Minulle on ruvennut tulemaan noita maailman tartunnaisia. Yhä enemmän ja enemmän niitä on tullut. Aikoinaan mua koeteltiin erilaisin tavoin, eikä kaikista asioista uskaltanut, taikka kyennyt puhumaan kenenkään kanssa. Lähipiirissäni joitain oli luovutettu saatanan haltuun ja tää tuntui alkuun epäuskottavalta. Ajattelin saatanalle luovutettujen olevan vain katkeroituneita, jotka vain vääristelevät tosiasioita. Ajattelin, että he ovat jo alkujaankin eksyneitä ja toisella tavalla uskovia ja ihmettelin isoon ääneen, miksi tällaiset ns. erimieliset eivät vain pystyisi tunnustamaan, etteivät enää ole vanhoillislestadiolaisella tavalla uskomassa.
Ajattelin, että heidän erottamiselle oli hyvät syyt.. Tai heitä ei erotettu, vaan todettiin vain, että teoillanne olette jo uskonsa jättäneet ja me vain toteamme sen, että ette ole enää elävässä uskossa.
Halusin ajatella, että tämän vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä vaikuttaa Jumalan valtakunta vaikka meidän liike kätkee sisälleen myös teeskentelijöitä. Seuroissa puhuttiin ja puhutaan edelleenkin usein kymmenen neitseen vertauksesta ja siitä, kun verkot nostetaan, mukana nousee myös kuolleita kaloja.
Itellä oli paljon asioita, jotka mietitytti, mutta pelkäsin, että jos uskallan ottaa asioita esiin, joudunkin hoitokokoukseen, joista "erotetut" kaverini paljon puhuivat. Entä, jos niiden kertomukset olivatkin tosia?
Olin alkanut miettimään, miksi Jeesus vaikuttaisi vain meidän keskuudessa. Yhdessä kylässä otin tuon keskusteluun, jolloin tunsin, että ajatukseni tyrmättiin, enkä saanut oikeastaan hyviä perusteluja ollenkaan. Ahdisti ajatus, että tosi moni rakkaista ystävistäni, jotka uskovat Jumalaan, mutta käyvät lähinnä vain kirkossa tai väärän lestadiolaisen suunnan seuroissa, joutuvatkin kadotukseen. Ja jos kerta Jumala on kaikkivaltias ja rakastava Jumala, miksi hän sallii niin monien joutuvan kadotukseen.
Aloin miettii helvetin mielekkyyttä... Aloin ajautuu ajatuksieni kanssa todelliseen haaksirikkoon ja usko Jumalaan alkoi heiketä. Mieltä rauhoittaakseen käytin maailmallista musiikkia.. Nyt en enää näe, mitä väärää voi olla yksistään siinä, että musiikissa on rumpuja. Toisaalta, vanhoillislestadiolaisuudessa hyväksytään sotilasmarssit ja tietyin varauksin myös jazzahtava taidemusiikki.
Jumala alkoi painumaan taka-alalle epäilysten kasvaessa. Käyn silti yhä seuroissa, mutta sanoma ei enää puhuttele mua vaan ovat muuttuneet vain pelkiksi fraaseiksi. Tuntuu, kuin pystyisin nyt erottelemaan, ketkä puhujista feikkaa ja ketkä uskovat oikeasti kertomaansa. Osan puhujien puheet kuulostaa vain niin teeskentelyltä. Itkuakin saatetaan tuhristaa, mutta kun näyttelijän lahjat ovat mitkä ovat.... Osa taas puhuu hyvin tasapaksusti. Sit on niitä karismaattisia puhujia, jotka vetoaa kuulijoihin... Osa näistä karismaattisista puhujista voi olla aidosti uskomassa, osa saattaa olla hyvillä näyttelijän lahjoilla varustettuja. Emme voi koskaan tietää, mitä toinen oikeesti sisältä on.
Itse nautin suurta luottamusta siionissamme, koska en ole tuonut ajatuksiani ilmi. Olen pitänyt hyvät välit uskovaisiin kavereihini ja paikalliseen Rauhanyhdistykseen. Minulla onkin paljon luottamustoimia. Joistain tosin olen joutunut kieltäytymään, koska jotenkin vain tuntuu, ettei ole enää oikein mieltä olla sellaisen yhdistyksen toiminnassa mukana, joka vain ei ole enää mun juttu. Toisaalta liikkeessä olen pysynyt siksi, kun en tiedä, mitä tilalle. Kaipaan kuitenkin jonkinlaista yhteisöllisyyttä, jota vanhoillislestadiolaisuus pystyy tarjoamaan. Olen jonkin verran käynyt katsomassa uskontojen tuki ry:n toimintaa jne, niin niissä on aina ollut niin ahdistava ilmapiiri, kun porukka on itkenyt ja parjattu katkeraan sävyyn muita... Yhteisöllisyyttä niistä porukoista on turhaa hakea, joten uut:n vertaistukiryhmät eivät vain olleet minun juttu. Ahdistuin vain niissä lisää.
Osaatteko neuvoa, mitä mun kannattais oikeasti tehdä?
Onko mieltä jatkaa uskovaisena esittämistä ja olla aktiivisesti Rauhanyhdistyksen toiminnassa mukana, vai pitäiskö minun tunnustaa epäuskoni? Entä reaktiot? Menettävätkö ihmiset luottamuksen minuun jos tunnustan, että Jumalaan en ole uskonut enää aikoihin.
Varovaisesti erilaisten mielipiteiden esille tuonti tuntuu myös vaikealta. Minun olisi vaikeaa kohdata mahdollista hoitokokousta.. Helpommalta tuntuisi jättää uskomiset seinään, mutta mistä löydän vastaavanlaista yhteisöllistä elämää, jossa ei kuulla katkeruus, eikä entistä uskonliikettäni parjattais, vaan jaksettais kunnioittaa sitä siitäkin huolimatta, että ite kasvoi siitä ulos!
Ajattelin, että heidän erottamiselle oli hyvät syyt.. Tai heitä ei erotettu, vaan todettiin vain, että teoillanne olette jo uskonsa jättäneet ja me vain toteamme sen, että ette ole enää elävässä uskossa.
Halusin ajatella, että tämän vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä vaikuttaa Jumalan valtakunta vaikka meidän liike kätkee sisälleen myös teeskentelijöitä. Seuroissa puhuttiin ja puhutaan edelleenkin usein kymmenen neitseen vertauksesta ja siitä, kun verkot nostetaan, mukana nousee myös kuolleita kaloja.
Itellä oli paljon asioita, jotka mietitytti, mutta pelkäsin, että jos uskallan ottaa asioita esiin, joudunkin hoitokokoukseen, joista "erotetut" kaverini paljon puhuivat. Entä, jos niiden kertomukset olivatkin tosia?
Olin alkanut miettimään, miksi Jeesus vaikuttaisi vain meidän keskuudessa. Yhdessä kylässä otin tuon keskusteluun, jolloin tunsin, että ajatukseni tyrmättiin, enkä saanut oikeastaan hyviä perusteluja ollenkaan. Ahdisti ajatus, että tosi moni rakkaista ystävistäni, jotka uskovat Jumalaan, mutta käyvät lähinnä vain kirkossa tai väärän lestadiolaisen suunnan seuroissa, joutuvatkin kadotukseen. Ja jos kerta Jumala on kaikkivaltias ja rakastava Jumala, miksi hän sallii niin monien joutuvan kadotukseen.
Aloin miettii helvetin mielekkyyttä... Aloin ajautuu ajatuksieni kanssa todelliseen haaksirikkoon ja usko Jumalaan alkoi heiketä. Mieltä rauhoittaakseen käytin maailmallista musiikkia.. Nyt en enää näe, mitä väärää voi olla yksistään siinä, että musiikissa on rumpuja. Toisaalta, vanhoillislestadiolaisuudessa hyväksytään sotilasmarssit ja tietyin varauksin myös jazzahtava taidemusiikki.
Jumala alkoi painumaan taka-alalle epäilysten kasvaessa. Käyn silti yhä seuroissa, mutta sanoma ei enää puhuttele mua vaan ovat muuttuneet vain pelkiksi fraaseiksi. Tuntuu, kuin pystyisin nyt erottelemaan, ketkä puhujista feikkaa ja ketkä uskovat oikeasti kertomaansa. Osan puhujien puheet kuulostaa vain niin teeskentelyltä. Itkuakin saatetaan tuhristaa, mutta kun näyttelijän lahjat ovat mitkä ovat.... Osa taas puhuu hyvin tasapaksusti. Sit on niitä karismaattisia puhujia, jotka vetoaa kuulijoihin... Osa näistä karismaattisista puhujista voi olla aidosti uskomassa, osa saattaa olla hyvillä näyttelijän lahjoilla varustettuja. Emme voi koskaan tietää, mitä toinen oikeesti sisältä on.
Itse nautin suurta luottamusta siionissamme, koska en ole tuonut ajatuksiani ilmi. Olen pitänyt hyvät välit uskovaisiin kavereihini ja paikalliseen Rauhanyhdistykseen. Minulla onkin paljon luottamustoimia. Joistain tosin olen joutunut kieltäytymään, koska jotenkin vain tuntuu, ettei ole enää oikein mieltä olla sellaisen yhdistyksen toiminnassa mukana, joka vain ei ole enää mun juttu. Toisaalta liikkeessä olen pysynyt siksi, kun en tiedä, mitä tilalle. Kaipaan kuitenkin jonkinlaista yhteisöllisyyttä, jota vanhoillislestadiolaisuus pystyy tarjoamaan. Olen jonkin verran käynyt katsomassa uskontojen tuki ry:n toimintaa jne, niin niissä on aina ollut niin ahdistava ilmapiiri, kun porukka on itkenyt ja parjattu katkeraan sävyyn muita... Yhteisöllisyyttä niistä porukoista on turhaa hakea, joten uut:n vertaistukiryhmät eivät vain olleet minun juttu. Ahdistuin vain niissä lisää.
Osaatteko neuvoa, mitä mun kannattais oikeasti tehdä?
Onko mieltä jatkaa uskovaisena esittämistä ja olla aktiivisesti Rauhanyhdistyksen toiminnassa mukana, vai pitäiskö minun tunnustaa epäuskoni? Entä reaktiot? Menettävätkö ihmiset luottamuksen minuun jos tunnustan, että Jumalaan en ole uskonut enää aikoihin.
Varovaisesti erilaisten mielipiteiden esille tuonti tuntuu myös vaikealta. Minun olisi vaikeaa kohdata mahdollista hoitokokousta.. Helpommalta tuntuisi jättää uskomiset seinään, mutta mistä löydän vastaavanlaista yhteisöllistä elämää, jossa ei kuulla katkeruus, eikä entistä uskonliikettäni parjattais, vaan jaksettais kunnioittaa sitä siitäkin huolimatta, että ite kasvoi siitä ulos!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Viestisi kertoo, heille jotka jaksoivat lukea loppuun, mielisairaudestasi jonka aiheutti aivopesu. Itse luin viestistäsi rivin, mutta älykkönä havaitsin, jo siitä yhdestä, mielisairautesi.
Metkittävä osa ihmisistä on mieleltään vakavasti sairas, eikä siten voi elää täysipainoista normaalia elämää. Kuulut siihen ryhmään.
"eikä siten voi elää täysipainoista normaalia elämää."
Hyvin harva vanhoillislestadiolainen pystyy elämään normaalia ihmiselämää.
VAIN ME.
Samaa mieltä välillä sinunkin kanssa, mutta narsistina sinä et voi olla samaa mieltä minun kanssa.
Tähän törmäsin tuolta alempaa:
"Kansanedustaja Hirvisaari kuvaa helluntailaisuuden pedofilista ilmapiiriä seuraavasti:"Valitettavasti myös pedofiilit hakeutuvat seurakunnissa mielellään luottamustehtäviin, kuten esimerkiksi Tikkurilassa on taannoin tapahtunut. Ihmiset ovat hämmästyttävän sokeita "lapsia rakastaville" limaisille sedille, jotka pitävät muiden seurakuntalaisten lapsista niin paljon, että jopa suutelevat heitä suulle kaiken kansan keskellä
Tähän törmäsin tuolta alempaa:
"Kansanedustaja Hirvisaari kuvaa helluntailaisuuden pedofilista ilmapiiriä seuraavasti:"Valitettavasti myös pedofiilit hakeutuvat seurakunnissa mielellään luottamustehtäviin, kuten esimerkiksi Tikkurilassa on taannoin tapahtunut. Ihmiset ovat hämmästyttävän sokeita "lapsia rakastaville" limaisille sedille, jotka pitävät muiden seurakuntalaisten lapsista niin paljon, että jopa suutelevat heitä suulle kaiken kansan keskellä
Tunnustan sen, että minut on kasvatettu vanhoillislestadiolaiseen uskoon. Kyseessä ei ole kuitenkaan aivopesu, eikä minun tilannettani voi mitenkään verrata mielisairauteen, vaan se on vain kasvatuksen tulos. Kasvatus vaikuttaa siinä missä aivopesu. Aivopesu on sellaista, missä ihmisen ajattelutapaa halutaan muokata tietynlaiseksi ja sillä on jokin tarkoitus. Tarkoitus manipuloida ihmisiä tietynlaiseen ajattelumalliin. Vanhoillislestadiolaisuudessa ei "aivopestä", vaan kasvatetaan lapset oman uskonsa mukaisesti ja lopputulos on sama, kuin aivopesulla. Jos olisin syntynyt johonkin muuhun, tai porukkamme keskuudessa olisi ollut joku vahva henkilö, joka olis jo lapsesta lähtien aivopessyt meitä ateisteiksi, minä en todennäköisesti koskaan olisi kiinnittynyt niin voimakkaasti vanhoillislestadiolaiseen uskoon. Vanhemmat puhuivat usein uskoon juurruttamisesta. Taivaantaimet on hyvä juurruttaa Jumalan valtakuntaan sanottiin usein myös seuroissa.
Tosta aivopesusta tuli mieleen, että on ihan selkeästi havaittavissa, kuinka vl-uskosta erotaan suvuittain... Kun tietyn suvun edustaja on julkisesti ruvennut puhumaan perinteisen vl-opin vastaisesti, hän on saanut sukulaisistaan, lähipiiristä ja sisaruksista pian seuraajia.. Esim. Team Löppönen nousee esiin naisppappeuden puolustajana. Team Löppönen joutuu hoitokokoukseen. Team Löppönen jatkaa toimintaansa... Hän saa käännytettyä muitakin Löppösiä. Ajattelutapa tarttuu myös Kiiveleihin. Kohta useampi Kiivelikin rupeaa ajattelemaan samalla tavoin... Ja sitten Törttelsöneihin.... Kohta kaikki Löppöset, Kiivelit ja Törttelsönit ovat ns. eriseuraisia ja jättäneet perinteisen vl-uskon....
Eli aivopesun ja manipuloinnin voima on monesti suuri!
Tähän törmäsin tuolta alempaa:
"Kansanedustaja Hirvisaari kuvaa helluntailaisuuden pedofilista ilmapiiriä seuraavasti:"Valitettavasti myös pedofiilit hakeutuvat seurakunnissa mielellään luottamustehtäviin, kuten esimerkiksi Tikkurilassa on taannoin tapahtunut. Ihmiset ovat hämmästyttävän sokeita "lapsia rakastaville" limaisille sedille, jotka pitävät muiden seurakuntalaisten lapsista niin paljon, että jopa suutelevat heitä suulle kaiken kansan keskellä
Muutan käsitykseni sinusta. Aluksi epäilin sinun olevan mielisairas, mutta Heinolan mielisairaan helluntailaisen saapuminen haaskalle muutti käsitykseni sinusta ja uskovaisista. Jotain rajaa sentään mielisairauksissa, viimeistään sillon, kun ketjuun ilmestyy papukaija - mielisairauden täydellinen uniikkikappale.
Tähän törmäsin tuolta alempaa:
"Kansanedustaja Hirvisaari kuvaa helluntailaisuuden pedofilista ilmapiiriä seuraavasti:"Valitettavasti myös pedofiilit hakeutuvat seurakunnissa mielellään luottamustehtäviin, kuten esimerkiksi Tikkurilassa on taannoin tapahtunut. Ihmiset ovat hämmästyttävän sokeita "lapsia rakastaville" limaisille sedille, jotka pitävät muiden seurakuntalaisten lapsista niin paljon, että jopa suutelevat heitä suulle kaiken kansan keskellä
##Kohta kaikki Löppöset, Kiivelit ja Törttelsönit ovat ns. eriseuraisia ja jättäneet perinteisen vl-uskon....
Eli aivopesun ja manipuloinnin voima on monesti suuri!##
Tuo pätee vain Teihin mielisairaisiin aivopestyihin Vuokkoihin ja muihin vaiheeseen jääneisiin. Paraneminen on lähes mahdotonta.
Terve vl jättää liikkeen oman harkinnan jälkeen, nöyrästi kunnioittaen menneisyyttä ja soveltaa opittuja hyviä kokemuksia sitten "uudessa" elämässä, johon ei kuulu enää uskonnollinen elämä muutoin kuin hyvinä muistoina ja kunnianosoituksena. Samalla tavalla käyttäytyvöt kaikki terveet ihmiset, riippumatta millaisesta arvomaailmasta ovat juurtuneet.
Toisaalta ihan tervettä on sekin, että harkinnan jälkeen jää liikkeseen ja elää siellä koska saa sieltä turvan. Näin tapahtuukin suurimmalla osalla.
meneppäs nyt ja pitele lujasti äitin essusta toisella kätellä ja lait atoisen käten sam amikä sormi tai kaikki suuhusi ja pistä silmät kiinni.
ja kas siinäpä se jo taivaasi tulikin.
Oliko helluntaitraumaatikon tulppa unohtunut tällä kertaa potalle?
;)
Ps. Jos noitten ikävien helluntaipaljastusten yhteydessä tai seurauksena et eläisi ja kirjoittaisi valtavassa niilomaisessa tunnekuohussa, niin kirjaimetkaan ei sit pomppisi minne sattuu..
;)
"Ateisti-vl."
Vanhoillislestadiolainen herätysliike synnyttää paljon ateisteja Raamatun vastaisten VALHEOPPIENSA kautta.
Tähän vl-herätysliikkeen isäntä saa.tana pyrkiikin.
Mika Waltari kertoo jossakin kirjassaan ateistisesta piispasta.
Et varmaan ole yksin mietiskelemässä.
Jätin vl-liikkeen 10 vuotta sitten ja sen jälkeen olen saanut elää rehellistä sisäistä elämää. Harmittaa, kun en ymmärtänyt lähteä aiemmin.
Tsemppiä
"Jätin vl-liikkeen 10 vuotta sitten ja sen jälkeen olen saanut elää rehellistä sisäistä elämää."
Tämä toteutuu varmaankin ehdottomalla valtaosalla vl-herätysliikkeestä eronneiden kohdalla.
On ikävää, että tuo vanhoillislestadiolainen SIKA (vähälahjainen), joka käyttää tässä ketjussa nimimerkkiä "Helluntailainen" sotkee lähes jokaisen ketjun ÖRVELLYKSILLÄÄN.
Eikö tyyppiä saada banniin? Onko SRK:n palkkalistoilla?
Silmään osui tämä: "Olin alkanut miettimään, miksi Jeesus vaikuttaisi vain meidän keskuudessa."
Hyvä kysymys. Jokaisella ajattelevalla ihmisellä tulisi herätä tuo kysymys. Ja sitä laajemminkin: "miksi universaali Jumala vaikuttaisi vain meidän uskonnossa?"
Sektariaanisen ajattelutavan mielettömyyden havaitseminen tekee aidanseivästä fiksummista ihmisistä usein ateisteja, jolleivät he osaa hakea henkisyyttä joistakin laajemmista ympyröistä. Mutta vaikka he osaisivat, kuinka he uskaltaisivat tehdä niin, kun heidän vanha uskonympäristönsä on aivopessyt ja pelotellut heidät uskomaan, että kaikki muu on Saatanasta kuin heidän oma seuransa? Vaikka he ymmärtäisivät kapeakatseisen nurkkapatrioottisen opin olevaa tosiasiassa mieletöntä ja järjetöntä oppia, he eivät heihin istutettujen pelkojen takia kuitenkaan hakea laajempia ratkaisuja henkiselle uskonnolliselle elämälleen. Sen vuoksi heistä tulee ateisteja.
Ahdasmieliset, ulkomaailmaa demonisoivat ja muista eksytyksiä etsivät lahkojohtajat eivät tiedä, kunka paljon pahaa ovat maailmalle tehneet.