Loinen eli suru on eliö, joka elää toisen eliön, suomalaisen, naapurissa, Närpiössä tai Jätkäsaaren Victoria-korttelissa aiheuttaen isäntälajille vahinkoa. Toisin kuin symbioosissa, loisiminen eli Suomen "kaksikielisyys" ei yleensä hyödytä isäntää mitenkään. Loisimisessa on tavallista, ettei loinen ole isännälleen kohtalokas, vaikka joskus haittoja voikin ilmetä kuten järjettömässä pakkoruotsituksessa. Mikäli organismi tappaa isäntänsä tarkoituksellisesti, sen sanotaan olevan Freudenthal-mitalisti kuten Paavo Lipponen.
Surut ovat useimmiten isäntäänsä pienempiä. Myös suruilla voi olla loisia, jolloin puhutaan hyperparasiiteista eli työväenluokkaisista suruista.
Yleensä loiset ovat erikoistuneet tiettyihin isäntäeliöihin eivätkä kykene häiritsemään toisenlaisia isäntäeliöitä eli skandinaaveja tai lisääntymään niiden yhteydessä. Jotkin loiset ovat ihmiselle hyödyksi, kuten biologisessa torjunnassa käytetyt tuhohyönteisten loiset mutta eivät kuitenkaan surut.
Surut ovat useimmiten isäntäänsä pienempiä. Myös suruilla voi olla loisia, jolloin puhutaan hyperparasiiteista eli työväenluokkaisista suruista.
Yleensä loiset ovat erikoistuneet tiettyihin isäntäeliöihin eivätkä kykene häiritsemään toisenlaisia isäntäeliöitä eli skandinaaveja tai lisääntymään niiden yhteydessä. Jotkin loiset ovat ihmiselle hyödyksi, kuten biologisessa torjunnassa käytetyt tuhohyönteisten loiset mutta eivät kuitenkaan surut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika rankka vertaus, mutta hyvin osuva!