Vai ohjaako se ihmisiä seremonioihin?
Room. 6:23
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Room. 6:23
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Vastaukset 23
Vanhimmat
No , koska olet kirkossa kuullut kysyttävän haluatko tulla USKOON ? Kasteen armohan kattaa kaiken..
Jeesus sitä kysyy; Haluatko seurata Minua ?
Sitä Jeesus nytkin tekee, haluatko sinä ?
Uskoon pääsy on Jeesuksesat isä kutsuu yhteyteensä Jeesus tarjoaa amoaan sitä haluaville jotka tunnutavat syntinsä saavat ne anteeksi.
Mitä se sitten käytännössä on ? Riittääkö kun vaan yksin mielessään päättää seurata vai tarvitaanko siinä papin, saarnaajan tai jonkun uskovan "synninpäästö".
Ja mikä on oikea seura: Evl. pappi, lestadiolainen , helluntailainen vai mikä?
"Ohjaako ev.lut.kirkko uskoon? " Kyse olikin kirkosta, ei Jeesuksesta..
" Sitä Jeesus nytkin tekee, haluatko sinä ? " Kyllä, yritän seurata, aina se ei ole helppoa, kuten just nyt..
" Riittääkö kun vaan yksin mielessään päättää seurata vai tarvitaanko siinä papin, saarnaajan tai jonkun uskovan "synninpäästö". "
Riittää, kun sanot sen Jeesukselle. Jos tunnollasi on syntejä jotka painavat, ne voit tunnustaa, vaikka jlk. uskovalle johon luotat.
Konfirmaatiossa ainakin ennen muinoin 80-luvulla on ollut kaava jossa kysytään tahdotko tulla uskoon. Ei ihan noilla sanoin. Muistaakseni juttu meni niin että tuohon kun vastattiin:tahdon ja uskontunnustus oli luettu sitten vasta sai viinin ja öylätin. Myöhemmin n. vuonna 2000 olin ristiäisissä jossa kysyttiin muistaakseni vanhemmilta ja kummeilta haluavatko kasvattaa lapsen kristillisesti. Lapsen isä vastasi siihen, tahdon, koko porukan puolesta. Siis kyllä näitä kysellään, mutta onkohan se niin että riippuu papistakin minkä kaavan mukaan tilaisuuden vetää, koskapa olen ollut muissakin ristiäisissä eikä niissä ole tahtomista enää kummeilta ja vanhemmilta kysytty. En tiedä miten sitten on konfirmaation laita. Pitäs vähän useemmi kysellä tahtomisii kirkossa
Jumalan lapseksi Raamatun mukaan synnytään " Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.." ,se ei tapahdu ei "vettä ripottelemalla".
1.Piet.1: 23." te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta..."
Room.10: 17. "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta..."
Joh.3:. 4." Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" 5. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. 6. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. 7. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä..."
1.Piet.1: 3. "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, 4. turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, 5. jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana............... 23. te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. ..."
Apt.2:38." Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." 40. Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta". 41. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. 42. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa..."
>>>>"..syntienne anteeksisaamiseksi.." >> "syntienne "anteeksisaatuanne">>> "syntiä" sitä ettei usko Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana, ei saa anteeksi pelkällä teolla "kasteella", vaan uskomalla evankeliumi Apt.10: 43. "Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.".." . Room.5:1."..Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, 2. jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.."Vesikaste on todistus, sen julkituomista mitä on jo sisällä tapahtunut.
>>>>>>>>"..niin te saatte Pyhän Hengen lahjan...">>>" niin te vastaanotatte Pyhän Hengen lahjan.."
Uskoontuloon kuuluu myös parannus, kääntyminen pois entisestä syntielämästä, ja alkaa elää Jumalan Sanan neuvon mukaan "uskon kuuliaisuudessa Hänen NImeänsä kohtaan", eli "..Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen.."
>>jatkuva elämän ojentautuminen Jumalan Sanan neuvon mukaan.>
>Ps.119:105. "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni..." >>
Kun on syntynyt Jumalasta, niin myös ruoka jota kasvamiseen( kristittynä) tarvitaan on Jumalasta >> 1.Piet. 2:2.".. ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,..".........Apt.17:11.". Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin. 12. Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet.."
Lopeta kokonaisien Raamatunsivujen postaaminen palstalle.
Raamatun jae riittää hyvin, mihin viittaat.
Mikäli kaikki tekisivät samoin, ketjut olisivat todella pitkiä.
Entä sitten, kun ihminen tulee uskoon? Löytääkö paikkaa, jossa kasvaa uskossa?
Olen seurannut ja heikoksi havainnut monet seurakunnat: ei ole rukous- eikä raamattupiirejä. eihän jumalanpalveluksissa kysytä, tahdotko seurata Jeesusta?
Jos ihminen on herätyksessä niin ei se luterilaisesta saa apua. Tämän olen tajunnut jo ajat sitten. Vapaissa suunnissa kysytään kokouksissa, onko täällä ketään, joka ei ole uskossa, nosta kätesi niin rukoillaan puolestasi.
Itse olin -80 luvun lopulla "herätyksessä" ja olisin tahtonut löytää elämän tien, kävin kirkossa, mutta ei kukaan tervehtinyt ei kysynyt, vaikka itkin penkissä joskus.
Sitten joskus lähes 10 v myöhemmin sain löytää taivastien. Olen siis uskossa!
Jospa evl.kirkosa uskotaan että ihminen joka on kastettu, rippikoulun käynyt ja kuuluu kirkkoon on ilman muuta uskova eli uskoo Jumalaan enempi tai vähempi. Mitäs ihmeellisiä uskoontuloja siinä tarvittais sen kummemmin. Lestadiolaisethan puhuu lapsuususkosta jolloin ihminen on automaattisesti pienestä pitäen uskossa, jospa evl.kirkko on samoilla linjoilla.
Vapaissa suunnissa on rukouskokouksia, mutta Raamattutunteja itsekkin olen kaivannut. Netistä niitäkin löytyy.
mm. http://www.koprat.info/
http://saarna.net/puhuja.php
Minäkin annoin elämäni muutama vuosi sitten Jeesukselle hellateiden telttakokouksessa. Luterilaisessa kirkossa en koskaan olisi tullut uskoon. Olen kuullut ihmisten lähteneen jopa pois evlut kirkosta koska Se ei tue heidän uskossa pysymistä.
Lahkot ohjaa helposti hurmoksen kautta vaan ihmeitten ja näkyjen maailmaan jota evl.kirkko kuitenkin vähän vieroksuu.
Olen kanssasi eri mieltä, mutta ymmärrän ajatuksesi.
Olen ollut aktiivinen srk-nuori, hätäkastettu keskonen, tyttökerhon pitäjä ja riparin isoinen, mutten koskaan ollut tyytyväinen tapaan, jolla kaikista tärkeimmästä asiasta eli uskoon tulemisesta kirkossa kerrottiin. Siitä ei kerrottu kansantajuisesti, kuten vapaissa suunnissa tehdään. Siksi liian moni kirkon jäsen luulee edelleenkin, että ns. siivosyntisyys vie taivaaseen eli kaste ja konfirmointi riittävät pelastukseen, ripari ja kirkkohäät ovat kiva juttu ja hautajaisissa siunaa pakollinen pappi. Ihmeen moni kirkkoon kuuluva on aivan pihalla uskon perusasioista ja Raamatussa kerrotuista tapahtumista. Korkeasti koulutettu työkaverini mm. luuli, että DaVinci-koodi-kirjassa kerrotut tapahtumat ovat totta.
Viimeistään riparilla ollessani minulle valkeni, ettei kirkossa työskennelläkseen tarvitse olla itse uskossa, pikemminkin päinvastoin. Opiskelin myöhemmin eräässä kristillisessä kansanopistossa ja huomasin, että päästäkseen opiskelemaan ammattiin valmistaville linjoille (sosiaalikasvattaja, diakoni, diakonissa jne.) oli etusija maaseudulta rikkaista suvuista tulleilla nuorilla. Kaupunkilainen eroperheen tytär sai kuulla papilta soveltuvuuskokeissa ilkeitä vihjailuja. Sama opettajana toiminut pappi kohteli toki eriarvoisesti jo opiskeluaikana. Tuntui pahalta seurata sivusta, kuinka diakonissa- ja diakoniopiskelijat ryyppäsivät viikonloppuna, joten siksi he varmaan olivat soveltuvampia opiskelemaan kirkon ammatteihin. Kotikaupungissani pääsin alan maalliseen ammattiin valmistavaan oppilaitokseen huippupistein.
Tulin uskoon helluntailaisten lapsileirillä. Erosin kirkosta alle kolmikymppisenä ja kävin uskovien kasteella. Avioiduin helluntailaisen miehen kanssa. Olen murheellinen kirkon nykytilasta.
Minusta on kunnioitettavaa kun sanot olevasi helluntaiuskossa. Täällä useimmat eivät kerro taustaansa suoraan, vaan moittivat kirkkoakin vähän niinkuin puskista.
Minä en tunne evl.kansanopistojen toimintaa joten siihen en sano mitään. Enkä sano mitään synnistä , taivaaseenpääsystä enkä moiti kirkkoa sen nykytilasta . Tunnen kirkkouskoisia, helluntailaisia, lestadiolaisia ja jopa jehovia ja kaikki he ovat ihmisinä ihan ok.
Mutta jotenkin minua kuitenkin on kummastuttanut kun olen joskus ollut niin helluntailaisten kuin lestadiolaisten kokouksissa ja seuroissa se meno siellä . Se ei vaan ole sopinut minun psyykelle. Tavallisten evl.pappien kanssa, mitä nyt heidän kanssa olen ollut tekemisissä, sen sijaan olen ollut samoilla linjoilla ja ymmärtänyt asiat samoin.
Hyvä kirjoitus sinulta nimim. seisahdun mä ristin juurelle.
Kaikissa suuntauksissa on samaa, tämä ei tee eroja muuten, kuin ihmisten mielipiteissä, mutta Raamatun sanoma ei muutu.
Kiitos. Ymmärrän, mitä saatat tarkoittaa sillä, että kirkonmenoista poikkeava "meno" vapaissa suunnissa tai lestadiolaisten kokouksissa ei tunnu kotoisalta tai edes normaalilta. (Itse en ole ollut lestadiolaisten kokouksissa.)
Tavallisesti kirkossa ei saarnata palavasti, vaan kiihkottomasti ja hyvin asiallisesti pääosin valmiissa teksteissä pitäytyen. Se ei ole huono asia. Vapaissa suunnissa saarnaaja saattaa korottaa äänensä ja jopa huutaa, joskus liikaakin. Varsinkin lapsena se tuntui epämukavalta. Mielestäni se, että saarnaaja kiljuu ja hyppii tasajalkaa sanomaa painottaakseen saattaa vesittää sanomaa. Eddie Murphyn "Prinssille morsian-elokuvassa" oli siitä hyvä parodia:
https://www.youtube.com/watch?v=aDuhDS7UeNs
En pidä vieläkään sellaisesta tyylistä. Onneksi em. saarnatyyli on vähentynyt.
Jumala kutsuu ihmisiä, kun synti saarnataan synniksi ja katuvat pääsevät tekemään parannusta ja uskomaan yksin armosta syntinsä anteeksi. Puhe synnistä voi olla ahdistavaa ja alttarikutsuun vastaaminen vaikeaa, koska sielunvihollinen tekee kaikkensa, ettei kukaan uskaltaisi mennä tekemään uskonratkaisua. Uskon, että osa hengellisen kokouksen kuulijoiden ahdistuksesta johtuu juuri tuosta saatanallisesta vastustuksesta. Jeesus Kristus vapauttaa meidät ihmispelosta ja synneistä. Halleluja!
"Mielestäni se, että saarnaaja kiljuu ja hyppii tasajalkaa sanomaa painottaakseen saattaa vesittää sanomaa."
Tuo on totta ja siksi vapaissa suunnissa ei näin toimitakaan. Ehkä sinun mielikuvissasi vain?
Mietipä sitä!
Kristinuskolla ei ole Jeesuksen perustamia seurakuntia ei Jeesuksen opetuslapsia opettajina niin miten heillä olisi muutakaan Jeesuksessa.
Tärkeintähän ei ole se mitä siellä kirkossa tai seurakunnassa tapahtuu, vaan se mitä sinun sisimmässäsi tapahtuu silloin kun olet ns. Sanan kuulossa.
Usko tulee kuulemisesta. Siksipä tärkeää on että, siellä kirkossa saarnataan puhdasta Jumalan sanaa. Kun Sana tulee kohti, niin se saa aikaan jotain, mikä mahdollistaa uskoon tulon. Jumalan Sanalla on niin suuri voima.
Usein korostetaan liiaksi ulkonaisia tekijöitä, puhujan uskoa, missä puhuu, miten puhuu jne.. mutta ne ovat sivuseikkoja, ainoastaan Jumalan sana on se, joka alkaa sinussa vaikuttamaan, jos alkaa.
Itse muistan kun tulin uskoon. En aktiivisesti käynyt kirkossa, eikä lähelläni ollut ketään joka olisi mitenkään patistanut tulemaan uskoon. Siinä erillaisten elämän vaiheiden ja sisimmästäni nousevien kysymysten kautta mieleen alkoi nousta , erill. Raamatun lauseita, jotka olin joskus kuullut kirkossa lausuttavan tai oppinut ne koulussa. Ne kuultut ja opitut Sanat jotka nousivat sisimmästäni aikaan saivat prosessin, jonka kautta tulin uskoon.
Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Room.10.html
Kyllä sitä voi kuulla Sanaa, mutta ei oikein ymmärrä sitä "pelastusta" . Tiedän kokemuksesta, kun eräs läheiseni oli ns kahdella tiellä. Kuunteli Sanaa, mutta ei ns ymmärtänyt. Kerran sitten kysyin, että "uskotko, että Jeesus on kuollut sinun syntiesi vuoksi ja sovittanut ne". Hän sanoi, että "miksi et ole aiemmin kysynyt minulta noin". Hän vastasi uskovansa ja julistin silloin hänelle synninpäästön. Sitten hänellä oli arkuus mennä ehtoolliselle, sanoi ettei ole siihen valmis. Sanoin, että vihollinen kyllä pitää huolen siitä, että et ole valmis koskaan. Olet suullasi tunnustanut ja sydämessäsi uskot, niin olet myös kelvollinen ehtoolliselle. Sain nähdä myös hänet ehtoollisella. Kiitos Jumalalle! Olen ymmärtänyt, että tarvitaan myös julistus, että synnit on anteeksi annetut Jeesuksen nimessä. Se on todistus viholliselle, joka yrittää pitää sitä epäuskoa vallalla.
Lestadiolaisethan julistaa syntejä anteeksi, olenko ymmärtänyt oikein. Aikoinani eräässä kirkossa kuuntelin lestadiolaispapin saarnaa ja hän sieltä saarnapöntöstä julisteli synnit anteeksi. En tiedä menikö se lestadiolaisten kaavalla vai jollain vapaammalla. Mutta evankelioivaa puhetta oli. Monessa kirkossa olen saarnat kuullut ja ikää vasta 40. Joskus ne on niin unettavia ne saarnat mutta joskus taas löytyy evankeliointiakin. On mulle evankelisluterilaisissa piireissä evankeliumi selkeesti kerrottu ja uskoa löytyy kirkon sisältä, karismaattisuuttakin. Ehkä enemmä kuiteki jostain pienen porukan raamattupiiristä (jota ei ehkä seurakunnan lehdessä ilmoiteta) kuin sunnuntain jumalanpalveluksesta. Onko luterilaisuus siksi niin kirjavaa että luterilaisia on paljon? Siksikö minä koen kuulleeni sanaa ja joku muu taas ei kirkossa? Lapsikasteko sen tekee kirjavan porukan klubiksi sen luterilaisen kirkon? Siitäkö klubista on oma kuppikuntansa valittava? Eikö se kuppikunta pitäisi valita siellä helluntai-seurakunnassakin, jos siellä on paljon porukkaa, löytyyhän sieltäkin moneen lähtöön kulkijaa?