Puhuin hänelle joskus järkeä ja hän alkoi ajatella asioita ja ajatella loogisesti. Ja huomasi, ettei rukouksiin ole koskaan vastattu jne.
Nyt yhtäkkiä yks henkilö on hänet saanut taas uskomaan, että on jokin jumalolento joka valvoo, että kaikki menee hyvin yms yms ja että hyvien asioiden tapahtuminen johtuu jumalan olemassaolosta. Ehkä hyvien asioiden tapahtuminen johtuu kuitenkin siitä miten ihmiset toimii tilanteissa. Ei ikinä edes tuurista, koska tuuria ei ole olemassa vaan kaikelle on _aina_ syynsä.
Rukouksiin kuulemma vastataan, mutta merkit ei ole koskaan kovin selviä. Mahtaiskohan johtua siitä että jumalaa ei ole olemassa vaan ihminen löytää jotain "merkkejä" eri pienistä asioista kun vaan etsii, mutta oikeasti niillekin löytyisi joku järkiselitys jos osaisi ajatella loogisesti ja selkeästi????
Mitä mun pitäis tehdä, kun tuo nainen on niin paljon onnellisempi, kun uskoo, että kaikki tulee menemään hyvin vaikka ihminen tässä tuhoaakin maapalloa parhaansa mukaan jne jne? Tosi vaikea olla puhumatta järkeä, kun mulla ois kaikelle selitys. En haluais masentaa häntä taas, mutta on vaikea jaksaa noita juttuja, kun joka lauseesta löytyy jotain järjetöntä.
Nyt yhtäkkiä yks henkilö on hänet saanut taas uskomaan, että on jokin jumalolento joka valvoo, että kaikki menee hyvin yms yms ja että hyvien asioiden tapahtuminen johtuu jumalan olemassaolosta. Ehkä hyvien asioiden tapahtuminen johtuu kuitenkin siitä miten ihmiset toimii tilanteissa. Ei ikinä edes tuurista, koska tuuria ei ole olemassa vaan kaikelle on _aina_ syynsä.
Rukouksiin kuulemma vastataan, mutta merkit ei ole koskaan kovin selviä. Mahtaiskohan johtua siitä että jumalaa ei ole olemassa vaan ihminen löytää jotain "merkkejä" eri pienistä asioista kun vaan etsii, mutta oikeasti niillekin löytyisi joku järkiselitys jos osaisi ajatella loogisesti ja selkeästi????
Mitä mun pitäis tehdä, kun tuo nainen on niin paljon onnellisempi, kun uskoo, että kaikki tulee menemään hyvin vaikka ihminen tässä tuhoaakin maapalloa parhaansa mukaan jne jne? Tosi vaikea olla puhumatta järkeä, kun mulla ois kaikelle selitys. En haluais masentaa häntä taas, mutta on vaikea jaksaa noita juttuja, kun joka lauseesta löytyy jotain järjetöntä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Otan osaa. Jotkut hörähtävät uskoon todella helposti eikä sille aina voi mitään. Sinuna antaisin asian olla ja katsoisin mihin asia on menossa. Jos jatkuu pitkään ja alkaisi ärsyttämään, jättäisin naisen. Voit tietenkin kokeilla sovinististen ja hänen maailmankuvanvastaisten kohtien näyttämistä Raamatusta, mutta varaudu huutoon.
Jos nainen on onnellinen, se ei ole yhtään sinulta pois, jos hän saa iloa ja onnea elämäänsä uskomalla. Sen sijaan jos painostat häntä, vaadit häntä luopumaan, niin se tuo kismaa ja ristiriitaa parisuhteeseenne. Vaimosta tulee kireä, pelokas ja onneton ja silloin ei hänestä ole sinullekaan iloa. Ei se kantovesi kaivossa pysy. Kyllä vaimo saa itse koetella uskonsa ja sen luotettavuuden.
Jos uskominen sinua risoo, niin voit kyllä pyytää, ettei hän ahdistele sínua uskollaan.
"Naiseni on alkanut taas uskoa"
>>>Jos nainen on onnellinen, se ei ole yhtään sinulta pois>Jos uskominen sinua risoo, niin voit kyllä pyytää, ettei hän ahdistele sinua uskollaan.
Kyllä se on parempi yrittää käydä nuo asiat järkiperusteluin heti läpi. Parempi hetken masennus kuin järjettömyys ja siitä väkisin seuraava jatkuva kitka välillenne. Ei uskova pidä niitä asioita omana tietonaan kuitenkaan, kun se on kiinteä osa uskontoa että sitä samaa pitää julistaa muillekin.
Noihin juttuihin kun tarpeeksi hurahtaa, niin seurauksena voi olla vähän vakavamman puoleiset masennukset ja oireet. Katsokaa nyt vaikka näiden juttuja:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/13067985
http://keskustelu.suomi24.fi/node/13067985#comment-74734842-view
"Ei ole olemassa uskovaa, jota henkivallat ei koskaan kiusaisi. Ei ******* omiaan kiusaa. Siitäkin sä tiedät olevasi oikealla tiellä, jos ******* sinua kiusaa. Ei se tietenkään tahdo, että sä lähestyt Jumalaa. "
On se kumma juttu että Jeesuksen nimi tuntuu kutsuvan kaikenlaiset demonit paikalle.
No Jesus, no Demons?
Inkvisitiohan laittoi niissä kidutuksissaan jotka päätyivät kuolemaan ihmisille ristin naaman eteen jota nämä voisivat suudella että hyväksyvät katolisen uskon ja pääsevät taivaaseen. Samalla hoettiin Jeesusmantroja. Kyllähän se joltain demoniselta touhulta kuulostaa jos sellaisiin uskoisi.
Tuntuisi olevan kyse siitä,miten usko ja persoona pelaavat yhteen? Miten eri peroonallisuuden omaavat ihmiset reagoivat uskoon?
Ajattelen omia läheisiä uskoviani.
Yhden kanssa - poikani - on välillä hankala puhua mistään mikä vähänkään ylittää arkisen tekemisen tason, koska silloin sukelletaan samantien todella syviin vesiin. Asiat kiertyvät salamavauhtia ikuisuusnäkökulman, pelastuksen, ylistyksen ja synnin kanssa limittäin ja lomittain. Puhe tyssää useinkin siihen, että uskonsaarna on voimakas ja oikeastaan estää keskustelun. Turhautuminen on myös molemminpuolista, kun hän ei saa minulta vastakaikua.
Toisen kanssa - rakkaani - kaikki kanssakäyminen on äärettömän helppoa, puheenkin tasolla. Uskostakin puhutaan, mutta hänelle usko on kuin persoonan syvä valtavirta, jotain jonka päällä elämä ja/tai persoona lepää. Usko on vahva, mutta toimii ja näkyy kuin veneen köli: pitää pystyssä, mutta ei yleensä edes näy. Sen olemassaolon tiedostaa lähinnä siitä, että kaikki sujuu, eikä vene heilu.
Niin, en osaa vastata kysymykseesi,mitä pitäisi tehdä. En osaa noissa omissa läheisissäni edes erottaa, mikä kummallakin on uskon, mikä persoonan vaikutusta. Asia voi ihan hyvin olla niinkin päin, että se on se persoona, joka vaikuttaa uskon laatuun tai sen ilmenemiseen.
Enkä osaa sanoa, kuinka paljon kummassakin tapauksessa kokonaisuuteen vaikuttaa se, kuinka minä reagoin heidän persoonalliseen tapaansa tuoda uskonsa elämäämme. Toiseen reagoin lempeämmin kuin toiseen :-)
Käännytä, käännytä ihmeessä! Laita minulle sähköpostiosoitteesi, niin minä lähetän sinulle liitteenä valomiekan. Sillä miekalla on käännytys tehtävä.
Kasta hänen kurkkunsa ateismiin, kaada sinne raakaa viinaa. Kysy sitten tuntuuko muka tyhjänpäiväinen uskonhöttö paremmalle kuin kunnon känni!
Pois uskosta, jos se sinua häiritsee. Ei kukaan normaali ateisti ala katselemaan mitään, korostan, ei yhtään mitään, hihhulointia ympäristössään.
"Naiseni on alkanut taas uskoa"
Aijjai! Se on paha se. Uskonto vie ihmisen ennen pitkää mielisairaalaan. Uskonto aiheuttaa vain epäloogisuuksia ihmiseloon. Kyllä ihmisellä pitää olla tiukka ote realismiin, eikä haahuilla olemattomien henkiolentojen perään.