Kysyisin, lähinnä mieluiten uskovaisilta, mikä mielestänne tekee uskonnon tarpeelliseksi? Miksi ihmisen pitäisi uskoa? Olisin varsin kiinnostunut keskustelemaan aiheesta...
Uskonnon
tarpeellisuus...?
17371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
>>Kysyisin, lähinnä mieluiten uskovaisilta>>
Jospa välillä vastaisit, etkä jatkuvasti vaan kysyisi.
En tiedä sinusta, mutta mielestäni on hedelmällisempi tapa aloittaa keskustelu esittämällä kysymyksiä, kuin tarjoamalla valmiita vastauksia. Jos mielestäsi näin ei ole, voisit ehkä perustella... Tuolla asenteella voisit kyllä mielestäni mennä leikkimään jonnekin toiselle hiekkalaatikolle ;)...
>>Tuolla asenteella voisit kyllä mielestäni mennä leikkimään jonnekin toiselle hiekkalaatikolle ;)... >> Tuolla asenteella et keskustelukumppaneita saa.
Keskustelu voidaan aloittaa usealla tyylillä.
1. Minkälainen sää mahtaa huomenna olla?
>>on hedelmällisempi tapa aloittaa keskustelu esittämällä kysymyksiä>>
2. Huomenna ei sada, mikäli ilmapuntariin on uskomista.>>tarjoamalla valmiita vastauksia>>
Tämäkö on väärä tapa.
No kerro, onko sääkeskustelujen avauksissa olennainen ero.
No, mutta mitenkä sää liittyy kysymääni kysymykseen, ja millä tavoin ensimmäinen vastauksesi mielestäsi avasi hedelmällistä keskustelua?
Viittasin kysymyksen hedelmällisyydellä vastaukseen nähden lähinnä siihen, että tällä palstalla usein joko toitotetaan että Jeesus pelastaa, ja muut joutuvat helvettiin, tai sitten todetaan, että uskonto on perseestä. En oikein tahtoisi sijoittaa itseäni kumpaankaan äärilaitaan. Mielestäni uskonnon "tarpeellisuudesta", tai miten ikinä sen haluaakaan ilmaista, voi keskustella esim miettimällä sen merkityksestä ihmisille, jotka uskovat. Koska en itse ole uskovainen, en voi kokea kovinkaan pätevä vastaamaan tähän kysymykseen, koska en itse usko. Loogista, eikö? Itse kyllä lupaan pysyä asiallisilla linjoilla, jos vaikka haluaisit asiaa kanssani pohtia...
Käsittääkseni tämä on kuitenkin keskustelupalsta, eikö...?!
"Jumala suokoon
minulle tyyneyttä hyväksyä asiat,
joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa, mitkä voin,
ja viisautta erottaa
nämä toisistaan".
Kun uskoo että jokin asia on totta niin miksi sitä haluaisi pitää piilossa? Jos edes teoriassa pystyisi. Varsinkin kun on kyse arvoista.
Ihminenkin on laumaeläin eli se tekee uskosta uskonnon.
Eli, jos uskonnossa on sinulle kyse arvoista, mihin tarvitaan Jumalaa? Eikö Raamattu silloin ole vain kehyskertomus, jonka totuudenmukaisuudella ei itse asiassa olekaan niin väliä? Jos Raamattu pitää hyväksyä totuutena, sellaisena kuin se on, silloinhan meidän pitäisi uskoa myös luomiskertomiseen ja maapallon litteyteen, sekä Jumalan olemassaoloon samanaikaisesti...?!
Mielestäni myös esim. synnin käsite hyvin usein estää todellisen arvokeskustelun. Onko masturbaatio syntiä, etenkin kun biologian kannalta on varsin selvää, että lisääntymisvietti alkaa ennen kuin tapaa "sen oikean". Entä onko esiaviollinen seksi syntiä, etenkin jos esim. ei kuulu kirkkoon? Itselläni on ollut ainoastaan yksi seksikumppani (olin 25v kun tapasimme), enkä usko että useampia tulee olemaan. Hän on se oikea, mutta naimisissa emme ole. Entä miksi luterilainen ihmisihanne on niin erilainen kuin esim. katolilaisilla, ortodokseilla? Puhumattakaan lahkoista. Miksi juuri esim. luterilaisuuden arvot olisivat ne "oikeat"? Jumala on kuitenkin lähtöisin samasta kirjasta. Uskonnoilla, ja niihin liittyvillä elämänohjeilla vedetään mielestäni sellaisia mutkia suoriksi, mitä ei pitäisi vetää. Pitäisi luottaa enemmän ihmisen omaan harkintakykyyn. Onneksi tähän suuntaan ollaan nähdäkseni menossa. Yhteiskunta moniarvoistuu...
Raamattu voi olla hyvä lähtökohta arvojen miettimiselle. Se ei kuitenkaan mielestäni riitä antamaan lopullisia vastauksia. Ennemminkin Raamattuun sitoutuminen mielestäni ylläpitää teennäisesti sellaisia arvoja, jotka eivät ihmisten hyvinvoinnin kannalta ole suotavia. Esimerkkeinä nyt vaikka naispappeuden kieltäminen, homojen syrjintä ja epäluonnollinen tapa suhtautua seksiin. Se, että esim. Raamattuun vetoamalla yritetään tuputtaa omia arvoja muille, on mielestäni aikamoista propagandaa. Arvot, sekä oikea ja väärä pitäisi pystyä mielestäni perustelemaan paljon syvällisemmin kuin että "Raamattu sanoo näin".
Toki uskonnon avulla pidetään yllä itsellenikin mieluisia arvoja, kuten esim. lähimmäisen rakastaminen. Toisaalta, kyllä lähimmäistä rakastetaan kirkon ulkopuolellakin. Itse ainakin koen niin...
Jos siis uskonnossa on kyse ennen kaikkea arvoista, niin itse kyllä näen, että Suomesta löytyy muitakin organisaatioita, jotka ajavat täysin samoja arvoja kuin esim. luterilainen kirkko. Niillä on vain monia nimiä: työmarkkinajärjestö, A-klinikka, työttömien tuki ry, parisuhdeterapia, jne jne...
Kylla moraalin ja etiikan filosofiasta ja niiden arvoista pitäisi voida keskustella ja niitä noudattaa ilman jotakin rankaisevaa tai palkitsevaa yliluonnollista oliota.
Uskovainenhan tarvitsee jumalaansa psykoloogisista syistä, jotain mihin turvaa ja miltä pyytää apua omiin ongelmiinsa, pelkoihinsa jne, varsinkin jos uskoo ettei kukaan toinen ihminen voi auttaa.
Etkö sinä tarvitse turvaa missään tapauksessa.
Oletko täysin omavoimaisen. Oletko elämässäsi kokenut todella valtavia vaikeuksia. Oletko rukoillut Jumalaa.
"Etkö sinä tarvitse turvaa missään tapauksessa."
Olisit voinnut tietysti määritellä turvan vähän tarkemmin, mutta jos tarvisin turvaa jotakin uhkaa varten, sitä varten on olemassa viranomaiset.
Itseäni vastaan en tarvitse "yliluonnollista turvaa" koska tulen toimeen itseni kanssa, etkö sinä tule?
"Oletko täysin omavoimaisen. Oletko elämässäsi kokenut todella valtavia vaikeuksia. Oletko rukoillut Jumalaa"
Apua voi pyytää kanssa ihmisiltä, jos ei itse pärjää, mikähän mielestäsi olisi "valtava vaikeus", kun meillä ihmisillä on erilainen käsitys vaikeuksista?
Se minkä toinen kokee valtavaksi, voi toista lähinnä huvittaa, mutta vaikeudethan on voittamista varten ja yleensä ratkaistavissa ilman yliluonnollista oliotakin?
Jumalaakin olen rukoillut josku, koska olen saannut kristillisen kasvatuksen lapsena, mutta enpä ole huomannut juurikaan suuria tai pieniä vaikutuksia mitä ei voisi muuten selittää.
Mieleeni tulee eräät uskovaiset rukoilemassa polvillaan Jumalaansa Eduskunnan rappusilla, mutta ei silläkään ollut mitään vaikutusta.
Liekö sitten heidän Jumalansa eri mieltä uskovaisten kanssa, tai sitten ei ole heidän Jumalaansa mikä vaikuttaisi heidän rukouksiinsa?
Mitäs luulet itse?
Liekö niin, että kyllähän ihminen turvaa aina tarvitsee. Toiset hakevat turvaa uskonnosta, toiset tiedosta. Itse tästä jälkimmäisestä, ja hyvin on toiminut.
On lisäksi todella ikävää, että uskonnossa toitotetaan ihmisille, että ihmisen järki ei riitä, teidän pitää etsiä turvaa Jumalasta. Tämä oman järjenkäytön tarpeellisuuden vähättely ei todellakaan pelasta ketään...
Sinä pyrit tietämään mistä on kyse, minä pyrin uskomaan.
Raamattu ei ole kirjoitettu meidän kulttuurissamme eli se mitä me sieltä luemme tuskin aukeaa täysin samalla tavalla kuin miten kirjoittaja on sen ajatellut. Tämä mahdollisuus on aina lukiessa hyvä pitää mielessä.
Raamattu kuvaa Jumalan ja ihmisen suhdetta pitkällä aikavälillä. Mielestäni on totaalisen ymmärrettävää että siellä kerrotaan maan litteydestä. Sen ajan faktaa.
Synnin käsite lie estää ns. todellisen arvokeskustelun siksi että toinen osapuoli ei koe tarpeelliseksi väitellä ja kyseenalaistaa näkemystään. Mielestäni uskoa ei tarvitse perustella.
"Entä miksi luterilainen ihmisihanne on niin erilainen kuin esim. katolilaisilla, ortodokseilla?"
En tiedä millainen ihmisihanne on luterilaisilla, katolilaisilla ja ortodokseilla, joten en pysty kommentoimaan vaikka haluaisinkin. Olen lukenut kat.palstan juttuja ja minun ihmisihanteeni on lähempänä katolilaisten kuin Vernan ja Turust:in.
"Miksi juuri esim. luterilaisuuden arvot olisivat ne "oikeat"?"
Miksi juuri minä olen oikeassa? Niin. Jos uskoo olevansa väärässä niin muuttaa uskoansa. Ja sitten on taas "oikeassa".
"Raamattu voi olla hyvä lähtökohta arvojen miettimiselle. Se ei kuitenkaan mielestäni riitä antamaan lopullisia vastauksia. Ennemminkin Raamattuun sitoutuminen mielestäni ylläpitää teennäisesti sellaisia arvoja, jotka eivät ihmisten hyvinvoinnin kannalta ole suotavia. Esimerkkeinä nyt vaikka naispappeuden kieltäminen, homojen syrjintä ja epäluonnollinen tapa suhtautua seksiin."
Raamattuun voi sitoutua monella tavalla. Naispappeuden kannattajat ja kieltäjät ovat molemmat sitoutuneita Raamattuun. Homouden sanominen synniksi ja homojen syrjintä on minun käsittääkseni eri asioita. Raamatusta löytyy esimerkkejä sekä luonnollisesta että epäluonnollisesta tavasta suhtautua seksiin.
Toki lähimmäistä rakastetaan muuallakin kuin uskovaisten piireissä. Kun me molemmat uskomme tämän, niin uskomme varmaan myös sen, että ihminen ei kehittänyt Jumalaa siihen tarpeeseen. ;-)
"Sinä pyrit tietämään mistä on kyse, minä pyrin uskomaan."
Tuohan siinä onkin niin koomista, eikö ihmisen pitäisi pyrkiä tietämään asiat minkä perusteella tekee johtopäätöksiä ja ratkaisuja?
Onko uskomiseen pyrkiminen vaikeata vai tuleeko epäilyksiä välillä?
Luulisi että kun uskoo vain niin se on siinä, täytyykö siihen oikein pyrkiäkin?
"Raamattu ei ole kirjoitettu meidän kulttuurissamme eli se mitä me sieltä luemme tuskin aukeaa täysin samalla tavalla kuin miten kirjoittaja on sen ajatellut."
- Niin, kriittinen lukija ehkä löytää teoksesta muitakin epätarkkuuksia... ;)
"Synnin käsite lie estää ns. todellisen arvokeskustelun siksi että toinen osapuoli ei koe tarpeelliseksi väitellä ja kyseenalaistaa näkemystään. Mielestäni uskoa ei tarvitse perustella."
- Eikö tämä ole hieman ongelmallista, jos tarkoitus on kuitenkin pyrkiä yhteiskuntaan, jossa kaikki voivat elää onnellisina ja tyytyväisinä? Olisiko synnin käsitteessä monesti kyse vain siitä, että pidetään yllä homehtuneita moraalikäsityksiä, ja rajoitetaan suotta ihmisen valinnan mahdollisuusia, koska uskotaan, että olisi parempi, jos olisimme kaikki samanlaisia, tms. Saisi myös syrjiä naisia ja homoja vaikka kuinka, ja siihen on oikeus, koska uskoo. Muutoinhan sitä ei tarvitse perustella?! Mielestäni tämä asetelma on aika tavalla yhteiskuntamme normeja vastaan...?! Toki, homouden sanominen synniksi ja syrjintä ovat eri asioita, mutta monesti ihminen joka katsoo asian synniksi, myös käytännössä syrjii näitä ihmisiä. Se on nähty usein. Käsittääkseni kirkko on myös ainoita yhteisöjä, joissa voi julkisesti tunnustaa pitävänsä homoutta epäluonnollisena asiana.
Voisin väliin pitää puheenvuoron kirkkoa jollain tavalla puolustavankin puheenvuoron, eli yrittäähän kirkko myös monipuolistaa julkista keskustelua, esim. sanomalla kuinka pitäisi ottaa pieni ihminen paremmin huomioon globalisaation myllerryksissä. Ihan hyvä pointti, mutta Raamattua lukemalla ei aukene se, miltä koko kenttä näyttää, jolloin ei kirkon esittämää pohdintaa aiheesta voi oikein ottaa vakavasti. Näyttää se AKT:kin pitävän pienten työläisten puolta paljon konkreettisemmin kuin kirkko ;).
"Toki lähimmäistä rakastetaan muuallakin kuin uskovaisten piireissä. Kun me molemmat uskomme tämän, niin uskomme varmaan myös sen, että ihminen ei kehittänyt Jumalaa siihen tarpeeseen. ;-) "
- Samaa mieltä ;). Mielestäni on jossain määrin pitkälle kehittyneen yhteiskunnan merkki, että uskonnon merkitys yhteiskunnassa vähenee. Aina saa toki uskoa yliluonnolliseen, mutta se, että yhteiset päätökset tehdään enemmän järkeen kuin tunteisiin perustuen, on varmasti meille kaikille parempi.
"eikö ihmisen pitäisi pyrkiä tietämään asiat minkä perusteella tekee johtopäätöksiä ja ratkaisuja?"
Painotus sanalla pyrkiä. Jos johtopäätöksiä ja ratkaisuja tehtäisi vain tiedon perusteella, tilanne olisi mielestäni absurdi.
"Onko uskomiseen pyrkiminen vaikeata vai tuleeko epäilyksiä välillä?"
Miten niin välillä? Uskominen ei ole tietämistä.
"Luulisi että kun uskoo vain niin se on siinä, täytyykö siihen oikein pyrkiäkin?"
Mikään käytössäoleva ei säily itsekseen.
"Eikö tämä ole hieman ongelmallista, jos tarkoitus on kuitenkin pyrkiä yhteiskuntaan, jossa kaikki voivat elää onnellisina ja tyytyväisinä?"
En ymmärrä, kyllä kai. Jos kumpikaan ei tule muuttamaan kantaansa eikä kunnioita toisen kantaa, mitä hyödyttää keskustella?
Yhteiskunta, jossa kaikki voivat elää onnellisina ja tyytyväisinä on mielestäni utopia. Toki tavoittelemisen arvoinen.
"Olisiko synnin käsitteessä monesti kyse vain siitä, että pidetään yllä homehtuneita moraalikäsityksiä, ja rajoitetaan suotta ihmisen valinnan mahdollisuuksia, koska uskotaan, että olisi parempi, jos olisimme kaikki samanlaisia,..."
Kas kummaa, mielestäni ei ole.
"Mielestäni on jossain määrin pitkälle kehittyneen yhteiskunnan merkki, että uskonnon merkitys yhteiskunnassa vähenee."
Tulee ensimmäiseksi mieleen maat Amerikka, Albania ja Neuvostoliitto ja niiden mukana päinvastainen mielipide. Toki sopii miettiä mittaako kehittymisen BKT:llä vai miten.
"Aina saa toki uskoa yliluonnolliseen, mutta se, että yhteiset päätökset tehdään enemmän järkeen kuin tunteisiin perustuen, on varmasti meille kaikille parempi."
Raamatun mukaan on parempi jumalaton hallitsija joka "osaa" hallita kuin uskova hallitsija joka ei "osaa". Olen samaa mieltä.
>>mikä mielestänne tekee uskonnon tarpeelliseksi?>>
>>Miksi ihmisen pitäisi uskoa?>>
Eihän uskonto ole tarpeellinen, eikä ihmisen tarvitse uskoa mihinkään. Pakkouskontoa ei ole.
Monet kuitenkin haluavat uskoa Jumalaan. He etsivät turvaa Korkeammasta Voimasta, kun tuntevat itsensä riittämättömiksi, avuttomiksi, ahdistuneeksi tai muutoin kokevat elämänsä ylivoimaisen raskaaksi.
Älä ihmeessä ryhdy uskovaiseksi tämän viestini perusteella. Hanki itsellesi vankempi pohja.