sumu peittää silmät,
kuin harso laskeutuu.
tyhjyyttä huutavat seinät,
kun voisi niihin sulautuu.
hiljaisuuteen hukkuen,
katseen tieltä kadoten.
kylmyyden ja pimeyden,
varjoihin piiloutuen.
ikuisuus muuttuu hetkeksi,
hetki hiljaa ikuisuudeksi.
kyyneleiden seasta,
itkun hiljaisen alta.
kuulla voi huudon hiljaisen,
luokseen kutsuu anoen.
tuo ääni pieni sisällä,
ei irti silti päästä.
ei ole valoa ei aurinkoa,
ei kuuta tähtien loistetta.
vain mustaa kauneutta,
vain pimeyden tunnetta.
on niin hiljaista,
niin rauhallista.
ei tahdo nähdä huomista,
vain kauneimmat tämän luomista.
hetkistä keskellä ikuisuuden,
kun sulautuu siihen pimeyteen.
kauniiseen,
niin lopulliseen.
kuin harso laskeutuu.
tyhjyyttä huutavat seinät,
kun voisi niihin sulautuu.
hiljaisuuteen hukkuen,
katseen tieltä kadoten.
kylmyyden ja pimeyden,
varjoihin piiloutuen.
ikuisuus muuttuu hetkeksi,
hetki hiljaa ikuisuudeksi.
kyyneleiden seasta,
itkun hiljaisen alta.
kuulla voi huudon hiljaisen,
luokseen kutsuu anoen.
tuo ääni pieni sisällä,
ei irti silti päästä.
ei ole valoa ei aurinkoa,
ei kuuta tähtien loistetta.
vain mustaa kauneutta,
vain pimeyden tunnetta.
on niin hiljaista,
niin rauhallista.
ei tahdo nähdä huomista,
vain kauneimmat tämän luomista.
hetkistä keskellä ikuisuuden,
kun sulautuu siihen pimeyteen.
kauniiseen,
niin lopulliseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.