Oikea maailma ei ole mustavalkoinen, meillä on sateekaaren värit ja harmaan eri sävyt..
Mielestäni koko ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä on tyhmä, luonnoton, suuruudenhullu. Mutta jos nyt leikisti ajateltaisiin, että se olisikin totta, niin silloin kirkon oppi olisi täysin epäreilua siinä, että olisi vain kaksi vaihtoehtoa, taivas ja helvetti.
Kristillinen oppi on siis aivan epistä, suoraan sanoen aivan perseestä. Pitäisi olla siltä väliltä erilaisia ajanvieton muotoja, vähintäänkin yhdestä viiteen tähteen (vrt. hotellit), mutta ei mitään täydellistä "kadotusta" eikä iankaikkista "autuutta".
Mikä ei oikein ole, sen ei pidä lainkaan oleman. Jotain semmoista sanottiin tuomarinohjeissa.. Tarkoittaa siis lakia. Mutta menköön tuo ollenkaan-merkityskin tässä yhteydessä.
Myös ajatus siitä että murhamies saa kaiken anteeksi ja pääsee taivaaseen vaikka uhrin omaiset eivät ole antaneet anteeksi, on väärin, samoin se, että katkeroituneet omaiset, jotka eivät ymmärrä pyytää anteeksiantamattomuuttaan anteeksi, joutuvat helvettiin..
Mielestäni koko ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä on tyhmä, luonnoton, suuruudenhullu. Mutta jos nyt leikisti ajateltaisiin, että se olisikin totta, niin silloin kirkon oppi olisi täysin epäreilua siinä, että olisi vain kaksi vaihtoehtoa, taivas ja helvetti.
Kristillinen oppi on siis aivan epistä, suoraan sanoen aivan perseestä. Pitäisi olla siltä väliltä erilaisia ajanvieton muotoja, vähintäänkin yhdestä viiteen tähteen (vrt. hotellit), mutta ei mitään täydellistä "kadotusta" eikä iankaikkista "autuutta".
Mikä ei oikein ole, sen ei pidä lainkaan oleman. Jotain semmoista sanottiin tuomarinohjeissa.. Tarkoittaa siis lakia. Mutta menköön tuo ollenkaan-merkityskin tässä yhteydessä.
Myös ajatus siitä että murhamies saa kaiken anteeksi ja pääsee taivaaseen vaikka uhrin omaiset eivät ole antaneet anteeksi, on väärin, samoin se, että katkeroituneet omaiset, jotka eivät ymmärrä pyytää anteeksiantamattomuuttaan anteeksi, joutuvat helvettiin..
Vastaukset 16
Vanhimmat
täysin totta joka sana.
ps.jos joku on perseestä tai epistä niin se ei tee siitä epätotta :D
Tiedät varmaankin Raamatun jakeita jotka laitan. Ehkä kirjoituksesi onkin noussut juuri lainaamani kaltaisista teksteistä.
En osannut tästä kovin hyvin kirjoittaa, mutta kirjoitin kuitenkin jotain.
Jumalaa on hyvä yrittää kritisoida. Raamatun sanaa meidän kuuluukin tutkia ja koetella, että onko se todella Jumalan sanaa vai ei.
Viimeisellä tuomiolla kaikkien polvet kuitenkin notkistuvat Pyhän Jumalan edessä, Raamatun sanan mukaisesti. Pyhä Jumala on kauheata kohdata jos ilman syntien sovitusta eli omavanhurskaudellamme yritämme viimeisellä tuomiolla pärjätä...
Jumala on oikeudenmukainen. Siihen kuuluu myös synnin tuomitseminen. Jos meitä ihmisiä ei tuomittaisi tekojemme tähden kadotukseen, niin silloin Jumala ei olisi oikeudenmukainen. Kaikki ansaitsisimme kadotustuomion itsessämme. Se olisi täysin oikeudenmukainen tuomio.
"Myös ajatus siitä että murhamies saa kaiken anteeksi ja pääsee taivaaseen"
Kaikki olemme yhtä syntisiä. Siitä mistä syytämme toista, siihen olemme myös itse syypäitä.
Matt.
5:21 Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion.'
5:22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.
Kaikki rikomme tuollaisissa asioissa.
" vaikka uhrin omaiset eivät ole antaneet anteeksi, on väärin,"
Matt.
6:12 ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
6:14 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
6:15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Roomalaiskirje:
2:1 Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
2:2 Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät.
2:3 Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
2:5 Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
Matt.
18:32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
18:33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
18:34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
18:35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
Room.3
Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,
3:10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
3:11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
3:12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
3:13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
3:14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
3:15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
3:16 hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
3:17 ja rauhan tietä he eivät tunne.
3:18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
3:19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
3:20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
" samoin se, että katkeroituneet omaiset, jotka eivät ymmärrä pyytää anteeksiantamattomuuttaan anteeksi, joutuvat helvettiin.."
Joskus voi olla hyvin vaikea antaa anteeksi.
Mutta kyllä anteeksi tulee antaa.
Apt.
8:23 Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä."
Efesolaiskirje:
4:31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
Heb.
12:15 ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
Ps.
73:21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
73:22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
....
Vielä Länsi-Suomen Herännäislehdestä:
"Anteeksiantamisesta
Antti Leino, Kodiksami
'Mutta olkaat keskenänne ystävälliset ja laupiaat, ja anteeksi antakaat toinen toisellenne niin kuin Jumala teillekin Kristuksen kautta anteeksi antanut on.' (Eph. 4:32).
Rakas lukijani, milloin viimeksi annoit anteeksi? Asetitko lähimmäisellesi ehdon: annan anteeksi, kunhan sinä vain pyydät minulta anteeksi. On helppoa antaa anteeksi, kunhan varoo pyytämästä anteeksi. On helppoa antaa anteeksi, antamatta kuitenkaan anteeksi.
Paavali kehottaa meitä antamaan toisillemme anteeksi 'niin kuin Jumala teillekin Kristuksen kautta anteeksi antanut on.' Millaista sitten on Jumalan anteeksiantamus? Odottaako Jumala meiltä, että pyydettyämme riittävän hartaasti anteeksi, hän armahtaa meitä ja antaa meille anteeksi? Ei! Jumala antaa anteeksi Kristuksen kautta. Jumalan anteeksiantamus on ehdotonta. Se perustuu armoon, täydelliseen rakkauteen meitä kohtaan.
Aito anteeksiantamus lähimmäistä kohtaan on anteeksi pyytämistä. Silloinkin, ja juuri silloin kun vika on lähimmäisessämme, meidän tulee pyytää omia pahoja sanojamme ja tekojamme anteeksi. Kukaan ei riitele yksin. Jos lähimmäisemme loukkaa meitä, meidän on turha syyttää häntä. Se on sama kuin syyttäisimme Jumalaa omasta perisynnistämme. Meidän tulee pyytää Jumalalta katkeruuttamme anteeksi ja voimia antaa anteeksi toinen toisillemme, pyyteettä. Jumala ei kiellä meiltä vihastumista, mutta hän kieltää vihastumisen, josta seuraa syntiä. (Eph. 4:26) Kuinka moni meistä kykenee vihastumaan tekemättä syntiä?
Yksi kristityn kiusaus on kylmyys uskosta osattomia kanssaihmisiä kohtaan. Saatamme helposti ajatella salaa mielessämme, että rakkauden kaksoiskäsky pätee vain seurakunnan sisällä. Kuinka vaikeaa onkaan niellä kaikkea sitä pilkkaa, jota kristitty saa tämän maailman suusta kuulla. Tässäkin kohtaa saamme kuitenkin turvallisesti rukoilla, että saisimme kylvää ympärillemme sitä anteeksiantamuksen ja armon sanomaa, joka meitä päivittäin hoitaa ja vahvistaa.
Jumala tietää, että emme kykene rakastamaan Häntä emmekä lähimmäistämme. Hän tietää, kuinka vaikea meidän langenneiden ihmisten on myöntää heikkoutemme toisillemme sekä Hänelle, Luojallemme. Juuri siksi Taivaallinen isä antaa anteeksi, yhä uudelleen ja uudelleen, Kristuksen kautta. Me kristityt elämme anteeksiantamuksesta."
Maailmassa on helvetisti uskontoja, joten minkä takia nimenomaan kristinusko olisi oikeassa dualistisine ja epäoikeudenmukaisine oppeineen?
Ja k-uskonkin näkemys vaihtelee aina vuosisatojen varrella, eihän nykyään esim. polteta noitia roviolla. Jotkut k-uskovaiset ovat jo suorastaan luopuneet koko helvetin ideasta.
Todellinen Jumalan sana on ilmoitettu Raamatussa. Se on muuttumaton. Ihmiskeksinnöt ja mielipiteet muuttuvat. Monesti ihmiset tahtovat esiintyä kristittyinä ja esittää ajatuksiaan muka kristillisinä, vaikka kristillisiksi esitetyt ajatukset ovat niin kaukana Raamatun sanasta kuin olla ja voi. Raamattu on Jumalan inspiroima. Se on Jumalan "allekirjoittama" testamentti meille ihmisille. Sen lupauksiin voimme luottaa, eli Jumalan lupauksiin voimme luottaa.
Raamatun sana on muuttumatonta ilmoitusta. Sen lisäksi ei anneta enää uutta ilmoitusta. Kaikki opit ja opetukset tulee arvioida Raamatun sanalla ja opetusten tulisi perustua Raamatun sanaan.
Muut uskonnot ovat tässä maailmassa ihmiskeksintöjä. Evankeliumi / Raamatun sana on Jumalan ilmoitusta meille. Evankeliumi kertoo Jumalan lihaksi tulemisesta ja syntien sovituksesta ristin puulla. Jumala sovitti ihmiset itsensä kanssa Jeesuksen suorittaman ristin työn kautta.
Joh.7
7:15 Niin juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat: "Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?"
7:16 Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
7:17 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.
7:18 Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.
7:27 Kuitenkin, me tiedämme, mistä tämä on; mutta kun Kristus tulee, niin ei kukaan tiedä, mistä hän on."
7:28 Niin Jeesus puhui pyhäkössä suurella äänellä, opetti ja sanoi: "Te tunnette minut ja tiedätte, mistä minä olen; ja itsestäni minä en ole tullut, vaan hän, joka minut on lähettänyt, on oikea lähettäjä, ja häntä te ette tunne.
7:29 Minä tunnen hänet, sillä hänestä minä olen, ja hän on minut lähettänyt."
7:37 Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
7:38 Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."
7:40 Niin muutamat kansasta, kuultuaan nämä sanat, sanoivat: "Tämä on totisesti se profeetta."
7:45 Niin palvelijat palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä sanoivat heille: "Miksi ette tuoneet häntä tänne?"
7:46 Palvelijat vastasivat: "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu."
7:47 Niin fariseukset vastasivat heille: "Oletteko tekin eksytetyt?
7:48 Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista?
7:49 Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu."
7:50 Niin Nikodeemus, joka ennen oli käynyt Jeesuksen luona ja joka oli yksi heistä, sanoi heille:
7:51 "Tuomitseeko lakimme ketään, ennenkuin häntä on kuulusteltu ja saatu tietää, mitä hän on tehnyt?"
7:52 He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa."
7:53 Ja he menivät kukin kotiinsa.
Matt.
7:7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
7:8 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
Joh
4:41 Ja vielä paljoa useammat uskoivat hänen sanansa tähden,
4:42 ja he sanoivat naiselle: "Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja."
Usko Kristukseen ei ole ihmistekoa.
Joh.
6:28 Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?"
6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt."
6:30 He sanoivat hänelle: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet?
6:31 Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi.'"
6:32 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän.
6:33 Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."
6:34 Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää."
6:35 Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
6:36 Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.
6:37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
6:38 Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
6:39 Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
6:40 Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
6:41 Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta";
6:42 ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?"
6:43 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne.
6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
6:45 Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
6:46 Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.
6:47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
6:48 Minä olen elämän leipä.
6:49 Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
6:50 Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
6:51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
6:52 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
6:53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
6:55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
6:57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
6:58 Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."
6:59 Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa.
6:60 Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?"
6:61 Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: "Loukkaako tämä teitä?
6:62 Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!
6:63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.
6:64 Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet.
6:65 Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna."
6:66 Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.
6:67 Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"
6:68 Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;
6:69 ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."
6:70 Jeesus vastasi heille: "Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele."
6:71 Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista.
Yksi luento
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/JumalaJR.htm
"Todista tämä - että Jumala puhuu Raamatussa ja se opettaa meidät tuntemaan Jumalan." Niin sanotaan joskus ainakin papille. Mitä vastaamme? Emme voi sitä todistaa - jos ei voida todistaa sitäkään, ettei Raamattu ole Jumalan sana. Emme voi esittää sellaisia perusteluja, että jokaisen vastustus loppuu ja kaikki uskovat Raamattuun. Mutta silti on olemassa vakuuttava perustelu: Jeesus sanoi niille, jotka epäilivät häntä - onko hän Jumalan Poika: "Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani." (Joh 7,17). Sama pätee tässä. Jos luet ja kuuntelet Raamattua niin, että tahdot todella ottaa selvää, onko tämä Jumalasta vai ei, Raamattu itse vakuuttaa sinut siitä, että se on Jumalan puhetta. Raamatun sanassa itse Jumala vaikuttaa ja vakuuttaa siitä, että tämä on hänen sanansa. Voit sanoa sille, joka epäilee Raamattua: Uskallatko alkaa lukea tätä kirjaa. Siinä voi hyvinkin nopeasti käydä niin, että sinä vakuutut siitä, että Jumala ilmoittaa tässä kirjassa sinulle itsensä.
...
Ovatko nämä asiat sitten niin tärkeitä? Onko tärkeää tietää, rakastaako Jumala ja onko hän kiinnostunut minusta? Kyllä on. Itse asiassa mikään ei ole niin tärkeää kuin Jumalan tunteminen. Se on tärkeintä kahdesta syystä.
Ensiksi: Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja se tarkoittaa, että ihminen on tarkoitettu elämään niin, että yhteys Jumalaan on kunnossa. Eikä se voi olla kunnossa, jos ei tunne Jumalaa. Jos elää toisin kuin on tarkoitettu elämään, siitä seuraa monenlaista pahaa. Ehkä elämä tuntuu jotenkin vain niin turhalta. Tai sydämessä on selittämätöntä levottomuutta, jota yritetään tyydyttää ulkomaanmatkoilla tai entistä komeammalla autolla. "Ihmisen sydän on levoton, kunnes se löytää levon Jumalassa." Niin kirjoitti kauan sitten kirkkoisä Augustinus. Se on totta edelleen. Olen varma siitä, että tämä rauhattomuus, joka vaivaa tänä päivänä niin monia, on seurausta juuri siitä, että asiat Jumalan kanssa eivät ole kunnossa. Valitettavasti harva etsii rauhaa sydämeensä sieltä, mistä se löytyy. Se löytyy Jumalan tuntemisesta. Helposti uskovainenkin ihminen alkaa jotenkin vähätellä Jumala-suhteen tärkeyttä ja etsii yhä enemmän muusta sisältöä elämäänsä. Ja kun niin tapahtuu, sisältö elämästä katoaa.
Sitten on vielä tärkeämpi syy, miksi nämä asiat ovat niin tärkeitä: Tämän elämän jälkeen alkaa ikuisuus. Miten minun sitten käy, sen ratkaisee vain ja ainoastaan se, onko minun ja Jumalan välillä suhde ja onko se suhde kunnossa. Ja se suhde voi olla kunnossa vain niin, että minä tunnen Jumalan. Jos suhde on kunnossa, Jumala avaa minulle taivaan oven. Jos ei ole, minä joudun loputtomaan eroon Jumalasta. Mikään ei ole niin hirvittävää kuin joutua kadotukseen. Ja siksi mikään ei ole niin tärkeää kuin tuntea Jumala.
En jaksanut alkaa lukea koko juttuasi, mutta vilahti silmissä tuo
>Raamatun sana on muuttumatonta ilmoitusta. Sen lisäksi ei anneta enää uutta ilmoitusta.
Ai on vai? Minkäköhän takia sitten tutkijat tavantakaa riitelevät siitä mitä mikin alkukielen sana oikeasti tarkoittaa... Ja minkä vuoksi Raamatussa kautta aikain on ollut kirjoja jotka sitten taas johonkin toiseen versioon eivät kelpaa... Ettei olisi tälläkin hetkellä eri uskontokunnilla erilainen valikoima niitä kirjoja.
Tottakai kun ihmiset kirjoittelevat ja ihmiset valitsevat mikä on sopiva kirjoitus jolla harjoittaa propagandaa sen oman näkemyksensä puolesta, niin siinä on "jumala" toisena kun raha ratkaisee ja pitää saada valta yli ihmisten. Nykyään tosin kun eivät enää kerettiläisroviot käryä, niin Jeesus-kerho kokoontuu lähinnä pullan ja kahveen merkeissä pitämään keskenään hauskaa kuin mikä tahansa ystävysten ryhmä ja mikäs siinä.
Mutta jumalasta sekään ei kerro vielä yhtään mitään. Yksikään uskonto ei omista jumalaa. (Kirjoitan j:n pienellä koska se/hän ei mielestäni ole ihminen.)
Jos syntiset joutuvat helvettiin niin mitä käy
esim.
Agnostikolle joka on tunnustanut jumalan olemassa olon,kaikin tavoin rakastanut lähimmäisiään ja on elänyt muuten synnitöntä elämää paitsi että ei ole kulunut kirkkoon tai seurakuntaan?
Tai esim. Buddhalaiselle joka ei ole koskaan törmännyt kristinuskoon.Eli hänellä ei ole ollut mahdollisuutta lukea raamattua. Hän on toteuttanut buddhalaista harjoitusta täydellisesti elämässään eli elänyt synnittömästi mutta kehittänyt myötätuntonsa(lähimmäisenrakkaudesa) äärettömän suureksi muilla tavoin kuin raamatun tai jumaluskon kautta.
jos Jumala on Armo niin miksi hän tuomitsisi nämä helvettiin, ovatko he muka syntisiä?
Tästä on juuri kirjoitettu.
Aluksi tunnustuskirjoista yksi kohta. Kannattaa hyppiä näiden eri lainausten yli jos niitä ei jaksa lukea. Ne ovat aika pitkiä lainauksia..
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/II.html
"Niinpä he perisynnistä puhuessaan jättävät mainitsematta ihmisluonnon pahimmat viat: ettei tunneta Jumalaa, että halveksitaan Jumalaa, ei pelätä Jumalaa, ei luoteta Jumalaan, vihataan Jumalan tuomiota, paetaan, kun hän tuomitsee, ollaan vihoissaan Jumalalle, ei uskalleta toivoa Jumalan armoa, perustetaan luottamus siihen, mitä käsillä on jne. Näitä tauteja, jotka kaikkein eniten ovat Jumalan lain vastaisia, skolastikot eivät huomaa. Päinvastoin he saman tien katsovat, että ihmisluonnossa on tallella sen alkuperäinen voima rakastaa Jumalaa yli kaiken ja täyttää Jumalan käskyjä niin, että niiden syvin sisältö toteutuu. He eivät huomaa, kuinka ristiriitainen heidän esityksensä on. Jos näet ihminen kykenee rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja täyttämään Jumalan käskyt, eikö hänessä silloin yhä ole alkuvanhurskaus?
Mutta jos ihmisluonnolla on niin vahvat voimat, että ihminen omassa varassaan voi rakastaa Jumalaa yli kaiken, niin kuin skolastikot rohkenevat vakuuttaa, mitä sitten on perisynti? Mihin sitten tarvitaan Kristuksen armoa, jos me voimme tulla vanhurskaiksi omassa varassamme? Mihin tarvitaan Pyhää Henkeä, jos ihmisvoimat itsessään riittävät Jumalan rakastamiseen yli kaiken ja Jumalan käskyjen täyttämiseen? Kukapa ei huomaisi, kuinka nurinkurinen on vastustajiemme ajatuksenkulku. Ihmisluonnon lievemmät taudit he kyllä huomaavat, mutta eivät pahempia tauteja, joista kuitenkin Raamattu kaikkialla varoittaa ja joita profeetat yhtenään valittavat. Niitä ovat lihallinen suruttomuus, Jumalan halveksiminen, Jumalaan kohdistuva viha ja muut sen kaltaiset viat, jotka ovat meissä synnynnäisiä. Mutta sitten skolastikot alkoivat sekoittaa kristinuskoon filosofista käsitystä ihmisluonnon täydellisyydestä ja antoivat kohtuuttoman suuren merkityksen vapaalle ratkaisuvallalle ja sen herättämille teoille ja opettivat, että ihminen tulee vanhurskaaksi Jumalan edessä filosofisella, yhteiskunnallisella vanhurskaudella, jonka mekin myönnämme olevan järjen hallinnassa ja jonkin verran meidän omassa vallassamme. Silloin he menettävät kaiken kyvyn nähdä ihmisluonnon sisäistä saastaisuutta. Eihän näitä asioita voida arvostella muuten kuin Jumalan sanan nojalla, mutta sitäpä skolastikot eivät esityksissään useinkaan käsittele.
Kas tässä syy, miksi perisyntiä määritellessämme mainitsimme myös pahan himon ja torjuimme sen, että ihmisellä luonnollisten voimiensa puolesta olisi kyky pelätä Jumalaa ja luottaa häneen. Tahdoimme näet viitata siihen, että perisyntiin sisältyvät myös seuraavat sairaudet: Jumalan tuntemuksen puute, Jumalan halveksiminen, jumalanpelon ja Jumalaan luottamisen puuttuminen sekä kykenemättömyys rakastaa Jumalaa. Nämä ovat ihmisluonnon suurimmat viat, ja ne suuntautuvat aivan erityisesti kymmenen käskyn ensimmäistä taulua vastaan. "
"Aivan samaa tarkoittaa Augustinuksen käyttämä määritelmä, jonka mukaan perisynti on pahaa himoa. Tällä hän ilmaisee, että paha himo on tullut menetetyn vanhurskauden sijaan. Kun näet ihmisluonto sairaalloisena ei kykene pelkäämään ja rakastamaan Jumalaa eikä häneen uskomaan, se hakeutuu sitä kohti, mikä on lihallista, ja rakastaa sitä. Jumalan tuomiota se joko suruttomana halveksii tai pelästyksissään vihaa. Näin Augustinuksen määritelmä käsittää sekä vanhurskauden puutteen että sen seurauksena tulleen uuden synnillisen perustilan. Ei paha himo suinkaan ole ainoastaan ruumiillisten ominaisuuksien turmeltumista, vaan myös korkeampien kykyjen kieroutumista siihen, mikä on lihallista. Eivät totisesti käsitä omia puheitaan ne, jotka väittävät, että ihmisessä voi yhtaikaa olla rakkaus Jumalaan yli kaiken sekä paha himo, jota Pyhä Henki ei ole kuolettanut."
"Me olemme syntymästämme asti sellaisia, ettemme Jumalaa tunne, emme usko emmekä luota häneen, vaan halveksimme ja vihaamme häntä."
"Perisynnin tuntemus on aivan välttämätön asia. Eihän ole mahdollista käsittää Kristuksen armon suuruutta, jollei ole opittu tuntemaan meidän tautejamme. Koko ihmisvanhurskaus on pelkkää teeskentelyä Jumalan edessä, jollemme ole oivaltaneet, että sydän on luonnostaan vailla rakkautta Jumalaan, jumalanpelkoa ja luottamusta Jumalaan. Siitä syystä profeettakin sanoo: (Jer. 31:19) 'Päästyäni ymmärrykseen minä lyön lanteeseeni', ja taas: (Ps. 116:11) 'Minä sanoin hädässäni: Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita', toisin sanoen, ei kellään ole oikeaa käsitystä Jumalasta. "
Ja:
"Skolastikot vesittävät siis kummankin asian, sekä synnin että rangaistuksen, opettaessaan, että ihminen voi omin voimin täyttää Jumalan käskyt. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa esitetään kuitenkin alkusynnin eli perisynnin tähden annettu rangaistus aivan toisin. Siellä ei ihmisluontoa ainoastaan tuomita kuoleman ja ruumiillisten onnettomuuksien alaiseksi, vaan myös Perkeleen valtapiiriin kuuluvaksi. Lausutaanhan siellä tuo hirvittävä sana: (1 Moos. 3:15) 'Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille'. Puutos ja paha himo ovat rangaistuksia ja syntejä; kuolema ja ruumiilliset onnettomuudet sekä Perkeleen hirmuvalta ovat varsinaisia rangaistuksia. Ihmisluonto on nimittäin annettu orjuuteen, ja Perkele pitää sitä vankinaan. Hän sokaisee ihmisen ja johtaa hänet jumalattomiin kuvitelmiin ja harhoihin ja viettelee hänet kaikenlaisiin synteihin. Aivan niin kuin Perkelettä ei voida voittaa ilman Kristuksen apua, emme myöskään voi omin voimin vapautua tuosta orjuudesta. Maailmanhistoriakin on osoituksena siitä, kuinka mahtava on Perkeleen valtakunta. Maailma on täynnä Jumalaan kohdistuvaa herjaa ja jumalattomia harhakäsityksiä, ja näihin kahleisiin kytkettyinä Perkele pitää niitä, jotka ovat viisaita ja hurskaita maailman silmissä. Muissa ilmenee sitten karkeampia paheita. Nyt on Kristus annettu meille poistamaan nämä synnit ja rangaistukset ja hävittämään Perkeleen vallan, synnin ja kuoleman. Kristuksen hyviä tekoja emme voi kuitenkaan tuntea, jollemme käsitä onnetonta tilaamme. Siitä syystä meikäläiset saarnaajat ovat näitä asioita uutterasti opettaneet. Siinä he eivät ole esittäneet mitään uutta, vaan ainoastaan tuoneet julki Pyhää Raamattua ja pyhien isien mielipiteitä."
Raamatun ilmoituksen mukaan olemme kaikki syntisiä ja yhtälailla syntisiä kuin kaikki muutkin. Kukaan ei ole synnitön. Kukaan ei voi pelastua omien tekojensa kautta sillä tekomme ovat pelkkää saastaa Jumalan kasvojen edessä, vaikka itse saatamme joskus ajatella että tekomme muka jotakin olisivat.
"Parhaimmat" tekommekin ovat kuitenkin pelkkä likavaate Jumalan edessä. Yksin Kristuksen työn tähden Jumala lukee meidät vanhurskaiksi, eli synnittömiksi. Kristus on tehty synniksi ja sovittanut syntimme ristin puulla. Yksin sen tähden pääsemme taivaan kotiin, Isän luo.
Room.
3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
Ja
3:10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
3:11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
3:12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
3:13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
3:14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
3:15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
3:16 hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
3:17 ja rauhan tietä he eivät tunne.
3:18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
Myös luterilaisissa tunnustuskirjoissa on kirjoitettu ihmisen syntisyydestä Raamatun sanan mukaisesti, mm:
"mikään järki ei käsitä, mitä tämä peritty turmelus on, vaan se on opittava ja uskottava Raamatun ilmoituksen perusteella"
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/1.html
Ja seuraavat tekstit samasta tunnustuskirjojen kohdasta, jossa kuvataan ihmisen perisynnin turmelemaa luontoa, ja tästä johtuva syyllisyys voidaan sovittaa yksin Kristuksen uhrikuoleman tähden, uskossa Kristukseen:
"3. Ihmisluonnon perisynti ei ole ainoastaan kaiken hyvän täydellistä puuttumista hengellisissä, jumalallisissa asioissa, vaan se merkitsee samalla sitä, että ihmisessä on menetetyn Jumalan kuvan tilalla syvä, paha, kauhea, pohjaton, tutkimaton ja sanoin kuvaamaton koko luonnon ja sen kaikkien kykyjen turmelus; erityisesti tämä koskee sielun korkeimpia ja etevimpiä voimia, jotka vaikuttavat älyssä, sydämessä ja tahdossa. Nykyään, lankeemuksen jälkeen, ihmiselle periytyy synnynnäinen, paha luonto ja sydämen sisäinen saastaisuus, paha himo ja taipumus. Niinpä me kaikki perimme luonnostamme Aadamilta sellaisen sydämen, mielen ja ajatustavan, joka korkeimpien kykyjensä ja järjen valon puolesta asennoituu jyrkästi Jumalaa ja hänen korkeinta käskyään vastaan. Mitä erityisesti jumalallisiin, hengellisiin asioihin tulee, se on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Muutoin, luonnollisissa, ulkonaisissa asioissa, jotka on alistettu järjelle, ihmisellä on yhä tallella jonkin verran ymmärrystä, voimaa ja kykyä, tosin varsin pahasti heikentyneenä. Sekin kaikki on siinä määrin perityn taudin myrkyttämää ja saastuttamaa, ettei se kelpaa Jumalalle.
4. Jumala on määrännyt rangaistukseksi perisynnin turmelemille Aadamin jälkeläisille ja perisynnille itselleen kuoleman ja ikuisen kadotuksen. On olemassa myös muuta ruumiillista ja hengellistä, ajallista ja ikuista kurjuutta. On Perkeleen tyranninvalta: ihmisluonto on joutunut Perkeleen vallan alle, luovutettu Perkeleen valtaan, jäänyt vangiksi hänen valtakuntaansa. Perkele huumaa ja viettelee monta viisasta suurmiestä tässä maailmassa hirvittävillä harhoilla ja sokaisee heidät erityisesti harhaopeilla. Eri tavoin hän syöksee ihmiset kaikenlaisiin paheisiin.
5. Viidenneksi. Tämä peritty turmelus on niin suuri ja hirmuinen, että Jumala yksin Herran Kristuksen tähden voi peittää sen silmillään ja antaa sen anteeksi, kuten hän tekee kastetuille, uskoville ihmisille. Sen vääristämä ja turmelema ihmisluonto voidaan parantaa vain yhdellä tavalla: Pyhän Hengen täytyy synnyttää ja luoda ihminen uudeksi. Tämä uudistuminen pannaan tässä elämässä vasta alulle; tulevassa elämässä se on oleva täydellinen."
Vielä omista teoistamme:
"Siitäkään ei ole kiistaa, kuinka ja miksi uskovien teot kelpaavat Jumalalle ja miellyttävät häntä siitä huolimatta että ne tässä ruumiissa tehtyinä ovat epäpuhtaita ja epätäydellisiä. Ne kelpaavat Herran Kristuksen vuoksi, koska niiden tekijä on uskovana Jumalalle mieluinen. Sellaisia eivät ole ulkonaisen järjestyksen ylläpitämiseen kuuluvat teot, joita kääntymättömiltä epäuskoisiltakin vaaditaan ja joita he myös tekevät. Maailma kyllä kiittelee niitä ja Jumalakin palkitsee ne tässä elämässä nautittavilla lahjoillaan. Koska ne eivät kuitenkaan ole lähtöisin oikeasta uskosta, ne ovat Jumalan silmissä syntiä, synnin saastuttamia. Jumala pitää niitä syntinä, saastaisina, koska niiden tekijän luonto on turmeltunut eikä tekijä itse ole sovinnossa Jumalan kanssa. Eihän paha puu voi kantaa hyvää hedelmää. (Matt. 7:18) 'Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä' (Room. 14:23). Ensin täytyy henkilön olla Jumalalle mieluinen - nimittäin yksin Kristuksen tähden - ennen kuin hänen tekonsa miellyttävät Jumalaa. "
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/4.html
Uskonvanhurskaudesta, mm.:
"2. Näin ollen me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että meidän Jumalalle kelpaava vanhurskautemme tarkoittaa sitä, että Jumala sulasta armosta antaa meille synnin anteeksi vaatimatta meiltä mitään edeltävää, samanaikaista tai myöhempää suoritusta, ansiota tai arvollisuutta. Jumala lahjoittaa meille ja lukee hyväksemme Kristuksen vanhurskauden, joka on yhtä kuin hänen kuuliaisuutensa. Sen vanhurskauden perusteella Jumala ottaa meidät armollisen suosionsa piiriin ja pitää meitä vanhurskaina. "
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/t3.html
Laista
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/5.html
"Pelkän lain saarnaaminen Kristusta mainitsematta tekee kuulijoista joko ylimielisiä, he kun luulevat voivansa ulkonaisin teoin täyttää lain, tai täysin epätoivoisia. Siitä syystä Kristus ottaa selittääkseen lain hengellisesti (Matt. 5; Room. 7:14; Room. 1:18ss.). Hän antaa vihansa ilmestyä taivaasta kaikille syntisille, niin että sen suuruus käy ilmeiseksi. Näin heidät vasta nyt saadaan laista tuntemaan syntinsä; Mooses ei olisi milloinkaan pystynyt heitä siihen pakottamaan. Apostolihan todistaa, että Moosesta luettaessa hänen kasvojaan verhonnut peite pysyy yhä paikallaan: kuulijat eivät voi tajuta, mikä on lain hengellinen merkitys, kuinka suuria vaatimuksia se meihin kohdistaa ja kuinka syvälle kadotukseen se meidät kiroaa, kun me emme kykene sen vaatimuksia noudattamaan emmekä täyttämään. "Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois" (2 Kor. 3:13 ss.). "
"Ihminen ei ole noudattanut Jumalan lakia vaan on rikkonut sen. Hänen turmeltunut luontonsa, hänen ajatuksensa, sanansa ja tekonsa ovat ristiriidassa lain vaatimusten kanssa. Siitä syystä ihminen on Jumalan vihan alainen, kuolemaan, ajallisiin vaivoihin ja helvetin tuleen tuomittu olento."
Ainoastaan Kristuksessa on sovitus. Kristuksen ulkopuolella ei ole sovitusta Jumalan kanssa. Tuosta anteeksinantamuksesta pääsee osallisuuteen uskon kautta Kristukseen. Ilman uskoa ei kukaan ole otollinen Jumalan edessä.
Room.
3:22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
3:24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
Uskosta, mm.
Heb.
11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen;
Hebrealaiskirje luku 11 kokonaan, uskon tärkeydestä:
11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
11:2 Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.
11:3 Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
11:4 Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.
11:5 Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois." Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.
11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
11:7 Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee.
11:8 Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.
11:9 Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä;
11:10 sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.
11:11 Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.
11:12 Sentähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti.
11:13 Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.
11:14 Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata.
11:15 Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin;
11:16 mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.
11:17 Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut
11:18 ja jolle oli sanottu: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen",
11:19 sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.
11:20 Uskon kautta antoi Iisak Jaakobille ja Eesaulle siunauksen, joka koski tulevaisiakin.
11:21 Uskon kautta siunasi Jaakob kuollessaan kumpaisenkin Joosefin pojista ja rukoili sauvansa päähän nojaten.
11:22 Uskon kautta muistutti Joosef loppunsa lähetessä Israelin lasten lähdöstä ja antoi määräyksen luistansa.
11:23 Uskon kautta pitivät Mooseksen vanhemmat häntä heti hänen syntymänsä jälkeen kätkössä kolme kuukautta, sillä he näkivät, että lapsi oli ihana; eivätkä he peljänneet kuninkaan käskyä.
11:24 Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä.
11:25 Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa,
11:26 katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.
11:27 Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti.
11:28 Uskon kautta hän pani toimeen pääsiäisenvieton ja verensivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi heihin.
11:29 Uskon kautta he kulkivat poikki Punaisen meren ikäänkuin kuivalla maalla; jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat.
11:30 Uskon kautta kaatuivat Jerikon muurit, sittenkuin niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää.
11:31 Uskon kautta pelastui portto Raahab joutumasta perikatoon yhdessä uppiniskaisten kanssa, kun oli, rauha mielessään, ottanut vakoojat luoksensa.
11:32 Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista,
11:33 jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat,
11:34 sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.
11:35 On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen;
11:36 toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta;
11:37 heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä -
11:38 he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.
11:39 Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu;
11:40 sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.
Itse lähden siitä että koska olemme osa jumalaa, olemme tasan sellaisia kuin se haluaakin meidän olevan. Ei tarvitse saada anteeksi, eikä ole mitään sovitettavaa.
Mitä tulee siihen että aiheuttamme kärsimystä muille olennoille, niin se kyllä kuittaantuu sillä että kärsimme itse; katsomukseni mukaan näet elämme lukemattomia kertoja.
Ainoa syy olemassaoloomme on se että jumala saa meidän kauttamme kokemuksia ja informaatiota ja rikastuu tätä kautta. Jumala ei ole mikään inhimillinen olento, vaan eräänlainen prosessi.
Sen vuoksi synnit, anteeksiannot ja muut tuollaiset asiat ovat oikeastaan tyhjää täynnä ja pelkkää suunpieksentää. Ainoa mikä meissä vaatii sovitusta on meidän ikuinen Itsemme, jota vastaan egomme rikkoo tuon tuostakin. Mutta kuten edellä mainittu, se kyllä tulee sovitetuksi ajallaan. Ennemmin tai myöhemmin.
Jos joku haluaa ajatella Itseä jumalana, niin siitä vain. Mutta mielestäni kyseessä ei ole ihan sama asia. Itse on vain osa jumalaa, niinkuin kaikki muukin universumissa olemassa oleva.
Raamatun ilmoituksen mukaan viimeinen tuomio tulee tapahtumaan tahdottiin sitä tai ei, uskottiin tai tahdottiin siihen uskoa tai ei.
Tunnustavana kristittynä joudun vain toteamaan, että Jumala on persoona, ajattelivat ihmiset sitten miten tahansa siitä asiasta.
Tässä maailmassa ihmiset ovat eksyksissä, eivät tunne Jumalaa. Tätä kutsutaan myös pakanuudeksi.
Jumala on kyllä ilmoittanut itsestään, kukaan ei voi itseään puolustaa. Room.1:ssä puhutaan tästä asiasta:
http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=roo&hakuehto=1
Room.
"1:18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
1:19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
1:20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
1:21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
1:22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
1:23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
1:24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
1:25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen."
New Agesta jonkinlainen kirjoitus:
http://matti.vaisanen.sekl.fi/kirjat/sula10f.html
(New Agesta enemmän luennon loppupuolella.)
Uskontunnustuksissa on kerrottu ytimekkäämmin kristinuskon perusasioita:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/ekumeeni.html
Esim. Nikean uskontunnustus, ja laajempi kuvaus kolmiyhteisestä Jumalasta on Athanasioksen tunnuksessa.
Loppuosa viestistä on lainausta Reijo Arkkilan juhlakirjasta "Astu arkkiin", Pekka Huhtisen kirjoitus "Kirkko uskonnollisuuden paineessa". En tiedä onko tämä kiinnostava, mutta laitan tähän silti.
"Kirkko on tienhaarassa: Asettaako se tavoitteekseen mahdollisimman suurten joukkojen pysymisen kirkon ulkonaisessa jäsenyydessä, vai rohkoneeko se lähteä perusteelliseen homevaurioittensa arviointiin ja palata Jumalan sanan perustalleen. Perinteisesti kristillisissä maissa, joihin Suomikin kuuluu, uudet uskonnolliset liikkeet olisi nähtävä ennen muuta kirkolle asetettuna haasteena, jopa sen sairauden oireilmentymänä. Alueellisesti ja kirkkokuntakohtaisesti on suuria eroja siinä, miten on osattu seurata ja tutkia ajanmerkkejä ja miten kyetään vastaamaan tiettyyn haasteeseen.
... New Age -uskonnollisuuden leviämisen rinnalla on tapahtunut islamin voimakas leviäminen ja sen mukanaan tuomat erityiskysymykset. Kristinuskon kannalta on nyt mitä ajankohtaisinta tarkastella niitä keskeisiä ja arkoja paikkoja, joihin postmodernin ajan uususkonnollinen ajattelutapa paineena kohdistuu."
"... Odottaako kirkkoamme 1980-luvun avokummijupakan jälkeen 2000-luvun homokummijupakka? Ilmoituskäsityksen muuttuminen eli käytännössä Raamatun ohjeellisuudesta luopuminen kirkossa on epäuskoa ja siinä mielessä, Lutherin vertausta vapaasti lainatakseni, verrattavissa emäsikaan, joka porsii suuren joukon pikku porsaita."
Ilmoituskäsityksestä
"... Aikamme jumalakäsitykselle on tunnusomaista, että lähes kaikki ilmoituslähteet ovat vakavasti otettavia. Raamattu on vain yksi kirja muiden joukossa. Mieluummin puhutaan jumaluudesta tai jumaluuksista kuin Jumalasta. Tähän nivoutuu myös persoonallisen jumalasuhteen, sekä Jumalan ja ihmisen olemuksen, jumalallisen substanssin (substantia divina) ja luodun substanssin (substantia creata) välisen eron hämärtyminen. Yhä yleisemmäksi on tullut käsitys, että ihmisen itsessään ajatellaan olevan jumalallinen, ja että ihminen voi kehittyä kohti täyttä jumaluutta. "
...
Jumalakäsityksestä ja jumalallisen kokemisesta
"... Uus- ja yleisuskonnollisuudessa tärkeää ei ole niinkään, mitä jumala sanoo, vaan miten kukin hänet kokee. Yhden ja pyhän Jumalan tilalle on tullut 'minun jumalani' ja 'hänen jumalansa', pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna. Hieman karrikoiden voi todeta, että kun Vanhassa testamentissa Jumala kuvataan savenvalajaksi, joka muovaa ihmisen suvereenin tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti (ks. Jer. 18, nykyuskonnollisuudessa ihminen ja Jumala ovat vaihtaneet osia. Ihminen valaa kokemus-, tunne- ja aivopajassaan juuri sellaisen jumalan kuin itse haluaa. Ja jos joku muovatuista jumalakuvista särkyy, ihminen valaa toisenlaisen jumalakuvan, miten vain kulloisessakin tilanteessa hyväksi näkee.
On selvää, että yleisuskonnollinen käsitys Jumalasta on radikaalisti erilainen kristillisen jumalakäsityksen ja kolminaisuusopin kanssa. " Athanasioksen tunnustus on ollut kirkkomme elämässä lähes unohduksissa (se on yksi kolmesta ekumeenisesta uskontunnustuksista 5.:ltä vuosisadalta peräisin), "vaikka sen sisältö voisi auttaa meitä entistä parempaan selkeyteen kolminaisuusopin ymmärtämisessä, sekä määritellessämme suhdettamme niin uususkonnollisuuden markkinoimaan jumalakäsitykseen, kuin myös juuri nyt niin ajankohtaiseen islamiin ja se jumalakäsitykseen. Ei ole olemassa osittain kristillistä jumalakäsitystä, koska pyhä kolminaisuus on erottamaton."
Ihmiskäsityksestä
"Uususkonnollisuudessa ihminen on enne kaikkea kehitysyksikkö. Evoluutioteorian vaikutuksesta ihminen on lähinnä kehittynyt eläin. Toisaalta uususkonnollisuudessa on idän uskonnollisuuden vaikutuksesta omaksuttu ajatus, että ihmisessä asustaa tai uinuu jumaluus, joka tietyin edellytyksin voidaan 'aktivoida'. Ihmisellä itsellään on mahdollisuus yltää jumaluuteen saakka. Tämä vaatii kuitenkin pitkällisen kehitysprosessin ajallisesti ja luvullisesti määrittelemättömine jälleensyntymisineen. Jälleensyntymisoppi on saanut lisääntyvää kannatusta myös ns. lännen kristillisissä maissa johtuen, paitsi Raamatun arvovallan hylkäämisestä myös kehitysoptimismista. Kehitysoptimismi yhdistetään jälleensyntymisoppiin. Jälleensyntymisuskon yleistyttyä oppi ihmisen perisyntisyydestä on alkanut kuulostaa 'sivistyneessä maailmassa' vastenmieliseltä ja torjuttavalta. 'Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on vain heikompi toista', tai vähemmän koulutettu, vähemmän kehittynyt. Tästä on tullut uuden aikakauden globaali ihmiskäsitys, jota tavataan niin Suomessa kuin missä tahansa maailmalla. Vuonna 1990 tehdyn tutkimuksen mukaan peräti 24 % suomalaisista uskoi jälleensyntymiseen. Uususkonnollisuus tarjoaa houkuttelevan mahdollisuuden muutokseen, 'kehittymiseen'. Tätä taustaa vasten kristillinen julistus perisyntisyydestä ja ihmisen läpikotaisesta turmeltuneisuudesta on alkanut kuulostaa taantumukselliselta ja nykyajan trendejä seuraavan kirkon imagon kannalta kiusalliselta.
Uusi ihmiskäsitys heijastuu kirkon julistuksessa. Syntisen ihmisen sijasta puhutaan mielummin heikosta ihmisestä tai pienestä ihmisestä, mikä sinänsä kuulostaan kauniilta, mutta samalla johdattaa pois kirkon julistuksen ytimestä, Jumalan lain ja evankeliumin tehtävästä. Mihin enää tarvitaan evankeliumia, sillä eihän ihmisen heikkous tai pienuus ketään kadota, samoin kuin ei ketään pelasta vahvuus tai tuleminen joksikin suureksi. Kristillinen kirkko opettaa, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, mutta syntiinlankeemuksessa hänestä on tullut perisynnin turmelema, 'poispoikennut, Jumalan kirkkautta vailla' (ks. Room.3). Ihminen on kaikkea muuta kuin jumalallinen. Hän on hengellisesti sokea, pimeydessä, 'synnissä siinnyt' eli jo syntyessään syntinen ja jumalaton, suorastaan Saatanan vallassa. Tästä seuraa lähetysnäky ja tehtävä ...Paavalille ja ... kirkolle 'avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja Saatanan vallasta Jumalan tykö' (Apt. 26:18). Juuri tähän liittyy kristillisen kirkon keskeisin julistussisältö; jumalattoman ihmisen vanhurskauttaminen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, Jumalan suvereenin armopäätöksen ja suunnitelman mukaisesti."
Pelastus
Tästä otan vain muutaman kohdan.
"Raamatun mukaan iankaikkisuus on kahdenlainen. Taivas (pelastus) ja helvetti (kadotus) ovat yhtä todellisia. Käytännössä kuitenkin puhe kadotuksesta on jäänyt kirkon julistuksessa lähes kokonaan sivuun. Ilmeisiä syitä tähän ovat toisaalta kirkon pelko tulla leimatuksi ihmisten tuomitsijaksi, toisaalta liberaalin raamattututkimuksen ja siihen liittyvän rationalismin syvä vaikutus kirkkomme pappeihin ja muihin työntekijöihin. Samalla ovat saaneet väistyä myös Saatana ja demonit. Korvaajaksi ja tarkaisuksi näyttää nousevan epämääräinen puhe rakkaudesta. Samaan aikaan elokuva- ja sarjakuvateollisuus sekä tietokonepelit ylläpitävät kauhukuvin helvetin ja paholaisen todellisuutta ilman että monikaan siitä kiusaantuu. ... Uususkonnollisuudessakin esiintyy ajatus helvetistä, mutta ei lopullisena olotilana ja rangaistuksena katumattomuudesta, vaan välivaiheena tai regressiona (taantumavaiheena) kehitysprosessin kokonaisuudessa. Joka tapauksessa sieltä selvitään joskus pois."
Rakkaus
Tästä muutama kohta.
"Rakkaudessa on kyse kristinuskon kirkkaasta helmestä: 'Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä' Joh (3.16)
Mutta tuskin mitään käsitettä on niin pahoin riepoteltu ja väärin käytetty kuin käsitettä rakkaus. Rakkaus tarvitsee rinnalleen kontrastin. Raamatussa kontrastisuus Jumalan tinkimättömän pyhyyden, syntiin kohdistuvan vihan ja toisaalta syntiseen ihmiseen kohdistuvan armon ja rakkauden välillä. Samoin on kontrastisuus pelastuksen ja kadotuksen välillä. Lain ja evankeliumin oikea julistaminen takaa sen, että kuulijalle välittyy oikea ja totuudellinen käsitys pyhästä Jumalasta ja hänen tahdostaan syntiin langennutta ihmistä kohtaan.
... Uuden aikakauden jumala on humaani kaiken ymmärtäjä ja sulattaja. Hän on alkanut erehdyttävästi yhä enenevässä määrin muistuttaa ihmistä itseään. Vai pitäisikö sanoa, että ihminen on alkanut omaksua enenevässä määrin itselleen Luojan roolia. Tuttua jo Raamatun alkulehdiltä!"
"Uuden uususkonnollisen ajattelutavan ja yleisen relativismin (asioiden suhteellistaminen) lisääntymisen hedelmänä on totuuskäsityksen muuttuminen. On minun totuuteni ja hänen totuutensa. Samoin on käynyt rakkauden kanssa. Rakkaudesta on tullut yleissuosittu teema, joka on runsaassa käytössä niin uususkonnollisuudessa kuin kristillisessä julistuksessa. Kukaan ei voi vastustaa puhetta rakkaudesta. Samalla rakkaudesta on tullut ideologinen käsite, joka on hämärtänyt ja vääristänyt kristillisen rakkauskäsityksen. Se on kuin epämääräistä utua, joka leijailee kaiken yllä perustumatta mihinkään ja vaikuttamatta keneenkään. Todistus hänestä, joka otti päällensä Jumalan vihan syntisen maailman puolesta, on muuttumassa epämääräiseksi puheeksi rakkaudesta. Siinä ei ole enää keskeistä historian ainutkertainen tapahtuma, Golgatalla vuotanut Kristuksen uhriveri, uhrirakkaus, jonka seurauksena maa konkreettisesti kastui Jumalan Pojan viattomaan vereen. Käsitys rakkaudesta on muuttunut universaaliksi rakkauden ideaksi. Tästä seuraa vääjäämättömästi kristinuskon muuttuminen yhdeksi kilpailevaksi aatevirtaukseksi, ideologiaksi."
Olemme keskustelleet Jumalan olemuksesta ja myös siitä, että onko meissä jotain sovitettavaa. Ja sitten myös viimeisestä tuomiosta, taivaasta ja kadotuksesta.
Törmäsin juuri yhteen saarnaan koskien viimeistä tuomiota. (Jos tänne saa laitta linkin tuota asiaa selostavaan saarnaan..) Viime sunnuntainahan oli juuri kirkkovuoden viimeinen sunnuntai, jonka nimi on "tuomiosunnuntai", ja saarnassa käsitellään tuota aihepiiriä.
http://groups.yahoo.com/group/saarnarinki/message/2554
Mm.:
"1. TAIVAS JA HELVETTI
Kun Jeesus tulee takaisin maanpäälle, niin silloin loppuu
aika. Meidän täällä vielä ajassa elävien on äärimmäisen vai-kea
kuvitella tilaa, jossa aikaa ei enää ole. On vain ikuisuus, joka ei
pääty koskaan. Ja ikuisuudessa on vain kaksi vaihto-ehtoista
olotilaa: taivas Jeesuksen luona tai helvetti ilman Jeesusta. Tuota
jälkimmäistä vaihtoehtoa, kadotusta - ikuisen ja loppumattoman piinan
ja rangaistuksen, Jumalan kasvojen edestä poisheitettynä olemisen
tilaa - on järkyttävä jo ajatel-lakin, sen todeksi elämisestä
puhumattakaan.
Moni haluaisi siksi kieltää kadotuksen olemassaolon. Mutta
jos ei ole kadotusta, niin silloin olisi rehellisintä ja viisainta
lakkauttaa heti tältä seisomalta Tervolan seurakunta ja koko
maailmanlaaja kristillinen kirkko. Nimittäin jos ku-kaan ei kuoleman
jälkeen joutuisi helvettiin - riippumatta siitä, mitä on täällä
ajassa uskonut ja miten elänyt - niin sil-loin ei kirkkoa
tarvittaisi. Ja jos helvettiä ei ole, niin ei ole silloin myöskään
taivasta. Jos sellaisetkin ihmiset, jotka eivät rakasta ja kunnioita
Jeesusta Jumalana - sellaisetkin, jotka eivät kadu ja murehdi
syntejään - pääsisivät taivaaseen, ei taivas olisi enää taivas, vaan
uusi murheen ja tuskankyynel-ten laakso. Taivas on taivas vain
silloin, kun sinne eivät pääse kuin täydelliset ja synnittömät, eli
yksin Jeesus ja Hänessä olevat eli Hänen kanssaan yhdeksi lihaksi
kasteen, ehtoolli-sen ja uskon kautta tulleet. "
En ny jaksanu lukee muita kirjotuksii täst keskustelust, en oikeestaa lukenu eres tota alotust kunnolla, mutta luinpa vaan tämä kommenttis täst, ja otan siihe ny lyhyest kantaa.
Kato.
Amerikassa, tuolla "suuren rapakon" takana, jossa tunnetusti osataan itämaisten ja länsimaisten filosofioiden yhdistely kivaksi pakkaukseksi, on opetettu ja opetaan mm. näin:
Äidin, joka abortoi lapsensa, ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Miksi ei? Itse asiassa lapsi, tai siis tuo sielu syntymättömän lapsen kehossa, tahtoi tulla abortoiduksi, koska hän edellisessä elämässään oli tehnyt jotain sellaista, jonka hän nyt tällä teolla ikäänkuin sovitti.
Vastaavaa logiikkaa käyttäen voidaan sanoa että juutalaiset itse "valitsivat" keskitysleirit ja kaasukammiot ja Hitler vain oli välikappaleena heidän toteuttaessa omaa väistämätöntä karmaansa.
Monet intialaisen jälleensyntymisopin gurut opettavatkin kirjoissaan rehellisesti, ettei mihinkään kärsimykseen tule puuttua eikä sitä tulisi lievittää, koska silloin sekaannutaan toisten karmaan.
Niinpä onkin "erityisen pyhiä miehiä" jotka istuvat lootusasennossa aamusta iltaan, eivätkä koskaan tee mitään lähimmäisen auttamiseksi. He elävät ykseydessä jumalaan ja toteuttavat jumalaa itsessään - tuolla puolen sanojen ja tekojen, jotka ovat vain illuusiota?
Minua on aina ihmetyttänyt minkä takia hyvää pitäisi tehdä itsekkäästi ja omahyväisesti palkkion toivossa.
"Teenpä tässä nyt hyvää kun pääsen taivaaseen / tulee karmavelka maksettua / jumalat tykkää ja onnea lykkää" jne.
Miksei hyvää voisi tehdä huvikseen? Odottamatta palkkiota?
Minua ei niinkään kiinnosta mitä joku homeparta vanha kääkkä sanoo Intiassa, sillä se että uskon reinkarnaatioon ei tee minusta hindua eikä sido minua heikäläisten oppiin. Minulle reinkarnaatio on yhtä todellista kuin esim. kuoleman jälkeinen elämä, eivätkä kristitytkään omista kuoleman jälkeistä elämää. Minkä takia kaikki mahdolliset asiat pitäisi sitoa aina jonkun uskonnon tai opin kanssa yhteen?
Aloittajahan pähkäili jokotaita, ja halusin antaa hänelle vinkkiä siitä että muutakin on kuin kristillinen näkemys tai sitten automaattisesti ateistis-materialistinen. Maailma on mahdollisuuksia täynnä ja maailma on valintojen maailma... Hienoa on jos jokainen valitsee itse, eikä anna jonkun kiukkuisen uskovaisen valita puolestaan.
Mutta. Mikä tekee sikiön ihmiseksi, jos oletetaan että sielu ei ole vielä asettunut sikiön kehoon? Mielestäni ei paljon mikään.
Sitä minä en ymmärrä (myöskään) että miten joku voi verrata solurykelmää (sikiötä) todellisten elävien ihmisten kanssa. Tietenkin jos abortinvastaisuudessaan on valmis tekemään vaikka murhia, niin osoittaa kaikille että aikuiset elävät todelliset ihmiset ovat yhdentekeviä verrattuna solurykelmään joka ei edes pysyisi elossa kantajansa ulkopuolella.
Mieluummin minä näkisin rauhan maailman missä on VÄHÄN ihmisiä jotka eivät tapa ja rääkkää toisiaan, kuin maailman joka on tukehtumaisillaan ihmisiin ja meno on sen mukaista. Turha puhua rakkaudesta ja elämästä vaatiessaan jokaista naista synnyttämään jokaisen vauvaksi kypsyneen sikiön, jos samaan aikaan sallii sen että lapsia ja aikuisia tapetaan niin että veri lentää.
Äidin joka abortoi sikiön järkevistä syistä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Huomioi sana "järkevä", kun kuitenkin tästä asiasta pillastut.
yleisen mielenkiinnon vuoksi lyhentää sanottavasi yhteen, kahteen kappaleeseen.
Tonnikaupalla sontaa ja sitaatteja eri nettisivuilta ilman päätä ja häntää.. kuka sitä jaksaa selata läpi ei kukaan.
Se kaiketi onkin ideana, uuvutetaan toinen osapuoli kun kerran asiallisia argumentteja ei ole.
"Mutta. Mikä tekee sikiön ihmiseksi, jos oletetaan että sielu ei ole vielä asettunut sikiön kehoon? Mielestäni ei paljon mikään."
Sellaista ei olekkaan kuin sielu.
Sitaatit voisivat olla aivan hyvin vaikka Aku Ankasta.
Kannattaakin jättää suosiolla kaikki jakeet ja kappaleet nejane lukematta, ja katsoa että mitä omia sanoja se uskis on saanut väännettyä. Yleensä kyllä eivät kauhean omilta kuulosta.
HELVETTI UHKAA! HOMOUS ON KUOLEMANSYNTI! Jne.