokanta on melko kapea ihan riippumatonta siitä, onko hän uskonnollinen vai ei. Pitkien trendien ja kausaalisuhteiden selvittely vaatii aina erityistä perehtymistä asioihin olipa kyse sitten mistä asiasta tahansa.
Uskomaton pohtija, sinulla menee ajatus pieleen iloseesti. Ihminen söi hyvän ja pahan tiedon puusta ja oppi tietämään, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Hän toisin sanoen sai omantunnon.
Miten sovitat tuon tarinan yhteen (kirkon kannattaman) evoluution kanssa?
Missäpä vaiheessa ajattelet ihmiselle kehittyneen omantunnon?
Omatunto on jo käsitteenä vaikeasti määriteltävä ja paljolti subjektiivinen, joten on jokseenkin mahdoton määrittää jotain rajanvetoa milloin sitä on ja minkä verran ja sitä kautta milloin se on kehittynyt. Voidaan olla esim. montaa mieltä onko joillain elämillä omatunto.
Niin tai näin, vastaamalla kysymykseen tuolla kysymyksellä et ainakaan vastaa alkuperäiseen kysymykseen.
En tiedä kenellä tässä ajatus menee pieleen, kun ensin toinen kertoo, että nämä esittämäni asiat ovat uskovaisille ihan tuttuja ja sinä puolestasi, että ajatukseni menee ihan pieleen. On vaikea antaa vastausta, kun syytökset tai kommentit ovat keskenään täysin ristiriitaisia ja vastakkaisia.
Ei niissä ole ristiriitaa. Pieleen meni siinä kun sanoit syntiinlankeemukseksi sitä että ihminen on halunnut hankkia tieteellisen tiedon kaltaista tietoa, vaikka syntiinlankeemuksessa on kysymys moraalisen tiedon saamisesta.
Nykyään ihminen kuin Jumalalta puskiin piiloutunut Aatami.
Toivottavasti joku jaksaa vääntää sinulle tuollaisia. Itse en enää viitsi, kun olen vääntänyt niitä niin paljon varsinkin ateisteille, joten enköhän ole tehnyt osani.
Toisinsanoen et osaa vastata etkä halua ajatella asiaa koska tiedät sen ongelmaksi
Olet siis epärehellinen keskustelija. Sitä arvelinkin.
Tätähän tämä aina on luterilaisten kanssa. Kysymyksiä vältellään, väistellään ja lopulta paetaan jollain verukkeella. Muuta en odottanutkaan.
Olen oppinut tunnistamaan ketkut ja kunnolliset. Sinä olet muuten sama kuin Uskomaton pohtija.
Väärin meni taas. Ja tätä jankkausta nyt on turha jatkaa jos et ole valmis itse asiaan vastaamaan.
En sanonut, että syntiinlankeemus on halua hankkia tieteellistä tietoa. kerroin hyvin selvästi, että otin tästä kiistellystä asiasta esille ihmisen uteliaisuuden.
Moraalista tietoa ja muuta tietoa ei voi mielestäni erottaa niin kuin sinä teet. Uusi tieto voi pakottaa meidä myös moraalisiin pohdintoihin miettimään tiedon merkitystä. Tässä mielessä uudella tiedolla voi olla moraalisia sivuvaikutuksia. Tämä koskee esim. evoluutiota taikka tietoa siitä, että homous on synnynnäinen taipumus.
Silloin kun Adam ja Eva olivat syöneet hedelmästä ja huomasivat tehneensä väärin. Adam piiloutui Jumalaa kun häpesi.
Moi taas Uskomaton pohtija!
Luin mielenkiintoisen pohdintasi, mutta minusta et osu perisyntiasiassa aivan ytimeen miten kristillisyys ja evankelisluterilainen tunnustus määrittelee asian.
Kyse ei nimittäin ole uskonnolliselta katsantokannalta siitä mikä oli ihmisen mielessä langetessaan rikkomaan Jumalan selvää käskyä; -oliko se uteliaisuutta, tiedonhalua vaiko mitä.
Kaiken ydin on se, että ihminen rikkoi Jumalan käskyä: "älä syö siitä puusta...!"
Tämän hengellinen merkitys on Jumalan tahdosta irtaantuminen. Se on se kaiken ydin ja asia johon perisynni nmerkitys tiivistyy. uskon kannalta ei ole näet merkitystä oliko kyseessä uteliaisuus vaiko mikä.
Tuntuu monesta pikkuasialta, mutta pitää panna asiat oikeaan kontekstiin:
Jumalan sanotaan olevan Kaikkivaltias, jossa me kaikki elämme, olemme ja hengitämme. Hän on puhaltanut elämän henkäyksen meihin ja Hänen varassaan meidän jokahetkinen olemisemme on.