15.11.1891 - 14.10.1944
Erwin Rommel syntyi 15. marraskuuta 1891 pienessä Würtemburgin kaupungissa. Rommel halusi jo nuorukaisena olla kunnioitettu sotilas. Rommelilla oli neljä sisarusta ja hänen veljensä Manfred kuoli hyvin nuorena. Rommelin isä, jonka nimi oli myös Erwin, kuoli yllättäen vuonna 1913. Hänen äitinsä Helena eli vuoteen 1940 ja sitä ennen hän oli nähnyt poikansa tulevan kenraalimajuriksi. Rommel liittyi 19-vuotiaana 124. jalkaväkirykmenttiin Weingartenissa ja maaliskuussa 1911 hän meni sotilasakatemiaan Danzigissa. Siellä hän tapasi tulevan vaimonsa Lusie Mullinin. Rommel ylentyi 1912 vänrikiksi ja hän palasi vanhaan rykmenttiinsä. Rommelilla oli hyvät elämäntavat, hän ei polttanut eikä juonut.
Maaliskuussa 1914 Rommel suuntasi kenttätykistörykmenttiin Ulmissa ja heinäkuussa
hänet komennettiin takaisin 124. jalkaväkirykmenttiin. Seuraavana päivänä Rommel lähti sotaan. Aluksi hän palveli Ranskassa ja haavoittui useita kertoja. Rommel ylennettiin yliluutnantiksi ja lopulta hänet lähetettiin sotaharjoituksiin Itävaltaan ja sieltä Romanian rintamalle. Hän palasi Danzigiin ja meni naimisiin Lusie Mollinin kanssa vuonna 1916. Sodassa Rommel oppi vihollisen taktiikan ja käytti sitä myöhemmin heitä vastaan. 1920 Rommelista tuli komppanianpäällikkö 13. jalkaväkirykmenttiin. Joulukuussa 1928 Rommelin ainut poika Manfred syntyi. Vihdoin huhtikuussa 1932 Rommel ylennettiin majuriksi ja lokakuussa 1933 pataljoonan komentajaksi 17. jalkaväkirykmenttiin.
Adolf Hitlerin noustua valtaan armeija siirettiin Hitlerin komentoon. Rommel tapasi Hitlerin ensimmäisen kerran 1934 hänen tarkastaessaan joukot Goslarissa. Vuonna 1938 Hitler vieraili vasta Saksaan liitetyssä Sudeettimaassa ja valitsi Rommelin komentamaan hänen "seuralaispataljoonaansa." Myöhemmin Prahan miehityksen aikaan maaliskuussa 1939, Hitler valitsi Rommelin komentamaan motorisoitua pataljoonaa. Maaliskuussa 1940 Rommelista tuli 7. panssaridivisioonan komentaja. Arrasissa Rommel pysäytti englantilaisten panssareiden etenemisen raskailla ilmatorjuntatykeillä. Toukokuun 26. päivänä 1940, Rommelin komentamat 7 ja 5. panssaridivisioonat hyökkäsivät Lilleen. Kesäkuun 8. Rommelin joukot tuhosivat Les Petites Dallasin rannikolla motorisoidun kolonnan. 11. päivänä Rommel sai 13 000 sotilasta ja tusinan verran kenraaleja sotavangeiksi.
Ranskalaiset alkoivat kutsua Rommelin panssaridivisioonia "Haamudivisiooniksi."
18. päivänä Rommel hyökkäsi Cherbourgin linnoitusta vastaan saaden vangeiksi
30 000 sotilasta. 1941 Hitler komensi Rommelin johtamaan saksalaisia joukkoja
Pohjois-Afrikkaan. Kun tappio oli näkyvillä Tunisiassa, Rommel lensi Ukrainaan Hitlerin
päämajaan neuvotellakseen joukkojensa vetämisestä pois Afrikasta, mutta ilman
tuloksia. 23.7.1943 Rommel sai käskyn mennä Kreikkaan arvioimaan tilanteen. Samaan
aikaan hän sai tehtäväkseen komentaa armeijaryhmää Pohjois-Alpeilla. Joulukuun 31.
päivänä Rommel nimitettiin armeijaryhmä B:n komentajaksi.
Rommel halusi lisätä rannikkojen puolustusta mahdollisten maihinnousuyritysten varalta. Normandian maihinnousun jälkeen hän palasi Ranskaan ja 11.6.1944 Normandia menetettiin. 17. heinäkuuta Rommelin auto joutui viholliskoneiden hyökkäyksen kohteeksi ja Rommel haavoittui. Lokakuussa Rommelia syytettiin osallisuudesta heinäkuun 20. päivän salaliittoon. Lokakuun 14. päivänä kaksi kenraalia saapui Rommelin kotiin. Kenraalit antoivat kaksi vaihtoehtoa: vastata syytteistä oikeudessa tai kuolla kunniallisesti oman käden kautta. Rommel valitsi itsemurhan ja hän tappoi itsensä syanidikapselin avulla. Rommel ei koskaan osallistunut salaliittoon vaan petturit valehtelivat Hitlerille pelastaakseensa oman nahkansa. Erwin Rommel haudattiin kunniallisesti valtionhautajaisissa.
Kuva Erwin Rommelista:
http://www.kansallissosialismi.com/kuvat/rommel.jpg
Erwin Rommel syntyi 15. marraskuuta 1891 pienessä Würtemburgin kaupungissa. Rommel halusi jo nuorukaisena olla kunnioitettu sotilas. Rommelilla oli neljä sisarusta ja hänen veljensä Manfred kuoli hyvin nuorena. Rommelin isä, jonka nimi oli myös Erwin, kuoli yllättäen vuonna 1913. Hänen äitinsä Helena eli vuoteen 1940 ja sitä ennen hän oli nähnyt poikansa tulevan kenraalimajuriksi. Rommel liittyi 19-vuotiaana 124. jalkaväkirykmenttiin Weingartenissa ja maaliskuussa 1911 hän meni sotilasakatemiaan Danzigissa. Siellä hän tapasi tulevan vaimonsa Lusie Mullinin. Rommel ylentyi 1912 vänrikiksi ja hän palasi vanhaan rykmenttiinsä. Rommelilla oli hyvät elämäntavat, hän ei polttanut eikä juonut.
Maaliskuussa 1914 Rommel suuntasi kenttätykistörykmenttiin Ulmissa ja heinäkuussa
hänet komennettiin takaisin 124. jalkaväkirykmenttiin. Seuraavana päivänä Rommel lähti sotaan. Aluksi hän palveli Ranskassa ja haavoittui useita kertoja. Rommel ylennettiin yliluutnantiksi ja lopulta hänet lähetettiin sotaharjoituksiin Itävaltaan ja sieltä Romanian rintamalle. Hän palasi Danzigiin ja meni naimisiin Lusie Mollinin kanssa vuonna 1916. Sodassa Rommel oppi vihollisen taktiikan ja käytti sitä myöhemmin heitä vastaan. 1920 Rommelista tuli komppanianpäällikkö 13. jalkaväkirykmenttiin. Joulukuussa 1928 Rommelin ainut poika Manfred syntyi. Vihdoin huhtikuussa 1932 Rommel ylennettiin majuriksi ja lokakuussa 1933 pataljoonan komentajaksi 17. jalkaväkirykmenttiin.
Adolf Hitlerin noustua valtaan armeija siirettiin Hitlerin komentoon. Rommel tapasi Hitlerin ensimmäisen kerran 1934 hänen tarkastaessaan joukot Goslarissa. Vuonna 1938 Hitler vieraili vasta Saksaan liitetyssä Sudeettimaassa ja valitsi Rommelin komentamaan hänen "seuralaispataljoonaansa." Myöhemmin Prahan miehityksen aikaan maaliskuussa 1939, Hitler valitsi Rommelin komentamaan motorisoitua pataljoonaa. Maaliskuussa 1940 Rommelista tuli 7. panssaridivisioonan komentaja. Arrasissa Rommel pysäytti englantilaisten panssareiden etenemisen raskailla ilmatorjuntatykeillä. Toukokuun 26. päivänä 1940, Rommelin komentamat 7 ja 5. panssaridivisioonat hyökkäsivät Lilleen. Kesäkuun 8. Rommelin joukot tuhosivat Les Petites Dallasin rannikolla motorisoidun kolonnan. 11. päivänä Rommel sai 13 000 sotilasta ja tusinan verran kenraaleja sotavangeiksi.
Ranskalaiset alkoivat kutsua Rommelin panssaridivisioonia "Haamudivisiooniksi."
18. päivänä Rommel hyökkäsi Cherbourgin linnoitusta vastaan saaden vangeiksi
30 000 sotilasta. 1941 Hitler komensi Rommelin johtamaan saksalaisia joukkoja
Pohjois-Afrikkaan. Kun tappio oli näkyvillä Tunisiassa, Rommel lensi Ukrainaan Hitlerin
päämajaan neuvotellakseen joukkojensa vetämisestä pois Afrikasta, mutta ilman
tuloksia. 23.7.1943 Rommel sai käskyn mennä Kreikkaan arvioimaan tilanteen. Samaan
aikaan hän sai tehtäväkseen komentaa armeijaryhmää Pohjois-Alpeilla. Joulukuun 31.
päivänä Rommel nimitettiin armeijaryhmä B:n komentajaksi.
Rommel halusi lisätä rannikkojen puolustusta mahdollisten maihinnousuyritysten varalta. Normandian maihinnousun jälkeen hän palasi Ranskaan ja 11.6.1944 Normandia menetettiin. 17. heinäkuuta Rommelin auto joutui viholliskoneiden hyökkäyksen kohteeksi ja Rommel haavoittui. Lokakuussa Rommelia syytettiin osallisuudesta heinäkuun 20. päivän salaliittoon. Lokakuun 14. päivänä kaksi kenraalia saapui Rommelin kotiin. Kenraalit antoivat kaksi vaihtoehtoa: vastata syytteistä oikeudessa tai kuolla kunniallisesti oman käden kautta. Rommel valitsi itsemurhan ja hän tappoi itsensä syanidikapselin avulla. Rommel ei koskaan osallistunut salaliittoon vaan petturit valehtelivat Hitlerille pelastaakseensa oman nahkansa. Erwin Rommel haudattiin kunniallisesti valtionhautajaisissa.
Kuva Erwin Rommelista:
http://www.kansallissosialismi.com/kuvat/rommel.jpg
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pari korjausta. Erwin Rommel tiesi salaliitosta tarkalleen, mutta ei osallistunut toimintaan ja teki itsemurhan, sillä vihasi Hitleriä ja rakasti perhettään.
Lisäksi ulkopuolisen mukaan kiskominen Gestapon kidutuksessa ei olisi pelastanut ketään ilmiantajaa, joten teoriasi tökkii.
Eversti Graf Claus Schenk von Stauffenberg on kylläkin julistettu Saksan katolisen kirkon toimesta pyhimykseksi ja häntä pidetään suurena sankarina.