Virkahoukka

Virkahoukkaa ei ole olemassakaan, tämän keskustelun aloittaja on harjoittanut luovuutta ja keksinyt uuden viran.

Taustana lienee eräs pyhien ihmisten kategoria, Kristuksen tähden houkat. Heitä kirkon historia tuntee erityisesti Venäjällä. He tekeytyivät evankeliumin ja Kristuksen tähden hulluiksi ja heitä kunnioitettiin suuresti kirkossa. He olivat tavallaan kirkon omatunto, sillä narriksi tekeytyessään heillä ei ollut mitään menetettävää vaan he saattoivat arvostella avoimesti hengellisiä ja maallisia vallanpitäjiä. Jopa tsaarit kunnioittivat heitä suuresti.

Kuuluisin houkka lienee Pyhä Ksenia Pietarilainen 1700-luvulta.

Johannes kirjoitti:

Virkahoukkaa ei ole olemassakaan, tämän keskustelun aloittaja on harjoittanut luovuutta ja keksinyt uuden viran.

Taustana lienee eräs pyhien ihmisten kategoria, Kristuksen tähden houkat. Heitä kirkon historia tuntee erityisesti Venäjällä. He tekeytyivät evankeliumin ja Kristuksen tähden hulluiksi ja heitä kunnioitettiin suuresti kirkossa. He olivat tavallaan kirkon omatunto, sillä narriksi tekeytyessään heillä ei ollut mitään menetettävää vaan he saattoivat arvostella avoimesti hengellisiä ja maallisia vallanpitäjiä. Jopa tsaarit kunnioittivat heitä suuresti.

Kuuluisin houkka lienee Pyhä Ksenia Pietarilainen 1700-luvulta.

Varsinainen Kristuksen tähden houkkuus on kaikkein vaativin kilvoittelumuoto, minkä Kirkko tuntee. Sitä ei voi harjoittaa ilman täydellistä luopumista omasta tahdosta (=sen yhdistymistä Kristuksen tahtoon) ja puhdistumista himojen orjuudesta. Kirkon profeetallisuus lepää yleensä ohjaajavanhusten harteilla, mutta houkat kantavat myös osansa.

Houkkuutta esiintyy kuitenkin myös tavanomaisessa kilvoitteluelämässä, sillä lukuisat pyhyyttä lähestyneet kilvoittelijat ovat pyrkineet kätkemään pyhyytensä houkkuuteen - hulluuteen tai narrimaisuuteen. Kenties merkittävin 1900-luvulla houkkuuteen pyhyyttään verhonnut kirkollinen hahmo oli peräti piispa (!), pyhä Johannes (Ioann, John) Maximovitch, Shanghain ja San Franciscon arkkipiispa, joka kuoli vuonna 1966 ja kanonisoitiin 1994.

Merkittävimmät Kristuksen tähden houkat olivat pyhät Simeon ja Andreas, jotka molemmat elivät ensimmäisellä kristillisellä vuosituhannella. Andreaasta muistaakseni sanottiin, että hän oli taustaltaan skyyttalainen, minkä johdosta venäläiset kokivat hänet omakseen (skyyttalaiset olivat kansa, joka eli Etelä-Venäjällä joskus kauan kauan sitten). Pyhän Andreaan johdosta houkkuudesta tuli jossain vaiheessa liiankin IN Venäjällä, kun ihmiset alkoivat kunnioittaa eläviä houkkia (mikä toisaalta antoi näille Johanneksen mainitseman mahdollisuuden vaikuttaa jopa valtaapitäviin). Alkuperäinen houkkuuden idea ei kuitenkaan ole statuksen hankkiminen, vaan kaikesta statukseen viittaamisestakin luopuminen. Jossain vaiheessa meno Venäjällä alkoi olla jo sitä luokkaa, että säädettiin, ettei pyhien joukkoon enää saanut kanonisoida yhtään houkkaa. Vasta Ksenia Pietarilaisen kanonisointi 1900-luvun loppupuolella mursi tämän säännön.

Houkkuuden kunnioitus Venäjällä lienee aikoinaan vaikuttanut myös suhtautumiseen psyykkisesti vammaisiin, joita kunnioitettiin, jos nyt ei suorastaan Kristuksen tähden houkkina niin kuitenkin. Samaten tällä keskustelupalstalla useampaankin otteeseen siteerattu kreikkalainen vanhus Paisios on sanonut vammaisten lasten vanhemmille, että perheessänne asuu enkeli, joka johdattaa teidät taivaaseen.

Johannes kirjoitti:

Virkahoukkaa ei ole olemassakaan, tämän keskustelun aloittaja on harjoittanut luovuutta ja keksinyt uuden viran.

Taustana lienee eräs pyhien ihmisten kategoria, Kristuksen tähden houkat. Heitä kirkon historia tuntee erityisesti Venäjällä. He tekeytyivät evankeliumin ja Kristuksen tähden hulluiksi ja heitä kunnioitettiin suuresti kirkossa. He olivat tavallaan kirkon omatunto, sillä narriksi tekeytyessään heillä ei ollut mitään menetettävää vaan he saattoivat arvostella avoimesti hengellisiä ja maallisia vallanpitäjiä. Jopa tsaarit kunnioittivat heitä suuresti.

Kuuluisin houkka lienee Pyhä Ksenia Pietarilainen 1700-luvulta.

vastauksestasi Johannes.

Plantagenet kirjoitti:

Varsinainen Kristuksen tähden houkkuus on kaikkein vaativin kilvoittelumuoto, minkä Kirkko tuntee. Sitä ei voi harjoittaa ilman täydellistä luopumista omasta tahdosta (=sen yhdistymistä Kristuksen tahtoon) ja puhdistumista himojen orjuudesta. Kirkon profeetallisuus lepää yleensä ohjaajavanhusten harteilla, mutta houkat kantavat myös osansa.

Houkkuutta esiintyy kuitenkin myös tavanomaisessa kilvoitteluelämässä, sillä lukuisat pyhyyttä lähestyneet kilvoittelijat ovat pyrkineet kätkemään pyhyytensä houkkuuteen - hulluuteen tai narrimaisuuteen. Kenties merkittävin 1900-luvulla houkkuuteen pyhyyttään verhonnut kirkollinen hahmo oli peräti piispa (!), pyhä Johannes (Ioann, John) Maximovitch, Shanghain ja San Franciscon arkkipiispa, joka kuoli vuonna 1966 ja kanonisoitiin 1994.

Merkittävimmät Kristuksen tähden houkat olivat pyhät Simeon ja Andreas, jotka molemmat elivät ensimmäisellä kristillisellä vuosituhannella. Andreaasta muistaakseni sanottiin, että hän oli taustaltaan skyyttalainen, minkä johdosta venäläiset kokivat hänet omakseen (skyyttalaiset olivat kansa, joka eli Etelä-Venäjällä joskus kauan kauan sitten). Pyhän Andreaan johdosta houkkuudesta tuli jossain vaiheessa liiankin IN Venäjällä, kun ihmiset alkoivat kunnioittaa eläviä houkkia (mikä toisaalta antoi näille Johanneksen mainitseman mahdollisuuden vaikuttaa jopa valtaapitäviin). Alkuperäinen houkkuuden idea ei kuitenkaan ole statuksen hankkiminen, vaan kaikesta statukseen viittaamisestakin luopuminen. Jossain vaiheessa meno Venäjällä alkoi olla jo sitä luokkaa, että säädettiin, ettei pyhien joukkoon enää saanut kanonisoida yhtään houkkaa. Vasta Ksenia Pietarilaisen kanonisointi 1900-luvun loppupuolella mursi tämän säännön.

Houkkuuden kunnioitus Venäjällä lienee aikoinaan vaikuttanut myös suhtautumiseen psyykkisesti vammaisiin, joita kunnioitettiin, jos nyt ei suorastaan Kristuksen tähden houkkina niin kuitenkin. Samaten tällä keskustelupalstalla useampaankin otteeseen siteerattu kreikkalainen vanhus Paisios on sanonut vammaisten lasten vanhemmille, että perheessänne asuu enkeli, joka johdattaa teidät taivaaseen.

Onko kirjallisuutta näistä houkista?
Etukäteen kiittäen

utelias kirjoitti:

Onko kirjallisuutta näistä houkista?
Etukäteen kiittäen

Suomen kielellä löytyy ainakin pyhän Ksenia Pietarilaisen elämäkerta. Julkaistiin jokunen vuosi sitten. Myös äiti Maria Skobtsovan elämäkerta "Kallisarvoinen helmi" imestyi pari vuotta sitten. Vastikään pyhäksi julistettu äiti Maria ei kuitenkaan ole varsinaisesti houkka, eikä hänen elämäkertansa liity oleellisesti aiheeseen. Ainakin kirjan pohjalta hän lähinnä käytti (oikein tai väärin) houkkuutta perusteena omalle tavalleen toimia.

Enganninkielellä löytyy enemmän, mutta en nyt jaksa niitä muistaa. Joku kokoelma venäläisten houkkien elämäkerroista pitäisi ainakin olla olemassa. Samoin pyhän Andreaan elämäkerta. Ehkä jollain toisella on parempi muisti... Itse olen joskus lukenut Simeon Emesalaisen ("arkkihoukan") elämäkerran monta vuotta sitten englanniksi.

Plantagenet kirjoitti:

Suomen kielellä löytyy ainakin pyhän Ksenia Pietarilaisen elämäkerta. Julkaistiin jokunen vuosi sitten. Myös äiti Maria Skobtsovan elämäkerta "Kallisarvoinen helmi" imestyi pari vuotta sitten. Vastikään pyhäksi julistettu äiti Maria ei kuitenkaan ole varsinaisesti houkka, eikä hänen elämäkertansa liity oleellisesti aiheeseen. Ainakin kirjan pohjalta hän lähinnä käytti (oikein tai väärin) houkkuutta perusteena omalle tavalleen toimia.

Enganninkielellä löytyy enemmän, mutta en nyt jaksa niitä muistaa. Joku kokoelma venäläisten houkkien elämäkerroista pitäisi ainakin olla olemassa. Samoin pyhän Andreaan elämäkerta. Ehkä jollain toisella on parempi muisti... Itse olen joskus lukenut Simeon Emesalaisen ("arkkihoukan") elämäkerran monta vuotta sitten englanniksi.

Paljon kiitoksia.