Siskoni käytös lapsen saannin jälkeen

Muuten kyllä käy sääliksi siskosi lasta, mutta kiljuminen on kyllä sellainen asia, joka ärsyttää aivan suunnattomasti minua, varsinkin kun näkee, ettei lapsen vanhempi mitenkään yritä ohjata jälkikasvuaan ottamaan tässä asiassa huomioon muitakin ihmisiä. Asun lähellä päiväkoti-alakoulukompleksia, mistä kiljuminen kuuluu joka päivä, saavathan lapset käyttää niiden pihoja muullonkin.

"Miten saan siskoni takaisin?"

Voitte yrittää siskosi miehen kanssa puhua hänelle järkeä, mutta tuskin saat häntä takaisin. Ja mies tulee pettämään ja/tai ottamaan hänestä eron ennen pitkää. Itse asiassa erolla uhkaaminen voisi saada häntä heräämään, ehkä.

Me olemme erilaisia äitejä ja siskosi on omalle tyttärelleen hyvä äiti. Hänellä on aivan oikean lastenkasvatusperiaatteet lapsen kasvissyöjäksi pakottamista lukuunottamatta. :)

Kun tyttäresi kasvaa, hänestä saattaa tulla äitinä siskosi kaltainen. Usein lapset eivät toimi vanhempina kuten omat vanhempansa vaan juurikin päinvastoin. Toivottavasti et silloin isoäitinä arvostele hänen tyyliään kasvattaa lapsiaan, vaikka tyyli ei olisikaan sama kuin sinulla.

Olisi ollut ihanteellista, että olisitte ensin molemmat, siskosi ja sinä kasvaneet henkisesti aikuisiksi ja vasta sitten saaneet lapsen.

Siskoasi et voi muuttaa, eikä sinun itsesi tarvitse muuttua hänen takiaan. Hyväksy se että teillä on erilaiset lastenkasvatustavat, mutta teillä on silti muuta yhteistä siskoksina. Sopikaa sovussa että ette puutu toistenne kasvatustapoihin ja annatte kummankin olla oma itsenne. Ihmiset ovat erilaisia ja silti voi olla läheisiä ja viihtyä yhdessä. Voitte yhtä hyvin nauraa erilaisuudellenne. Tämä on ohimenevä vaihe. Lapset kasvavat ja ovat yhä vähemmän teidän vaikutuspiirissänne, ja lopulta olette taas siskon kanssa ilman lapsia, nuorten mennessä menojaan omien kavereittensa kanssa. Jutelkaa omia aikuisten asioitanne, tehkää yhteisiä harrastuksianne ja välttäkää koko ajan puhumasta lapsista.

Tosiasiassa sinua ei pitäisi ärsyttää hänen tyylinsä olla lastensa kanssa eikä hänen pitäisi puuttua sinun tyylisi hoitaa omiasi. Lastenkasvatus ei kuulu ydinperheen ulkopuoliselle eikä ole sukulaisten vastuulla. Anna hänen lapsistaan tulla kauhukakaroita äläkä selittele omien lastesi virheitä hänelle. Keskustelkaa siitä että olette itsenäisiä ja riippumattomia toistenne tavoista, niin pystytte iloitsemaan siitä mikä teitä yhdistää.

Hyvä kirjoitus nimimerkiltä "relax2". Minusta kuulosti vaan siltä, että ap:n sisko ei halua lähteä mihinkään ilman lasta ja arvostelee juurikin ap:tä kun hän toimii lapsensa kanssa toisin ja vapaammin. Arvatenkin siskon mies joutuu myös kärsimään tästä perfektionistisesta, elämänsä lapselle pyhittäneestä naisihmisestä, joka laiminlyö ihmissuhteensa keskittyessään vain lapseen.

jospa huiputtaisit siskosi tekemään toisen lapsen (vaikka sanomalla että kun hän on niin hyvä äiti niin hänen ehdottomasti pitäisi tehdä enemmän lapsia). Siksi siis tuota ehdotan, koska monesti toisen lapsen kanssa ei enää jaksa samaa kuin ekan kanssa ja jospa hän alkaisi lepsumaan ja saisit siten siskosi takaisin. :)

Anna siskosi stressata. Pääasia että et anna hänen määräillä sinuakin, vaan pystyt pitämään oman linjasi. Voithan seurata huvittuneena hänen hössötystään ja antaa hänen elää omalla tavallaan siitä itse stressaamatta..