Tulin juuri kotiin Apuyhdistyksen kuukausittaisesta kokouksesta. Niille jotka eivät tiedä mikä on apuyhdistys voinen selittää että se on Kirkon järjestö nimenomaan naisia varten. Kerran kuussa kokoonumme ja saamme hieman henkistä ravintoa ja myös käytännöllisiä ohjeita ja usein teemme jotain kivaa ja sitten saamme myös ruumiin ravintoa.
Tänään kuuntelimme Tabernaakkelikuoron CDtä ja eräs sisar joka oli ollut asianomaisessa konsertisssa läsnä kertoi siitä ja muutenkin Tabernakkelikuorosta.
Sitten osa meistä teki joulukoristeen; oveen kiinnitettävän kranssin. Niistä tuli tosi kauniita. Minun ryhmäni aloitti tekemään Joulukalenteria jossa on joka päivälle yksi pyhien kirjoitusten kohta. Koristelinne värillisen arkinpuolikkaan kokoisen pahvin ja liimasimme sitten siihen lauseen. Koristeluun käytimme kiiltäviä tähtiä, lumiukkoja, sydämiä ym vastaavaa. Korteista tuli kauniita. Kun ne kaikki on valmiita voimme laminoida ne ja laittaa niihin semmosen rautarinkulan tai pari, niin että sivuja voi kääntää.
Lopuksi oli Glögiä ja pipareita ja kaurakeksejä. Meillä oli tosi kivaa juttelimme ja nauroimme ja pidimme hauskaa.
Kohta on taas jokajouluinen jouluateria. Kirkon MIEHET laittavat ja tarjoavat meille naisille oikeen kunnon jouluaterian! Meillä sattuu olee yksi entinen laivan kokki seurakunnassa... vesi ihan herahtaa kielelle kun ajattelee niitä herkkuja joita kohta pistellään poskeen!
Vielä näiden lisäksi olemme aloittaneet kudonta piirin ja kudomme sukkia ja kaikenlaista mistä on tarvis Romaniaan erääseeen lasten kotiin. Meillä on tosi kivaa myös tässä piirissä.
Sunnuntaisin meillä on myös apuyhdistyksen kokous jossa käsitellään samaa oppiaihettä kuin miesten pappeuskokouksessa. Tässä kokouksessa on myös musiikkia ja muitakin naisia kiinnostavia asioita.
Olen kiitollinen apuyhdistyksestä, vaikken pääsekkään siellä pahemmin käymään. Sunnuntaisin olen lasten alkeisyhdistyksessä joka on samaan aikaan.
Tänään kuuntelimme Tabernaakkelikuoron CDtä ja eräs sisar joka oli ollut asianomaisessa konsertisssa läsnä kertoi siitä ja muutenkin Tabernakkelikuorosta.
Sitten osa meistä teki joulukoristeen; oveen kiinnitettävän kranssin. Niistä tuli tosi kauniita. Minun ryhmäni aloitti tekemään Joulukalenteria jossa on joka päivälle yksi pyhien kirjoitusten kohta. Koristelinne värillisen arkinpuolikkaan kokoisen pahvin ja liimasimme sitten siihen lauseen. Koristeluun käytimme kiiltäviä tähtiä, lumiukkoja, sydämiä ym vastaavaa. Korteista tuli kauniita. Kun ne kaikki on valmiita voimme laminoida ne ja laittaa niihin semmosen rautarinkulan tai pari, niin että sivuja voi kääntää.
Lopuksi oli Glögiä ja pipareita ja kaurakeksejä. Meillä oli tosi kivaa juttelimme ja nauroimme ja pidimme hauskaa.
Kohta on taas jokajouluinen jouluateria. Kirkon MIEHET laittavat ja tarjoavat meille naisille oikeen kunnon jouluaterian! Meillä sattuu olee yksi entinen laivan kokki seurakunnassa... vesi ihan herahtaa kielelle kun ajattelee niitä herkkuja joita kohta pistellään poskeen!
Vielä näiden lisäksi olemme aloittaneet kudonta piirin ja kudomme sukkia ja kaikenlaista mistä on tarvis Romaniaan erääseeen lasten kotiin. Meillä on tosi kivaa myös tässä piirissä.
Sunnuntaisin meillä on myös apuyhdistyksen kokous jossa käsitellään samaa oppiaihettä kuin miesten pappeuskokouksessa. Tässä kokouksessa on myös musiikkia ja muitakin naisia kiinnostavia asioita.
Olen kiitollinen apuyhdistyksestä, vaikken pääsekkään siellä pahemmin käymään. Sunnuntaisin olen lasten alkeisyhdistyksessä joka on samaan aikaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...taisi olla eräs vanhimmista naisyhdistyksistä.
Apu- ja alkeisyhdistykset tekivätkin mielestäni ihan hyvää työtä. Lapsemme viihtyivät myös hyvin alkeisyhdistyksessä kun vielä olimme jäseniä.
Näistä jäivät ne hyvät muistot joita toki on enemmän kuin niitä huonoja.
Olen ollut toisinaan mukana apuyhdistyksen toiminassa ja täytyy kyllä myöntää, että se on yksi niistä asioista joita arvostan kirkossanne kaikkein eniten (kuten myös alkeisyhdistys, nuoret naiset ja miehet, seminaarit,jne). Itselleni alkeisyhdustyksessä käynti on aina todella mukavaa ja rentouttavaa. Se ihan todella tuntuu sellaiselta "naisten omalta jutulta", mitä olen paljon kaivannut. Kaiken lisäksi kaikki tapahtuu hyvässä hengessä. Minusta on ihanaa että naisilla on tällainen paikka ja hetki kohdata toisiaan ja viettää aikaa yhdessä mukavia asioita touhuten. Myös minä, kirkon ulkopuolinen, olen aina ollut erittäin tervetullut apuyhdistykseen (kuten muihinkin kokouksiin) ja koskaan en ole tuntenut oloani ulkopuoliseksi. Kaikki kiitos siitä siis teille, apuyhdistysläiset!:)
Jos näet noin paljon nyvää mormonikirkossa, niin miksi ihmeessä olet luterilainen? Vai oletko sittenkään? Ihmettelen tätä yhtä paljon kuin niitä tuntemiani mormoneja, jotka edelleen ovat nimellisesti mormoneja vaikka käytännössä eivät elä uskontonsa mukaan.
En ole mormoni, koska en usko sen olevan "oikea" kirkko. Uskon luterilaisen kirkon ja oman herätysliikkeni olevan oikea -ainakin minulle.
Aikoinani olin liittyä mormonikirkkoon, mutta silloinen seurustelukumppanini vastusti sitä ja se ajatus sitten jäi. En usko, että se olisi ollut huono ratkaisu, mutta olen silti iloinen siitä, että olen edelleen luterilainen. Tästä kirkosta minä löydän sielulleni rauhan. Jollekin toiselle se voi olla jokin toinen kirkko ja kehotankin etsimään ja tutkimaan avoimesti.
joka sekin on perustettu rakkaan profeettamme Joseph Smithin saaman ilmoituksen perusteella.
Se on ihana järjestö joka toimii ympäri maailman ja sen avulla tehdään niin paljon hyvää...
Se on kirkon naisille kuin " korkeakoulu" jossa opitaan kaikista elämän osa-aluiesta... kulttuurista historiaan... hengellisistä asioista käytännön asioihin..
lapsenkasvatuksesta, perhesuhteista, käsitöistä,
puutarhanhoidosta, ruoanlaitosta,
kirjallisuudesta,musiikista, sisustamisesta, "pennin venyttämisestä" eli säästäväisyydestä....jne. jne. jne.
Koko elämän kirjo on siellä mahdollisuutena opiskella ja näin saada tukea ja apua henkilökohtaisesti... mutta tärkeintä on varmasti se palvelun henki... ja ne lukuisat palveluprojektit joita siellä tehdään...
kirkon apua tarvitseville mutta yhtä hyvin kaikille ihmisille jotka ovat sen tarpeessa kaikkialla kuuluivatpa he mihin tahansa kirkkoon tai sitten ei mihinkaan.. ei sillä ole väliä , vaan sillä ainoastaan että halutaan auttaa palvelemalla toisia!
Apoyhdistyksen tunuslause on
" RAKKAUS EI KOSKAAN HÄVIÄ!
Maailman vanhin naisyhdistys oli "Babylonin huorat Ry"!
On olemmassa eräs katolilaisten nunnien järjestö joka on muutaman (siis vain muutaman) vuoden vanhempi.
Birgittalais nunnien pääluostari perustettiin Ruotsiin Vadstenaan 1384 ja tytärluostareista yksi perustettiin Naantaliin 1438. Suomessa Pyhä Birgitta sai keskiajalla huomattavan aseman kansanhurskaudessa Neitsyt Marian rinnalla.
se taitaa olla jonkun vuoden aiemmin perustettu.
Jos ihan tarkkoja ollaan niin puhutaan virallisesti rekisteröidyistä naisjärjestöistä ...
Rajataa nuo luostarit pois listalta ... muuten tiputaan liian alas ... ;-)
minua kiinnostaa missä seurakunnassa on noin hyvin, että miehet valmistaa oikein ateriankin? Taitaa olla Tampereen vaarnassa... ei ainakaan Helsingin vaarnassa, koska täällä on niin paljon "isoja kihoja", "herroja" jotka eivät ainakaan kauhaan koskisi!
vai olenko väärässä? Kiva kuulla, että jollakin seurakunnalla on vielä mukavaa yhteistä toimintaa.
HEHheh Hyvä yritys. Olen minäkin Helsingin vaarnasta, ja ainakin minun seurakunnassani on yhteistä toimintaa. Tuskinpa olet jäsen, tai sitten et vain ole käynyt kirkossa pitkään aikaan ja muistot on vähän päässeet haalistumaan. Mitäs omasta mielestään "isoja kihoja" tai "herroja" Helsingin vaarnassa on, niinp? tai maitoa ennen...? utelias uskovainen? kuka on kyseessä?
Yksi veljistäni on mukana mormoneissa ja kyllä hänellä pysyy sekä kauha että tutti kädessä ja menee vielä kädestä vauvan suuhunkin.
Tässä asiassa mormonimiehiä ei pääse moittimaan ainakaaan enempää kuin suomalaisia miehiä yleensä. Sanoisin, että mormoneissa miehet on tässä suhteessa parempia, jopa oma isäni laittoi ruokaa ja siivosi, jopa osasi parsia sukkia, vaikka se hänen ikäpolvensa miehissä oli vallan outoa.
niin ei siinä kyllä hurskastelu auta. Vihje: tutkikaapa hieman Smithin henkivaimoilua ja Emman suhtautumista siihen. Huh huh ja oksat pois!