Puukengät ovat rakkaat kengät mulle. Jo kouluajoista muistan miten tuijottelin likkojen puukenkiä kun ne irrotteli ja leikki niitten kans. Ihanan kuluneita,sisältä lähes mustiksi tummuneita puukenkiä riitti koulun käytävillä. Ajattelin että onkohan nuokin kovinkin hikiset sisältä nuo puukengät,kun likat aina piti niitä jalassa. Ne näytti hikisiltä. Kerran hiivin kesken oppitunnin käytävällä ja näin valkoiset ruotsalaiset puukengät mistä nahkapäälliset oli halkeilleet koko matkalta,ja sisäpohjat pikimustiksi käytetty. Tiesin,että ne oli yhen maaritin puukengät, ja maarit käytti aina puukenkiä. Otin sen kengän ja haistoin sitä. Olin lentää pyllylleni,en olis uskonut että likan kengät voi haista niin pahalta. Jatkan myöhemmin tätä juttua...
puukenkä muistoja vuosien varrelta
kahvi kupponen
12436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sitten muistan koulun nuoren ja hyvännäköisen keittäjänaisen. Hänellä oli usein valkoiset tennissukat tai karvis sukat ja valkoiset puukengät missä oli ilmareikiä siinä nahkapäällisessä ja takaremmi,joka oli suloisesti jätetty jalan alle ja siihen muotoutunut. Ja todella mustuneet sisältä oli nääkin puukkarit,kun keittäjä usein päästi puukengän tipahtaan kolisten jalastaan kun johonkin seisahtui.kai se oli tullut tavaksi irrotella puukenkää työpäivän lomassa.niin nää muistot liittyy 80 luvun alkuun, ja kaikki on oikeasti tapahtunut mulle. Jatkoa seuraa...
meidän luokalla oli yläasteella kolmen tytön porukka ja annella oli mustat puukengät, kirsillä vanhat ja kuluneet valkoiset puukengät ja tarjalla uudet valkoiset puukengät. ne kans kaytti aina koulussa puukenkiään. ja minä katsoin ihailin kun tytöt ruokalaan pääsyä odotellesssaan vaihtelivat ja kokeilivat toistensa puukenkiä...aah sitä näkyä.
Meidän koulussa oli myös kovis tyttöjen jengi joilla kaikilla oli mustat rähjäiset puukengät jalassaan. Kannat omi kulutettu mopon kyytissä olemattomiksi.ne puukengät näyttivät hikisiltä. Olisimpa päässyt testaamaa niitä.
Autuaita ovat puupäät. Jos tulee tulva niin he eivät huku vaan jäävät kellumaan!
ahaa mikki hiiri heräs ! huomenta !
lapsuuden kaupungissani oli halpahallin myyjälvalkoiset puukengät ja jäin usein siihen kassan läheisyyteen notkumaan että näin sitä puukenkä leikkiä, kun myyjällä oli luppoaikaa.
sitte kirjakaupassa oli myyjinä parikymppiset identtiset siskokset. helekatin saman näköiset ja molemmilla yllätys valkoiset puukengät työkenkinä. voi sitä irrottelun määrää... toinen oli varmaan tahallaan repiny pois sen päällysnauhan toisesta puukengästä,että tunnistaa omat puukenkänsä. olihan niissä varmaan eri hajut mistä tunnistaa...
apteekissa useita puukengän käyttäjiä.kopinaa leikkimistä...katselin verhon raosta ulkopuolelta....
lelukaupan myyjällä ruskeat puukengät.aika kuluneet...
sokoksen yhel myyjällä valkoiset puukengät. ei sekään malttanut pitää niitä kokoaikaa jalassa. jalkaakrobatiaa riitti...
kun sirkus tai tivoli tuli kaupunkiin,niin mulla oli kiire sinne. laitehoitaja likoilla ja naisilla oli usein just puukenkiä. niistä puukengistä näki että kovassa käytössä olivat. kerran sain ostettua yheltä likalta mustat puukengät suoraan jalasta. maksoin 50mk. todella kuluneet. kun nuolas kielellä sitä sisäpohjaa, niin kieli meni aivan turraksi. hikeä ehkä...
Oli miten oli niin Mikki Hiiri harrastaa seksiä paljon mieluummin naisen kun puukengän kanssa. Että revi siitä!
on taas puukenkä muistojen aika. yks parhaimmista muistoista on se, kun oli paikallinen kioski missä asioitiin ulkona luukulla seisten. siinä me pojat10-15v. usein aikaamme vietettiin.kerran siihen tuli ihan hyvännäköinen nainen asioimaan,miehensä jäi volvoon oottamaan. naisella oli farkut, valkoiset sukat ja ihanat valkoiset puukengät jalassaan. hän teki pitkään ja hartaasti ostoksiaan siinä tiskiin nojaten, ja voi herranen aika mitä leikittelyä hän harrasti puukengällään. roikotteli ja pyöritteli takana varpaitten varassa sisältä mustunutta puukenkää. välillä puukenkä karkas varpaista ja kolisi äänekkäästi betoniin. ei se nainen edes välittänyt siitä vaan varpaat haki taas puukengän ja sama leikki jatkui. välillä vaihtoi jalkaa ja sama leikki jatkui.tummuneet sukan pohjat pyöri siinä todella hyvällä näkö etäisyydellä. eli näin tosi hyvin sinne jalkapohjan ja puukengän sisäpohjan väliin. hiivin naisen taakse, ja tähtäsin ja pudotin 10 pennin kolikon suoraan puukengän sisään. vähän aikaa meni kun nainen huomas tämän, lopetti irrottelun mutta huljutteli ihanasti puukenkää siten että raha kilahti maahan. kyllä se vähän tais suuttua siitä.mutta puukengät pysyi tiukasti jalassa sen loppu ajan mitä siinä asioi.pitihän mun vähän sitä kolikkoa haistaa, ja laittaa suuhun. sitten tajusin että performanssia seurasi tiivis yleisö siellä takana. viimeistään ne tajus siinä vaiheessa mikä tapaus olin. mutta ei se haittaa, tätä tapausta on kiva muistella tänäkin päivänä.
olin viidennellä luokalla pienessä puukoulussa missä oli vaan kaks luokkaa ja kaks naisopettajaa. meidän luokan opella oli mustat reikänahka puukengät, ja naapuri luokan opella oli mustat puukengät ilman ilmareikiä. niissä puukengissä oli myös metallivahvikkeet kärjissä että kestivät pidempään jokapäiväisessä käytössä. minä ihailin aina sen toisen luokan open puukenkiä ja olisin halunnut olla siinä luokassa. näin siis vain välitunneilla niitä ihania mustia puukenkiä. se toinen luokka näki niitä joka oppitunti. se oli mieletön tunne kun nää opettajat käveli rinnakkain tahallaan äänekkäästi kopsutellen häpeilemättä ja nauraen pitkin puukoulun puulattiaa. ihan ihana ääni. molemmilla oli tosi käytetyt,kuluneet ja hikisen näköiset ne puukengät. koskaan en päässyt testaamaan tai tekemään lähempää tuttavuutta niiden puukenkien kanssa. mutta muistot elää.
Eli summa summaarum! Puupää katseli kun kaksi opea kulki puukoulussa puukengillä puulattialla!
kiitos kannustavista viesteistä,näillä tarinoilla on siis kuitenkin kysyntää. no voinhan mää kertoo lisääkin.
eli siellä meijän kioskilla oli myyjänä yks virpi, ja sillä oli työkenkinä välillä valkoiset puukengät. mulla oli yllättäen usein asiaa kioskille,että näin niitä puukenkiä mahdollisimman paljon. välillä virpi potkas ne puukengät jalastaan sinne kioskin lattialle ja liikku ilman puukenkiä. varmaan hikos jalat niissä puukengissä, niin helppohan ne oli heittää pois, jos ei jaksanut muuten irrotella niitä.
niin näitä tarinoita tulee vielä satoja. oha se varma !
Muistan, kun eräs tyttö potki poikaa puukengillä munille. Kun tämä poika kaatui,
niin hän vielä polkaisi kengällä sinne haaroväliin.