Olen 18 viikolla raskaana. Syntymättömällä vauvallani epäillään kromosomipoikkeavuutta..
Lapsi on todella toivottu ja toivon että kun saan testien tuloksen 2 viikon kuluttua niin selviäisi että lapseni on terve. En ole varsinaisesti ollut mikään uskovainen mutta nyt kun tuli hätä haluan uskoa häneen, jotta hän pelastaisi lapseni. Onko väärin?
Olen saanut kokea liikaa surua lähiaikoina kun isäni sairastui syöpään ja hän ei parannu siitä, Toiv. Jumala auttaa häntäkin.. ei yksi ihminen tarvitse montaa asiaa surrakseen :(
Olen todella niin hajalla, että olen ehtinyt jo ajatella itsemurhaa .. eikä tämä ole minkään teinin ajatuksia vaan aikuisen ihmisen.
auta minua, vauvaani ja isääni!
Lapsi on todella toivottu ja toivon että kun saan testien tuloksen 2 viikon kuluttua niin selviäisi että lapseni on terve. En ole varsinaisesti ollut mikään uskovainen mutta nyt kun tuli hätä haluan uskoa häneen, jotta hän pelastaisi lapseni. Onko väärin?
Olen saanut kokea liikaa surua lähiaikoina kun isäni sairastui syöpään ja hän ei parannu siitä, Toiv. Jumala auttaa häntäkin.. ei yksi ihminen tarvitse montaa asiaa surrakseen :(
Olen todella niin hajalla, että olen ehtinyt jo ajatella itsemurhaa .. eikä tämä ole minkään teinin ajatuksia vaan aikuisen ihmisen.
auta minua, vauvaani ja isääni!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voit aina pyytää apua jumalalta, jos vaikka semmoinen sattuisi olemaankin.
Kuolema on ainut asia, mikä on pakollinen elämän aikana. Toisille se tulee nopeammin, ja toisille hitaammin. Toisille se on tuskallinen, toisille ei. Joka tapauksessa tulet kohtaamaan sen ennemmin tai myöhemmin.
Nykyään siitä on tehty hirveä tabu.
Ei tietenkään ole väärin rukoilla ja turvautua Jumalaan. Ei silloinkaan, kun on aikaisemmin elänyt ikäänkuin Jumalaa ei olisikaan ja hädän tullen vasta muistaa hänet. Jumala on ollut elämässäsi koko ajan ja hän on nytkin. Ei hän kuitenkaan ole mikään onnen automaatti. Jumalaan turvatenkin joudut kohtaamaan elämässäsi vaikeita asioita, mutta sinun ei tarvitse olla yksin. Jumala on kaikkea tuntemaamme ja ymmärtämäämme suurempi. Hän ei ajattele niin kuin ihminen - pikkumaisesti että "mitä se nyt vasta muistaa minut"... Ole ihan turvallisella mielellä.
Sinun rukouksesi otetaan vastaan ja kuullaan.
Toivon, että et kuitenkaan kuvittelisi liikoja ja pettyisi. Sairaus ja kuolema kuuluvat elämään ja muun olettaminen itselle ja omille läheisilleen on
itsekästä, vaikkakin ymmärrettävää. Kaikkialla maailmassa ihmiset kärsivät ja kaikkialla maailmassa kuitenkin tapahtuu myös hienoja, ihania asioita. Sinä olet raskaana, se sinänsä on ihme
ja upea asia! Se ei monellekaan edes ole ollenkaan mahdollista.
Sairaus ei siis ole epäoikeudenmukaista juuri sinulle ja läheisillesi, vaan sitä elämä todella on. Monella ihmisellä on paljon surua elämässään - ollut ennen sinun surujasi ja on nyt ja tulee olemaan sinun surujesi jälkeenkin. Se ei lohduta juuri sinua tietenkään, mutta ajatuksesi siitä miten kestämätöntä on, että samalle ihmiselle tapahtuisi useampi ikävä asia on melko naivi.
Jumala ohjaa tätä elämää ja monesta asiasta omalla kohdallani on ollut todettava jälkeen päin että viisaasti hän on kohdallani toiminut, vaikka silloin on tuntunut aivan kauhealta. Eräässä virressä lauletaan että "Herran hoidosta kiittäkäämme kun hän taivasta varten kasvattaa, murheen allakin armahtaa, hänen turviinsa jäämme."
Tänä päivänä se on sinulle luultavasti ihan mahdoton ajatus kiittää, eikä sinun tarvikaan, mutta jonakin päivänä ehkä kypsyt kiitokseen,
kävi näiden asioiden kanssa sitten miten kävi.
Lupaan tänä iltana rukoilla puolestasi. En sitä, että saisit kaiken aina hyvin vaan sitä, että voisit tuntea tässä ja nyt Jumalan, armon, läsnäolon ja että voisit jonakin päivänä sanoa "tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa".