Ylen "yllättävä" toimitusjohtajavalinta tiistai-iltana 16.11.2004 hallintoneuvoston kokouksessa - ja tavallaan esityslistan ulkopuolelta - näyttää AKT-Autoalan Työnantajaliitto -akselin kädenväännön johdosta jäävän ansaitsemaansa vähemmälle arvioinnille.
Ylen sankiaksi prihaksihan karjalaispoika Markku Laukkasen (kesk.) ja oululaisneito Liisa Jaakonsaaren (sd.) väijystä vinssaamana nostettiin 39-vuotias oikeustieteiden lisensiaatti Mikael Jungner, joka on tullut tutuksi takavuosina sosiaalidemokraattisten ministereiden uskollisena aseenkantajana,
viimeksi SDP:n puheenjohtajan Paavo Lipposen erityisavustajana tämän pääministerikaudella.
"On helppo nähdä, miksi pienintäkään vihjettä nopeasta valinnasta edellisen epäonnistumisen jälkeen ei päässyt vuotamaan julkisuuteen. Jos tieto Jungnerin ehdokkuudesta olisi tullut tietoon ennen valintaa, hänenkin tiensä olisi voinut nousta pystyyn, kuten kävi Jouni Backmanille. Jungnerilla ei nimittäin ole sellaista kokemusta työelämästä, mitä Ylen pääjohtajalta on lupa odottaa", tuumataan oululaisen Kalevan pääkirjoituksessa 17.11.2004.
Eikä syyttä tuumatakaan, sillä enemmälti vastaansanomista ei liene sen suhteen, miten Kalevassa arvioidaan demarien rannalle karahtanutta edellistä kandidaattia (toki siis vain ylioppilasta!) eli Jouni Backmania ja ylen rauhaisaan satamaan pariairokaksikon Laukkanen - Jaakonsaari vänkäisin voimin soudettua lisensiaattia: Jungnerilta "puuttuvat näytöt tiedonvälityksestä, journalismista, kulttuurista ja liikkeenjohdosta. Hän häviää vertailussa jopa Backmanille, joka oli sentään toiminut pitkään Ylen hallintoneuvostossa. Jungner voittaa Backmanin vain siinä, että hän on suorittanut yliopistollisen loppu- ja jatkotutkinnon. Backman on pelkkä ylioppilas".
Kaleva osuu oikeaan myös siinä, minkä arvion ja arvosanan ansaitsee toimistaan samassa hallintoneuvoston kokouksessa puheenjohtajanpaikan jättänyt Markku Laukkanen: "Laukkanen järjesti viimeisenä työnään hallintoneuvoston puheenjohtajana Ylelle politrukin pääjohtajaksi. Tämä oli hänen hyvityksensä SDP:lle siitä, ettei hän pystynyt junailemaan Backmania, toista politrukkia, Ylen johtoon".
Sattuvasti sanottu. Mitenkähän mahtavat uuteen - kohuEUnusu/malli/hammaslääketieteenyo/tervari Sara Hirvelän kovasti arvostamaan - uuteen piällysmieheensä asennoitua journalistit ynnä muut sähköisen median ja kulttuurialan ammattilaiset? Kipeästikö? Heihinhän se ensiksi koskee. Ja sitten tietysti - lupamaksunmaksajiin?
PS. Lisätietoa lisensiaatista löytyy seuraavista linkeistä:
Kalevan pääkirjoitus 17.11.2004):
"Politrukki vaihtui politrukkiin
Yleisradion hallintoneuvosto järjesti melkoisen paukun, kun se valitsi ilman pienintäkään ennakkovaroitusta tiistai-iltana yhtiölle uuden toimitusjohtajan. Hän on 39-vuotias oikeustieteiden lisensiaatti Mikael Jungner, joka on tullut tutuksi takavuosina sosiaalidemokraattisten ministereiden uskollisena aseenkantajana.
Jungner on viimeksi kunnostautunut politiikassa SDP:n puheenjohtajan Paavo Lipposen erityisavustajana tämän pääministerikaudella. Sen jälkeen hän on ollut muutaman vuoden töissä liike-elämässä, Microsoftin tietoyhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana.
On helppo nähdä, miksi pienintäkään vihjettä nopeasta valinnasta edellisen epäonnistumisen jälkeen ei päässyt vuotamaan julkisuuteen. Jos tieto Jungnerin ehdokkuudesta olisi tullut tietoon ennen valintaa, hänenkin tiensä olisi voinut nousta pystyyn, kuten kävi Jouni Backmanille. Jungnerilla ei nimittäin ole sellaista kokemusta työelämästä, mitä Ylen pääjohtajalta on lupa odottaa.
Häneltä puuttuvat näytöt tiedonvälityksestä, journalismista, kulttuurista ja liikkeenjohdosta. Hän häviää vertailussa jopa Backmanille, joka oli sentään toiminut pitkään Ylen hallintoneuvostossa. Jungner voittaa Backmanin vain siinä, että hän on suorittanut yliopistollisen loppu- ja jatkotutkinnon. Backman on pelkkä ylioppilas.
Jungner on osaava ja järkevä ihminen, mutta pelkkä yleisfiksuus ja SDP:n jäsenkirja eivät enää riitä meriiteiksi maan tärkeimmän radio- ja televisioyhtiön johtoon muille kuin poliitikoista koostuvalle Ylen hallintoneuvostolle. Hänen valintansa on korvapuusti kaikille niille, joilta edellytetään ammatillista pätevyyttä työelämässä.
SDP:llä olisi ollut mainio tilaisuus käyttää hyväksi se etsikkoaika, joka syntyi, kun Backman luopui tavoittelemasta Ylen toimitusjohtajuutta yleisen vastustuksen vuoksi. Arne Wessberg jatkoi toimitusjohtajana, joten aikaa etsiä ammattilainen tehtävään ja aloittaa Ylen johtamiskulttuurin uudistus olisi ollut vaikka kuinka paljon. Seppo Niemelän johtama työryhmä esitti äsken toimitusjohtajavalinnan siirtoa uudenlaiselle Ylen hallitukselle.
Keskustalaisen Markku Laukkasen johtama hallintoneuvosto viittasi kuitenkin kintaalla parlamentaarisen ryhmän mietinnölle ja teki niin kuin on tehty aina ennenkin. Laukkanen järjesti viimeisenä työnään hallintoneuvoston puheenjohtajana Ylelle politrukin pääjohtajaksi. Tämä oli hänen hyvityksensä SDP:lle siitä, ettei hän pystynyt junailemaan Backmania, toista politrukkia, Ylen johtoon.
[email protected]
Lähdelinkki: http://www.kaleva.fi/html/JTpage445207.html
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Ylen sankiaksi prihaksihan karjalaispoika Markku Laukkasen (kesk.) ja oululaisneito Liisa Jaakonsaaren (sd.) väijystä vinssaamana nostettiin 39-vuotias oikeustieteiden lisensiaatti Mikael Jungner, joka on tullut tutuksi takavuosina sosiaalidemokraattisten ministereiden uskollisena aseenkantajana,
viimeksi SDP:n puheenjohtajan Paavo Lipposen erityisavustajana tämän pääministerikaudella.
"On helppo nähdä, miksi pienintäkään vihjettä nopeasta valinnasta edellisen epäonnistumisen jälkeen ei päässyt vuotamaan julkisuuteen. Jos tieto Jungnerin ehdokkuudesta olisi tullut tietoon ennen valintaa, hänenkin tiensä olisi voinut nousta pystyyn, kuten kävi Jouni Backmanille. Jungnerilla ei nimittäin ole sellaista kokemusta työelämästä, mitä Ylen pääjohtajalta on lupa odottaa", tuumataan oululaisen Kalevan pääkirjoituksessa 17.11.2004.
Eikä syyttä tuumatakaan, sillä enemmälti vastaansanomista ei liene sen suhteen, miten Kalevassa arvioidaan demarien rannalle karahtanutta edellistä kandidaattia (toki siis vain ylioppilasta!) eli Jouni Backmania ja ylen rauhaisaan satamaan pariairokaksikon Laukkanen - Jaakonsaari vänkäisin voimin soudettua lisensiaattia: Jungnerilta "puuttuvat näytöt tiedonvälityksestä, journalismista, kulttuurista ja liikkeenjohdosta. Hän häviää vertailussa jopa Backmanille, joka oli sentään toiminut pitkään Ylen hallintoneuvostossa. Jungner voittaa Backmanin vain siinä, että hän on suorittanut yliopistollisen loppu- ja jatkotutkinnon. Backman on pelkkä ylioppilas".
Kaleva osuu oikeaan myös siinä, minkä arvion ja arvosanan ansaitsee toimistaan samassa hallintoneuvoston kokouksessa puheenjohtajanpaikan jättänyt Markku Laukkanen: "Laukkanen järjesti viimeisenä työnään hallintoneuvoston puheenjohtajana Ylelle politrukin pääjohtajaksi. Tämä oli hänen hyvityksensä SDP:lle siitä, ettei hän pystynyt junailemaan Backmania, toista politrukkia, Ylen johtoon".
Sattuvasti sanottu. Mitenkähän mahtavat uuteen - kohuEUnusu/malli/hammaslääketieteenyo/tervari Sara Hirvelän kovasti arvostamaan - uuteen piällysmieheensä asennoitua journalistit ynnä muut sähköisen median ja kulttuurialan ammattilaiset? Kipeästikö? Heihinhän se ensiksi koskee. Ja sitten tietysti - lupamaksunmaksajiin?
PS. Lisätietoa lisensiaatista löytyy seuraavista linkeistä:
Kalevan pääkirjoitus 17.11.2004):
"Politrukki vaihtui politrukkiin
Yleisradion hallintoneuvosto järjesti melkoisen paukun, kun se valitsi ilman pienintäkään ennakkovaroitusta tiistai-iltana yhtiölle uuden toimitusjohtajan. Hän on 39-vuotias oikeustieteiden lisensiaatti Mikael Jungner, joka on tullut tutuksi takavuosina sosiaalidemokraattisten ministereiden uskollisena aseenkantajana.
Jungner on viimeksi kunnostautunut politiikassa SDP:n puheenjohtajan Paavo Lipposen erityisavustajana tämän pääministerikaudella. Sen jälkeen hän on ollut muutaman vuoden töissä liike-elämässä, Microsoftin tietoyhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana.
On helppo nähdä, miksi pienintäkään vihjettä nopeasta valinnasta edellisen epäonnistumisen jälkeen ei päässyt vuotamaan julkisuuteen. Jos tieto Jungnerin ehdokkuudesta olisi tullut tietoon ennen valintaa, hänenkin tiensä olisi voinut nousta pystyyn, kuten kävi Jouni Backmanille. Jungnerilla ei nimittäin ole sellaista kokemusta työelämästä, mitä Ylen pääjohtajalta on lupa odottaa.
Häneltä puuttuvat näytöt tiedonvälityksestä, journalismista, kulttuurista ja liikkeenjohdosta. Hän häviää vertailussa jopa Backmanille, joka oli sentään toiminut pitkään Ylen hallintoneuvostossa. Jungner voittaa Backmanin vain siinä, että hän on suorittanut yliopistollisen loppu- ja jatkotutkinnon. Backman on pelkkä ylioppilas.
Jungner on osaava ja järkevä ihminen, mutta pelkkä yleisfiksuus ja SDP:n jäsenkirja eivät enää riitä meriiteiksi maan tärkeimmän radio- ja televisioyhtiön johtoon muille kuin poliitikoista koostuvalle Ylen hallintoneuvostolle. Hänen valintansa on korvapuusti kaikille niille, joilta edellytetään ammatillista pätevyyttä työelämässä.
SDP:llä olisi ollut mainio tilaisuus käyttää hyväksi se etsikkoaika, joka syntyi, kun Backman luopui tavoittelemasta Ylen toimitusjohtajuutta yleisen vastustuksen vuoksi. Arne Wessberg jatkoi toimitusjohtajana, joten aikaa etsiä ammattilainen tehtävään ja aloittaa Ylen johtamiskulttuurin uudistus olisi ollut vaikka kuinka paljon. Seppo Niemelän johtama työryhmä esitti äsken toimitusjohtajavalinnan siirtoa uudenlaiselle Ylen hallitukselle.
Keskustalaisen Markku Laukkasen johtama hallintoneuvosto viittasi kuitenkin kintaalla parlamentaarisen ryhmän mietinnölle ja teki niin kuin on tehty aina ennenkin. Laukkanen järjesti viimeisenä työnään hallintoneuvoston puheenjohtajana Ylelle politrukin pääjohtajaksi. Tämä oli hänen hyvityksensä SDP:lle siitä, ettei hän pystynyt junailemaan Backmania, toista politrukkia, Ylen johtoon.
[email protected]
Lähdelinkki: http://www.kaleva.fi/html/JTpage445207.html
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Vastaukset 9
Vanhimmat
On ollut aika hupaisaa seurata, etteivät keskusta ja SDP ole millään pääseet yksimielisyyteen Ylen toimitusjohtajavalinnasta, vaikka käytivät hyvin kalliita konsulttipalvelujakin kartoittaakseen - turhaan - myös pätevät mediajohtajat yksityisen sektorin puolelta.
Ilmeisesti poliittisten nimitysten kulttuuri on tarrautunut punamultaveljiin niin sitkeästi, että pitkän linjan mediakokemuksen omaavalle Arne Wessbergille piti hankkia väkisin seuraajaksi demari, koska Wessberg oli joskus tullut hankkineeksi SDP:n jäsenkirjan päästäkseen yleensä etenemään Ylen sisällä.
Toimitusjohtajien pätevyyksiä vertailtaessa on sellvää, että pitkän uran Ylen sisällä tehnyt Wessberg olisi ollut vaikea ylitettävä pätevyydessä, vaikka Laukkanen & Backman olisivatkin ottaneet konsulttien suosittelemat ulkopuoliset ehdokkaat vakavissaan.
Jungnerilla taas näyttää olevan kunnossa ainakin yhteiskunnallinen suhdeverkosto, jonka hän on demarileirin taustaringissä itsellen hankkinut. Digitalisoituvan eetterimedian puitteissa ei voi pitää Microsoftinkaan kokemusta haitallisena.
Nyt jääkin nähtäväksi, mitä Jungner alkaa ensi töikseen tehdä. Ainoa, mikä koko prosessissa itseäni vahvasti ihmetyttää on tapa, jolla keskustan Markku Laukkanen oli sitoutunut siihen, että virkaan on pakko löytää nimenomaan demari.
Ei eduskunnan "omistaman" mediayhtiön yhteiskunnallista etua sillä ajeta, että suljetaan osa mahdollisista ehdokkaista etukäteen ulos puoluekannan perusteella. Täsä suhteessa on tervettä, jos eduskunta muuttaa Ylen organisaatiota siten, että poliittinen valvonta jatkossa pysähtyy hallintoneuvoston tasolle ja toimiva organisaatio epäpolitisoidaan ja nimityksissä pätee Hallitus-toimitusjohtaja -tasosta alkaen ainoastaan ammatillinen pätevyys, jota ei siis ohiteta poliittisilla nimitysperusteilla.
Tuon periaatteen toteutuminen ei vaan hyvältä näytä sen jälkeen, kun on lukenut Laukkasen ja Backmanin turhautuneita lausuntoja mediasta.
Tässä YLE:n johtajavalinnassa käytettiin tosiaan alussa suorahakukonsulttia. Tästä työstä itsekin pitkän kokemuksen omaavana ymmärrän hyvin miksi konsulttitoimisto vetäytyi toimeksiannosta.
YLE:n pääjohtajuus on todella koville yrityselämän johtajille nk. mahdoton tehtävä.
Tämä johtuu mm. eduskunnan valitsemasta hallintoneuvostosta ja siihen liittyvästä poliittisesta pelistä. Harva ansioitunut ja pätevä yrityselämän vaikuttaja haluaa lähteä maastoon, jossa työn arviointi tapahtuu monesti täysin tunnepohjalta ilman järjen hiventäkään.
Konsulttitoimiston vetäytyminen johtui varmasti myös siitä, että se ei halunnut itseään käytettävän eräänlaisena poliittisen valinnan takuumiehenä.
...kirjoitti osuvasti Iltalehden monin tavoin ansioitunut kolumnisti Tuomas Keskinen jo kesällä 2003 hetimmiten sen jälkeen kun oli käynyt ei ainoastaan arvailtavaksi vaan aivan selväksi, minkämoinen nimitysketju oli - viimeistään Backmanin - Kallin ruutulappuilun yhteydessä - Jäätteenmäen keskustapojille hankkiman jäämistön ympäriltä itse kullekin ylkämiehelle kuin myös demaripiirien ylen käypäläisille rakennettu:
1) Esko Aho Sitran "presidentiksi"
2) Erkki Liikanen Suomen Pankin pääjohtajaksi
3) Olli Rehn ensin EU-tuuraajaksi Prodin komissioon ja sitten vielä Barrosolle laajentumiskomissaariksikin
4) Ritva Viljanen sisäministeriön kansliapäälliköksi
5) Pertti Parmanne kansaneläkelaitoksen hallituksen puheenjohtajaksi
6) Mikael Jungner Ylen toimitusjohtajaksi etc.
Hupaisaahan tuo voisi olla, jos se ei olisi myös kovin "lupaisaa"! Kyllähän kansa on saanut luvan kaikenlaiset laitokset elättää...
Ja kyllähän sitä tulevina vuosina kansan kasvavilla eläkeläisjoukoilla onkin oleva oma tupa ja oma lupa! Mahtaa olla kiva katsoa - kaikessa rauhassa - jatkuvasti korotetuin ja yhäti korotettavin taksoin "Tervaa & höyheniä" demonstraattorin suosikkiohjelmia, kuten W-tyyliä, Lauantaiseuraa ja - Itsevaltiaita?
Keskisuomainen jää tuskin ainoaksi ihmettelyineen
uuden toimitusjohtajan Ylen tilan arvioinnista:
"Ensimmäisissä haastatteluissa Jungner on luonnehtinut Yleisradion tilaa hyväksi. Viesti on tuoreeltaan herättänyt ihmetystä, sillä yleisemmin asioiden on arvioitu olevan juuri päinvastoin. Yleisradion talous on vaikeuksissa monesta syystä, mm. digitelevision vaatimien mittavien investointien vuoksi. Myös kaupallisten televisioyhtiöiden maksama yleisen palvelun korvaus on jäämässä pois. Saneeraus on vienyt satoja työpaikkoja, mutta lisäponnistusta tarvitaan silläkin puolella."
Koska "valtaa ei näytä riittävän rajattomasti, se näyttää loppuvan kesken jopa kaikkivaltiailta" (Samuli Paronen 1917 - 1974)...
... "Vanha meno jatkuu Yleisradiossa
Yllättäen Yleisradioon on löytynyt uusi toimitusjohtaja, Microsoftin tietoyhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Mikael Jungner, 39, (sd.). Asiasta päätettiin Ylessä poliitikoista koostuvan hallintoneuvoston kokouksessa tiistaina.
Yllätyksenä ei sen sijaan voi pitää puolueiden läänitysten jatkumista Yleisradiossa. Nyt ylimpään virkaan nimitettiin politiikassa lähinnä ministereiden avustajana meritoitunut sosiaalidemokraatti, jolla ei ole lainkaan journalistista kokemusta.
Mikään ei siis muutu. Kokoomus ajoi aikanaan Yleisradion johtajistoon liikenneministerinä epäonnistuneen Olli-Pekka Heinosen ja keskusta junaili taloon samalla tavalla Seppo Härkösen.
Poliittiset mandaatit pysyvät, vaikka maailma Yleisradion ympärillä kehittyy toiseen suuntaan.
Jungner on koulutukseltaan oikeustieteen lisensiaatti, joten muodollinen pätevyys on siltä osin kunnossa. Reservin luutnantti on myös riittävän kielitaitoinen johtamaan kaksikielistä taloa. Sen sijaan mitään viestintään edes viittaavaa tointa ei hänen työhistoriastaan löydy, sen paremmin kuin luottamustoimien listaltakaan.
Ensimmäisissä haastatteluissa Jungner on luonnehtinut Yleisradion tilaa hyväksi. Viesti on tuoreeltaan herättänyt ihmetystä, sillä yleisemmin asioiden on arvioitu olevan juuri päinvastoin. Yleisradion talous on vaikeuksissa monesta syystä, mm. digitelevision vaatimien mittavien investointien vuoksi. Myös kaupallisten televisioyhtiöiden maksama yleisen palvelun korvaus on jäämässä pois. Saneeraus on vienyt satoja työpaikkoja, mutta lisäponnistusta tarvitaan silläkin puolella.
Yleisradion poliittisten nimitysten sulle mulle –peli on vastenmielistä. Yrityksessä olisi muutoinkin jo aika siirtyä yrityshallinnon normaaliin toimintatapaan, jossa ratkaisut tehdään liiketaloudellisten ja -hallinnollisten tosiasioiden pohjalta, ei poliittisen kähminnän perusteella.
Yksi askel tähän suuntaan olisi yhtiön ulkopuolisista henkilöistä koostuvan hallituksen kokoaminen. Se vastaisi mm. toimitusjohtajan nimittämisestä, eikä kokoonpanoon hyväksyttäisi poliitikkoja, koska yleisradiotoiminnan valvominen muutoinkin kuuluu eduskunnalle. Tällaista ratkaisua on äskettäin esittänyt myös ohjelmajohtaja Seppo Niemelän työryhmä, jonka tehtävä oli selvittää Yleisradion tilaa ja pohtia ratkaisuja sen kohentamiseksi.
Niemelän raporttia kohtaan on jo nyt kuulunut kansanedustajien keskuudessa soraääniä. Ilmeisesti edelleen elää sitkeänä halu pitää Yleisradio politiikasta luopuvien turvasatamana tai uskollisten puoluepalvelijoiden palkintopaikkana."
Keskisuomalaisen I pääkirjoitus 18.11.2004 (18.11.2004 00:01)
Lähdelinkki: http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=2
Ei konsultti voi toimia muuta kuin tilaajan kanssa ennalta sovittujen pätevyyskriteereiden ja toimenkuvaan liittyvien tavoitteiden mukaan, tässä tapauksessa etsiä pätevyyskriteerit täyttävää toimitusjohtajaa.
Siinä vaiheessa, kun tilaajat yrittävät saada konsultin poikkeamaan puhtaasti hakijan pätevyyteen perustuvista kriteereistä ja suosittelemaan tehtävään tilaajien osoittamaa sosialidemokraattia, on konsultin todella aika vetäytyä leikistä, ettei tule omille näpeille.
Wessberg oli ilmeisen hyvä toimitusjohtaja, koska hänellä oli taustallaan kaupallinen koulutus ja kaupallista kokemusta viestintäalalta ennen kuin siirtyi Ylen palvelukseen, jossa ura oli riittävän monipuolinen. Wessberg tunsi siis talon, jota johtaman hänet aikanaan nimitettiin.
Minusta on ihme, ettei Ylen sisällä ole kasvanut sellaista toimitusjohtaja-ainesta, joka olisi voinut nousta esiin julkisessa keskustelussa ja Wessbergin seuraajaksi. Ilmeisesti syynä on toimitusjohtajasta seuraavankin portaan virkojen politisoiminen, josta olisi siitäkin syytä päästä jo seuraavalla nimityskierroksella eroon.
Minusta Ylen organisaatio ja toiminta selkiytyisivät, jos sitä johdettaisi kuten yksityistä yritystä, ilman poliittista peukalointia.
Tässä mallissa omistajan - eduskunnan - äänen tulisi kuulua ja näkyä Ylen hallintoneuvoston kokoonpanossa, joka voisi saada ikään kuin yksityisen yrityksen yhtiökokouksen tehtävät.
Hallintoneuvosto nimittäisi hallituksen sen mukaan, että hallitus ohja Ylen pitkän aikavälin strategioita siihen suuntaan kun se saa omistajalta (hallintoneuvostolta) valtuutukset.
Hallitus nimittäisi toimitusjohtajan ja ylimmät johtajat. Poliittiset mandaatit kiellettäisi kokonaan hallintoneuvostosta alaspäin, ts. Yle epäpolitisoitaisi organisaatiouudistuksen myötä.
Nykyiset poliittisin perustein valitut johtajat pitäisi panna jonkin outsourcing-konsultin käsittelyyn, jotta heille haettaisi vähin äänin paremmin sopivat suojatyöpaikat ja tilalle palkattaisi vistinnän ammattijohtajia. Toimitusjohtajan pestihän onkin määräaikainen, joten tuoreimmasta nimityksestä pääsee aikanaan luontevasti eroon.
Tiedä häntä noista konsulteista, sen enempää outsourcing- kuin outplacement -konsulteistakaan.
Ja tiedä häntä auvoittuisiko Ylen yritystoiminnallisen tyylisen hallitusuudistuksen myötä (ainakaan itsestään) tavallisen "loppuomistajan" eli siis itse asiassa - ainakin tähän asti vain - "loppumaksajan" asema; keskeisintähän hänen roolissaan on ollut vain jatkuvasti nousevien lupamaksujen maksaminen! Niin ja tietysti oikeus seurata miltei kaikilta kanavilta kutakuinkin samanlaista "länsimaisen sivistyksen" tuottamaa moskaa - ja eritoten kesäkausina vielä niitäkin uusintoina!
Aamulehdessä näyttiin vertailevasti ihmetellyn uuden toimitusjohtajan ja Yleen jo aiemmin loppusijoitetun Olli-Pekka Heinosen fyysisen ja psyykisen habituksen samankaltaisuutta. Samalla arvuuteltiin, kuinka monta ollipekkaheinosta Yle oikein mahtaa kestää?
Sitäpä tässä ihmettelen itsekin.
Ja näkyvätpä ihmiset ihmettelevän niin poliitikkojen kuin liikemiestenkin "rehellisyyttä" muuallakin kuin vain Suomessa.
Hesarin vekkosivuilta pisti silmään vielä muuan Maailman talousfoorumin tutkimustulos:
"Pessimistisimpiä olivat Länsi-Euroopassa saksalaiset (63 prosenttia), seuraavina tulivat suomalaiset (61 prosenttia). Optimistisimpia olivat Afrikan maiden kansalaiset."
"Lähtekäämme Afrikkaan..."
>>>>>>>>>>
Outplacement oli konsultin oikea määrite. Olin unohtanut, kun viimeksi olin sellaisen kanssa juttusissa yli kymmenen vuotta sitten.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että näistä ollipekkaheinosista olisi yhteiskunnalle vähemmän haittaa josain muualla kuin Ylessä, joten ammattiapu heidän uudelleensijoittamisessaan ei saattaisi olla pahitteksi, kun Ylessä näyttää olevan tapna konsultteihin turvautua.
Ohjelmistakaan en ole eri mieltä. Olen jo vuosia esittänyt Ylen myymistä eniten maksavalle, kun sen ohjelmat ovat olleet täysin identtisiä kaupallisten kanavien ohjelmien kanssa vain sillä erolla, että Ylen kapuallisilta kanavilta perimien mainostulojen mainospaloja ei ole saanut esittää Ylen kanavilla, kun Yle muka ei ole mainosrahoitteinen, vaikka tosiasiassa se on sitä ollut.
Olettaisin, että digitalisoinnin kautta siirrymme tv-toiminnassa lähemmäksi printtimedian käytäntöä, jolloin mainoskanavat alkavat muistuttaa ilmaisjakelulehtiä ja Ylen kanavat muuttuvat ikään kuin tilattaviksi lehdiksi, eli maksullisiksi kanaviksi.
... jatkossa toivon mukaan muutakin kuin vain "Freie EUtsche Jungneria"...
Hannu Lehtilän Lauantaiseuraan (20.11.2004) - yhteen suosikkiohjelmaansa - oitis kutsuttu YLEn tuleva toimitusjohtaja Mikael Jungner ei esiintynyt suinkaan huonosti. "Hyvien tapojen" palkintoja ja tunnustuksia pokanneen Hannu Lehtilän hoteissa ei toki kukaan ole vielä koville joutunutkaan.
Ymmärrystä YLEn "yllättävälle" toimitusjohtajavalinnalle oli kutsuttu suitsuttamaan Alman ja Erkon medioitten ykkösmiehet, Pekka Karhuvaara ja Mikael Pentikäinen, jotka hekin olivat - ymmärrettävistä syistä - kompuroimatta vuorosanoissaan.
Ymmärrystä perin nuorelle demarille - heidän joukossaanhan 39-vuotiasta on pidetttävä melkoisena harvinaisuutena (ks. HS:n Nyt-liite 19.11.2004)- näkyy löytyvän jo maakunnistakin.
Seinäjokinen Ilkka tuntui alun alkaenkin pitäneen valintaa - oli se sitten minkämoinen pol.konst. (politiikan konstailija) lisensiaatti tai reipas poika tahansa kunhan vain kunnon demari - kuin luonnon lakina.
Nyt ensireaktionaan varsin kovaan kritiikkiin yltyneessä Keskisuomalaisessakin näkyy ymmärtämisen elkeitä. Päätoimittajan kolumnin viimeiseen kappaleeseen keskitetty enin "ymmärrys" ei toki saa jatkossa "siivittää" Vanhasen hallituksen nimityspolitiikkaa sentään mihin tahansa. Punamulta missaa mahdollisuutensa, ellei nimityspolitiikassa ala näkyä muitakin perusteita kuiin vain - punamultaa: kahdella, tai kuten viime aikoina miltei yksinomaan yhdellä värillä ei juuri kovin "kirjavaa" jälkeä pääse syntymään...
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Laukkanen laukkaa nyt rivissä, asento ojennus katse vasempaan päin.