Nyt Job sanoi: – Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte. Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua.
Job 21:1–3
Lohduttakaa kuuntelemalla, opasti Job. Hän ei tarkoita vain kuuntelemista korvin, vaan kuulemista sydämellä. Kuuleminen on surun maailmaan laskeutumista, samojen maisemien katsomista samoin silmin. Kuinka muuten voisikaan olla lähimmäinen, kuinka kukaan voisi muuten tulla kuulluksi ja ymmärretyksi? Kuunteleminen vaatii kärsivällisyyttä, opettaa kaikkensa menettänyt Job. Kärsivällisyyttä odottaa, kärsivällisyyttä olla hiljaa. Kärsivällisyyttä antaa ajan kulua, kärsivällisyyttä surujen synkkyyksille, kunnes koittaa jälleen valoisampi päivä ja hetki. Surua ei pidä kiirehtää, olkoon se vieraana aikansa, kunnes jälleen lähtee. Lohduttajan tehtävä on kuuntelijan tehtävä. Suru vaatii aikanaan myös sanoittamista, ja sydämellä kuuleva avaa sille turvallisen ajan ja tavan. – Kuinka siunattu asia surussa on kuunteleva ystävä, joka ei lähde läheltä pois, kun muut jättävät yksinäisyyteen.
Job 21:1–3
Lohduttakaa kuuntelemalla, opasti Job. Hän ei tarkoita vain kuuntelemista korvin, vaan kuulemista sydämellä. Kuuleminen on surun maailmaan laskeutumista, samojen maisemien katsomista samoin silmin. Kuinka muuten voisikaan olla lähimmäinen, kuinka kukaan voisi muuten tulla kuulluksi ja ymmärretyksi? Kuunteleminen vaatii kärsivällisyyttä, opettaa kaikkensa menettänyt Job. Kärsivällisyyttä odottaa, kärsivällisyyttä olla hiljaa. Kärsivällisyyttä antaa ajan kulua, kärsivällisyyttä surujen synkkyyksille, kunnes koittaa jälleen valoisampi päivä ja hetki. Surua ei pidä kiirehtää, olkoon se vieraana aikansa, kunnes jälleen lähtee. Lohduttajan tehtävä on kuuntelijan tehtävä. Suru vaatii aikanaan myös sanoittamista, ja sydämellä kuuleva avaa sille turvallisen ajan ja tavan. – Kuinka siunattu asia surussa on kuunteleva ystävä, joka ei lähde läheltä pois, kun muut jättävät yksinäisyyteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
– Kuinka siunattu asia surussa on kuunteleva ystävä, joka ei lähde läheltä pois, kun muut jättävät yksinäisyyteen.
Amen
Päivääsi sana.
Amen. Hyvää Sanaa on.
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.
Ef. 2:8–9
Usko vain ja sillä selvä? Eikö maailma ole täynnä uskoa jo entuudestaan? Nyt tarvittaisiin tekoja, näyttöjä, ajattelevat monet. Mutta jos olet ollut todellisessa hengellisessä ahdistuksessa, ymmärrät, mistä Paavali puhuu. Jos olet seissyt Jumalan tuomioistuimen edessä syyllisenä ja varmana kadotustuomiostasi, sana on sinulle korvaamaton. Jos olet ollut sairas, heikko tai kärsimyksissä, tiedät, että silloin ei ole todellakaan helppoa uskoa armolliseen ja rakastavaan Jumalaan. Oikea usko Kristukseen, sellainen, joka ei perustu rangaistuksen pelkoon tai palkinnon toivoon vaan ristillä kuolleen Jeesuksen ansioon, on aina ihme. Armo ei ole vähimmässäkään määrin tästä maailmasta, eikä sitä voi tämän maailman eväillä ymmärtää. Armo näyttääkin siksi useimmiten avautuvan vasta kärsimysten koulussa. Maailman yksinkertaisimman asian ymmärtäminen vaatii ihmeen, kuulemisen ihmeen, jonka vain Jumalan Pyhä Henki voi tehdä.