Liberaalit piispat suosittelevat kovasti kirkkoon jäämistä, yleensä perusteluna on sama vanha virsi: "kirkkoon voi vaikuttaa vain sisältäpäin".
Jos rehellisiä ollaan niin kirkon nykymenoon ei voi enää vaikuttaa mitenkään, ei sisältä- eikä ulkoapäin, vaan se etenee kuin juna omaa vääjäämätöntä rataansa minkään pysäyttämättä. Suunta on poispäin perinteisestä kristinuskosta.
Ei tavallisen kirkon jäsenen ole mitään hyötyä jäädä kirkkoon sillä perusteella että hän muka "voisi vaikuttaa kirkon sisällä" jäämällä jäseneksi. Ei ainakaan minulta ole koskaan tultu kysymään yhtään mitään. Seurakuntavaaleissakin on vain liberaaleja jam uskosta osattomia ehdokkaita ja vaikka nyt oikein hyvin kävisi, että sinne saisi oikein yhdenkin uskovaisen arvokonservatiivin, jonka vakaumus ei ole myytävissä, niin silläkään ei ole vaikutusta kirkon menoon joka vain pehenee kaiken aikaa.
Lisäksi arvoisat piispat arvioivat tilanteen väärin siinäkin että he aliarvioivat kirkosta lähtijöiden kykyä tehdä harkitusti oma ratkaisunsa. Nythän on jo näyttöä kuinka naispeppeuskysymyksessäkin ensin kauniisti vakuutettiin kirkossa taattavan elintilaa niillekin jotka ovat kristillisessä virkakäsityksessä, -annettiin oikein juhlava ponsi asian vakuudeksi.
Vaan kuinka onkaan käynyt? Lupaukset olivat tyhjiä tynnyreitä, pelkkää sanahelinää vaan. Emme me ole tyhmiä ettemmekö näkisi miten menetellään ja mihin ollaan menossa. Sama kaava tullee suurin piirtein katsottuna toistumaan homouskysymyksessäkin:
1. vaihe: kirkko muuttaa avioliittokäsitystään niin että jätetään vanhauskoisille "omantunnonvapaus" ja annetaan klausuuli asian vakuudeksi.
2. Vaihe: törmätään vaikeuksiin jotka johtuvat siitä etteivät vanhauskoiset suostu tekemään alttariyhteistyötä tai vihkimään homo/lesbopareja avioliittoon. Tulee riitoja ja hankalia tilanteita.
3.Pullikoitsijat halutaan panna ruotuun ja kun he vetoavat omantunnonklausuuliin, vastataan ettei "sitä kuulunut tulkita niin että KÄYTÄNNÖSSÄ JA OIKEASTI olisi omantunnonvapaus, vaan vain leikisti ja paperilla" Asiasta nostetaan yhä enemmän meteliä ja esim. homopapeista tai vihkimättä jääneistä homopareista tehdään mediassa "marttyyreita" joita ilkeät, vihamieliset uskovaiset kiusaavat.
4. Asiasta tehdään julkisuuteen piispojen johdolla ihmisoikeuskysymys (jotta uskovien pappien vaino ei näyttäisi vainolta) ja omantunnonkalausuuli mitätöidään koska sen kanssa ei voitu elää käytännössä. Piispat eivät ymmärrä etteivät uskovat ole valmiita myymään vakaumustaan "kunhan vaan aikaa kuluu", kuten he itse halpamaisesti tekevät.
5. Kirkomme pappeus otetaan pois vastaanpullikoitsijoilta ja heitä aletaan vainota järjestelmällisesti, kuten naispappeuden vastustajiakin vainotaan. Kirkon virkaan pääsemisen edellytykseksi nousee taas yksi uusi ehto, jonka mukaan pitää hyväksyä homous ja toimia heidän hyväkseen.
6. Kirkko natisee liitoksissaan. Yhä enemmän perinteisesti uskovaa väkeä eroaa kirkosta, mutta tietyt herätysliikkeet liberalisoituvat niiden johtajien tuella jotka selittävät periksi antamisensa sillä "että vain kirkkoon jäämällä voi vaikuttaa kirkon menoon".
Piispat kuitenkin erehtyvät pääasiassa kahdessa tärkeässä kohdassa:
- Uskovaiset eivät koskaan "myy" vakaumustaan kunhan vaan aikaa kuluu
- Piispat aliarvioivat uskovaisten kyvyn käsittää missä nyt mennään ja mitä tuleman pitää. He pitävät ihmisiä ylimielisesti tyhminä ja tietämättöminä ja ajattelevat itse omaavansa "ainoan" viisauden tulkita Pyhää Raamattua oikein, ajan hengen mukaisesti.
Jos rehellisiä ollaan niin kirkon nykymenoon ei voi enää vaikuttaa mitenkään, ei sisältä- eikä ulkoapäin, vaan se etenee kuin juna omaa vääjäämätöntä rataansa minkään pysäyttämättä. Suunta on poispäin perinteisestä kristinuskosta.
Ei tavallisen kirkon jäsenen ole mitään hyötyä jäädä kirkkoon sillä perusteella että hän muka "voisi vaikuttaa kirkon sisällä" jäämällä jäseneksi. Ei ainakaan minulta ole koskaan tultu kysymään yhtään mitään. Seurakuntavaaleissakin on vain liberaaleja jam uskosta osattomia ehdokkaita ja vaikka nyt oikein hyvin kävisi, että sinne saisi oikein yhdenkin uskovaisen arvokonservatiivin, jonka vakaumus ei ole myytävissä, niin silläkään ei ole vaikutusta kirkon menoon joka vain pehenee kaiken aikaa.
Lisäksi arvoisat piispat arvioivat tilanteen väärin siinäkin että he aliarvioivat kirkosta lähtijöiden kykyä tehdä harkitusti oma ratkaisunsa. Nythän on jo näyttöä kuinka naispeppeuskysymyksessäkin ensin kauniisti vakuutettiin kirkossa taattavan elintilaa niillekin jotka ovat kristillisessä virkakäsityksessä, -annettiin oikein juhlava ponsi asian vakuudeksi.
Vaan kuinka onkaan käynyt? Lupaukset olivat tyhjiä tynnyreitä, pelkkää sanahelinää vaan. Emme me ole tyhmiä ettemmekö näkisi miten menetellään ja mihin ollaan menossa. Sama kaava tullee suurin piirtein katsottuna toistumaan homouskysymyksessäkin:
1. vaihe: kirkko muuttaa avioliittokäsitystään niin että jätetään vanhauskoisille "omantunnonvapaus" ja annetaan klausuuli asian vakuudeksi.
2. Vaihe: törmätään vaikeuksiin jotka johtuvat siitä etteivät vanhauskoiset suostu tekemään alttariyhteistyötä tai vihkimään homo/lesbopareja avioliittoon. Tulee riitoja ja hankalia tilanteita.
3.Pullikoitsijat halutaan panna ruotuun ja kun he vetoavat omantunnonklausuuliin, vastataan ettei "sitä kuulunut tulkita niin että KÄYTÄNNÖSSÄ JA OIKEASTI olisi omantunnonvapaus, vaan vain leikisti ja paperilla" Asiasta nostetaan yhä enemmän meteliä ja esim. homopapeista tai vihkimättä jääneistä homopareista tehdään mediassa "marttyyreita" joita ilkeät, vihamieliset uskovaiset kiusaavat.
4. Asiasta tehdään julkisuuteen piispojen johdolla ihmisoikeuskysymys (jotta uskovien pappien vaino ei näyttäisi vainolta) ja omantunnonkalausuuli mitätöidään koska sen kanssa ei voitu elää käytännössä. Piispat eivät ymmärrä etteivät uskovat ole valmiita myymään vakaumustaan "kunhan vaan aikaa kuluu", kuten he itse halpamaisesti tekevät.
5. Kirkomme pappeus otetaan pois vastaanpullikoitsijoilta ja heitä aletaan vainota järjestelmällisesti, kuten naispappeuden vastustajiakin vainotaan. Kirkon virkaan pääsemisen edellytykseksi nousee taas yksi uusi ehto, jonka mukaan pitää hyväksyä homous ja toimia heidän hyväkseen.
6. Kirkko natisee liitoksissaan. Yhä enemmän perinteisesti uskovaa väkeä eroaa kirkosta, mutta tietyt herätysliikkeet liberalisoituvat niiden johtajien tuella jotka selittävät periksi antamisensa sillä "että vain kirkkoon jäämällä voi vaikuttaa kirkon menoon".
Piispat kuitenkin erehtyvät pääasiassa kahdessa tärkeässä kohdassa:
- Uskovaiset eivät koskaan "myy" vakaumustaan kunhan vaan aikaa kuluu
- Piispat aliarvioivat uskovaisten kyvyn käsittää missä nyt mennään ja mitä tuleman pitää. He pitävät ihmisiä ylimielisesti tyhminä ja tietämättöminä ja ajattelevat itse omaavansa "ainoan" viisauden tulkita Pyhää Raamattua oikein, ajan hengen mukaisesti.
Vastaukset 11
Vanhimmat
homojen avioliitot on tätä päivää. tämä uskonto
julistaa rakkautta. mten se voisi olla tekemättä
sitä homoseksuaalisten ihmisten kihdalla?
kirkon ainoa oma tehtävä tässä maassa
on ylläpitää hautausmaita. siinä tehtävässä
ei millään uskomuksilla ole mitään merkitystä.
Homous on sukupuolinen suuntaus, yksi ihmisen ominaisuuksista, ja jos uskoo Jumalaan myös Jumalan luoma asia, eihän ketään muita luojia ole.
Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä (1. Moos. 19:1-13; 3. Moos. 18:22; Room. 1:26-27; 1. Kor. 6:9). Room. 1:26-27 opettaa nimenomaan, että homoseksuaalisuus on seurausta Jumalan kieltämisestä ja tottelemattomuudesta Häntä kohtaan. Kun ihminen jatkaa elämistä synnissä ja epäuskossa, Raamattu kertoo meille, että Jumala ”luovuttaa” hänet vielä kamalampaan ja paheellisempaan syntiin näyttääkseen hänelle, miten turhaa ja toivotonta on elämä erossa Jumalasta. 1. Kor. 6:9 sanoo, että homoseksuaaliset vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.
Jumala ei luo homoseksuaalisia ihmisiä. Raamattu sanoo, että ihmisestä tulee homoseksuaali synnin vuoksi (Room. 1:24-27) ja pohjimmiltaan omasta tahdostaan. Ihmisellä saattaa olla synnynnäisesti suurempi taipumus homoseksuaalisuuteen, aivan kuten joillakin on taipumusta väkivaltaisuuteen tai joihinkin muihin synteihin. Tämä ei anna ihmiselle lupaa tehdä syntiä antamalla periksi syntisille mielihaluilleen. Jos jollakulla on taipumusta vihaan tai raivoon, saako hän silloin antaa periksi noille taipumuksille? Ei tietenkään! Sama pätee homoseksuaalisuuteen.
Raamattu ei kuitenkaan kuvaa homoseksuaalisuutta sen suurempana syntinä kuin mitään muutakaan. Kaikki synti loukkaa Jumalaa. Homoseksuaalisuus on vain yksi niistä asioista, jotka 1. Kor. 6:9-10 luettelee asioina, jotka pitävät ihmisen poissa Jumalan valtakunnasta. Raamatun mukaan Jumalan anteeksianto on tarjolla yhtä lailla homoseksuaalille kuin avionrikkojalle, epäjumalanpalvelijalle, murhaajalle, varkaalle jne. Jumala myös lupaa kaikille Jeesukseen Kristukseen turvautuville voiman voittaa synnin, myös homoseksuaalisuuden (1. Kor. 6:11; 2. Kor. 5:17; Fil. 4:13).
"tämä uskonto
julistaa rakkautta. mten se voisi olla tekemättä
sitä homoseksuaalisten ihmisten kihdalla?"
Nyt täytyy vähän puuttua tuohon. Ensinnäkin taidat ihan tarkoituksellisesti esittää asian näin, ikäänkuin kristillisyydessä ei olisi mistään muusta kyse kuin maailmoja syleislevästä rakkaudesta jonka nimissä kaikki on sallittua.
Vaikka voihan sitä näinkin "tulkita" -rusinat pullasta -menetelmällä...
Hyvä ja oikeaan osuva oli analyysisi.Voin jo nähdä lähuivuosien kirkuvat otsikot iltapäivälehdissä,kuinka sen ja sen kaupungin/ kunnan kirkkoherra kieltäytyi vihkimästä homoparia kirkossaan.Mikä "ihmisoikeusrikkomus!" Sen jälkeen liberaalipiispa tyrmää em.papin/pappien toiminnan syrjintänä. Jumalattomat määräävät menon kirkoissa.Ja se aika ei ole kaukana!
Tänään klo 14 jälkeen on Laajasalo Radio Suomessa (pk. seutu ainakin) haasteteltavana.
insertissä totesi, että kirkko tekee niin paljon mitä muut eivät tee. Sanoi, että kirkosta erot ovat pienen piirin masinoimia. Eli ei vieläkään haluta tajuta miksi ihmiset ovat kirkosta eronneet eikä ole rohkeutta kirkolla katsoa peiliin.
Eikö se Laajasalo ole Kallion srk:n pappi.Tälläistä on meno kys. srk:ssa : https://www.facebook.com/kallionseurakunta/photos/a.135422766517928.24737.112381515488720/725377937522405/
Kallion srk:n kirkkoherra 2012 lähtien.
Olen samaa mieltä kirkko on kuin ohjaamaton veturi joka suistuu raiteilta ennemmin tai myöhemmin. Sitä onnettomuutta odotellessa on mukava katsoa kuinka veturi jakautuu kahtia väkivaltaisesti liberaaliin ohjaamoon ja konservatiiviseen moottoriin.
Adventtikirkko on enää niitä harvoja seurakuntia joiden kanta homoseksuaalisuuteen on Raamatunmukainen ja kielteinen.
Kuitenkin tähänkin syntiin langennen on mahdollista parannuksen teon ja synnin hylkäämisen jälkeen päästä seurakuntaan.
Parannuksenteko ei kuitenkaan onnistu ilman uskoontuloa ja Jeesusta. Sen käy omassa voimassa kuin uudenvuodenlupauksen, ei se kauan kestä.
ahdistava seurakuntaympäsristö ei ole hyvä
kenellekään ihmiselle. homoseksuaalille
nuorelle tällainen "kirkko" on todellisuudessa
hengenvaarallinen. jeesus tai joku seurakunta
ei todellakaan tee homosta heteroa. on ylpeyttä ajatella niin
ja julmuutta toimia sen mukaisesti.