Haluaisin saada uskovilta perusteluja sille miksi he uskovat.Minua ärsyttää se että uskovilta ei ikinä saa mitään järkeviä vastauksia.aina jotain asian vierestä...
siis ymmärrän sen että uskoo johonkin yliluonnolliseen joka on luonut kaiken.mutta millä perusteella juuri kristinusko
siis ymmärrän sen että uskoo johonkin yliluonnolliseen joka on luonut kaiken.mutta millä perusteella juuri kristinusko
Vastaukset 12
Vanhimmat
Uskoa ei voi perustella järjellä. Jos sinulla on aikaa, lue Kierkegaardin mm. armoa käsittelevä teos Pelko ja vavistus. Hän tunnustaa siinä, ettei pysty heittäytymään elävän Jumalan käsiin. Tässä on uskon vaikeus ja helppous-> niinkuin Paavali sanoo ja myöhemmin Luther vahvistaa; ihminen tulee autuaaksi kokonaan ilman omaa ansiotaan. Siksi Kiergekaard ei pystynyt suorittamaan uskon liikettä.Siksi on vaikeaa perustella pelkästään järkeen perustuen uskoa. Usko kun vaatii ihmistä nöyrtymään, tunnustamaan oman asemansa varsin vähäjärkisenä luotuna. Varsinkin nykyiselle maailmakuvan ajan ihmiselle (Heideggerin käsittein ilmaistuna), itseään mittakeppinä pitävälle ja koko maailmaa vain omin mitoin mittaavalle, tämä on vaikeaa. Usko absoluuttiseen ja äärettömään sotii koko ihmisen mittaisen maailman ajatustapaa vastaan. Raamattuhan (Jumalan ilmoituksena) sanoo:jos et usko, et myöskään ymmärrä. Kun nöyrryt ja uskot, Jumala armahtaa sinua, ja uskot ja näet. Näin yksinkertaista se lopulta on. Siksi ei ole "järkevää" vastausta siihen, miksi juuri kristinusko on se oikea.
Jos kuitenkin mietit erilaisten uskontojen suhtautumista ihmiseen, kristinusko edustaa varsin poikkeavaa katsantokantaa. Ensinnäkin kristinuskossa katsotaan, että ihminen on pohjimmiltaan paha, kaikki ovat pois poikenneet ja tyynni kelvottomiksi tulleet jne. Toisekseen, Jumalan vaatimukset ihmisen suhteen ovat aivan ehdottomia. Ne vaativat kuin Platoniset arvot, pelastuaksesi ole hyvä, kaunis ja totuudellinen. Ihmiselle ei jätetä minkäänlaista omin voimin pelastumisen mahdollisuutta, päin vastoin kuin monissa muissa uskonnoissa. Pelastus on mahdollinen vain ja ainoastaan Jumalan kautta ja armosta. Jos tutkistelet hiukan historiaa ja tätä nykyistä maailmaa, näyttääkö sinusta siltä, että ihminen olisi hyvä, tai kykenisi itse määrittelemään omat arvonsa ja vielä elämäänkin niiden mukaan? Kristinusko vastaa näihin kysymyksiin, se antaa ihmiselle toiminnan rajat joista ei voi livetä. Jumala on auktoriteetti, jonka kanssa ei tingitä. Jumalalle on vaikea esittää kysymystä, että mikä se SINÄ olet sanomaan MINULLE, että en muka saisi vähän ahnehtia, se kun on tuo terve ahneus taloutta pyörittävä voima, Proffa kertoi ja SE tietää kyllä. Ja kuitenkin, vaikka Jumalan käskyt ovat ankarat, kyse on Jumalan rakkaudesta ihmisiin, katuva syntinen armahdetaan! Mutta on kaduttava ja tehtävä parannus synneistään;uskottava. Ilman uskoa ei pelastu.
"Varsinkin nykyiselle maailmakuvan ajan ihmiselle (Heideggerin käsittein ilmaistuna), itseään mittakeppinä pitävälle ja koko maailmaa vain omin mitoin mittaavalle, tämä on vaikeaa. Usko absoluuttiseen ja äärettömään sotii koko ihmisen mittaisen maailman ajatustapaa vastaan."
Onko tosiaan näin? Itselleni kristinusko on aina antanut vaikutelman suunnattomasta ihmiskuntakeskeisyydestä- me ( pikkuisella planeetallamme)olemme ikään kuin pääosan esittäjiä tässä suunnattomassa maailmankaikkeudessa- eikös se nimenomaan meitä varten luotukin? Muodollisesti tietenkin jumala on Numero Uno, mutta hänhän on yksinomaan meitä varten, olemme kuin itsekkäitä ja mustasukkaisia lapsia jotka haluavat isän kaiken huomion. Se tarjottu porkkana mitä kristinuskon nimittää pelastukseksi on muuten loistava esimerkki omaan napaan tuijottamisesta, se saa jo kosmiset mittasuhteet- niin kuin muuten myös se keppi millä uhataan.
En ole muuten koskaan kuullut esim. ei- uskonnollisen tiedemiehen väittävän että "ihminen on kaiken mitta". Päin vastoin, osamme vähäpätöisyys tässä suunnattomuudessa käy päivä päivältä ilmeisemmäksi.
sanat...
Niin se onkin että ihminen on mitätön kokonaisuuden katsannossa.
Ihminen itsessään ei ole mitään.
Tuosta haluan mainita ,mitä aikaisempi kirjoittaja kirjoitti että ihminen ei voi mitään uskolleen tai uskottomuudelleen.Ei olisi omaa ansioita.
Kyllä mielestäni voisi ajatella että omaakin ansioita on siten että luottaa Jumalaan.
Kun alkaa luottamaan ,niin astuu askeleen eteenpäin ja näin askel askeleelta lähestyy asiaa mikä ei olekaan ihan pieni ja mitätön.
Se että onko taivaaseen pääsylle omaa ansioita niin se onkin eriasia.
Ei voi lunastaa taivaspaikkaa teoillaan ja sitä kai "tuolla" haettiin.
Jo ajatuksen synty yksinään on sellainen että mistä se tarkalleen lähtee ,miksi se muokkautuu niinkuin muokkautuu ja lopulta tulee ulos kirjoituksena tai puheena.
Se on kokonaisuus jo itsessään sellainen nk. kaaosteorian alaisuudessa ettei vastausta löydykään.
Laskennallisia teoreettisia näkemyksiä voi löytää painoarvojen mukaan ,mutta kun nekin muokkautuvat erilaisiksi jatkuvalla syötöllä tilanteiden mukaan ja jopa pelkän mielialan mukaan.
Näistä kokonaisuutena sitten tulee ihmiselämä.
Kumma juttu :)
Asianhan voi onneksi nähdä kahdella tavalla. Joko mainitsemallasi äärettömän hybriksen näkökulmasta, tai sitten ihmetellen, että tällaisistakin mitättömistä itikoista se Jumala välittää.
Itse uskon, että maailmankaikkeudella on arvonsa myös ilman ihmistä. Maailmankaikkeus on kaunis.
"En ole muuten koskaan kuullut esim. ei- uskonnollisen tiedemiehen väittävän että "ihminen on kaiken mitta"."
Eivät tiedemiehet sanokaan näin. Ajatus sisältyy automaattisesti koko tieteen käsitteeseen. Luepa Heideggerin maailmankuvan aika. Ei ole pitkä kirjoitus, joskin teksti on vähän työlästä luettavaa. Voisimme puhella samasta asiasta.
" Päin vastoin, osamme vähäpätöisyys tässä suunnattomuudessa käy päivä päivältä ilmeisemmäksi." Tämä ajatus on myös kristinuskossa, mutta ehkä meidän pitäisi määritellä ensin, mitä tarkoitamme, kun puhumme kristinuskosta.
Voi ei.juuri tuota tarkoitin.en halua kuulla enää yhdenkään sanovan että ei uskoa voikaan mitenkään perusteella.ON VAIN USKOTTAVA.
Sittenhän minä voin keksiä nyt jumalan, sanoa että ei teillä ole mitään syytä uskoa tähän mutta silti tämä on oikea jumala siksi että se vain on.Uskokaa niin ymmärrätte.Osa uskovista vain on niin pahasti aivopestyjä että heille on turha puhua mitään.mikään ei mene perille
...kumpaakaan ei voi lopultakaan perusteella millään järkisyillä, tunteesta kun on kysymys. Ja jos sitä yrittää, niin joutuu ojasta allkkoon. Jotkut tuntevat uskonnollisia tunteita, toiset taas eivät, ja meille jälkimmäisille usko jää varmaankin käsittämättömäksi. Mutta ei se mitään, elämää tämä vain on...
...laittoi erään tyypin Karamazovin veljeksissä sanomaan, että jos Jumalaa ei olisi, hänet pitäisi keksiä. Minä käsitin sen niin, että D ei uskonut ihmisen kykyyn hallita itseään, ja oletti ihmisen epätoivoisesti kaipaavan Jumalaa.
Mutta olet oikeassa siinä, että Jumalan tunteminen on mysteeri, järjelle käsittämätön asia ja tuskastuttava kysymys. Mutta ymmärrä nyt, on kyse uskosta. Kysy itseltäsi, mitä uskolla tarkoitetaan, mitä sillä ymmärrän. Mitä on tieto? Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus, usko on lujaa luottamista siihen mitä toivotaan, eikä näkymättömistä epäile. On siinä eroa. Ne eivät ole yhteismitallisia.Ei siis voi perustella uskoa tieteellisesti. Kuitenkin voin vakuutta sinulle, että minä uskon Jumalaan, ja uskoni kautta jo näen, joskin Paavalin tapaan kuin kuvastimesta. Jumala ilmoittaa itsensä maailmassa kahdella tapaa. Maailmassa näen Jumalan käden jäljen, sen kauneus kertoo Jumalan rakkaudesta niin maailmaa kuin ihmistäkin kohtaan.Tätä kutsutaan yleiseksi ilmoitukseksi.
Jotkin ateistit väittävät Jumala-kaipuun olevan kytköksissä jotenkin ihmisen biologiaan, YLE1:n vanhat parrat ohjelmassa Linkolakin totesi ihmisessä olevan Jumalan kokoisen aukon. Sen voi uskoa myös kuten raamattu opettaa; ihmisellä on kaipuu Jumalan -luojansa- puoleen, tätä sanotaan erityiseksi ilmoitukseksi. Muuta ohjetta ei kuitenkaan Jumalan löytämiseen ole, kuin että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tutkistele raamattua avoimin mielin, erityisesti Paavalin kirjeitä ja lue myös Lutheria. Ja ennenkaikkea, nöyrry ja tee parannus. Taivaassa vasta usko muuttuu tiedoksi.
...jotka kyllä taisivat kaikki päätyä uskomisen mahdottomuuteen omalla kohdallaan. Eikä Linkolakaan muistaakseni puhunut omasta jumalkaipuustaan, vaan ilmiöstä yleensä.
Itse en, monien muiden tavoin, tunne mitään vetoa ajatella maailmaa uskonniollisin käsittein. Tämä on tosi asia joka tulee hyväksyä- vain osa ihmiskuntaa katsoo maailmaa uskon linssien läpi. Siinä ei ole mitään ongelmaa- täällä on saatu pahaa aikaan jumalien nimissä todella paljon...
Ymmärrän näkemyksesi nyt kun sitä vähän aikaa jankutit...mutta en vielä sitä että jos puhuu muslimin kanssa samasta asiasta niin hän on aivan varma siitä että allah on jumala ja... siis ihan sama juttu kuin sinulla.vain eri jumala
En tarkoittanutkaan, että Linkola olisi uskoon tullut. Äijät esittivät vain, että ihmisellä ON Jumal-kaipuu, ja että eivät itse usko. MINÄ taas esitin toisenlaisen tulkintamahdollisuuden.
Olen kanssasi samoilla linjoilla uskonnon suhteen, minä uskon Jumalaan, sinä uskot, että Jumalaa ei ole. Eikä siinä sen kummallisempaa ole. Mutta jos joku kysyy uskoni perusteita vastaan toki.
Uskonnon varjolla on tehty paljon pahaa, kommunismin varjolla tehtiin pahaa, tieteen varjolla tehtiin paljon pahaa. Ihminen on hirveä petoelukka, mutta hengen hedelmät ovat rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus jne. Stalin oli diktaattori eikä kommunisti, Bush ei ole kristitty kuin nimellisesti. Ei Jumalaa voi syyttää, jos ihmiset eivät elä ihmisiksi.
Uskonnollisuus on maailmankuva, miten se sitten konkretisoituu ( mikä oppi, mikä jumala, mikä kirkkokunta ),on enimmäkseen sattumaa: mihin yhteisöön/kulttuuriin satut syntymään, keitä on lähipiirissäsi, jne.
Tässkään ei ole mitään ihmeellistä, se on osalle ihmisisitä tyypillistä toimintaa vain.