Suomessa on viimeaikoina puhuttu paljon rakkaudesta. Nyt on kysymys lähimmäisen rakkaudesta. Toteuttaisimmeko rakkauttamme taloudellisella alueella. Rakkautemme kohteena olisivat he jotka käyvät päivittäin ruokajonossa. Juuri ne joista puhutaan fariseusmaisesti mutta konkreettisesti ei käytännössä hyvin toteudu.
Haastan siis jokaisen Suomalaisen kirje kädessä jonka sisällä on seteli menemään ja kohtaamaan ihmisen joka odottaa jonossa mahdollisesti saadakseen jonkin verran ruoka apua. Luovuta kirje nimettömänä ja toivota hyvää Joulun odotusta. Älä tee numeroa antamisestasi. Odottaisin että se jono olisi monin verroin pidempi kuin apua hakevien jono.
Tähän tarvitsen apua että saataisiin tiedoksi missä niitä jonoja löytyy.
Muistutan että haaste koskee kaikkia presidentistä ,arkkipiispasta ym.johtajista lähtien. Samalla jos tämä toteutuu niin se olisi muulle maailmalle esimerkki miten huolehdimme niistä jotka tarvitsevat apuamme. Samalla te joudutte kohtaamaan ne joista me kauniisti puhumme. (haen konkreettista toimintaa).
Haastan siis jokaisen Suomalaisen kirje kädessä jonka sisällä on seteli menemään ja kohtaamaan ihmisen joka odottaa jonossa mahdollisesti saadakseen jonkin verran ruoka apua. Luovuta kirje nimettömänä ja toivota hyvää Joulun odotusta. Älä tee numeroa antamisestasi. Odottaisin että se jono olisi monin verroin pidempi kuin apua hakevien jono.
Tähän tarvitsen apua että saataisiin tiedoksi missä niitä jonoja löytyy.
Muistutan että haaste koskee kaikkia presidentistä ,arkkipiispasta ym.johtajista lähtien. Samalla jos tämä toteutuu niin se olisi muulle maailmalle esimerkki miten huolehdimme niistä jotka tarvitsevat apuamme. Samalla te joudutte kohtaamaan ne joista me kauniisti puhumme. (haen konkreettista toimintaa).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lisäys edelliseen.
Voi sitä illan hämärässä kirjeen heittää läheisyydessäkin olevan postilaatikkoon jonka tietää olevan avun tarpeessa. Sanoisinko "talvisodan hengessä" henkilökohtaisella tasolla.
Mielestäni autan sekä köyhiä että rikkaita käymällä töissä ja maksamalla runsaat verot.
Rahan jakaminen leipäjonossa ei auta. Se vain totuttaa köyhät odottamaan ja lopulta vaatimaan valmista entistä enemmän. Kohta ei muita olekaan kuin noita valmiin leivän jonottajia.
Oletko mukautunut työntekijä järjestön oppiin saavutetuista eduista en luovu.
Voiko sitä enää puhua rakkaudesta jos noin ajattelet kun asennettasi ei voi hyvällä tahdollakaan yhdistää esitykseeni. Auttaahan se ruuan jakaminen , eikö tavara ja raha ole samanarvoinen jos sille on käyttöä.
Jos itse joudut samaan asemaan toivotko silloin että kun en auttanut ei minuakaan tarvitse auttaa.
No mikä olikaan vaihtoehtosi minä en parempaa ole keksinyt?????