Nyt opteeaja toimii Raamatunopettaja Liisi Jokiranta.
Jumala toteuttaa sanansa
Nykyään monet epäilevät Jumalan sanan paikkansapitävyyttä. Osittain se johtuu siitä, että ihmiset tuntevat Raamattua vähän, osittain siitä, etteivät he ole koskaan kohdanneet Jumalaa henkilökohtaisella tasolla. En tarkoita mitään yliluonnollista kokemusta, vaan sellaista kohtaamista, jossa Jumala puhuu ihmisen sydämelle ja ihminen tietää olevansa tekemisissä elävän Jumalan kanssa.
Vanhan testamentin profeetta Jeremia tiesi Jumalan puhuvan hänelle saadessaan kutsumuksen profeetaksi. Jumala oli varmasti puhutellut häntä ennenkin, vaikkakaan ei näin selvästi. Olihan Jeremia hurskas nuori mies. Nyt Jumalan puhe oli selvää ja kirkasta. Eikä se ollut vain puhetta. Jumala antoi Jeremian myös nähdä asioita. Jeremian kirjan ensimmäisessä luvussa kerrotaan: "Herra kysyi minulta: 'Mitä näet, Jeremia?' Minä vastasin: 'Näen mantelipuun oksan.' 12. Herra sanoi minulle: 'Olet nähnyt oikein. Minä valvon, että sanani toteutuu.'" Mantelipuuta ja valvomista tarkoittavat sanat ovat lähes samat. Kun Jeremian mieleen piirtyi kuva mantelipuusta, se auttoi häntä muistamaan siihen liittyvän lupauksen: Jumala valvoo, että hänen sanansa toteutuu.
Olen vuosien mittaan etsinyt maalausta, jossa olisi mantelipuu kukassaan. Haluaisin sellaisen seinälleni muistuttamaan Jumalan lupauksista. Jumala valvoo sanansa toteutumista, tänäänkin.
Jeremia jatkaa: "13. Toisen kerran Herra kysyi minulta: 'Mitä näet?' Minä vastasin: 'Näen kiehuvan padan. Se näkyy pohjoisen puolelta.' 14. Herra sanoi minulle: 'Pohjoisesta on onnettomuus purkautuva kaikkien maan asukasten päälle. - - 16. Minä julistan Juudan asukkaille tuomioni kaikesta heidän pahuudestaan: he ovat hylänneet minut, uhranneet muille jumalille ja kumartaneet omatekoisia jumalankuviaan.'"
Kiehuva pata pohjoisen puolella merkitsi pohjoisesta tulevaa vaaraa. Jeremia uskoi Jumalan sanan, ja sen sisältö kauhistutti häntä. Ihmiset eivät uskoneet. Jeremian sanoman toteutuminen näytti epätodennäköiseltä, jopa mahdottomalta. Mitään varaa ei ollut näköpiirissä. Pelätty Assyriakin oli heikkouden tilassa. Kuka nuorta tuomion profeettaa uskoisi? Lisäksi ihmisiä loukkasi syytös heidän pahuudestaan. He eivät omasta mielestään olleet hylänneet Jumalaa, vaikka he uhrasivat muille jumalille ja kumarsivat omatekoisia jumalankuviaan.
Jeremian profetia joutui outoon valoon siitäkin syystä, että maassa syntyi herätystä muutama vuosi tämän jälkeen, vuonna 622 eKr. Kuningas Joosian aikana temppelistä löytyi kirjakäärö, joka osoittautui Jumalan lain kirjaksi. Joosia otti vakavasti sen sanoman, ja hänestä tuli maansa uskonpuhdistaja. Hyvästä alusta huolimatta uskonpuhdistuksen vaikutukset jäivät kuitenkin vähäisiksi. Todellista parannusta ja kääntymistä Jumalan puoleen ei juurikaan tapahtunut. Jälkikäteen voitiin todeta, että kysymyksessä oli vain ohimenevä uskonnollinen aalto. Joosian jälkeiset hallitsijat eli hänen kolme poikaansa ja veljensä luopuivat Jumalasta. Epäjumalanpalvelus kukoisti jälleen. Papisto keskittyi rituaaleihinsa. Profeetat - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - julistivat yksipuolisen myönteistä sanomaa. He ottivat huomioon ihmisten tarpeet. He varoivat loukkaamasta ketään. Ihmiset etääntyivät Jumalan sanasta.
Jeremia kulki yksinäistä tietään. Hän ei saanut arvostusta, vaikka hänen profetiansa alkoi toteutua. Vuonna 605 eKr. Babylonia nousi suurvallaksi voitettuaan Egyptin Karkemiin taistelussa. Babylonian hallitsijana oli Nebukadnessar. Hän alisti valtaansa maan toisensa jälkeen. Pieni Juuda ei tahtonut taipua, vaan kapinoi yhä uudelleen. Jeremia jatkoi varoittamistaan, mutta häntä ei kuunneltu. Ihmisiä ei herättänyt edes se, että vuonna 605 Babylonia vei maasta lahjakkaita poikia Babyloniaan kouluttaakseen heistä suurvallan virkamiehiä. Heidän joukossaan oli Daniel. Kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 597 vietiin Babyloniaan osa kansasta. Joukossa oli mm. pappi Hesekiel. Maan ja Jerusalemin tuho oli lähellä.
Jumala oli ollut pitkämielinen Juudan valtakuntaa kohtaan, mutta sen synti oli tullut niin suureksi, että Jumalan täytyi puuttua sen elämään. Babyloniasta tuli Juudan kurittaja. Nykyään kuulee toisinaan ihmisten ihmettelevän, että Israel saa tehdä mitä vain ilman rangaistusta. Jumala sanoo Jeremian välityksellä luvussa 16: "18. Minä rankaisen [ensin] kaksinkertaisesti heidän rikoksensa ja syntinsä"
Jumala valvoo sanansa toteutumista.
Jumala toteuttaa sanansa
Nykyään monet epäilevät Jumalan sanan paikkansapitävyyttä. Osittain se johtuu siitä, että ihmiset tuntevat Raamattua vähän, osittain siitä, etteivät he ole koskaan kohdanneet Jumalaa henkilökohtaisella tasolla. En tarkoita mitään yliluonnollista kokemusta, vaan sellaista kohtaamista, jossa Jumala puhuu ihmisen sydämelle ja ihminen tietää olevansa tekemisissä elävän Jumalan kanssa.
Vanhan testamentin profeetta Jeremia tiesi Jumalan puhuvan hänelle saadessaan kutsumuksen profeetaksi. Jumala oli varmasti puhutellut häntä ennenkin, vaikkakaan ei näin selvästi. Olihan Jeremia hurskas nuori mies. Nyt Jumalan puhe oli selvää ja kirkasta. Eikä se ollut vain puhetta. Jumala antoi Jeremian myös nähdä asioita. Jeremian kirjan ensimmäisessä luvussa kerrotaan: "Herra kysyi minulta: 'Mitä näet, Jeremia?' Minä vastasin: 'Näen mantelipuun oksan.' 12. Herra sanoi minulle: 'Olet nähnyt oikein. Minä valvon, että sanani toteutuu.'" Mantelipuuta ja valvomista tarkoittavat sanat ovat lähes samat. Kun Jeremian mieleen piirtyi kuva mantelipuusta, se auttoi häntä muistamaan siihen liittyvän lupauksen: Jumala valvoo, että hänen sanansa toteutuu.
Olen vuosien mittaan etsinyt maalausta, jossa olisi mantelipuu kukassaan. Haluaisin sellaisen seinälleni muistuttamaan Jumalan lupauksista. Jumala valvoo sanansa toteutumista, tänäänkin.
Jeremia jatkaa: "13. Toisen kerran Herra kysyi minulta: 'Mitä näet?' Minä vastasin: 'Näen kiehuvan padan. Se näkyy pohjoisen puolelta.' 14. Herra sanoi minulle: 'Pohjoisesta on onnettomuus purkautuva kaikkien maan asukasten päälle. - - 16. Minä julistan Juudan asukkaille tuomioni kaikesta heidän pahuudestaan: he ovat hylänneet minut, uhranneet muille jumalille ja kumartaneet omatekoisia jumalankuviaan.'"
Kiehuva pata pohjoisen puolella merkitsi pohjoisesta tulevaa vaaraa. Jeremia uskoi Jumalan sanan, ja sen sisältö kauhistutti häntä. Ihmiset eivät uskoneet. Jeremian sanoman toteutuminen näytti epätodennäköiseltä, jopa mahdottomalta. Mitään varaa ei ollut näköpiirissä. Pelätty Assyriakin oli heikkouden tilassa. Kuka nuorta tuomion profeettaa uskoisi? Lisäksi ihmisiä loukkasi syytös heidän pahuudestaan. He eivät omasta mielestään olleet hylänneet Jumalaa, vaikka he uhrasivat muille jumalille ja kumarsivat omatekoisia jumalankuviaan.
Jeremian profetia joutui outoon valoon siitäkin syystä, että maassa syntyi herätystä muutama vuosi tämän jälkeen, vuonna 622 eKr. Kuningas Joosian aikana temppelistä löytyi kirjakäärö, joka osoittautui Jumalan lain kirjaksi. Joosia otti vakavasti sen sanoman, ja hänestä tuli maansa uskonpuhdistaja. Hyvästä alusta huolimatta uskonpuhdistuksen vaikutukset jäivät kuitenkin vähäisiksi. Todellista parannusta ja kääntymistä Jumalan puoleen ei juurikaan tapahtunut. Jälkikäteen voitiin todeta, että kysymyksessä oli vain ohimenevä uskonnollinen aalto. Joosian jälkeiset hallitsijat eli hänen kolme poikaansa ja veljensä luopuivat Jumalasta. Epäjumalanpalvelus kukoisti jälleen. Papisto keskittyi rituaaleihinsa. Profeetat - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - julistivat yksipuolisen myönteistä sanomaa. He ottivat huomioon ihmisten tarpeet. He varoivat loukkaamasta ketään. Ihmiset etääntyivät Jumalan sanasta.
Jeremia kulki yksinäistä tietään. Hän ei saanut arvostusta, vaikka hänen profetiansa alkoi toteutua. Vuonna 605 eKr. Babylonia nousi suurvallaksi voitettuaan Egyptin Karkemiin taistelussa. Babylonian hallitsijana oli Nebukadnessar. Hän alisti valtaansa maan toisensa jälkeen. Pieni Juuda ei tahtonut taipua, vaan kapinoi yhä uudelleen. Jeremia jatkoi varoittamistaan, mutta häntä ei kuunneltu. Ihmisiä ei herättänyt edes se, että vuonna 605 Babylonia vei maasta lahjakkaita poikia Babyloniaan kouluttaakseen heistä suurvallan virkamiehiä. Heidän joukossaan oli Daniel. Kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 597 vietiin Babyloniaan osa kansasta. Joukossa oli mm. pappi Hesekiel. Maan ja Jerusalemin tuho oli lähellä.
Jumala oli ollut pitkämielinen Juudan valtakuntaa kohtaan, mutta sen synti oli tullut niin suureksi, että Jumalan täytyi puuttua sen elämään. Babyloniasta tuli Juudan kurittaja. Nykyään kuulee toisinaan ihmisten ihmettelevän, että Israel saa tehdä mitä vain ilman rangaistusta. Jumala sanoo Jeremian välityksellä luvussa 16: "18. Minä rankaisen [ensin] kaksinkertaisesti heidän rikoksensa ja syntinsä"
Jumala valvoo sanansa toteutumista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nyt opteeaja toimii ja opettaa hyvin.