Feministi-palstan jutut ovat 95% aivan huuhaata suhteessa sukupuolten tasa-arvoon. Lähinnähän siellä yritetään tikulla kaivaa näitä eroja vaikka kiven kolosta. Syytellään toisia ja yleistetään rankasti.
Mitkä sitten ovat niitä tasa-arvo asioita ja miten ne voitaisiin määritellä?
Voitaisiinko ajatella, että sukupuolten tasa-arvo ei toteudu jos yhteiskunnassa on rakenteita, jotka suosivat toista sukupuolta tai että yhteiskunnassa on toimijoita, jotka asettavat ihmiset sukupuolen perusteella eri asemaan.
Entä mitä sitten on sukupuolten tasa-arvo?
Onko se sitä, että pyritään tilastolliseen tasa-arvoon keinolla millä hyvänsä vai olisiko parempi, että tilastot palasteltaisiin pienempiin osiin, jotta ei syntyisi ylilyöntejä eri osa-alueilla. Näinhän saattaa käydä, mikäli pyritään koko yhteiskunnan kattavaan tilastolliseen tasa-arvoon. Mitä asioita pitäisi tilastoida? Riittävätkö pelkät ansiotasotilastot? Pitääkö yhteiskunnan tukea toista sukupuolta, mikäli sukupuolten tasa-arvo ei toteudu luonnollista tietä? Jos jokaiselle yhteiskunnan kansalaiselle tarjotaan samat yhteiskunnan palvelut, oikeudet ja velvoitteet, pitääkö yhteiskunnan puuttua sukupuolten tasa-arvon luonnolliseen kehitykseen?
Mitkä yksittäiset asiat sitten ovat sukupuolten tasa-arvo -asioita ja mitkä eivät?
1) Palkkaerot - Tasa-arvolaki kieltää sukupuolisen syrjinnän. Selittämätön ero on luokkaa 3 - 6 %. Olisi ihan ensin hyvä tietää, mitä tässä on huomioitu. Uskon, että on tehtäviä, joihin halutaan palkata mies, mutta yhtä lailla on tehtäviä, joissa nainen asetetaan sukupuolensa perusteella miehen edelle. Yleisesti tunnustettu tosiasia on myös se, että usein naiset asettavat perheen etusijalle, eivätkä ole valmiita ottamaan vastaan samoja työtehtäviä kuin miehet. Mistään sen rakenteellisemmasta syrjintäjärjestelmästä minulla ei ole tietoa, ellei siksi sitten lueta Feminismiä.
2) Huoltajuuden määräytyminen - Tilastollisen eron suuruus ja yhteiskunnallinen keskustelu tukevat tätä. Yleensä myös sosiaalitoimi ja oikeuslaitos asettuvat äidin puolelle. Toisaalta tilastoeroa ei selitä tällä.
3) Asevelvollisuus - Tasa-arvolaissa on erityinen maininta, että tämä ei kuulu tasa-arvolain piiriin. Miksi? Eikö tämä ole rakenteellista syrjintää?
4) Raskaus - Jos ajatellaan, että raskaus tai sen mahdollisuus huonontaa naisten asemaa työmarkkinoilla, pitäisi lähteä siitä, että yhteiskunta hoitaisi nyt työnantajalle aiheutuvat kustannukset. Tähän liittyen myös äitiysloman kestoa pitäisi lyhentää siten, että isä ja äiti jakaisivat sen tasan kutein myös hoitovapaan. Yksinhuoltajat muodostaisivat poikkeuksen.
5) Miesten väkivalta naisia kohtaan - Ei ole mielestäni tasa-arvo asia. Kyseessä ei ole mitään rakenteellista. Rangaistusasteikon kiristämistä voidaan miettiä, mutta silloin sitä pitää miettiä kyllä kaikien muidenkin väkivaltarikosten osalta.
6) Miesten syrjäytyminen - Sosiaalitoimi käsittelee miehiä ja naisia eri tavalla. Tämä voitaisiin luokitella syrjinnäksi.
7) Peruskoulutus - Koulujärjestelmä toimii sinänsä tasapuolisesti, mutta ketään ei tunnu huolestuttavan se, että tytöt menestyvät merkittävästi poikia paremmin ja saavat näin paremmat eväät jatkokoulutuspaikkoja haettaessa. Jos voitaisiin osoittaa, että tytöt ovat yksinkertaisesti älykkäämpiä, asia olisi hieman toinen. Nykyisen tasa-arvomallin mukaan poikia tulisi kuitenkin tässäkin tapauksessa tukea niin, että sukupuolten tasa-arvo voitaisiin varmistaa joka tasolla. Tosin, mikään ei tue sitä, että pojat olisivat vähemmän älykkäitä kuin tytöt. Syy tilanteeseen on järjestelmässä.
Mitkä sitten ovat niitä tasa-arvo asioita ja miten ne voitaisiin määritellä?
Voitaisiinko ajatella, että sukupuolten tasa-arvo ei toteudu jos yhteiskunnassa on rakenteita, jotka suosivat toista sukupuolta tai että yhteiskunnassa on toimijoita, jotka asettavat ihmiset sukupuolen perusteella eri asemaan.
Entä mitä sitten on sukupuolten tasa-arvo?
Onko se sitä, että pyritään tilastolliseen tasa-arvoon keinolla millä hyvänsä vai olisiko parempi, että tilastot palasteltaisiin pienempiin osiin, jotta ei syntyisi ylilyöntejä eri osa-alueilla. Näinhän saattaa käydä, mikäli pyritään koko yhteiskunnan kattavaan tilastolliseen tasa-arvoon. Mitä asioita pitäisi tilastoida? Riittävätkö pelkät ansiotasotilastot? Pitääkö yhteiskunnan tukea toista sukupuolta, mikäli sukupuolten tasa-arvo ei toteudu luonnollista tietä? Jos jokaiselle yhteiskunnan kansalaiselle tarjotaan samat yhteiskunnan palvelut, oikeudet ja velvoitteet, pitääkö yhteiskunnan puuttua sukupuolten tasa-arvon luonnolliseen kehitykseen?
Mitkä yksittäiset asiat sitten ovat sukupuolten tasa-arvo -asioita ja mitkä eivät?
1) Palkkaerot - Tasa-arvolaki kieltää sukupuolisen syrjinnän. Selittämätön ero on luokkaa 3 - 6 %. Olisi ihan ensin hyvä tietää, mitä tässä on huomioitu. Uskon, että on tehtäviä, joihin halutaan palkata mies, mutta yhtä lailla on tehtäviä, joissa nainen asetetaan sukupuolensa perusteella miehen edelle. Yleisesti tunnustettu tosiasia on myös se, että usein naiset asettavat perheen etusijalle, eivätkä ole valmiita ottamaan vastaan samoja työtehtäviä kuin miehet. Mistään sen rakenteellisemmasta syrjintäjärjestelmästä minulla ei ole tietoa, ellei siksi sitten lueta Feminismiä.
2) Huoltajuuden määräytyminen - Tilastollisen eron suuruus ja yhteiskunnallinen keskustelu tukevat tätä. Yleensä myös sosiaalitoimi ja oikeuslaitos asettuvat äidin puolelle. Toisaalta tilastoeroa ei selitä tällä.
3) Asevelvollisuus - Tasa-arvolaissa on erityinen maininta, että tämä ei kuulu tasa-arvolain piiriin. Miksi? Eikö tämä ole rakenteellista syrjintää?
4) Raskaus - Jos ajatellaan, että raskaus tai sen mahdollisuus huonontaa naisten asemaa työmarkkinoilla, pitäisi lähteä siitä, että yhteiskunta hoitaisi nyt työnantajalle aiheutuvat kustannukset. Tähän liittyen myös äitiysloman kestoa pitäisi lyhentää siten, että isä ja äiti jakaisivat sen tasan kutein myös hoitovapaan. Yksinhuoltajat muodostaisivat poikkeuksen.
5) Miesten väkivalta naisia kohtaan - Ei ole mielestäni tasa-arvo asia. Kyseessä ei ole mitään rakenteellista. Rangaistusasteikon kiristämistä voidaan miettiä, mutta silloin sitä pitää miettiä kyllä kaikien muidenkin väkivaltarikosten osalta.
6) Miesten syrjäytyminen - Sosiaalitoimi käsittelee miehiä ja naisia eri tavalla. Tämä voitaisiin luokitella syrjinnäksi.
7) Peruskoulutus - Koulujärjestelmä toimii sinänsä tasapuolisesti, mutta ketään ei tunnu huolestuttavan se, että tytöt menestyvät merkittävästi poikia paremmin ja saavat näin paremmat eväät jatkokoulutuspaikkoja haettaessa. Jos voitaisiin osoittaa, että tytöt ovat yksinkertaisesti älykkäämpiä, asia olisi hieman toinen. Nykyisen tasa-arvomallin mukaan poikia tulisi kuitenkin tässäkin tapauksessa tukea niin, että sukupuolten tasa-arvo voitaisiin varmistaa joka tasolla. Tosin, mikään ei tue sitä, että pojat olisivat vähemmän älykkäitä kuin tytöt. Syy tilanteeseen on järjestelmässä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei siellä peruskoulussa tytökään niin hyvin viihdy. Matematiikassa tytöillä on oppimisvaikeuksia. Tähän on ehdotettu toiminnallisempia opetusmenetelmiä, kun tyttöjä ei nykyinen matematiikan opiskelu kiinnosta, se on aivan liian kuivaa.
Tyttöjen häiriökäyttäytyminen kasvussa. Vaikka tytöt pärjäävätkin tutkimusten mukaan koulussa paremmin ja viihtyvätkin siellä, on myös tyttöjen häiriökäyttäytyminen etenkin viime aikoina lisääntynyt. "Kiltit ja hiljaiset" tytöt joutuvat tekemään töitä saadakseen huomiota äänekkäämpien poikien joukossa. Erään opettajan arvion mukaan häiritsevästi huomiota hakevien tyttöjen ongelmat ovat monesti pahemmat kuin poikien.
Tampereen opettajankoulutuslaitoksella työskentelevän Marjo Vuorikosken mielestä kouluissa on paljon tyttöjen piilosyrjintää. Opettajien tietoisuus omista piiloasenteistaan tyttöjä ja poikia kohtaan olisi saatava päivänvaloon.
"Tytöt ovat kilttejä nyhrääjiä ja pojat rakastavat seikkailuja" -stereotypioista pitäisi koulumaailmassa päästä eroon. Tyttöjen "tila" koulussa on tutkimustenkin mukaan poikia pienempi.
Koulua pitäisi kehittää monimuotoisemmaksi oppimisympäristöksi. Koulun tulisi antaa tilaa erilaiselle tekemiselle, erilaiselle osaamiselle. On aivan järjetöntä kuvitella, että tietoa, esimerkiksi matematiikkaa voisi tunnista tuntiin "kaataa" oppilaiden päähän.
Lapset ja nuoret tarvitsevat hengähdystaukoa, urheilua, taide- ja taitoaineita, käytännöllistä käsillä tekemistä, ilmaisutaitojen oppimista raskaan tiedon vastapainoksi. Juuri niitä aineita, joita suomalaisessa peruskoulussa on viime vuosina rajusti karsittu.
Myös oppimateriaaliin pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Jos tyttöjä halutaan enemmän luonnontieteellisille aloille, oppiminen pitäisi myös niillä aloilla tehdä kiinnostavammaksi. Miksei esimerkiksi fysiikan ja kemian lakeja voisi opettaa tyttöjen elämänpiiriin paremmin kuuluvilla asioilla, ei pelkästään moottorien käyntikaavioilla.
Melkein lähipiirissä on ollut parikin tapausta, jossa lukionuori (tosi hyvin koulussa menestynyt) on tullut "burn out":iin... Kyllä meillä järjestelmässä on vikaa, jos se ruoskii jo 16-vuotiaan nuoren yli sietokykynsä...
Toisaalta otamme urat ja muut niin vakavasti, ettei ihmisille jää enää aikaa olla ihmisiä toisilleen. Hyvin kirjoitit, arvon yökks.
Joku saattaa olla täysin päinvastaista mieltä, mutta yksi vaihtoehto voisi olla se, että teorian sijasta kokeiltaisiin käytännönläheisempää opiskelutapaa. Usein poikien lukuhalut heräävät vasta myöhemmällä iällä, siinä vaiheessa kun opinnoilla on selkeä päämäärä.
tarvitsevat yhtälailla mielekästä ja järkevämpää käytännönläheistä opetusta, ei se ole vain poikien tarve.
johon tasa-arvoa on alettu pykäämään, on täysin väärä. Siellä on säilytetty vanhat roolit, kuten mies ei itke ja pärjää aina ja nainen on aina uhri eikä tule koskaan toimeen omillaan.
Feminismi ei ole todellakaan lääke tähän, miltei päinvastoin!
Siis kohtaan 2.
Liittyen tähän huoltajuuskohtaan, useimmin tilanne alkaa siitä kun lapsen naispuolinen huoltaja kertoo ottavansa eron ja pitää itsestäänselvyytenä maan tavan mukaan, että lapset jäävät hänelle. Asiasta keskustellaan ja usein lapsen myöhempää asemaa usein parantava sovintoratkaisu joka turvaa molemmat vanhemmat voi ollakin lähellä. Joskus, mutta liian harvoin pystytään ratkaisemaan asia sopimalla.
Koska on selkeästi tiedossa sosiaalitoimen puolueellisuus, äiti viestittää sinne liian usein isän olevan kaikin tavoin kelvoton yms., joskus otetaan avuksi myös valitettavasti ei todellinen väkivaltaisuus tai jopa insesti. Isä muuttaa ilman äitiä tai äiti lasten kanssa pois yhteisestä kodista. Monissa tapauksissa lapset eivät sitä halua. Ongelma on erityisesti jos he ovat ns. kuulemiskynnyksen alapuolella iältään. Kun suurin osa eroista tapahtuu lasten ollessa alle 3-vuotiaita ei heitä käytännössä useimmissa tapauksissa kuulla.
Sitten alkaa yhteiskunnan prosessit. Sosiaalitoimi pääsääntöisesti aivan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta asettuu äidin puolelle, "kun hänellä on ne lapsetkin" "Äiti ja lapset" on myös tutkimusten mukaan sosiaalitoimen käsitys perheestä. Isää yritetään painostaa allekirjoittamaan lasten kiintymyssuhteitten säilymisen kannalta useimmiten tuhoisa sopimus. Sosiaalitoimi pyrkii nopeaan päätökseen ja katsoo, että asettumalla toisen vanhemman puolelle toinen vanhempi sosiaali(toimistolli)sen painostuksen alla käytännössä luopuu vaatimasta lapselleen hänen kehityksensä kannalta erittäin tärkeiden kiintymyssuhteiden säilyttämiseen tähtäävää tilannetta ja vanhempien olosuhteiden ja kasvatuskyvyn arvioimista objektiivisesti. Usein äitiä tuetaan tässä vaiheessa vielä ehdottamalla ns. väliaikaispäätöksen hakemisessa.
Tähän asti yhteiskunta ei juuri ole ollut kiinnostunut lapsen edusta, se on pyrkinyt vakiinnuttamaan tilanteen kulttuurisella tavalla ratkaista ongelma lapsen aidosta lapsen edusta, isän asemasta tai yhteiskunnallisesta tasa-arvosta piittaamatta. Usein isä luopuu käytännössä lapsistaan tässä vaiheessa, moni kokee jo pelkän tilanteen niin ahdistavaksi, että luopuu, samaan aikaan kun sama instanssi tukee naista sosiaalitoimen empowerment-käsitettä lainaten.
Jos isä luopuu on yhteiskunnan tahto toteutunut. Kaikki ovat tyytyväisiä paitsi lapsi ja isä. Joskus tilanne toimii kohtuullisesti, liian usein ei. Lapsi kantaa seuraukset tästä tilanteesta valitettavasti vasta aikuisena.
Jos isä haluaa huoltajuuden, eikä äiti ole hullu humalassa tai kuollut, ja vähintään kaksi ehtoa täytyy täyttyä samanaikaisesti vanhaa totuuspohjaista vitsiä lainaten, on isällä ainoastaan mahdollisuus vaatia huoltajuuden ratkaisemista oikeudessa. Tähän tilanteeseen on valitettavasti jouduttu pitkälti siksi, että sosiaalitoimi liian usein, ei toki aina, toiminnallaan asettui ensi tukemaan toista osapuolta helpon painostusratkaisun toivossa. Nyt huoltajuusriita on valmis. Äiti pitää kiinni hänelle alussa kuvastusta ja rivien välistä luvatusta asemastaan ja isä haraa vastaan. Alkaa liian usein tuhoisa taistelu jossa lapsen etu ei enää useinkaan pysy keskiössä.
Asioita yritetään selvitellä ja sopia. Miksi vasta tässä vaiheessa. Se ei kuitenkaan enää onnistu. Raskas oikeusprosessi käynnistyy. Sosiaalitoimi tekee selvitykset ja isälle luvataan että asia selvitetään objektiivisesti lapsen olosuhteista ja vanhempien kasvatuskyvystä johtuen.
Varsin usein molemmat osoittautuvat kasvatuskykyisiksi. Asia on pakko ratkaista jotenkin. Astuu kuvaan sosiaalitoimen vahvin ase: Laiton Status quo , vakiinnutetun/vakiintuneen tilanteen säilyttäminen -ajattelu. Selvitykset tehdään, äitiä useimmiten kehutaan vähän enemmän, isää vähän vähemmän. Äidissä on yksiä puutteita, isässä toisia. Periaatteessa molemmat sopisivat huoltajaksi.
Tässä vaiheessa aikaa on jo kulunut runsaasti, useimmiten isä ei juuri äidin tahdosta ole saanut nähdä lapsiaan. Lasten mielipide, jos sitä kuullaan on usein aika neutraali. He tykkäävät sekä isästä, että äidistä. Jos tilanne on jatkunut pitkään on äiti onnistunut usein mielipiteen kääntämään. Lausuma on vanhempien osalta aika neutraali. Käräjäoikeuden kannan kuitenkin ratkaisee se, että siihen on kirjattu jotenkin seuraavasti: Koska lapset ovat tilanteessa asuneet pääosin äidin luona on lapsen kehityksen kannalta perusteltua ettei tilannetta muuteta . Äiti saa usein huoltajuuden, joskus vielä yksinhuoltajuuden ja meillä on yksi liian usein isätön lapsi lisää. Samoin murtunut mies. Joka koki elämänsä ensimmäisen kuoleman. Sen joka tappoi hänen sisimpänsä. Se vaurioitti häntä ja hänen suhdettaan lapseen. Ja todennäköisyys, että sama prosessi jatkuu seuraavassa sukupolvessa samoin periaattein on suuri jos asialle ei tehdä mitään.
Jos isä on poikkeuksellisen lapsikeskeinen tms. on hänellä jonkinlaiset mahdollisuudet saada kohtuullinen tilanne aikaan, käräjäoikeus kun ei ole sidottu sosiaalitoimen selvityksiin. Kynnys on kuitenkin korkea. Käytännössä merkittävältä osin oikeuteen päätyvätkin vain ne tapaukset joissa isän kasvatuskyky tai muut olosuhteet suhteessa äitiin on äitiä monessa suhteessa vahvempia. Useimmiten kun jutut raukeavat siinä vaiheessa kun asianajajat kertovat, että isällä ei juuri Suomessa ole mahdollisuuksia lapsensa huoltajuuteen. Tai pienessä osassa ne tapaukset joissa jompikumpi vanhemmista on persoonallisuuden rakenteeltaan jollain tavalla häiriintynyt. Ne ovat onneksi poikkeuksia, mutta sitäkin surullisempia. Niistä häiriintynyt voi olla sekä äiti, että isä. Isien osalta tilanteeseen joskus puututaan, äitien osalta ei juuri lainkaan. Korostan kuitenkin, että kyse on pienestä vähemmistöstä.
Todellisuus kehittyy lisäksi tällä hetkellä tutkitusti siihen suuntaan, että lapsen mahdollisuudet saada isänsä huoltajaksi ovat koko ajan taantuneet. On mielenkiintoista, että se on tapahtunut samaan aikaan kun isät osallistuvat lastensa elämään ja hoitoon ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Noin puolet lapsista on kiintynyt turvallisesti molempiin vanhempiin, toinen puolisko kolmasosalta isään, kolmasosalta äitiin ja kolmasosalta ei kehenkään. Miksi lapsen kiintymyssuhteita kunnioitetaan vain äitiin? Kiintymyssuhteiden vauriot jotka siitä seuraavat ovat tutkimusten mukaan kehityksen voimakas riskitekijä.
Edellä kuvatun anatomian perusteella ei voi kuin toivoa ja vaatia sekä asennemuutosta, että aitoa lapsen etua tutkivien ja asiallisesti sekä puolueettomasti toimivia perhetuomioistuimien perustamista joita STAKESin seminaarikin taannoin asettui tukemaan. Sillä lapsi ei ole esine joka on äidin omaisuutta joka tuomitaan jollekin. Koska laki määrää lapsen suhteen tasa-arvoiseksi suhteessa vanhempiinsa on edellä kuvattu tapa toimia sekä eettisesti että moraalisesti kestämätön ja lisänä tyystin laiton. Lapsi on pieni elävä ihminen jolle kuuluvat ihmisoikeudet. Niitä nimitetään lasten oikeuksiksi. Huomenna on niiden juhlapäivä. Ja eikö ihmisoikeuksien tulisi koskea myös miehiä? Miksei tasa-arvovaltuutettu puutu tähän? Lapsella on oikeus isään.
"Feministi-palstan jutut ovat 95% aivan huuhaata suhteessa sukupuolten tasa-arvoon. "
Aivan, samoin kuin sovinismipalstankin. Suomi24:n keskustelijat eivät kai halutessaan keskustella tasa-arvosta löydä tänne.
"3) Asevelvollisuus - Tasa-arvolaissa on erityinen maininta, että tämä ei kuulu tasa-arvolain piiriin. Miksi? Eikö tämä ole rakenteellista syrjintää?"
Se on juuri ja nimenomaan rakenteellista syrjintää.
"5) Miesten väkivalta naisia kohtaan - Ei ole mielestäni tasa-arvo asia. Kyseessä ei ole mitään rakenteellista. Rangaistusasteikon kiristämistä voidaan miettiä, mutta silloin sitä pitää miettiä kyllä kaikien muidenkin väkivaltarikosten osalta. "
Sen sijaan, että puhutaan "miesten väkivallasta naisia kohtaan", tulee puhua perheväkivallasta. On aivan yhtä väärin, jos nainen hakkaa perhettään - miestäänkin.
"ketään ei tunnu huolestuttavan se, että tytöt menestyvät merkittävästi poikia paremmin ja saavat näin paremmat eväät jatkokoulutuspaikkoja haettaessa."
Puhumattakaan miehiä velvoittavista armeijasta ja siviilipalveluksesta, jotka suovat naisille etuoikeusaseman.