Jaba_43 on kirjoitellut täällä useaan otteeseen ja hartaasti siitä, kuinka hallituksen olisi tullut puuttua AKT:n jo neljästi laittomaksi työtuomioistuimessa todettuun lakkoon. Minusta hallituksen tehtävänä ei ole tällaisten kannanottojen esittäminen. Hallituksen tehtävänä on puuttua havaitsemiinsa yhteiskunnallisiin ongelmiin aloite-oikeutensa raameissa. Hallitus voi siis alkaa valmistelemaan lakeja ja/tai ryhtymään toimenpiteisiin nykyisten lakien noudattamista koskevan valvonnan parantamiseksi. Hallitus ei voi eikä saa käyttää tuomiovaltaa Suomessa. Sitä varten on olemassa riippumaton tuomioistuinlaitos.
Jaba_43 saarnaa kovin yksipuolisesti ja kovaan ääneen silloin, kun työntekijäpuoli syyllistyy lainvastaiseen menettelyyn. Kirjoittajalta on ehkä jäänyt huomaamatta, että työantajapuolikin aina välillä syyllistyy hyvin järjestelmälliseen ja suunniteltuun lainkiertoon silloin, kun se vaan on suinkin mahdollista. Varsinkin naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla on esiintynyt käytäntöjä, joissa ylityökorvauksia ja arkipyhäkorvauksia on yritetty jättää liiankin usein maksamatta. Onpa välillä jotkut työanantajat laiminlyöneet kaikkien sosiaalikulujen maksamisen. Tällaisissa tapauksissa on härskisti käytetty hyväksi tietämättömien ja hyväuskoisten työntekijöiden luottamusta siihen, että työantaja noudattaa lakeja. Tällaista tapahtuu edelleen Suomessa, vaikka Suomi on varsin esimerkillinen maa työntekijöiden järjestäytymisaktiivisuuden osalta. Niissä kehitysmaissa, joissa työntekijät eivät ole järjestäytyneet, meno voi olla edelleen hyvin villiä.
Näistä työnantajapuolen rikkeistä voi olla huono saada pitävää näyttöä. Sitähän tapahtuu siellä täällä, silloin tällöin, ei minään työantajajärjestön johtamana toimintana. Kyllähän näistä sitten osa menee tuomioistuinkäsittelyyn, mutta paljon jää menemättäkin.
Sen sijaan hyvinkin pitävää näyttöä on eräistä yhteiskunnalle kalliiksi tulleista kartelleista. Asfaltointialan ja metsäteollisuuden paljastuneet kartellit ovat näistä suurimpia. Eikö tästäkin olisi johdonmukaisuuden nimissä aihetta vaatia hallitukselta jyrkkää tuomiota tällaiselle osin yhteiskuntaa vastaan suunnitellulle toiminnalle. Asfalttikartelli on tullut nimenomaan veronmaksajille kalliiksi. Tällaisella kartellilla yritetään siirtää yhteiskunnan rahaa omaa taskuun erittäin suunnitelmallisesti ja harkitusti. Sen sijaan lakoilla ei ole tällaista anastamisen ominaisuutta, vaikka niillä aiheutetaankin välittömiä ja välillisiä vahinkoja.
Kartellit ovat vielä siksikin pirullisempia lakkoihin verrattuna, että lakot tuodaan aina julkisesti ilmi. Kartellit yritetään sen sijaan viimeiseen asti pitää salassa. Eikö Jaba_43:n kannattaisi ryhtyä don Quijotiksi myös tässä kartelliasiassa, kun tapauksia on tullut julki ja epäilyksiä on kaiken aikaa. Eikö pitäisi vaatia hallitusta jyrkästi tuomitsemaan tällainen pitkäaikainen ja toistuva laittomuus?
Myös kuluttajansuojapuolella on jatkuvasti esillä eri yritysten lainvastaisia toimia, joihin tulee tuomioistuinratkaisuja ja Kuluttajansuojaviranomaisten suosituksia virheiden oikaisemiseksi. Kannattaisiko tästäkin meuhkata, että hallituksen pitäisi tällainen yritysten laittomuus tuomita tänäkin päivänä jyrkemmin, kun se ei lopu vaan koko ajan tulee uusia juttuja, joissa kuluttaja yritettän viilata lainvastaisesti linssiin. Mikseivät nämä asiat ole korkeamman veisuun väärti, kun niin julmetusti yhteen ainoaan lakkoon kiinnitetään huomiota.
Kuten sanoin minun mielestäni hallituksen tehtävä ei ole puuttua yhteenkän näistä muuten kuin harkitsemalla lainvalmistelua ym. havaituissa puutteissa. Muutoin ne ovat luonteeltaan oikeudellisia, usein tuomioistuinasioita.
Jaba_43 saarnaa kovin yksipuolisesti ja kovaan ääneen silloin, kun työntekijäpuoli syyllistyy lainvastaiseen menettelyyn. Kirjoittajalta on ehkä jäänyt huomaamatta, että työantajapuolikin aina välillä syyllistyy hyvin järjestelmälliseen ja suunniteltuun lainkiertoon silloin, kun se vaan on suinkin mahdollista. Varsinkin naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla on esiintynyt käytäntöjä, joissa ylityökorvauksia ja arkipyhäkorvauksia on yritetty jättää liiankin usein maksamatta. Onpa välillä jotkut työanantajat laiminlyöneet kaikkien sosiaalikulujen maksamisen. Tällaisissa tapauksissa on härskisti käytetty hyväksi tietämättömien ja hyväuskoisten työntekijöiden luottamusta siihen, että työantaja noudattaa lakeja. Tällaista tapahtuu edelleen Suomessa, vaikka Suomi on varsin esimerkillinen maa työntekijöiden järjestäytymisaktiivisuuden osalta. Niissä kehitysmaissa, joissa työntekijät eivät ole järjestäytyneet, meno voi olla edelleen hyvin villiä.
Näistä työnantajapuolen rikkeistä voi olla huono saada pitävää näyttöä. Sitähän tapahtuu siellä täällä, silloin tällöin, ei minään työantajajärjestön johtamana toimintana. Kyllähän näistä sitten osa menee tuomioistuinkäsittelyyn, mutta paljon jää menemättäkin.
Sen sijaan hyvinkin pitävää näyttöä on eräistä yhteiskunnalle kalliiksi tulleista kartelleista. Asfaltointialan ja metsäteollisuuden paljastuneet kartellit ovat näistä suurimpia. Eikö tästäkin olisi johdonmukaisuuden nimissä aihetta vaatia hallitukselta jyrkkää tuomiota tällaiselle osin yhteiskuntaa vastaan suunnitellulle toiminnalle. Asfalttikartelli on tullut nimenomaan veronmaksajille kalliiksi. Tällaisella kartellilla yritetään siirtää yhteiskunnan rahaa omaa taskuun erittäin suunnitelmallisesti ja harkitusti. Sen sijaan lakoilla ei ole tällaista anastamisen ominaisuutta, vaikka niillä aiheutetaankin välittömiä ja välillisiä vahinkoja.
Kartellit ovat vielä siksikin pirullisempia lakkoihin verrattuna, että lakot tuodaan aina julkisesti ilmi. Kartellit yritetään sen sijaan viimeiseen asti pitää salassa. Eikö Jaba_43:n kannattaisi ryhtyä don Quijotiksi myös tässä kartelliasiassa, kun tapauksia on tullut julki ja epäilyksiä on kaiken aikaa. Eikö pitäisi vaatia hallitusta jyrkästi tuomitsemaan tällainen pitkäaikainen ja toistuva laittomuus?
Myös kuluttajansuojapuolella on jatkuvasti esillä eri yritysten lainvastaisia toimia, joihin tulee tuomioistuinratkaisuja ja Kuluttajansuojaviranomaisten suosituksia virheiden oikaisemiseksi. Kannattaisiko tästäkin meuhkata, että hallituksen pitäisi tällainen yritysten laittomuus tuomita tänäkin päivänä jyrkemmin, kun se ei lopu vaan koko ajan tulee uusia juttuja, joissa kuluttaja yritettän viilata lainvastaisesti linssiin. Mikseivät nämä asiat ole korkeamman veisuun väärti, kun niin julmetusti yhteen ainoaan lakkoon kiinnitetään huomiota.
Kuten sanoin minun mielestäni hallituksen tehtävä ei ole puuttua yhteenkän näistä muuten kuin harkitsemalla lainvalmistelua ym. havaituissa puutteissa. Muutoin ne ovat luonteeltaan oikeudellisia, usein tuomioistuinasioita.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voitte itkeä, voitte raivota, voitte polkea jalkaa, voitte repiä hiuksia, voitte hakata vaimoanne ja lapsianne, mutta AKT:n lakolle ette voi tehdä mitään, ette yhtään mitään. Teiltä ei oteta käskyjä vastaan, ei neuvoja eikä edes hienovaraista vihjettä. Porvarit pannaan nyt kyykkyyn, piste.
Ennätin jo avata uuden ketjun oman kirjoitteluni motiiveista ennen kuin huomasin tämän avauksen. Yllä oleva juttuni varmaan antaa vastauksen siihen, miksi olen kirjoittanut AKT:n lakosta ja vaatinut eri tahoja ottamaan kantaa sen laittomuuteen - siis vain laittomuuteen, en itse lakkoon.
Mielipidepankki syyttää minua puolueellisuudesta. Sitä syytöstä en ota vastaan, vaikka ymmärrän kyllä, miten helppo tuollaisen johtopäätökseen on päätyä viime päivien kirjoitusteni pohjalta.
Vastustan takuuvarmasti kaikkia laittomuuksia oli niiden tekijä kuka tahansa. Työntekijöitä puolustan aina työnantajan toteuttamia vääryyksiä vastaan.
Erityisen voimakkaasti vastustan kartelleja, mikä ehkä on joillekin jo tullut selväksi niistä kirjoituksista, joissa olen käsitellyt mm. kaupan keskusliikkeiden hallitsevan markkina-aseman vahingollisuutta esim. elintarvikealan pienyrittäjille ja elintarvikkeiden lähituotannolle.
Se, että vaadin kannanottoja juuri AKT:n laittomuuksiin, johtuu pelkästään siitä, miten jatketusti, suunnitelmallisesti ja röyhkeästi AKT jatkaa ja laajentaa laitonta tomintaansa, piittaamatta mitään siitä, että se on saanut niistä jo neljä erillistä tuomiota.
En siis ota vastaan syytöksiä siitä, että minun pitäisi vastaavasti puuttua kaikkeen muuhunkin laittomuuteen, sillä vastaavaa, jatkettua laittomuutta tuskin on missään muualla aikoihin tapahtunut.
Vastustat kaikkia laittomuuksia tekipä ne kuka tahansa. Siksi kysynkin sinulta:
- oletko koskaan kävellyt päin punaista
- oletko koskaan ajanut tuoreilla punaisilla läpi risteyksen
- oletko aina ilmoittanut kaikki tulosi verottajalle
- olen
- en ole
- olen
Olisiko silloisen pääministerin pitänyt paheksua niiden laittomuutta.
En olisi vaatinut häntä paheksumaan.
Puutuit kirjoituksessasi kahteen tärkeään asiaan. Työnantajapuolen rikkomukset eivät todellakaan tule julkisuuteen niin suurin otsikoin kuin työntekijäpuolen vastaavat. Käytännön esimerkkinä muutama vuosi sitten hotelli- ja ravintola-alalla toimi eräiden hotelliketjujen lukuun työntekijöiden ”ulosheitto” liittymä. Mikään rekisteröity työnvuokrausyhtiö tms. sellainen se ei ollut, mutta se toimi yhtiön kaltaisesti tarjoten palveluksia samaan hotelliketjuun kuuluville hotelleille, kun ne tarvitsivat apua vakituisten työntekijöiden irtisanomiseen. Tuohon liittymään kuuluvat henkilöt tekivät työtä muodollisesti osa- ja määräaikaisin työsopimuksin tietylle hotellille kerrallaan. Tosiasissa he toimivat saman ketjun lukuun täysipäiväisesti. Tarkoituksena oli tietysti saada näyttämään sellaiselta, että työ oli vähentynyt hotelleissa työsopimulain tarkoittamalla tavalla olennaisesti ja muutenkuin tilapäisesti ja työnantajalla olisi näin ollen ollut oikeus vakituisten työntekijöiden irtisanomiseen. Arvata voi, että juridisesti pitävän näytön hakeminen työnantajaa vastaan oli hankalaa. Joissakin tapauksissa se onnistui ja toisissa taas ei. Kokonaishyödyn varmaankin kuitenkin työnantajapuoli siitä sai. Asiat käsiteltiin yleisissä tuomioistuimissa tapauksittain, eikä niihiin palstamilimetrejä tai lähetysaikaa tiedotusvälineet juuri uhranneet. Johtuu kyllä osaltaaan varmasti siitä, että suomalaiset lakimiehet eivät perinteiseen tapaan niin hirveästi nauti julkisuudesta.
Käytännössä suurempi merkitys vähällä huomiolle jätetyistä yritysmaailman laittomuuksista on kuitenkin kartellit. Siitä riittäisi puhuttavaa ja siitä pitäisi puhua. Mielestäni jo paljastuneet kartellit osoittavat sen, että meillä Suomenkin yritysmaailmassa on valmiuksia mafian tapaisen organisaation perustamiseeen. Ei ole paljon liioiteltua väittää, että nykyaikaisen sisilialaisen mafian, Cosa Nostran, ja suomalaisen kartellin toiminnalla ei ole periaatteellista eroa. Cosa Nostrahan toimii nykyaikana laillisesti liike-elämässä sopien markkinoista, määräten alimmat hinnat tarjouksille, jälleenmyyjille ja estäen kilpailijoiden tulon markkinoille. Jälkimmäiseen ei käytetä enää väkivaltaa, vaan säännöt tehdään kilpailijoille selväksi ja jos niihin ei uskota, niin järjestetään vaikeuksia laillisin keinoin. Omerta, eli vaikenemisen laki on perinteisistä mafian toiminta keinoista edelleen voimassa ja se on luonellisesti toiminnan kulmakivi niin kuin se on kartelleissakin. Markkinataloudelle kommunismiankin suurempaa myrkkyä ovat kartellit. Tämä tässä ajan puutteessa lyhyesti sanottuna. Parempi että edes lyhyesti kuin, että ihan kokonaan vaiettaisiin...
PS. Napolilainen mafia eli Camorra ei sen sijaan ole italialaisen mittapuun ja sanakäytön mukaan mafia perinteisessä merkityksessä, vaan järjestäytyneeseen väkivaltaan taloudellisen edun saavuttamiseksi turvautuva rikollisjärjestö
Työnantajien laittomuuksista löytyy varmasti esimerkkejä. Harvemmin niissä kuitenkaan lienee kyse niin jatketusta ja avoimesti laittomasta toiminnasta kuin AKT:n kohdalla nyt on.
Kartellit on paha ongelma, sillä toimialoilla, joissa on muutamia harvoja toimijoita - alalla vallitsee oligopoli - on erittäin mahdollista, että yritykset sopivat siitä, millä tavalla kilpaillaan ja millä tavalla ei kilpailla.
näistäkin on paha saada näyttöjä, koska yritykset osaavat lobata poliitikot ja viranomaiset niin, että kilpailuasiamies käynnistää tutkimukset vasta kun näyttö on hyvin selvä.
Asfalttiala paljastui. Kaupan keskusliikkeiden kartellia ei edes tutkita.
Yleensä ei pitäisi yhdellä laittomuudella puolustaa tosta. En ole kuitenkaan huomannut, että joku kartellituomion saanut olisi julkisesti ilmoittanut jatkavansa ja laajentavansa kartellia. Taitaisi tulla liian kalliiksi. Samoin saisi käydä lakkopuolella.
Kaupan kartelleista ei tosiaankaan Suomessa puhuta. Syytä olisi ja paljon. Alun alken esim. Dieter Schwarz, Lidlin omistaja, vetäytyi pois julkisuudesta mafian pelossa. Nyt siitä tuntemattomuudesta on tosin ilmeisesti markkinoinnillstakin hyötyä.
Kaupan keskusliikkeiden hallitsevaa asema Suomen elinkeinoelämässä on mielenkiintoinen kysymys. Perimmiltään se johtuu siitä, että aateliston ja papiston hallitsemassa Suomessa ei koskaan ole ollut historiallisessa mielessä yhteiskunnallisesti merkittävää porvaristoa joka kaupasta hoitaisi. Toisaalta keskusliikkeet ovat 1960-luvulta lähtien paremmin pystyneet ratkaisemaan harvaanasutun maan asutut logistiset ongelmat - siis tavaroiden jakelun laajalle levinneille mutta lukumäärältään vähäisille kuluttajille. Mikään oikeutus se ylihinnan perimiselle tietenkään ole kuten ei ole sekään, että on tullut rakennettua kalliille maalle ostosparatiiseja (tai helvettejä).
En tiedä tarkalleen sitä tilannetta, minkä vuoksi hyvän opiskeluaikaisen kaverini Timo Rädyn johtama liitto on nähnyt parhaaksi vaihtoehdoksi rikkoa voimassa olevaa lakia toistuvasti. AKT:lla on jo Risto Kuisman perintönä ollut värikäs rooli suomalaisessa työmarkkinakentässä. Tuon perinnön jatkaminen ei tietystikään ole mikään itseoikeutettu peruste, vaikkakin se Kuisman aikana oli usein, sanokaamme globaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta hyvin perusteltua (mm. kuljetusten katkaiseminen Outokummun Chilen tehtaille).
En sano sano kuitenkaan lopullista kantaani lakkoon ennen kuin tiedän sen, mikä on ollut noiden työnantajayritysten asenne neuvotteluissa. Työnantajahan on neuvotteluissa se vahvempi puoli ja työntekijöiden keinot lopulta aika vähäisiä.
Kaupan kartelleista oliis syytä puhua, sillä haja-asutusalueiden ongelmia ne todellakaan eivät ole pystyneet ratkaisemaan, vaan päinvastoin edistäneet kylä- ja lähikauppojen nopeampaa kuolemaa.
Kaupan kartellisoitumisen syy on nimenomaan siinä, että toimijoita on ollut alun alkaenkin liian vähän ja kilpailu oli suomalaisessa suunnitelmataloudessa ja hintavalvonnan vuosina sodan jälkeen täysin olematonta.
Toimintojen keskittäminen toi kustannussäästöjä, mistä syntyi aikanaan molemmat osuustoimintaryhmittymät. K-kauppiaat oivalsivat myös keskittymisen edut ja perustivat Keskon. Tuko koetti toimia pisimpään ilman tiukkaa keskittymistä, mutta hävisi kisan.
Keskittymisen kustannustehokkuus on Suomessa koko ajan tallannut asiakastarpeita, kun keskusliikkeet ovat kaikki hakeneet järjestelmälliseti lisää voittoja itselleen keskittämälla asiakkaat yhä isompiin myymälöihin.
Näin ollen on paremman kannattavuuden hakemiseksi perustettu aina vaan isompia yksiköitä ka kun tarjontaa on näin lisätty on pienistä yksiköistä todella tehty hunommin kannattavia.
Asioiden tapahtumajärjestys on aina ollut se, että kekusliikkeet ovat ensin rakentaneet isompaa ja paremmin kannattavaa myymäläkapsiteettia ja sen jälkeen itse panneet kiinni ne pienemmät toimipaikat, joiden kapasiteetti oli jäänyt "ylimääräiseksi".
Tämä on ollut mahdollista juuri keskittyneen omistuksen ja keskittyneen päätöksenteon - kartellien ja hallitsevan markkina-aseman - vuoksi.
Tukon malli - itsenäisiä tukkukauppayrittäjiä ja tukkukauppiaista itsenäisiä kauppiasyrittäjiä - ei pärjännyt täysin integroiduille ketjuille, joisa keskusliike hallitsee koko ketjun maahantuonnista, teollisuudesta, tukkukaupasta ja vähitäiskaupasta aina liikepaikkojen perustamiseen saakka. Näinhän oli osuustoiminnassa ja Keskossakin laita.
Risto Kuisma puhuu aika maltillisesti AKT:n lakosta tuoreessa Suomen Kuvalehdessä. Juttu lienee kuitenkin tehty aika lailla lakon alkuvaiheessa. Minusta hän kuitenkin suositteli laillisia toimia riitojen ratkaisemiseksi eikä antanut myötätuntoa laittomalle lakkoilulle tässä tilanteessa.
Tämän lakon alkuperäinen syy ei ole kovinkaan selvästi tullut median välityksellä esiin. Olettaisin, että takana on pahoja henkilöristiriitoja paikallistasolla, sekä yrityksessä, että ay- ja työnantajapuolen paikallisneuvottelijoiden kesken. AKT ja ATL lienevät tulleet mukaan vasta, kun tulipalo oli jo levinnyt niin, ettei sitä saatu enää sammumaan.
Lehtitietojen mukaan ko. bussiyhtiöt ovat voimakkaasti lisänneet osa-aikaisten kuskien työsopimuksia aivan viime aikoina. Mistä tämä johtuu, se ei ole tullut julkisuudessa riittävän selvästi esiin.
Osa ongelmasta johtunee siitä, että yhtiöitten kilpailuttaminen toisiaan vastaan on piakkoin taas ajankohtaista, osa johtunee virolaisten halukkuudesta tulla ansaitsemaan viisinkertaista palkkaa, mitä he omassa kotimaassaan saisivat.
Osa ongelmasta johtuu varmaan ihan käytännön tarpeista, että työvuorot saadaan sovitettua järkevästi toisiinsa ilman kokoaikaisuuden aiheuttamia kustannuksia, jos kokoaikaiselle ajamiselle ei ole joillain linjoilla tarvetta. Espoo ja Vantaahan ovat tyypillisiä siitä, että työmatkaliikenteen piikit ovat tosi voimakkaita ja muina aikoina joukkoliikenten tarve on melko olematonta. Tuon kaltaisen tilanteen hoitaminen pelkästään kokoaikaisilla kuskeilla lienee yhtiöille hyvin kallista, mistä johtunee, että ne varautuvat tulevaan kilpailuttamiskierrokseen siten, että voivat tarjota eullisempaa sopimusta kaupungeille pitääkseen linjansa.
Riidan kannalta on imeisesti olennaisinta se, että työehtosopimus aikanaan jätettiin niin epäselväksi, ettei AKT:kään ole voinut viedä riitaa työuomioistuimen ratkaistavaksi pelätessään, että ratkaisu suosisi työnantajaa.
Siksi on menty laittomalla lakolla painostamaan bussiyhtiöitä muuttamaan omaa tulkintaansa sopimuksesta, mikä oli laiton toimi ja on nyt laajetessaan karannut täysin käsistä.