Olet aina joku

Kuinka laajasti ja kaikenkattavasti olet joku tai jotkut,se on oleellisinta rauhan ja rakkaiden,eli onnellisuuden kannalta.

Duurin subjektivisuus on suurinta objektivisuutta?

Sinä olet aina Sinä (=Itse), mutta maapallomme(kin) elämän tarjoamissa eri "roolileikeissä" olet ollut jo monia monia kertoja "joku".
Olemme luotuina henkiolentoina ja siitä eriytyneinä yksilöllisen tietoisuuden omaavina sieluina itse halunneet joskus ikuisuuksia sitten lähteä seikkailemaan, kokemaan maailmankaikkeutta ja syystä tai toisesta joutuneet melkoisen viheliäiseen roolipeliin, jossa edelleen olemme mukana.
Koska perusolemukseltamme olemme Luojamme kaltaisia elämien/kokemusten luojia, niin meillä on ollut mahdollisuus tehdä niiden kentäksi tämänkin kauniin, mutta hyvin matalavärähteisen maapallon elämien kokeminen aivan pohjamutia myöten.
Näillä elämänpelimme 'seikkailukentillä' olemme unohtaneet kokonaan muiston alkuperäisestä Itsestämme ja luomisvoimastamme....ja siksipä olemme luoneet ja edelleen luomme aina vain samantapaista "puppua" koettavaksamme uskomustemme ja Matriximme 'ohjelmien' mukaisesti.
Valoa on kuitenkin alkanut näkyä ihmismielissä ja alamme suurin joukoin vähitellen muistamaan elämämme tarkoituksen ja todellisen Itsemme.
On tullut aika palata "Kotiin"!

"Olen tullut luomaan ystävyyksiä."

Tuolla lauseella voisin kuvata ihmisenä elämisen tarkoitusta, minkä tunnen.

Ehkäpä meidän tulisi ollakin ystävä ihmisille, niin kauan kuin tässä maailmassa vaellamme?

Tämän ajan ulkoinen tavoite on mm. luoda meille kykyä kommunikoida eteerisemmin internetin ja tekstareiden avulla. Kehittää teknologia vastaamaan ylifyysisten alueiden tyyliä (kuolemanjälkeinen elämä). Lopulta kommunikoidaan ajatusten kautta. Globaali ajatus-internet on arkipäivää jo rajan toisella puolella, kun muutatte tästä elämästä toiseen hiippakuntaan.

Itsessä voidaan vain olla, siitä ei voi päästä pois. Me olemme kaikki itsessä.
Tästä itsestä puhuvat myös idän mystikot.

Itse tarkoittaa yksinkertaisesti meidän itseämme, joka me jo olemme.

Kun olemme itsessä, voimme olla vaikka puu, kivi, saksalainen sotilas, tai suomalainen toimistovirkailija, eli voimme samaistua niihin yhtälailla. Ne ovat samanarvoista muotoa.

Jos kuvaisimme itsemme, niin sitä voitaisiin sanoa liikkumattomaksi valoksi, jossa olemme omia itsejämme. Syvällä palaa tuli ja tuo tuli me olemme. Kun olemme riisuneet kaiken pois, niin tuo oma itsemme jää.

Tuo tuli ei ole nähtävissä niinkuin silmillä nähdään, mutta se on koettavissa yksinkertaisella tavalla. Tällöin koemme olevamme Kotona, ehdottoman turvallinen olo. Se on rakkautta.