Käräjäoikeudelle 19.01.1999 tekemäni kanne oli lainmukainen, sillä epäillyt rikokset olivat tapahtuneet vuodesta 1991 lähtien.
Käräjäoikeuden olisi pitänyt heti kanteen saamisen jälkeen ryhtyä välittömästi lainmukaisiin toimenpiteisiin: panna asia vireille ja alkaa sen valmistelu (Oikeudenkäymiskaari 5 luku 1 § 2 mom) sekä antaa syytetty X:lle haaste. Näin käräjäoikeus ei menetellyt. Käräjäoikeus ei ole menetellyt niinkuin laki sitä velvoittaa, eli se ei kutsunut viivytyksettä X:ää laillisesti vastaamaan.
Alioikeudet menettelivät lainvastaisesti ja estivät siten prosessin toteutumisen.
Perustuslain 21 §:n mukaan minulla oli oikeus saada asiani käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan Espoon käräjäoikeudessa.
Espoon käräjäoikeus langetti tuomion 06.10.1999 (nro 1075).
Helsingin hovioikeus totesi tuomioissaan 24.09.2003 nro 2822 ja 24.09.2003 nro 2823, että syyte on vanhentunut, koska Espoon käräjäoikeus oli antanut haasteen X :lle huhtikuussa 2002, jolloin rikoksista oli kulunut yli 10 vuotta (RL 8 luku 2 §).
Oikeus menetteli kuitenkin perustuslain 21 § :n vastaisesti, jossa selvästi todetaan, että "jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa".
Alioikeuksilla ei ollut minkäänlaista laillista perustetta jättää tekemäni kanne käsittelemättä eikä minkäänlaista laillista perustetta jättää haaste X :lle antamatta ilman viivytystä vuonna 1999. Tämän on korkein oikeus päätöksessään 15.03.2004 nro 0563 selvästi todennut : "Lauri Johannes Kauppisen kannetta ei siten alempien oikeuksien mainitsemilla perusteilla olisi pitänyt jättää tutkimatta".
Korkeimman oikeuden päätös osoittaa, etteivät alioikeuksien antamat tuomiot olleet lainmukaisia.
Helsingin hovioikeus mainitsee ratkaisunsa perusteluissa: "Vanhenemisaikaa koskevat voimassa olevat säännökset ovat ehdottomia riippumatta siitä, onko viivästys aiheutunut esimerkiksi viranomaisten toiminnasta".
Hovioikeus perustelee vanhentumista sillä, että haaste annettiin X :lle huhtikuussa 2002 ja epäillyt rikokset tapahtuivat vuonna 1991, josta syystä ajasta on kulunut yli 10 vuotta ja minun syyteoikeuteni on siten vanhentunut.
Hovioikeus perustelee tuomiotaan nojautuen väärällä tavalla rikoslain 8 luvun 2 §.ään.
Hovioikeus on antanut väärän tuomion. Sen olisi pitänyt todeta, että vaikka on olemassa rikoslain 8 lukuun nojautuva peruste, on kuitenkin noudatettava perustuslakia :
Jos nimittäin tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, 106 §
Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa, perustuslain 107 §.
"Tuomioistuimen velvollisuus on antaa etusija perustuslain säännöksille, jos säädetyt ehdot täyttyvät", toteaa myös professori Antero Jyränki teoksessaan Valta ja vapaus s. 435. Jyränki on maamme johtavia valtiosääntöoikeuden asiantuntijoita.
Korkeimman oikeuden antama päätös on kiistämätön oikeudellinen vahvistus sille, että alioikeuksilla ei ollut minkäänlaista laillista oikeutta jättää prosessi vuonna 1999 tutkimatta eikä mitään laillista perustetta jättää haaste X :lle antamatta. Alioikeudet ovat rikkoneet räikeästi perustuslakia, sillä oikeudellinen argumentaatio on yksiselitteisen vahva ja vakuuttava.
Hovioikeus ei siten ole menetellyt peruslain edellyttämällä tavalla.
Asiassa on rikottu myös räikeästi Euroopan ihmisoikeussopimuksen, sen yleissopimuksen 13 artiklaa, jonka mukaan
jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja
vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino
kansallisen viranomaisen edessä
siinäkin tapauksessa, että oikeuksien loukkauksen ovat tehneet
virantoimituksessa olevat henkilöt. "V. 1995 säädettiin kaikille julkisyhteisöjen orgaaneille, myös tuomioistuimille ja hallintoviranomaisille, yleinen velvoite turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tätä yleistä säännöstä täsmensi tärkeältä osalta v. 2000 tuomioistuimille säädetty velvoite antaa etusija perustuslain säännöksille", professori Antero Jyränki teoksessaan Valta ja vapaus s. 468.
Asiassa on rikottu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen, sen yleissopimuksen 6 artiklaa, jonka mukaan
jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaaan tai häntä vastaan nostetussa rikossyytteestä.
Jos viranomainen väärällä tuomiollaan saa viivästyttää prosessin toteuttamista, merkitsee se sitä, että oikeusasteet voivat täysin mielivaltaisesti tehdä prosessoinnin vanhentuneeksi. Rikoksen uhri/asianomistaja ei silloin saa oikeutta.
Lainsäädännön tarkoituksena on antaa rikoksen uhrille ja tässä tapauksessa asianomistajalle oikeutta. Oikeusviranomaisella ei ole oikeutta väärillä perusteilla tehdyllä tuomiolla estää oikeuden toteutumisen.
Tämän prosessin väärästä tuomiosta johtuen muodostui samalla suojamuuri X :lle, jonka epäillyistä rikoksista on vakuuttava näyttö kanteessani. Veljeni, joka alkoholidementian johdosta oli selvästi ja syvästi dementoitunut ja muistamaton sekä persoonallisuushäiriöinen, jäi ilman oikeutta, samoin minä asianomistajana.
Hovioikeus ei ottanut huomioon sille 28.03.2003 toimittamaani lisäkirjelmää, jossa esitin mm., että Perustuslain ja Euroopan ihmisoikeusoikeussopimuksen mukaan asiani olisi pitänyt käsitellä oikeudessa ilman aiheetonta viivytystä ja kohtuullisen ajan kuluessa. Hovioikeus ei ole tietoisesti halunnut ottaa kantaa perustuslain ja ihmisoikeussopimuksen lainkohtiin niinkuin sen olisi pitänyt tehdä. Tämä osoittaa selvästi hovioikeuden asenteellisuutta.
Tämä oikeusprosessi osoittaa selkeästi, että suomalainen oikeus ei noudattanut perustuslakia. Koko valtakunnan kannalta on lehdistön selkeästi osoitettava, että oikeus ei saa oikeutta rikkomalla ottaa mielivaltaisesti oikeutta omiin käsiinsä.
Oikeuden tehtävänä on jakaa oikeutta eikä menetellä päinvastoin.
Käräjäoikeuden olisi pitänyt heti kanteen saamisen jälkeen ryhtyä välittömästi lainmukaisiin toimenpiteisiin: panna asia vireille ja alkaa sen valmistelu (Oikeudenkäymiskaari 5 luku 1 § 2 mom) sekä antaa syytetty X:lle haaste. Näin käräjäoikeus ei menetellyt. Käräjäoikeus ei ole menetellyt niinkuin laki sitä velvoittaa, eli se ei kutsunut viivytyksettä X:ää laillisesti vastaamaan.
Alioikeudet menettelivät lainvastaisesti ja estivät siten prosessin toteutumisen.
Perustuslain 21 §:n mukaan minulla oli oikeus saada asiani käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan Espoon käräjäoikeudessa.
Espoon käräjäoikeus langetti tuomion 06.10.1999 (nro 1075).
Helsingin hovioikeus totesi tuomioissaan 24.09.2003 nro 2822 ja 24.09.2003 nro 2823, että syyte on vanhentunut, koska Espoon käräjäoikeus oli antanut haasteen X :lle huhtikuussa 2002, jolloin rikoksista oli kulunut yli 10 vuotta (RL 8 luku 2 §).
Oikeus menetteli kuitenkin perustuslain 21 § :n vastaisesti, jossa selvästi todetaan, että "jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa".
Alioikeuksilla ei ollut minkäänlaista laillista perustetta jättää tekemäni kanne käsittelemättä eikä minkäänlaista laillista perustetta jättää haaste X :lle antamatta ilman viivytystä vuonna 1999. Tämän on korkein oikeus päätöksessään 15.03.2004 nro 0563 selvästi todennut : "Lauri Johannes Kauppisen kannetta ei siten alempien oikeuksien mainitsemilla perusteilla olisi pitänyt jättää tutkimatta".
Korkeimman oikeuden päätös osoittaa, etteivät alioikeuksien antamat tuomiot olleet lainmukaisia.
Helsingin hovioikeus mainitsee ratkaisunsa perusteluissa: "Vanhenemisaikaa koskevat voimassa olevat säännökset ovat ehdottomia riippumatta siitä, onko viivästys aiheutunut esimerkiksi viranomaisten toiminnasta".
Hovioikeus perustelee vanhentumista sillä, että haaste annettiin X :lle huhtikuussa 2002 ja epäillyt rikokset tapahtuivat vuonna 1991, josta syystä ajasta on kulunut yli 10 vuotta ja minun syyteoikeuteni on siten vanhentunut.
Hovioikeus perustelee tuomiotaan nojautuen väärällä tavalla rikoslain 8 luvun 2 §.ään.
Hovioikeus on antanut väärän tuomion. Sen olisi pitänyt todeta, että vaikka on olemassa rikoslain 8 lukuun nojautuva peruste, on kuitenkin noudatettava perustuslakia :
Jos nimittäin tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, 106 §
Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa, perustuslain 107 §.
"Tuomioistuimen velvollisuus on antaa etusija perustuslain säännöksille, jos säädetyt ehdot täyttyvät", toteaa myös professori Antero Jyränki teoksessaan Valta ja vapaus s. 435. Jyränki on maamme johtavia valtiosääntöoikeuden asiantuntijoita.
Korkeimman oikeuden antama päätös on kiistämätön oikeudellinen vahvistus sille, että alioikeuksilla ei ollut minkäänlaista laillista oikeutta jättää prosessi vuonna 1999 tutkimatta eikä mitään laillista perustetta jättää haaste X :lle antamatta. Alioikeudet ovat rikkoneet räikeästi perustuslakia, sillä oikeudellinen argumentaatio on yksiselitteisen vahva ja vakuuttava.
Hovioikeus ei siten ole menetellyt peruslain edellyttämällä tavalla.
Asiassa on rikottu myös räikeästi Euroopan ihmisoikeussopimuksen, sen yleissopimuksen 13 artiklaa, jonka mukaan
jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja
vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino
kansallisen viranomaisen edessä
siinäkin tapauksessa, että oikeuksien loukkauksen ovat tehneet
virantoimituksessa olevat henkilöt. "V. 1995 säädettiin kaikille julkisyhteisöjen orgaaneille, myös tuomioistuimille ja hallintoviranomaisille, yleinen velvoite turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tätä yleistä säännöstä täsmensi tärkeältä osalta v. 2000 tuomioistuimille säädetty velvoite antaa etusija perustuslain säännöksille", professori Antero Jyränki teoksessaan Valta ja vapaus s. 468.
Asiassa on rikottu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen, sen yleissopimuksen 6 artiklaa, jonka mukaan
jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaaan tai häntä vastaan nostetussa rikossyytteestä.
Jos viranomainen väärällä tuomiollaan saa viivästyttää prosessin toteuttamista, merkitsee se sitä, että oikeusasteet voivat täysin mielivaltaisesti tehdä prosessoinnin vanhentuneeksi. Rikoksen uhri/asianomistaja ei silloin saa oikeutta.
Lainsäädännön tarkoituksena on antaa rikoksen uhrille ja tässä tapauksessa asianomistajalle oikeutta. Oikeusviranomaisella ei ole oikeutta väärillä perusteilla tehdyllä tuomiolla estää oikeuden toteutumisen.
Tämän prosessin väärästä tuomiosta johtuen muodostui samalla suojamuuri X :lle, jonka epäillyistä rikoksista on vakuuttava näyttö kanteessani. Veljeni, joka alkoholidementian johdosta oli selvästi ja syvästi dementoitunut ja muistamaton sekä persoonallisuushäiriöinen, jäi ilman oikeutta, samoin minä asianomistajana.
Hovioikeus ei ottanut huomioon sille 28.03.2003 toimittamaani lisäkirjelmää, jossa esitin mm., että Perustuslain ja Euroopan ihmisoikeusoikeussopimuksen mukaan asiani olisi pitänyt käsitellä oikeudessa ilman aiheetonta viivytystä ja kohtuullisen ajan kuluessa. Hovioikeus ei ole tietoisesti halunnut ottaa kantaa perustuslain ja ihmisoikeussopimuksen lainkohtiin niinkuin sen olisi pitänyt tehdä. Tämä osoittaa selvästi hovioikeuden asenteellisuutta.
Tämä oikeusprosessi osoittaa selkeästi, että suomalainen oikeus ei noudattanut perustuslakia. Koko valtakunnan kannalta on lehdistön selkeästi osoitettava, että oikeus ei saa oikeutta rikkomalla ottaa mielivaltaisesti oikeutta omiin käsiinsä.
Oikeuden tehtävänä on jakaa oikeutta eikä menetellä päinvastoin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.