Juveneskioski Keskustorilla sotkuineen &

Onnea valitsemallesi tielle. Hyvä ratkaisu varmasti.
Nykyään ei kukaan tunnusta olevansa alcoholisti, vaikka joka vk-loppu kuluu törpötellessä? Sanotaan vaan, että voin koska vaan olla ottamatta, mutta kun ei huvita? -Siis, sitähän alcoholismi pohjimmiltaan on, että tekee tasaisin väliajoin mieli viinaa, vai eikö muka ole?
Itse myönnän olevani jonkin asteinen holisti, koska kerran / pari kertaa kuussa tekee mieli ottaa punkkua pullo, parikin pulloa ja sitten käydä pubissa tapaamassa vanhoja tuttuja..(humala hakuista juomista, sehän on kuulemma pahinta). Kannattaa olla rehellinen, edes itselleen, niin homma pysyy paremmin hanskassa... Ittellä on mielestäni pysynyt,,, suhteellisen hyvin koko elämäni ajan... :-D

Kuinka onnistuit nousemaan kuiville ? Oliko hoitoon pääsy helppoa.

Kuinka onnistuit kirjoitti:

Kuinka onnistuit nousemaan kuiville ? Oliko hoitoon pääsy helppoa.

Mä onnistuin pääsemään kuiville sen vaikeimman tien kautta. Sattuipa niin että päälleni käytiin ja jouduin puolustamaan itseäni. Lopputulos oli surkea.
Vankilassa päättelin seuraavalla tapaa: jos minun juomisen takia on ihmishenki menetetty, niin kyllä ne silloin on meikäläisen juomiset juotu.
Vaikka tilanne oli se, että minä en ollut ketään tappamassa, niin silti. Kun se tilanne olisi pitänyt pyrkiä ratkaisemaan siten, että vakavimmalta mahdolliselta olisi vältytty. Mutta kun olin juonut itseni siihen tilaan, etten kyennyt ajattelemaan selvästi, niin sitten jälki oli sen mukaista. Ryyppykämpällähän se homma tapahtui.
Se on sellainen homma, että menneille ei mitään voida, mutta tulevia tekoja voi aina valita. Olen alkoholisti ja tiedän, että jos minä pulloon tarttuisin, niin huonosti tulisi käymään. Siksi olen päättänyt elää loppuelämäni absolutistina.
Olen yhteiskunnalle velkaa sen, että en kajoa enää ikinä siihen alkoholiin. Koska minun juominen vaati ihmishengen, niin siksi sitä juopottelevaa, entistä minua ei tule olla enää olemassa. Sen tilalla tulee olla raitis minä, joka ei ole vaaraksi itselleen ja muille.
Ei edes liköörikonvehteja. Kun kaupasta ostan suklaarasioita, niin luen aina tuoteselosteen. Jos siellä on brandya tai muuta alkoholipitoista, jää rasia kauppaan. Ei myöskään rommilla höystettyjä leivoksia enään tähän suuhun. Ei yhtään mitään. Tahdon olla lujasti sanojeni takana, joten en aio olla missään kosketuksessa siihen entiseen elämääni, alkoholiin.

Saattaa kuulostaa jonkun mielestä hullulta, mutta niin se vain totta on mitä puhun. Jos alkoholisti haluaa pysyä erossa viinasta eli alkoholista, niin hänen tulee tehdä valinnat tarkoin. Pieninpiinkään lipsumisiin ei ole varaa, tässä näin vakavassa asiassa.
Ne meikäläisen pullot tulivat kohtuuttoman kalliiksi. Kämpille kannettiin kaksi 0,75 litran viinapulloa, joissa oli se joku 32% alkoholipitoisuus. Maksoivat Alkossa sen reilun 20 euroa, ja sitten kun niitä alettiin tyhjentää, niin kavereista toinen lähti asunnosta jalat edellä ja toinen vuosiksi vankilaan. Pullot tulivat mittaamattoman kalliiksi. Ei voida rahassa mitata vahinkoa.
Tuolla maailmalla joku ostaa pullon vuosikertaviiniä, mikä maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Ostaja kykenee sivistyneeseen alkoholin kohtuukäyttöön, eikä ala sekoilee kun on muutaman lasillisen ottanut. Hänen ja alkoholistin välinen ero on suurempi kuin yöllä ja päivällä, kesällä ja talvella. Se hänen 30000 euron vuosikertapullo on tuntuvasti edullisempi kuin se Sokoksen alkosta haettu kympin viinapullo.
Alkoholismi on sairaus. Kun ihmisestä kerran tulee alkoholisti, niin sitä hän on sitten lopun ikänsä. Syövästäkin voi parantua, muttei alkoholismista. Alkoholisti voi tosin oppia elämään siten, ettei hänen tarvitse kajota siihen pulloon. Mutta jos hän siihen pulloon tarttuu, niin luoja varjelkoon.

Kysyit, oliko hoitoon pääsy helppoa. Kun siellä linnassa olin, aloin tajuta - koska se alkoholin päätä sekoittava vaikutus loppui - sen mitä minä olen ja mistä ne kaikki vastoinkäymiset, joita siinä viiden vuoden aikana olin kohdannut, johtuivat. Sitten aloin käydä vankilan AA ryhmässä. Kun pääsin vapaaksi, jatkoin AA:ssa käymistä. Missään varsinaisessa hoidossa en ole ollut, mutta kyllä se vankeus oli sellainen shokki, mikä laittoi opettelemaan uudenlaista elämäntapaa.
Mitään muuta tapaa ei ole selviytyä, kuin pysymällä absolutistina. Jos tässä ryhtyis testailee jotain ihan idioottimaista hommaa, kuten kohtuukäyttöä, niin se olisi tuhon tie. Ei alkoholisti voi oppia alkoholin kohtuukäyttäjäksi, koska se pää toimii niin kuin se toimii. Ei ole alkuunkaan yhteensopiva alkoholin kanssa.

Oliko jollekin uutta tietoa, että absolutisti voi olla alkoholisti? Mä itse joskus 1990-luvullakin kuvittelin, että vain veneen alla asuva puliukko voi olla alkoholisti. Kun niin luulee, voi samalla uskoa joulupukkiinkin.
Täytyy sanoa, että se helpotti oloa valtavasti, kun myönsi itselleen sen ettei se suhteeni alkoholiin ollut lähellekään ihan okei. Kun myönsin itselleni sen, että olen alkoholisti, niin samalla ajatukseni selkeytyivät. Eräänlainen taakka putosi harteiltani.

Absolutisti kirjoitti:

Mä onnistuin pääsemään kuiville sen vaikeimman tien kautta. Sattuipa niin että päälleni käytiin ja jouduin puolustamaan itseäni. Lopputulos oli surkea.
Vankilassa päättelin seuraavalla tapaa: jos minun juomisen takia on ihmishenki menetetty, niin kyllä ne silloin on meikäläisen juomiset juotu.
Vaikka tilanne oli se, että minä en ollut ketään tappamassa, niin silti. Kun se tilanne olisi pitänyt pyrkiä ratkaisemaan siten, että vakavimmalta mahdolliselta olisi vältytty. Mutta kun olin juonut itseni siihen tilaan, etten kyennyt ajattelemaan selvästi, niin sitten jälki oli sen mukaista. Ryyppykämpällähän se homma tapahtui.
Se on sellainen homma, että menneille ei mitään voida, mutta tulevia tekoja voi aina valita. Olen alkoholisti ja tiedän, että jos minä pulloon tarttuisin, niin huonosti tulisi käymään. Siksi olen päättänyt elää loppuelämäni absolutistina.
Olen yhteiskunnalle velkaa sen, että en kajoa enää ikinä siihen alkoholiin. Koska minun juominen vaati ihmishengen, niin siksi sitä juopottelevaa, entistä minua ei tule olla enää olemassa. Sen tilalla tulee olla raitis minä, joka ei ole vaaraksi itselleen ja muille.
Ei edes liköörikonvehteja. Kun kaupasta ostan suklaarasioita, niin luen aina tuoteselosteen. Jos siellä on brandya tai muuta alkoholipitoista, jää rasia kauppaan. Ei myöskään rommilla höystettyjä leivoksia enään tähän suuhun. Ei yhtään mitään. Tahdon olla lujasti sanojeni takana, joten en aio olla missään kosketuksessa siihen entiseen elämääni, alkoholiin.

Saattaa kuulostaa jonkun mielestä hullulta, mutta niin se vain totta on mitä puhun. Jos alkoholisti haluaa pysyä erossa viinasta eli alkoholista, niin hänen tulee tehdä valinnat tarkoin. Pieninpiinkään lipsumisiin ei ole varaa, tässä näin vakavassa asiassa.
Ne meikäläisen pullot tulivat kohtuuttoman kalliiksi. Kämpille kannettiin kaksi 0,75 litran viinapulloa, joissa oli se joku 32% alkoholipitoisuus. Maksoivat Alkossa sen reilun 20 euroa, ja sitten kun niitä alettiin tyhjentää, niin kavereista toinen lähti asunnosta jalat edellä ja toinen vuosiksi vankilaan. Pullot tulivat mittaamattoman kalliiksi. Ei voida rahassa mitata vahinkoa.
Tuolla maailmalla joku ostaa pullon vuosikertaviiniä, mikä maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Ostaja kykenee sivistyneeseen alkoholin kohtuukäyttöön, eikä ala sekoilee kun on muutaman lasillisen ottanut. Hänen ja alkoholistin välinen ero on suurempi kuin yöllä ja päivällä, kesällä ja talvella. Se hänen 30000 euron vuosikertapullo on tuntuvasti edullisempi kuin se Sokoksen alkosta haettu kympin viinapullo.
Alkoholismi on sairaus. Kun ihmisestä kerran tulee alkoholisti, niin sitä hän on sitten lopun ikänsä. Syövästäkin voi parantua, muttei alkoholismista. Alkoholisti voi tosin oppia elämään siten, ettei hänen tarvitse kajota siihen pulloon. Mutta jos hän siihen pulloon tarttuu, niin luoja varjelkoon.

Kysyit, oliko hoitoon pääsy helppoa. Kun siellä linnassa olin, aloin tajuta - koska se alkoholin päätä sekoittava vaikutus loppui - sen mitä minä olen ja mistä ne kaikki vastoinkäymiset, joita siinä viiden vuoden aikana olin kohdannut, johtuivat. Sitten aloin käydä vankilan AA ryhmässä. Kun pääsin vapaaksi, jatkoin AA:ssa käymistä. Missään varsinaisessa hoidossa en ole ollut, mutta kyllä se vankeus oli sellainen shokki, mikä laittoi opettelemaan uudenlaista elämäntapaa.
Mitään muuta tapaa ei ole selviytyä, kuin pysymällä absolutistina. Jos tässä ryhtyis testailee jotain ihan idioottimaista hommaa, kuten kohtuukäyttöä, niin se olisi tuhon tie. Ei alkoholisti voi oppia alkoholin kohtuukäyttäjäksi, koska se pää toimii niin kuin se toimii. Ei ole alkuunkaan yhteensopiva alkoholin kanssa.

Oliko jollekin uutta tietoa, että absolutisti voi olla alkoholisti? Mä itse joskus 1990-luvullakin kuvittelin, että vain veneen alla asuva puliukko voi olla alkoholisti. Kun niin luulee, voi samalla uskoa joulupukkiinkin.
Täytyy sanoa, että se helpotti oloa valtavasti, kun myönsi itselleen sen ettei se suhteeni alkoholiin ollut lähellekään ihan okei. Kun myönsin itselleni sen, että olen alkoholisti, niin samalla ajatukseni selkeytyivät. Eräänlainen taakka putosi harteiltani.

Lue lisää

Pitkän tien sitten kuljit ja joku kritisoi jotain kioskin edustaa törkyneineen.Viisas ihminen sillon kun huomaa tehdä itse päätöksen alkoholin suhteen.Niin monihan alkoholisti käy töissä että saa sitä lientä.