Fariseus on ihminen, joka laskelmoi omalla kustannuksellaan. Hän maksaa kymmenykset prikulleen jopa mintuista, tillistä ja kuminasta. Hänen ulkoinen habituksensa näyttää rikkumattomalta.
Fariseuksilla on aina puolustajansa ja ymmärtäjänsä aikalaistensa keskuudessa. Siloinen ulkokuori on ulkonaisesti tahraton, mutta se on kuin valkeaksi kalkittu seinä.
Eräs teologi sanoi historiallisesta fariseuksesta puhuessaan, että fariseukset ovat yksi väärinymmärretyimmistä Raamatussa. He tekivät kaiken niin kuin pitikin - kirjan mukaan! He yhdessä kirjanoppineiden kanssa muodostivat joukon, joka tunsi lain täysin ja pyrkivät kaikessa noudattamaan sitä.
He ovat yleensä todella lainkuuliaista kansaa ja kirkollisveronmaksajia. He noudattavat kaikkea, mitä on säädetty kirjaimen mukaan. Ulkonaisesti fariseus istuu kirkkonsa penkissä harmittoman näköisenä. Hän on tullut paikalle ajallaan, pukeutunut asianmukaisesti, hän laulaa nuotilleen ja antaa rahaa kolehtiin orpojen hyväksi. Hän näyttää kaikinpuolin mallikelpoiselta ja menestyvältä kaverilta.
Fariseus on mielestäni samalla surullinen hahmo. Kaikkea tätä tehdessään hän ampuu itseään jalkaan. Keskittymällä niin kovasti ulkonaiseen lainnoudattamiseen, hän kadottaa lain sisäisen hengen. Sen hengen, joka on arvokas hänen iankaikkiselle sielulleen. Sen, jolla on tarkoitus suojella myös takana istuvan kaverin sielua.
Kun fariseus näkee syntisrukan, hän ei malta olla ajattelematta mielessään: Luojan kiitos, että en ole kuin tuo toinen! Minulla ei ole salarakkaita, enkä ole riistänyt toisen omaa. Sitäpaitsi olen paastonnut tällä viikolla jo kaksikin kertaa; minun asiani ovat todella hyvin! Näin hän vakuuttelee itselleen ja uppoaa itsetyytyväisyytensä kuoppaan selkääntaputtelijoiden kanssa.
Jeesuksella oli viesti näille hengellisille menestyjille:
"Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan." (Matt. 5:20)
Fariseuksilla oli luulo että tarkalla lain-noudattamisella pääsee taivasten valtakuntaan. Mutta jo VT:n aikana vain usko pelasti.
"Aabraham uskoi Jumalaa ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi" samoin Nooa ym.
Lain tehtävä on tappaa.Room 7:10."Ja minä kuolin. Niin kävi ilmi että käskysana joka oli oleva minulle elämäksi,olikin minulle kuolemaksi"
Entinen fariseus joka oli lain opettaja Gamalelin opissa saanut parhaan mahdollisen opetuksen Jumalan laista oli tullut syntiseksi kohdattuaan Kristuksen.
Samoin on tänään vaikka olisit ulkoisesti kuinka nuhteeton tahansa ja kävisit joka viikko kirkossa,mutta et ole uudesti syntynyt,niin raamatun mukaan ei ole taivas kelpoinen. Uskon asia ei ole järjen asia sanoi Lutherkin aikoinaan.
Fariseuksilla on aina puolustajansa ja ymmärtäjänsä aikalaistensa keskuudessa. Siloinen ulkokuori on ulkonaisesti tahraton, mutta se on kuin valkeaksi kalkittu seinä.
Eräs teologi sanoi historiallisesta fariseuksesta puhuessaan, että fariseukset ovat yksi väärinymmärretyimmistä Raamatussa. He tekivät kaiken niin kuin pitikin - kirjan mukaan! He yhdessä kirjanoppineiden kanssa muodostivat joukon, joka tunsi lain täysin ja pyrkivät kaikessa noudattamaan sitä.
He ovat yleensä todella lainkuuliaista kansaa ja kirkollisveronmaksajia. He noudattavat kaikkea, mitä on säädetty kirjaimen mukaan. Ulkonaisesti fariseus istuu kirkkonsa penkissä harmittoman näköisenä. Hän on tullut paikalle ajallaan, pukeutunut asianmukaisesti, hän laulaa nuotilleen ja antaa rahaa kolehtiin orpojen hyväksi. Hän näyttää kaikinpuolin mallikelpoiselta ja menestyvältä kaverilta.
Fariseus on mielestäni samalla surullinen hahmo. Kaikkea tätä tehdessään hän ampuu itseään jalkaan. Keskittymällä niin kovasti ulkonaiseen lainnoudattamiseen, hän kadottaa lain sisäisen hengen. Sen hengen, joka on arvokas hänen iankaikkiselle sielulleen. Sen, jolla on tarkoitus suojella myös takana istuvan kaverin sielua.
Kun fariseus näkee syntisrukan, hän ei malta olla ajattelematta mielessään: Luojan kiitos, että en ole kuin tuo toinen! Minulla ei ole salarakkaita, enkä ole riistänyt toisen omaa. Sitäpaitsi olen paastonnut tällä viikolla jo kaksikin kertaa; minun asiani ovat todella hyvin! Näin hän vakuuttelee itselleen ja uppoaa itsetyytyväisyytensä kuoppaan selkääntaputtelijoiden kanssa.
Jeesuksella oli viesti näille hengellisille menestyjille:
"Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan." (Matt. 5:20)
Fariseuksilla oli luulo että tarkalla lain-noudattamisella pääsee taivasten valtakuntaan. Mutta jo VT:n aikana vain usko pelasti.
"Aabraham uskoi Jumalaa ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi" samoin Nooa ym.
Lain tehtävä on tappaa.Room 7:10."Ja minä kuolin. Niin kävi ilmi että käskysana joka oli oleva minulle elämäksi,olikin minulle kuolemaksi"
Entinen fariseus joka oli lain opettaja Gamalelin opissa saanut parhaan mahdollisen opetuksen Jumalan laista oli tullut syntiseksi kohdattuaan Kristuksen.
Samoin on tänään vaikka olisit ulkoisesti kuinka nuhteeton tahansa ja kävisit joka viikko kirkossa,mutta et ole uudesti syntynyt,niin raamatun mukaan ei ole taivas kelpoinen. Uskon asia ei ole järjen asia sanoi Lutherkin aikoinaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Fariseus ei tunnustanut syntisyyttään ja syntejään. Epäusko Jumalaan estää ihmistä tunnustamasta syntejään.
Ennen kuin itse tulin uskoon, en uskaltanut tunnustaa joitain tekojani synneiksi, koska ajattelin, että jos h.elvetti onkin olemassa, niin syntiä tehneet joutuvat sinne. Niinpä oikeutin tekoni, keksin selityksiä niille, ja älykkäänä ihmisenä olin hyvä keksimään teoilleni sopivia "rationalisointeja".
Vasta, kun psykologisesti selittämättömästi ja ihmeellisesti silmäni avautuivat evankeliumille, sille että tunnustava syntinen saa syntinsä anteeksi Jeesuksen sovitustyön vuoksi, uskalsin tunnustaa tekemäni valinnat synniksi. Usko ja luottamus Jumalan sovitusteon kestävyyteen mahdollisti tunnustamisen.
Mutta tässä on kyse vielä enemmästä. Fariseus on sokea omalle syntisyydelleen. Joku Raamatunopettaja (David Pawson?) kiteytti sen niin, että ihmisen tulee verrata itseään Jumalaan ja siten havaita itsensä syntiseksi, vialliseksi. Jos ihminen aina vertaa itseään vain muihin ihmisiin, niin siinä käy niin, että verraten korkeamoraalinen yksilö (kuten fariseukset) aina havaitsee itsensä paremmaksi ja ajan mittaan sokeutuu omalle vähäisemmälle viallisuudelleen. Ja loppupeleissä sen lähtökohtaisesti korkeamoraalisen ihmisen syntisyys onkin suurempi, koska hänen syntinsä ovat kaikki jääneet tunnustamatta ja anteeksi saamatta!
Siinä, että on verraten korkeamoraalinen, ei sinänsä ole tietenkään mitään vikaa, päinvastoin, mutta sellaisen ihmisen täytyy erityisesti muistaa pitää mittatikkuna Jumalaa, Jeesusta (vertailu joka tuottaa varman häviön) eikä antautua kiusaukselle pitää mittatikkuna muita ihmisiä (vertailu joka tuottaa usein makean voiton).
Aika hyvää analyysia fariseuksista.
”…fariseukset ovat yksi väärinymmärretyimmistä Raamatussa. He tekivät kaiken niin kuin pitikin…”
Aivan, he tekivät kaiken juuri oikein. Joskin on sanottu että Jeesus oli hyvin lähellä fariseuksia.
”…muodostivat joukon, joka tunsi lain täysin ja pyrkivät kaikessa noudattamaan sitä.”
Kyllä ja he myös tarkkailivat muita, että lakia noudatettiin. Ellei niin he nuhtelivat ja tarvittaessa rankaisivat.
”Keskittymällä niin kovasti ulkonaiseen lainnoudattamiseen, hän kadottaa lain sisäisen hengen.”
Kun keskitytään lain kirjaimelliseen noudattamiseen, niin silloin todella unohdetaan sen henki. Tätä Jeesus opettaa monessa kohtaa. Lain henki on rakkauden kautta noudatettu laki, sen soveltamista ja oikeudenmukaista noudattamista.
”Kun fariseus näkee syntisrukan, hän ei malta olla ajattelematta mielessään: Luojan kiitos, että en ole kuin tuo toinen!”
Aivan, ja ellei hän kykene käännyttämään, hän jopa riemuitsee siitä, kun toiselle käy huonosti. He kokevat olevansa jo pelastettuja koska noudattavat lakia toisin kuin muut.
Ilmiselvä aloittaja ja mummomuori. Analysoivat koko ajan muita ylhäältä käsin ja yrittävät olla itse "muka kauhean hyviä "
Heh
Luehan ymmärryksen kanssa.
Ei kai kyse ole siitä että olisi ”kauhean hyvä”, vaan laskeutumisesta tasan siihen missä muutkin ovat.
Mummomuori yritti tuolla lyödä uskovia saatesanoin että "onneksi en ole kuin nuo konservatiivit".
Mitä tulee aloittajan viestiin, niin asiallisesti hän on oikeassa! Se vaan puuttui, että fariseukset eivät valvoneet miten Jumalan käskyjä noudatetaan, sillä Jeesushan noudatti kaikessa Isän Jumalan tahtoa. Fariseukset valvoivat miten noudatetaan heidän tunnustuskirjojaan ja isien perinnäissääntöjä. Fariseukset olivat laatineet omat pitkät listansa miten tulee toimia ja Jeesus ei hyväksynyt niistä fariseusten ja teologien käskyistä oikeastaan ainuttakaan. Tätä Jeesus kritisoi.
Tuota, ymmärsit vähän pieleen. Kun näkee konservatiivit aivan samankaltaisina kuin itse on, ei ole tarvetta lyödä. Se mikä tässä on se ydin on, etteivät jotkut konservatiivit itse näe sitä, mitä ovat.
Miksi koetat vääntää asian niin, etteivät fariseukset olisi toimineet juuri niin kuin Toora (eli Raamatussa osa VT:tia) sanoo? Kun luet Mooseksen kirjaa, luet juuri niistä ”perinnäistavoista” joita piti noudattaa. Tosin juutalaisilla oli ja on yhä muitakin pyhiä kirjoja joita he noudattavat.
”He ottivat vakavasti vaatimukset, jotka Jumala oli Vanhan testamentin laissa ilmoittanut.”
”Useimmat fariseukset olivat maallikkoja, tavallisia kansanihmisiä, mutta heihin kuului myös huomattavia kirjanoppineita, jotka vastasivat lain arvovaltaisesta tulkinnasta. Tooran lisäksi he katsoivat Moosekselta periytyvän suullisen lain, jota he vaalivat.”
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Fariseukset
Jeesus ei kritisoinut lakia vaan sitä ettei lain henkeä noudatettu.
"Kun näkee konservatiivit aivan samankaltaisina kuin itse on, ei ole tarvetta lyödä. Se mikä tässä on se ydin on, etteivät jotkut konservatiivit itse näe sitä, mitä ovat."
Tähän tosiaan viittasin kun huomasin, että viestisi oli vain "lyöntiväline"!
Fariseukset eivät Jeesuksen mukaan toimineet kuten Jumalan käskyt edellytti. Muutenhan Jeesus olisi ollut samalla puolella heidän kanssaan. Fariseukset olivat kehitelleen nykykirkon mukaan omat sääntönsä, joita oli noin 600 kappaletta ja näihin perinnäissäädöksiin Jeesus tarttui.
Nykykirkon varsinkin liberaalilla siivellä on paljon omia säädöksiä ja yksityisillä ihmisillä vielä lisää "sääntöjä", joissa todistellaan ettei syntiä olekaan, Jeesus ei ole syntynyt neitseestä, vanha Testamentti on vanhanaikainen, seksuaalisten himojen tyydyttäminen samaa sukupuoltaolevien kesken ei olekaan syntiä, seksuaalisten himojen tyydyttäminen miehen ja naisen välisen avioliiton ulkopuolella ei olekaan syntiä, Jeesuksen liturginen rooli on olla "hiljainen ja nöyrä" taikka "armoautomaatti", .... Näitä nykykirkon isien perinnäissääntöjä, jotka ovat tulkintaa on satoja erilaisia - riippuen seurakunnasta ja yksittäisestä papista taikka piispasta. Näitä Jeesus kritisoi nykyäänkin kuten maanpäällä ollessaankin.
Vai laskeutumista siihen missä muut ovat. :-D
Voisiko olla omahyväisempää ja farisealaisempaa ajattelua!
Yritä nousta siihen missä muut ovat. Vitsi vitsi, ihminen ei voi laskeutua eikä nousta mihinkään, vaan hän on valmiiksi ja aina siinä missä on. Syntinen hän on ja sellaisena pysyy. Jokainen on siinä samalla tasolla suhteessa Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Jotkut vain ovat armahdettuja syntisiä, ja toiset eivät ole ottaneet armahdusta vastaan.
Näyttää taas olevan luetun ymmärtäminen hukassa humoristilla;) Toisaalta pilkkahan se on pienikin pilkka.
Vielä pieni tarkennus - oliko se niin, että fundamentalistiuskovaiset eivät siis ole fariseuksia ja heidän toimiinsa Jeesuksella ei ole mitään huomautettavaa?
Eikö siis tuo sinunkin viesti ollut ”lyöntiväline”?
Koetat kääntää asiat vain mielihyväsi mukaan. Kai siksi että se kenties koskee juuri sinuakin?
Miksi näette itsenne publikaaneina, noina muiden inhoamina veronkerääjinä, jotka eivät muiden mielestä olleet edes kunnon ”uskossa”? Heitä pidettiin oman kansan pettäjinä ja ahneina rahankerääjinä. Heitä väheksyttiin kaikin tavoin, heidän seuraansa ei kunnon uskova voinut mennä. Jo hipaisukin saastutti heidät.
Fariseukset toimivat juuri Mooseksen lakien sekä Tooran asettamien lakien mukaan – kuten tuolloin pitikin tehdä. Miksi tätä on vaikeaa hyväksyä? Niitä aivan samoja kuin me voimme lukea Vanhasta Testamentista.
Kun noudatetaan lain kirjainta, ei se ole aina oikeudenmukaista. Tilanteet vaihtelevat, olosuhteet vaihtelevat. Kun noudatetaan lain henkeä, silloin huomioidaan nuokin.
Jeesuksesta sellaisenkin ihmisen vilpitön usko sekä nöyryys olivat parempi kuin itseään jo pelastettuna pitävän ja aina oikein tekevän rukous.
Eikä tuo kehota meitä siihen, että olisimme rehellisiä itsellemme, rehellisiä Jumalalla ja näkisimme oman vajavaisuutemme sellaisena kuin se on?
Etenkin fundamentalismi perustuu siihen että lakia noudatetaan vaikka mikä olisi. Totteleminen on tärkeämpää kuin esim. lähimmäiset. Mutta tämä näyttää olevan sokea piste.
Kun joku väittää, ettei tulkitse Raamattua niin tässä on yksi hyvä esimerkki, miten Sana voidaan kääntää vaikka päinvastaiseksi, jotta saisi sitä kivaa siihen ”korvasyyhyynsä”.
Fariseus on aina tietenkin joku muu kuin itse. Kyllähän minä itse aina teen kaiken oikein, mutta tuo toinen syntinen ja pakana.
On sanottu, että sellaisen virheen tai synnit parhaiten toisessa huomaa, mikä itselle tuottaa suurta houkutusta, ja hädin tuskin onnistuu välttämään kiusauksen. Sitten kun joku siihen lankeaa, niin auta armias kuinka paha tuo ihminen onkaan.
No kyllähän täällä maailmassa jokainen joutuu kiusauksiin ja lankeaakin, sitä on turha väittää vastaan. Sitä vartenhan Jeesus tuli maailmaan, voittamaan kaikki kiusaukset, meidänkin puolesta. "Ristin luona kiusatulla paras paikka on", niinkuin laulussa sanotaan. Se on paljon parempi paikka kuin, mitä omavanhurskaudellamme ikinä pystymme saavuttamaan.
Näinhän se on. Täällä on aika hyvä kirjoitus asiasta:
”Raamattu ei puhu siitä että meidän tulisi vahdata ja alistaa veljiämme, vaan rohkaista ja auttaa heitä, Raamattu ei opeta, että meidän tulisi asettaa taakkoja ja alistussuhteita, vaan se kehoittaa meitä kantamaan toinen toisemme kuormia ja kärsimään toisiamma rakkaudessa.”
http://www.kotikone.fi/basileus/fariseus/fariseus.htm
"Täällä on aika hyvä kirjoitus asiasta:
”Raamattu ei puhu siitä että meidän tulisi vahdata ja alistaa veljiämme, vaan rohkaista ja auttaa heitä, Raamattu ei opeta, että meidän tulisi asettaa taakkoja ja alistussuhteita, vaan se kehoittaa meitä kantamaan toinen toisemme kuormia ja kärsimään toisiamma rakkaudessa.”"
Tässä menee asiat siinä mielessä pieleen, että mielletään Jumalan tahto ja käskyt taakoiksi. Jumalan tahtoa tulee noudattaa ja sitä tulee aina pitää esillä, mutta kirkon omia käskyjä ja taakkoja ei tule noudattaa. Jumalan käskyt ovat ihmiset parhaaksi ja ihmisen elämää helpottavia - ei taakkoja.
"...mutta kirkon omia käskyjä ja taakkoja ei tule noudattaa..."
Kuten on hyvä katsoa kriittisesti myös niitä erilaisia uskonyhteisön laatimia lakeja, joita vaaditaan noudatettavan.
Olet oikeassa! Jumalan säädöksiä on ehdottomasti noudatettava ja sitten kirkon ym. seurakuntien sääntöjä on hyvä noudattaa jos hyvät tavat näin edellyttää. Häiriköksi ei tule ryhtyä.
Kirjoituksesi lienee piikki näille kirkon konservatiiveillä, jotka pyrkivät noudataan lakia pilkuntarkasti ja oikein sitä varten etsivät kirjoistaan kohtia, joilla voi tuomita sitten muita kadotukseen. Tälläkin palstalla tällaisia fariseuksia on ihan ruuhkaksi asti.
Esim. arkkipiipsa Mäkinen on pyrkinyt löytämään yksittäisten lakipykälien takaa Jumalan kokonaisvaltaisen tahdon ja tietysti nämä fariseukset ovat vaatineet hänenkin ristiinnaulitsemistaan.
Näin on. he keräävät tulisia hiiliä päälaelleen. he unohtavat että heidän syntejään Jumala tarkkaa vieläkin tarkemmin kuin muiden. Heidät tullaan tuomitsemaan juuri noiden heidän itsensä laatimin periaattein.
Matt. 7:2
sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
Toivon että jokainen heräisi ja mieluummin katoisi eteenpäin, loisi toivoa sinne missä sitä ei ole.
Siinä fariseuksen puhetta taas puhtaimmillaan. Mummomuori kiittelee itseään että onneksi minä en ole tuollainen kuin nuo huonot.
Uskomaton pohtija ei ole kristitty niin että hän voi sanoa mitä vain.
"Uskomaton pohtija ei ole kristitty (oma tarkennus: "uskovainen") niin että hän voi sanoa mitä vain."
Hyvin sanottu. On todella hienoa, kun voi olla vapaasti sitä mieltä kuin on. Ei tarvitse selittää maailmaa ja asioita kaikenlaisilla järjettömyyksillä. Kuvaisin tätä myös rehellisyydeksi sekä itselleen että muille.
Eli kun toteaa sen, miten asiat ovat Raamatussa, se onkin farisealaisuutta. No, sittenhän täällä moni muukin niin tekee. Kas. me kaikki olemme välillä tällaisia.