Turhuuksien turhuus!
Tuolla rahalla olisi jo saanut monelle nälkäiselle ruokaa ja lämpöä koko talveksi.
Tästälähtien ainakaan minä en lähetä yhtään joulukorttia, vaan laitan mieluummin nekin kympit vaikkapa Pelastusarmeijalle tai Punaiselleristille. Samoin pyydän tekemään ystäviäni.
Jos Koko maailman porukka tekisi saman päätöksen oltaisiin jo päästy lähimäisen rakkaudessa pieni asken eteenpäin.
Tuolla rahalla olisi jo saanut monelle nälkäiselle ruokaa ja lämpöä koko talveksi.
Tästälähtien ainakaan minä en lähetä yhtään joulukorttia, vaan laitan mieluummin nekin kympit vaikkapa Pelastusarmeijalle tai Punaiselleristille. Samoin pyydän tekemään ystäviäni.
Jos Koko maailman porukka tekisi saman päätöksen oltaisiin jo päästy lähimäisen rakkaudessa pieni asken eteenpäin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pelastusarmeija tekee hyvää auttamistyötä. Liike ei änkyröi Raamatunkohdilla, eikä kuvittele olevansa kaikessa oikeassa. Auttaminen on sydämestä lähtevää ja tapahtuu lähellä ihmisiä. Vuosikymmeniä adventistina olleena ja kaikenlaisten pyhien ja vieläkin pyhempien kirjoituksia lueskelleena sydämeni kaipaan aitoon ja rakastavanaan uskonyhteisöön. Aion tutustua Pelastusarmeijaan tarkemmin.
Kuplavolkkarilla ja minulla on samanlaiset kokemukset! Kyllä ne kieroihin oppeihinsa änkyröityneet "pyhät jäännökset" ovat tekopyhyydessään ulkokultaisuuden huippu.
Johan on summa, sano...mistähän tempasit?
Television uutisissa eilen
€ = rahaa, laske myös, että monelleko lähetät.
Itse lähetän vain kymmenen - kaksitoista, mutta tiedän useita henkilöitä, jotka lähettävät viisikin kymmentä.
Suomalaiset kokevat joulukortit tärkeäksi perinteeksi.
Suomalaiset lähettävät joulun aikaan kymmeniä miljoonia postikortteja.
Jos on molemmilta puolilta suuret suvut, niin kertyyhän noita, siihen vielä ystävät päälle, niin nivaska on aika iso. Mutta jos se toisia ilahduttaa, niin kyllä sen ihan mielellään tekee. Mukava se on itsekin saada joulutervehdyksiä. Ja nykyäänhän on noita muitakin kommunikaation muotoja.
En ole koskaan sitonut mielessäni korttien laittamista ja lahjoittamista toisiinsa, ihan hyvin voi tehdä molemmat, kuten meillä onkin tapana.
No, mutta onhan se suurta haaskausta ja rakkaudettomuutta työntää rahaa kortteihin, kun toisia samanaikaisesti kuolee nälkään ja paleltuu kadulle joulunakin. Kansan käsi on karttuisa, joten "pienistä puroista se iso virtakin syntyy."
"Joka on uskollinen vähässä, niin se on uskollinen paljossakin."
Hyvästä asiasta tässä on kysymys.
Iloista antajaa.... Mitähän sinä tarkoitat? Miksi on haaskausta ilahduttaa lähimmäisiään joulutervehdyksellä - onhan sekin antamista. Korttihan voi olla vaikka kuinka kauniisti ja sydämellisesti kirjoitettukin (eikä vaan ne nimet siinä valmiiksi painetun toivotuksen alla). Sellainen joulukortti voi olla yksinäiselle tai vanhukselle ihan aarre! Vierailutervehdys tietysti on vielä parempi, mutta jos välimatka on liian pitkä...
Nimenomaan omalta osaltani kirjoitin, ettei korttien lähettäminen suinkaan sulje pois sitä, että lahjoittaa rahaa keräyksiin ja ihmisten auttamiseksi. Me teemme perheessämme molemmat: sekä lahjoitukset että joulupostit - kuka sanoo, että vain toisen näistä voisi toimittaa?
Entinen addikti ja koditon kertoo:" kaikki alkoi pienestä, oikeastaan vahingossa. Ensin lähetin vain muutaman kortin, kaikkihan niin tekevät, sanottiin. En voinut ymmärtää, miten syvälle voi sukeltaa addiktioiden upottavaan suohon.
Jossakin vaiheessa, vielä kun oli jonkinlainen tuntuma arkeen, ymmärsin tarvitsevani muutosta. Virta vei kuitenkin mennessään.
Työpaikka, asunto, levykokoelma, jopa rakas HD 833 Roadster , jolla olin tehnyt monta mieliinpainuvaa matkaa Eurooppaan, jouti kaniin.
Muutos ei tullut, ennenkuin olin pohjalla. Se tapahtui eräänä aivan tavallisena iltapäivänä. Olin hakenut paperikeräyksestä lehtiä lämmikkeeksi. Poltin niitä halkaistussa öljytynnyrissä maantiesillan alla. Runsaasti kaoliinia sisältävä naistenlehti ei suostunut palamaan. Ehdin ohimennen lukemaan lukijapalstalla kirjoittavan köökipsykologin sanat:"ihminen ei tee mitään sellaista, josta hän ei saa sisäistä palkintoa".
Sitä mukaa kun tavasin tekstiä maantiesillan hämärässä, teksti paloi hitaasti tuhkaksi. Liekki sammui ja tuli pimeää. Mutta nyt sisälläni iti totuuden kipinä, joka kiertelemättä halusi saada rehellisen vastauksen siihen, miksi olin antanut pois kaiken sen, joka oli siihen asti merkinnyt minulle jotakin. Kysymys kuului: " mitä sait ? "
En voinut siihen muuta vastata kuin:" EN MITÄÄN !! ".