Kun taas sain sellaisen oivalluksen, ettei niitä satu edes joka tunti, niin päätin jakaa sen kanssanne:
Siis miksi nykyajan fyysikot, kuten A BRIEF HISTORY OF TIME teoksessaan Stephen W. Hawking unelmoivat Jumalan (tai luojan) ajatusten ajattelemisesta? Joensuun yliopiston fysiikan laitoksen edustajan esiintyessä televisiossa hän viittasi risuaitamaiseen yhtälöryppääseen ja totesi, että siinä lukee: "Tulkoon valkeus"
Einsteinista linkki:
http://www.quotedb.com/quotes/8
Ja sitten mieleen tulee se, että Gouldin kirjat välittävät 1800-luvun luonnontutkijoista saman halun (Darwinia lukuunottamatta).
Ensiksikään Einstein ja varsinkaan Hawking eivät ole (olleet) uskovaisia miehiä omien lausuntojensa perusteella arvioituna. Mikä siis on tuo himo Luojan ajatuksiin?
Oivallukseni mukaan kyse ei niinkään ole pyrkimys ymmärtää Jumalaa (teologisessa tai hengellisessä) mielessä, vaan ennen muuta näen kyseessä olevan tavoitteen ymmärtää luomakuntaa, ainetta, materiaa ja sen lakeja, riippuvuussuhteita yms. Ja kun tuo ymmärrys on päässyt sille tasolle, että voi ainakin periaatteessa luoda tutkimansa kohteen (vaikkapa atomin, auringon, maailmankaikkeuden) joistakin yksinkertaisista lähtökohdista, on ymmärtänyt kaiken.
Eli Luojan ajatusten ymmärtäminen tieteilijöillä viittaa sekä "kaiken teoriaan" että vähintäänkin teoreettiseen luomiskykyyn tiedon avulla. Ehkäpä myös teknisen sovelluksen tasolle saattaminen joissain tapauksissa tuo saman tyydytyksen.
Tämä oivallus saattaa laajan osan tieteestä "luomistieteeksi" oikein ymmärrettynä.
Noniin, jospa joku olisi lukenut saman jonkun muun kirjoittamana? Vai voiko näinkin loistava ja silti niin yksinkertainen ajatus nähdä päivänvalonsa vasta 5764 vuotta luomisen jälkeen (juutalaisen kalenterin mukaan).
Siis miksi nykyajan fyysikot, kuten A BRIEF HISTORY OF TIME teoksessaan Stephen W. Hawking unelmoivat Jumalan (tai luojan) ajatusten ajattelemisesta? Joensuun yliopiston fysiikan laitoksen edustajan esiintyessä televisiossa hän viittasi risuaitamaiseen yhtälöryppääseen ja totesi, että siinä lukee: "Tulkoon valkeus"
Einsteinista linkki:
http://www.quotedb.com/quotes/8
Ja sitten mieleen tulee se, että Gouldin kirjat välittävät 1800-luvun luonnontutkijoista saman halun (Darwinia lukuunottamatta).
Ensiksikään Einstein ja varsinkaan Hawking eivät ole (olleet) uskovaisia miehiä omien lausuntojensa perusteella arvioituna. Mikä siis on tuo himo Luojan ajatuksiin?
Oivallukseni mukaan kyse ei niinkään ole pyrkimys ymmärtää Jumalaa (teologisessa tai hengellisessä) mielessä, vaan ennen muuta näen kyseessä olevan tavoitteen ymmärtää luomakuntaa, ainetta, materiaa ja sen lakeja, riippuvuussuhteita yms. Ja kun tuo ymmärrys on päässyt sille tasolle, että voi ainakin periaatteessa luoda tutkimansa kohteen (vaikkapa atomin, auringon, maailmankaikkeuden) joistakin yksinkertaisista lähtökohdista, on ymmärtänyt kaiken.
Eli Luojan ajatusten ymmärtäminen tieteilijöillä viittaa sekä "kaiken teoriaan" että vähintäänkin teoreettiseen luomiskykyyn tiedon avulla. Ehkäpä myös teknisen sovelluksen tasolle saattaminen joissain tapauksissa tuo saman tyydytyksen.
Tämä oivallus saattaa laajan osan tieteestä "luomistieteeksi" oikein ymmärrettynä.
Noniin, jospa joku olisi lukenut saman jonkun muun kirjoittamana? Vai voiko näinkin loistava ja silti niin yksinkertainen ajatus nähdä päivänvalonsa vasta 5764 vuotta luomisen jälkeen (juutalaisen kalenterin mukaan).
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama ajatus on tullut itselläkin mieleen. Ihmisellä on kova tarve selittää olemassolonsa ja vaikuttaa kohtaloonsa, joko jumalan tai tieteen avulla.
Jokainen voi valita itse, yrittääkö selittää maailmankaikkeutta (tai lähiympäristöään) vai jättää miettimiset sikseen ja todeta että jumalan luomaa kaikki tyynni.
Ton jälkimmäisen valinnan luokittelen joissain omaa elinympäristöämme koskevissa kysymyksissä (vaikkapa väestönkasvu) vastuunpakoiluksi jumalan selän takana.
Minullakin näyttää olevan kauheesti selittämisen tarvetta.
Jumalan selän taakse on helppo vetäytyä.
Luulisin, että joissakin tapauksissa jopa "aukkojen jumala" voi edistää ratkaisuun pääsyä. Siis silloin, kun voidaan jatkaa eteenpäin jättämällä jokin vaikea asia "Herran haltuun".
"Ja sitten mieleen tulee se, että Gouldin kirjat välittävät 1800-luvun luonnontutkijoista saman halun (Darwinia lukuunottamatta)."
Oho. Yleistyksen makua suuntaan ja toiseen.
"Ensiksikään Einstein ja varsinkaan Hawking eivät ole (olleet) uskovaisia miehiä omien lausuntojensa perusteella arvioituna. Mikä siis on tuo himo Luojan ajatuksiin?"
Panteisteja, veikkaan.
Paley luonnonteologioineen varmaankin pyrki "Jumalan ajatuksiin" käsiksi. Ei nyt ole viitettä antaa, mutta ei kait tarvitsekaan?
Owenin arkkityyppi oli muistaakseni nimenomaan "Jumalan ajatus".
http://www.natur.cuni.cz/~vpetr/Owen.htm
Agassiz oli tunnustava kristitty, joten eiköhän hätäkin kiinnostanut Luojan ajatukset?
Darwin ei minun tietooni tavoitellut Jumalan ajatuksia vaan myönsi pyrkivänsä kumoamaan Paleyn todisteet Luojan toiminnasta.
Mites sitä muuten voi sanoa mitään lyhyesti, ellei yleistä?
Einsteinin tai Hawkingsin mahdollisella panteismilla on nähdäkseni tässä toissijainen merkitys. Luulen keksineeni, että heille luominen oli/on verifiointiperiaate.
"Paley luonnonteologioineen varmaankin pyrki "Jumalan ajatuksiin" käsiksi. Ei nyt ole viitettä antaa, mutta ei kait tarvitsekaan?"
Luonnon teologian traditio ulottuu kyllä brittien rajojen yli. Englannin luonnon teologia oli erilaista kuin Saksan LT.
Kai sitä voisi kuvaannollisesti tuolla tavoin sanoa.
Ei tarvitse viitettä, koska Paleyn työt ovat niin tuttuja.
"Owenin arkkityyppi oli muistaakseni nimenomaan "Jumalan ajatus".
http://www.natur.cuni.cz/~vpetr/Owen.htm"
Tuosta Owenia saisivat historioitsijat ruveta availemaan.
Johtava historioitsija Peter J. Bowler teoksessa "The Non-Darwinian Revolution";
"Owen has often been cited as an outright opponent of evolutionism, but the theory advanced in the third volume of his Anatomy of the Vertebrates made it clear that he was now prepared to accept transmutation under the guidance of a divine plan."
Ei varsinaisesti liity tuohon, mutta tuosta oli aiemmin puhetta, joten tuleepa tuokin möläytettyä.
"Agassiz oli tunnustava kristitty, joten eiköhän hätäkin kiinnostanut Luojan ajatukset?"
No idea. :)
"Darwin ei minun tietooni tavoitellut Jumalan ajatuksia vaan myönsi pyrkivänsä kumoamaan Paleyn todisteet Luojan toiminnasta."
En tiedä oletko lukenut Darwinin teoksia. Regardless, analyyttinen ote muuttuu ajan kanssa.
Tuo sinun tietoosi kantautunut ajatus kuulostaa minulle naurettavalta, kirjaimellisesti otettuna.
"Einsteinin tai Hawkingsin mahdollisella panteismilla on nähdäkseni tässä toissijainen merkitys. Luulen keksineeni, että heille luominen oli/on verifiointiperiaate."
Ööh, ohi meni.
Tuossa linkki josta selviää se oppi;
http://www.pantheism.net/
Näen nuo lähinnä "runollisina" viittauksina. Sellaisina aivan kauniita. Valtaoja mm. (viimeisimpien kommenttiensa perusteella) ymmärtää tätä inhimillisen kokemisen kerrosta aivan ilmeisesti paremmin kuin moni kolleegansa (vrt. Enqvist vs. Valtaoja, kommenteissaan uskonnosta).
(Esim. Kiinassa aiemmat "filosofiat" ovat aina jääneet uuden rinnalle, ilman että mitään sen suurempaa ristiriitaa koetaan. Älköön nyt kukaan viitsikö ymmärtää tätä väärin).
Yritin löytää jotain vähän täsmällisempää kuin runollinen, mutta sinne päin kuitenkin siinä mielessä, että mainituilla tiedemiehillä "Jumala" esiintynee enemmänkin kielikuvana kuin varsinaisena uskon kohteena. Luomisen voisi nähdä eräänlaisena tieteellisenä verifiointi periaatteena.
Homman hanskaaminen tulee todistetuksi, jos tekee sen. Niinpä tutkimuskohteen luominen on hyvä osoitus homman hanskaamisesta. Tämä sopii niin atomiin, molekyylin rakenteeseen, eliöön, aurinkoon kuin maailmankaikkeuteenkin.
Noissa jälkimmäisissä täytyynee ainakin aluksi tyytyä siihen, että uskoo teoriansa ainakin periaatteessa riittävän kohteen valmistamiseen. Vaikka kyllä esim. jatkuvatoiminen fuusiovoimalaitos todistanee jo jotain samaan ajatukseen perustuvasta aurinkoteoriastakin. On aika ymmärrettävää, että auringon materiamäärän haaliminen teettää töitä kokeilijalle.
Ihmisen taipumusta pyrkiä Jumalan kaltaiseksi pidetään syntinä, mutta ihmisen olemusta Jumalan kuvana ei. Jossakin mennee ylpeyden ja nöyryyden raja, joka sitten vaikuttanee siihen, mikä lopputulos on. Aika ymmärrettävästi ateistitille luomisnäkökulma tieteeseen voi olla ongelmallinen, vaikka tässä yhteydessä siihen ei suoraan liitykään Jumalan tunnustamista.
Ateistille Jumalallisuuden näkökulman ajattelu ei voi olla syntiä, mutta uskovalle jumalattomuuden ajattelu on herkemmin syntiä, ellei peräti kielletty tabu (?).
On tietysti laaja spektri ja maltillisia luterilaisia uskovia joilla mottona:
"epäile joka päivä".
Mutta yleensä kreationistien joukosta löytynee enempi fundie-ääriryhmiä kun taas evolutionistien joukosta laajempi spektri uskovaisista punakone-ateisteihin.
Olemmeko nyt keksimässä sen, että totuus on yksiarvoinen, jolloin totuuden löytäneetkin ovat enemmän samanlaisia kuin muut? (-;
Tässähän samalla keksitään sekin, miksi kreationistit ovat niin usein uskovia. Kyse on siitä, että usko antaa eväät epäillä sitäkin, mitä muut pitävät itsestään selvänä ja varmana. Mikä sitten lopulta onkin harhaa.
Vaikka kyllä minua vakuuttaisi sekin, jos tieteellisen kreationismin edustajina esiintyvät perustaisivat oman yliopiston ja sieltä tulisi solkenaan mullistavia tieteellisiä havaintoja, jotka evoluutikot sitten joutuisivat myöntämään oikeiksi, vaikka ehkä evoluutiotulkintaankin sopiviksi.
Tämä on nyt tämmöistä. Emme elä täydellisessä maailmassa.
"...usko antaa eväät epäillä sitäkin, mitä muut pitävät itsestään selvänä ja varmana."
Hmmm. Taitaa usko antaa eväät kovin valikoivasti. Kaikkea uskonnon vastaista saa ja pitää epäillä, mutta omaa uskontoa ja oman Jumalan olemassaoloa ei saa kyseenlaistaa, pelkkä ajatuskin siihen suuntaan on kielletty. Ehkä on niin, että yhdessä suuressa harhassa eläminen tekee sokeammaksi kuin monessa pienessä eläminen.