Mikään ei kiinnosta eikä innosta enää

Hei sinä :)! Mieti mikä piristäisi sinua. Lenkkeily, keskustelu ystävän tai tuttavan kanssa. Nythän olet jo ottanut ison askeleen kun olet tänne kirjoittanut. Kirjoita asioita paperille, hyviä ja huonoja, asioita jotka harmittaa ja ja asioita jotka ovat hyvin. Näin olen joskus itse tehnyt ja se selkeyttää ajatuksia. Paperille voit tehdä myös suunnitelman, päiväohjelman tulevalle vuodelle. Tässä omia ajatuksiani. Kaikkea hyvää sinulle, ystäväni :)!

Sinullakaan ei ollut isää ja äiti oli huono? Yh-äidit aiheuttavat syrjäytymistä enemmän kuin mikään muu.

Parhaan eutanasian tarjoaa VR. Valitettavasti itse en näe itsemurhassakaan mitään järkeä. Kaikki on järjetöntä, aivan kaikki.

Tuskin tylsässä maassa jossa on tylsiä ihmisiä mikään piristää, kannattaa harkita
ulkomaille muuttoa, jos ole varoja voi vaikka pikkuhiljaa säästää ensin voi käydä
katsomassa miten ihmiset muualla elävät ja jos tuntuu, että se voisi olla oikeaa
elämää lähteä kokeilemaan siipiään.

Norja tarjoaa myös hyviä mahdollisuuksia sekä palkallisesti, että muullakin tavoin
upea luonto

Onnea ja menestystä ja hyvää tulevaisuutta

muistuu yksi vanha englantilainen sketsisarjan jakso jossa mansesteriläinen pitkäaikaistyötön muurari voitti matkan hollywoodiin ja siellä sattui sitten maanjäristys. no ukko näki tilaisuutensa koittaneen ja perusti miljoonatuloja tahkoovan yrityksen vaikka ei ollut välkyin tyyppi telluksella. en vaan muista sarjan nimeä. kun vain tosielämässä kävis samoin. :D

NIINKÖ ?

muuten. VR ei ole paras eutanaasia hoito. 60/40 hengissä selviämisprosentti. kyllä vanha kunnon kaulakiikku on se varmin. muistaa vaan että tekee kunnon solmun ja jättää noin puoli metriä putoamisvaraa. lääkket kanssa huono koska saattaa tulla yökkäyefekti ja pakokaasu kanssa huono koska pahimmillaan tulee päänsärky. itse suosin tätä perinteistä pitkän linijan prosessia eli poltan kuin korsteeni ja juon aina kun varaa. olettaisin että sellanen 20 vuotta pitää tätä harrastaa ennen kuin kuittaan pohjakerros vuokrayksiön honkanummelta, 20 vuoden vuokrasopimuksella. turha ottaa tätä elämää niin raskaasti ja voin sanoa että kun funtsii turhan pitkään mitä minusta tulee isona, tulee vain vanhaks. :D

Pidä ittes hengissä vaikka toisten kiusaksi.

Tee kuten moni muu ja minäkin, lähde pois siitä maailman negatiivisimmasta läheisvihamielisimmasta maasta. Itse muutin niinkin lähelle kuin Ruotsiin, mutta voihan, mikä uskomaton ero ihmisissä ja heidän onnellisuudessaan on. Ruotsissa on töitä ja ihmiset onnellisia. Suomessa ollaan henkisesti niin negativismi sairaita kollektiivisella tasolla että sitä ei siellä tajuta tai pystytä näkemään. Lähde äkkiä pois, siitä alkaa paraneminen, sitten hanki puoliso (mieluiten ulkomaalainen joka ei ole samaan asiaan sairastunut) ja lisäksi aina iloinen koira, niillä saa onnellisuutta elämään. Tsemppiä! :)

Mene heti töihin,kuulekko!!!111!!!!

välillä menee premmin ja ny menn huanosti.

itselläni on samankaltainen elämäntilanne
voin tarjota sulle vertaeistukea jos postaat mailis
voidaan jutella torchatin kautta jos haluut

https://www.youtube.com/watch?v=L397TWLwrUU

Minun elämä on ihan turhaa. Töitä ei saa, naisia ei saa, läheisiä ei ole, kavereita ei ole, pelkkää yksinäisyyttä joten piikki lihaan olisi paras vaihtoehto.

Minä olin tavallaan masentunut, jopa useita vuosia. Ihan turhaan, mutta sellaista se elämä joskus on.

Liian monta kysymystä ilman vastausta, aivan liian monta mitätöntä ihmissuhdetta ilman mitään kestävyyttä, tavoitteita, unelmia. Pelkkää tyhjää kaikki. Ei sellaista jaksa katsoa kauaa, se syö ihmisen sisältäpäin ja jättää ontoksi. Narsistisia ihmisiä jotka pelaavat aina kaiken omaan pussiinsa, eivät jätä muille yhtään mitään, vain kaiken itselleen. Kierre jatkuu ikuisesti. Pelkkää onttoa, tyhjänä kumisevia ihmissuhteita toisensa perään, sitä tämä kaikki on.

Ettekö te osaa enää oikeassa elämässä tehdä mitään? Minua luultiin ihmisten suhteen kyvyttömäksi, mutta päätin osoittaa sen vääräksi luuloksi. Löysin itsestäni hyvän esiintyjän, ja sen ovat muutkin tunnustaneet. Se tavallaan pelasti minut, sai näkemään itseni kokonaan uudessa valossa. Minä, koko ikäni aktiivisesti urheilua harrastanut, fiksu tyyppi jonka ei olisi koskaan edes tarvinnut lähteä sille tielle joka oli johtaa kokonaan harhaan. Se tie on valinta, kuten niin moni muukin tie elämässä, mutta ikävä kyllä sen tien päässä ei ole muuta kuin kärsimystä. Ihmisen on vain pakko uskaltaa mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, kokeilla kuinka siivet kantavat, ja kyllähän ne kantavat jos vain uskoo itseensä riittävästi.

Onneksi lähdin yliopistoon opiskelemaan, ja näyttää siltä että minulla on selkeitä akateemisia kykyjä joilla voin luoda kokonaan uuden uran sen vanhan tilalle. Niin, se vanha joka tarjosi minulle paikan yhteiskunnan pohjasakassa, siellä missä ihmisille sanotaan vain että yritä hoitaa asiasi miten osaat, jos osaat. Siihen en suostunut, koska minulla on ihan oikeaa kunnianhimoa, ja löysin sen opiskelusta joka tarjoaa sekä valtavia haasteita että suurta oppimisen nautintoa.

Yhtäkkiä kaikki puheet minusta häviäjänä haihtuvat ilmaan, yksi toisensa jälkeen, eikä niitä kohta enää muistakaan, ei kukaan tässä maailmassa. Minä olen jo voittanut taistelun, ja voitan aina uuden taistelun kun sellainen eteen tulee. En koskaan enää häviä. Se mitä on joskus ollut, se vain antaa minulle käsittämättömän paljon energiaa, ja monilahjakkuuteni on se moottori sekä samalla polttoaine. Se ei koskaan tule loppumaan, vaan pitää minut aina käynnissä, niin kauan kuin täällä maan päällä astelen. Ikuinen, ehtymätön luonnonvara, ihmisen ääretön tahto, kunnianhimo, sekä suorastaan raivokas halu päästä elämässä siihen pisteeseen johon tietää kuuluvansa. On annettava kaikkensa joka päivä, kuten itse niin monta kertaa harjoitellessani urheilua. Annoin aina kaikkeni, ja se saa mielen herkistymään.

Minun mielestäni ihminen kykenee valtaviin ponnisteluihin, ylittämään itsensä moninkertaisesti jos vain haluaa. Siihen vain täytyy kouliintua, vuosien aikana, epäonnistumistenkin kautta. Lopulta kaikki negatiivinen jää taakse, ja seisot voittajana joka katsoo taakseen vielä yhden kerran. Sen kerran jälkeen on edessä vain pelkkiä onnistumisia, vaikka epäonnistuisikin.

Yksi iso voitto, selkävoitto elämästä riittää, ja sen jälkeen pikku epäonnistumiset eivät enää haittaa. Jos tiedä olevasi voittaja, ala uskomaan siihen, joka ikinen päivä aina vähän enemmän kuin edellisenä päivänä, ja kohta huomaat nauttivasi elämästäsi paljon enemmän, voittajana.

Ota muutamaan kerran ketamiinia ja masennus on poissa.

Kehottaisin hakeutumaan nopeasti mielenterveyspalveluiden piiriin.

Täällä vaan surkutellaan olotilaa vaikka voisi ryhtyä toimenpiteisiin, että
asiansa saisi paremmalle tolalle. Kyllä aina jotain töitä löytyy vaikka ei
välttämättä koulutusta vastaavaa. Siitä se ruletti lähtisi pyörimään.

Kuka siellä inisee hyökkäysliitto Naton ja suomen yhteiskunnan alasajon puolesta?
Mistä olet hankkinut suomessa niin hyvät oltavat, että kannattaa?

Kuka siellä edelleen jaksaa arvostella työttömiä ja muuten huonosti pärjääviä?
Toivottavasti ei kukaan.

Inisetkö sitten, kun sinulta menee työpaikka ja asunto?

Miten sitten leukaläpi pannaan?
Onko väärässä nälästä ja asumishuolista, ja mistä saat kyllin hyvää terveydenhoitoa?

Ei sitä ennenkään enää kuoleman jälkeen ole saanut, kyllä sitä on saatava eläessä.

Entä vanhaksi tuleminen?
Onko tietoa hoidetaanko sinua enää, vai pannaanko suoraan saattohoitoon, vaikka haluaisit vielä elää?

Suomesta, nälkämaasta, jossa heikoimmin pärjääviltä otetaan se ruokarahakin, ja terveydenhoidon saaminenkin on hyvin kyseenalaista.

Maksaako kokoomus, fasistit, suomen, nälkämaan kehumisesta joillekin?

Suomi on näköjään hihhuleiden hallussa.

Toimeentulotuen leikkaajilta tukka pois ja linnaan.
Päättäjät vastaamaan teoistaan.

Vanhukset kunniaan!

Pitäisikö pikavauhtia löytää se final solution. Ei tarvita mitään piikkiä vaan
pitää mennä narun kanssa lähimpään liiteriin eutanasia-jojoon.