"Miltei kahden tuhannen vuoden ajan länsimaista maailmaa on sokaissut teologia, joka opettaa kuinka Kristus, Jumalan Poika, on sovittanut ihmisten synnit. Pohtiessaan kummallisia tapahtumia ja sitä suunnatonta vaikutusta, joka tällä miehellä oli, epäilijätkin saattavat myöntää, että Kristus jossain mielessä oli Jumalan Poika ja että hän eli ja kuoli jalosti ja kärsivällisesti, jotta ihmiset voisivat olla vapaita. Mutta nykyaikaisen fysiikan uusimpien tutkimusten valossa yhä useammat ihmiset alkavat oivaltaa, että kaikki elollinen, mitä maailmankaikkeudessa tavataan, kuuluu yhteen, koska kaiken elollisen lähteenä on yhteinen ylläpitävä voima eli Jumala. Tästä näkemyksestä seuraa väistämättä se, että kaikki elävät olennot, kaikki miehet ja naiset, ovat Jumalan lapsia - ikään kuin säteitä jostain suuresta keskusauringosta. Jeesuksen persoona poikkesi muista kenties vain siten, että hän oli lähempänä keskusvaloa kuin muut ihmiset.
Lisäksi se, että Kristus uhrasi henkensä jotta ihmiset olisivat vapaita, ei suinkaan ole ainoalaatuista historiassa. Vertaileva uskontotiede kertoo muistakin pelastajista, eri kansojen keskuudessa, jotka samoin kärsivät marttyyrikuoleman. Länsimaisen kulttuurin piirissä monet idealistit ovat auliisti uhranneet henkensä ihmiskunnan puolesta. Mazzini, Bolivar, Lincoln, pyhä Fransiskus, Toussaint L'Ouverture, Semmelweiss, pyhä Teresa - voitaisiin luetella yli sata nimeä - miehiä ja naisia, jotka kuolivat, jotta toiset olisivat vapaita. Silti kukaan ei väitä, että heidän uhrinsa ansiosta meidän ei tarvitse tehdä mitään tai että se vapauttaa meidät omasta syyllisyydestämme.
Siksi se, että näistä kahdesta seikasta - siitä että Kristus oli Jumalan Poika ja että hänen kuolemansa on ihmisen pelastus - on tehty opinkappale ja että sitten on opetettu ihmisen pelastumisen riippuvan tuon opinkappaleen uskomisesta, on ollut suuri psykologinen rikos. Siihen ei kylläkään kristinusko ole syypää, vaan muutamat kristilliset teologit. Se on psykologinen rikos, koska sen mukaan pelastuminen riippuu jostakin minän ulkopuolella olevasta. Sen mukaan pelastus riippuu siitä, että uskoo toisen ihmisen jumaluuteen eikä siihen, että itsekin kykenee tulemaan osaksi tuota jumaluutta henkeään kehittämällä. Se loukkaa oikeustajua ja sitä mikä psykologisesti tuntuu todelta, koska se opettaa, että usko toisen antamaan uhriin on tarpeellista ja että epäuskon palkka on ikuinen kadotus. Luonnontieteisiin ja psykologiaan perehtyneiden meidän aikamme ihmisten on vaikea uskoa tällaiseen oppiin.
Huolimatta ahdasmielisen teologiansa haitoista kirkko on epäilemättä tehnyt paljon hyvää maailmassa. Valistuneemmat kristilliset kirkot eivät sitä paitsi enää opetakaan tätä oppia kapeasti ja kirjaimellisesti, eikä siihen uskomista kaikkialla pidetä ehdottomana edellytyksenä taivaaseen pääsemiselle. Käsitys on kuitenkin jättänyt jälkensä sinnekin, missä sitä ei enää opeteta alkuperäisessä teologisesti jyrkässä muodossaan. Kristillisessä maailmassa vallitsee yhä käsitys, etteivät tekojen laatu ja ihmisen vastuu teoistaan ole tärkeitä, vaan että tärkeätä on vain kritiikitön usko.
Se kuinka suunnattoman tärkeitä teot ovat henkilökohtaisen pelastuksen saavuttamisessa tulee selväksi tutkittaessa karman ja jälleensyntymisen lakeja. Niinpä muinaiset uskonnot tarjoavat lääkkeen siihen vettouteen, johon monet kristilliset lahkot ovat vajonneet. Ne synkät kertomukset, joita tässä on esitetty karman lain toimimisesta ihmisen kasvattamiseksi, eivät saisi kuitenkaan masentaa ketään, joka uskoo jälleensyntymiseen. Päinvastoin niiden pitäisi johtaa toivoon, optimismiin ja uudistuneeseen uskoon, joka perustuu kaikkia koskevaan kosmiseen oikeudenmukaisuuteen.
Näiden esimerkkien pitäisi myös vaikuttaa hillitsevästi niihin jotka katsovat, että kaikki syyt moraaliseen käyttäytymiseen katosivat samalla kun luonnontieteet valtasivat uskonnon paikan ja että ihminen on vapaa käyttäytymään kuten haluaa, kun kirkon antamat kiellot eivät häntä enää sido. Että julmuuden seurauksena voi karman lain mukaisesti olla sokeus tai anemia tai astma, että seksuaaliset hurjastelut voivat aiheuttaa kaatumataudin, että toisten itsekäs hyväksikäyttö voi aiheuttaa omien jäsenten halvautumisen - näiden kaltaiset tosiseikat, jotka ilmentävät lain herkkää tieteellistä, puoleetonta ja oikeata toimimista, ovat tarpeeksi voimakkaita saamaan ihmiset pohtimaan hyvien tekojen merkitystä, vaikka ne ehkä eivät enempään kykenekään.
Edellä kuvatut tapaukset tarjoavat lisäksi selitykset mljoonien vammautuneiden kohtalolle. ---Meitä on syytä muistuttaa heidän olemassaolostaan, jotta ymmärtäisimme, kuinka surkea on sellaisten kohtalo, jolta puuttuvat meidän muiden itsestään selvinä pitämät kyvyt. Kristinusko selittää nämä murhenäytelmät viittaamalla "Jumalan tahtoon". On kuitenkin vaikeata ymmärtää, että kaikkia rakastava isä antaisi viattomille sellaisen kohtalon. Niinpä sanotaan, ettei ihminen voi ymmärtää Jumalan tahtoa. Selitys ei kuitenkaan ole tyydyttävä - ristiriita rakastavan isän ja syyttömien kärsimyksen välillä jää olemaan. Jälleensyntymisopin mukaan "Jumalan tahto" voi todellakin olla maailmankaikkeudessa vaikuttava voima, mutta se ei ole oikukas eikä ihmisjärjelle käsittämätön. Se on paremminkin henkisen tarkoituksenmukaisuuden laki, jolloin vain ne vammautuvat, jotka ovat vammautuneisuutensa jollain tavoin ansainneet. Jokainen saa kannettavakseen sellaisen ristin, jonka entisissä ruumiillistumissaan on ansainnut.
Länsimaiseen kulttuuripiiriin kuuluvien ihmisten on vaikea uskoa jälleensyntymiseen, kun he ensi kertaa kuulevat siitä. Se tuntuu uskomattomalta. Se on seikka, joka tuntuu olevan kaukana kaikesta koetusta tai koettavissa olevasta. Kuitenkin elämässä on monia uskomattomia asioita, joita emme edes kahdesti ajattele. Munasta kehittyy nuijapää josta tulee ensin kala ja sitten sammakko. Toukka kehrää ympärilleen silkkilankaa ja on pian kaunis perhonen. Eivätkö ne ole todella hämmästyttäviä esimerkkejä siitä, kuinka sama elämä voi esiintyä eri muodoissa kadottamatta identiteettiään? Kuitenkin nämä tapaukset ovat meistä itsestään selviä. Kun niitä todella pohtii, huomaa, ettei se seikka, että ihmishenki asettuu perätysten moneen erilaiseen fyysiseen muotoon kadottamatta minuuttaan, ole yhtään sen luonnottomampi. Syntymä itsessään on niin suuri ihme, ettemme luultavasti uskoisi siihen, ellemme pystyisi näkemään sitä mikroskooppien avulla. ---Sen että ihminen voi elää monta peräkkäistä elämää ei pitäisi olla yhtään hämmästyttävämpää tai enempää järjen vastaista kuin yhden elämän syntyminen eli kuten Voltaire sanoi: "Se että on syntynyt kahdesti ei ole yhtään suurempi ihme kuin se että on syntynyt kerran".
Caycen psykologisesti ja eettisesti uskottavat elämän kuvaukset pystyvät osaltaan hiukan auttamaan epäuskoisuuttamme. Nämä asiakirjat, joiden alkuperä on niin merkillinen, voivat kenties toimia kulkuneuvona, jonka avulla pystymme siirtymään yhdestä tajunnanulottuvuudesta toiseen. Kaikesta merkillisyydestään huolimatta ne ehkä kykenevät opettamaan meille, jotka olemme kuin meren pohjassa elävät kalat, että sellainenkin seikka kuin ilma on olemassa, että olemassaolo käsittää paljon laajemman alueen kuin sen pienen maailman, jossa me tätä elämää elämme, ja että elämällä on paljon suurempi tarkoitus kuin olemme voineet aavistaakaan."
Ote selvänäkijä Edgar Caycesta ja jälleensyntymisestä kertovasta kirjasta "Monta asuinsijaa", kirj. Gina Cerminara
Lisäksi se, että Kristus uhrasi henkensä jotta ihmiset olisivat vapaita, ei suinkaan ole ainoalaatuista historiassa. Vertaileva uskontotiede kertoo muistakin pelastajista, eri kansojen keskuudessa, jotka samoin kärsivät marttyyrikuoleman. Länsimaisen kulttuurin piirissä monet idealistit ovat auliisti uhranneet henkensä ihmiskunnan puolesta. Mazzini, Bolivar, Lincoln, pyhä Fransiskus, Toussaint L'Ouverture, Semmelweiss, pyhä Teresa - voitaisiin luetella yli sata nimeä - miehiä ja naisia, jotka kuolivat, jotta toiset olisivat vapaita. Silti kukaan ei väitä, että heidän uhrinsa ansiosta meidän ei tarvitse tehdä mitään tai että se vapauttaa meidät omasta syyllisyydestämme.
Siksi se, että näistä kahdesta seikasta - siitä että Kristus oli Jumalan Poika ja että hänen kuolemansa on ihmisen pelastus - on tehty opinkappale ja että sitten on opetettu ihmisen pelastumisen riippuvan tuon opinkappaleen uskomisesta, on ollut suuri psykologinen rikos. Siihen ei kylläkään kristinusko ole syypää, vaan muutamat kristilliset teologit. Se on psykologinen rikos, koska sen mukaan pelastuminen riippuu jostakin minän ulkopuolella olevasta. Sen mukaan pelastus riippuu siitä, että uskoo toisen ihmisen jumaluuteen eikä siihen, että itsekin kykenee tulemaan osaksi tuota jumaluutta henkeään kehittämällä. Se loukkaa oikeustajua ja sitä mikä psykologisesti tuntuu todelta, koska se opettaa, että usko toisen antamaan uhriin on tarpeellista ja että epäuskon palkka on ikuinen kadotus. Luonnontieteisiin ja psykologiaan perehtyneiden meidän aikamme ihmisten on vaikea uskoa tällaiseen oppiin.
Huolimatta ahdasmielisen teologiansa haitoista kirkko on epäilemättä tehnyt paljon hyvää maailmassa. Valistuneemmat kristilliset kirkot eivät sitä paitsi enää opetakaan tätä oppia kapeasti ja kirjaimellisesti, eikä siihen uskomista kaikkialla pidetä ehdottomana edellytyksenä taivaaseen pääsemiselle. Käsitys on kuitenkin jättänyt jälkensä sinnekin, missä sitä ei enää opeteta alkuperäisessä teologisesti jyrkässä muodossaan. Kristillisessä maailmassa vallitsee yhä käsitys, etteivät tekojen laatu ja ihmisen vastuu teoistaan ole tärkeitä, vaan että tärkeätä on vain kritiikitön usko.
Se kuinka suunnattoman tärkeitä teot ovat henkilökohtaisen pelastuksen saavuttamisessa tulee selväksi tutkittaessa karman ja jälleensyntymisen lakeja. Niinpä muinaiset uskonnot tarjoavat lääkkeen siihen vettouteen, johon monet kristilliset lahkot ovat vajonneet. Ne synkät kertomukset, joita tässä on esitetty karman lain toimimisesta ihmisen kasvattamiseksi, eivät saisi kuitenkaan masentaa ketään, joka uskoo jälleensyntymiseen. Päinvastoin niiden pitäisi johtaa toivoon, optimismiin ja uudistuneeseen uskoon, joka perustuu kaikkia koskevaan kosmiseen oikeudenmukaisuuteen.
Näiden esimerkkien pitäisi myös vaikuttaa hillitsevästi niihin jotka katsovat, että kaikki syyt moraaliseen käyttäytymiseen katosivat samalla kun luonnontieteet valtasivat uskonnon paikan ja että ihminen on vapaa käyttäytymään kuten haluaa, kun kirkon antamat kiellot eivät häntä enää sido. Että julmuuden seurauksena voi karman lain mukaisesti olla sokeus tai anemia tai astma, että seksuaaliset hurjastelut voivat aiheuttaa kaatumataudin, että toisten itsekäs hyväksikäyttö voi aiheuttaa omien jäsenten halvautumisen - näiden kaltaiset tosiseikat, jotka ilmentävät lain herkkää tieteellistä, puoleetonta ja oikeata toimimista, ovat tarpeeksi voimakkaita saamaan ihmiset pohtimaan hyvien tekojen merkitystä, vaikka ne ehkä eivät enempään kykenekään.
Edellä kuvatut tapaukset tarjoavat lisäksi selitykset mljoonien vammautuneiden kohtalolle. ---Meitä on syytä muistuttaa heidän olemassaolostaan, jotta ymmärtäisimme, kuinka surkea on sellaisten kohtalo, jolta puuttuvat meidän muiden itsestään selvinä pitämät kyvyt. Kristinusko selittää nämä murhenäytelmät viittaamalla "Jumalan tahtoon". On kuitenkin vaikeata ymmärtää, että kaikkia rakastava isä antaisi viattomille sellaisen kohtalon. Niinpä sanotaan, ettei ihminen voi ymmärtää Jumalan tahtoa. Selitys ei kuitenkaan ole tyydyttävä - ristiriita rakastavan isän ja syyttömien kärsimyksen välillä jää olemaan. Jälleensyntymisopin mukaan "Jumalan tahto" voi todellakin olla maailmankaikkeudessa vaikuttava voima, mutta se ei ole oikukas eikä ihmisjärjelle käsittämätön. Se on paremminkin henkisen tarkoituksenmukaisuuden laki, jolloin vain ne vammautuvat, jotka ovat vammautuneisuutensa jollain tavoin ansainneet. Jokainen saa kannettavakseen sellaisen ristin, jonka entisissä ruumiillistumissaan on ansainnut.
Länsimaiseen kulttuuripiiriin kuuluvien ihmisten on vaikea uskoa jälleensyntymiseen, kun he ensi kertaa kuulevat siitä. Se tuntuu uskomattomalta. Se on seikka, joka tuntuu olevan kaukana kaikesta koetusta tai koettavissa olevasta. Kuitenkin elämässä on monia uskomattomia asioita, joita emme edes kahdesti ajattele. Munasta kehittyy nuijapää josta tulee ensin kala ja sitten sammakko. Toukka kehrää ympärilleen silkkilankaa ja on pian kaunis perhonen. Eivätkö ne ole todella hämmästyttäviä esimerkkejä siitä, kuinka sama elämä voi esiintyä eri muodoissa kadottamatta identiteettiään? Kuitenkin nämä tapaukset ovat meistä itsestään selviä. Kun niitä todella pohtii, huomaa, ettei se seikka, että ihmishenki asettuu perätysten moneen erilaiseen fyysiseen muotoon kadottamatta minuuttaan, ole yhtään sen luonnottomampi. Syntymä itsessään on niin suuri ihme, ettemme luultavasti uskoisi siihen, ellemme pystyisi näkemään sitä mikroskooppien avulla. ---Sen että ihminen voi elää monta peräkkäistä elämää ei pitäisi olla yhtään hämmästyttävämpää tai enempää järjen vastaista kuin yhden elämän syntyminen eli kuten Voltaire sanoi: "Se että on syntynyt kahdesti ei ole yhtään suurempi ihme kuin se että on syntynyt kerran".
Caycen psykologisesti ja eettisesti uskottavat elämän kuvaukset pystyvät osaltaan hiukan auttamaan epäuskoisuuttamme. Nämä asiakirjat, joiden alkuperä on niin merkillinen, voivat kenties toimia kulkuneuvona, jonka avulla pystymme siirtymään yhdestä tajunnanulottuvuudesta toiseen. Kaikesta merkillisyydestään huolimatta ne ehkä kykenevät opettamaan meille, jotka olemme kuin meren pohjassa elävät kalat, että sellainenkin seikka kuin ilma on olemassa, että olemassaolo käsittää paljon laajemman alueen kuin sen pienen maailman, jossa me tätä elämää elämme, ja että elämällä on paljon suurempi tarkoitus kuin olemme voineet aavistaakaan."
Ote selvänäkijä Edgar Caycesta ja jälleensyntymisestä kertovasta kirjasta "Monta asuinsijaa", kirj. Gina Cerminara
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanot, että kristinuskossa ei ole oikeustajua. Totta puhut! Me omine tekoinemme menisimme niin suoraan helvettiin että... Kukaan ei ole Jumalalle tarpeeksi hyvä. Sekoitat muutaman asian. Kukaan ei milloinkaan tai mitenkään voi tulla Jumalan luokse itse, koska Jumalalle kelpaa vain pyhä, täysin synnitön ihminen. Olet joskus tehnyt syntiä. Minä olen, kaikki olemme. Meille siis kuuluu iankaikkinen kadotus, mutta koska Jumala rakastaa meitä niin paljon, että lähetti Jeesuksen sovittamaan maailman synnit. Todella epäoikeudenmukaista! Kuolla meidän typeryksien tähden! Jumala ei laita ihmisiä arvojärjestykseen, että tämä on tehnyt näin paljon pahaa verrattuna tähän. Se ei olisi oikeudenmukaista, koska ihmisten lähtökohdat elämään ovat erilaiset. Jumalan silmissä on vain pelastettuja ja ei-pelastettuja, sen perusteella uskovatko he vai eivät. Usko, ja sinun syntisi annetaan anteeksi, täysin epäoikeudenmukaisesti, ja Jumalalle epäedullisesti.
Miten tulkitset Joh 3:16?
Väität että kaikki on Jumalan lapsia. Jeesuksen ristin työn kautta, mutta muuten ihminen on matkalla kadotukseen ilman uskoa.
Ja tuohon jälleen syntymiseen, niin mistä sitten tulee lisää sieluja koko ajan lisää, jos kerran samat vanhat kiertää vain uudessa muodossa? Onko niitä varastossa niin paljon ja onko ne välillä sitten jossain välitilassa?
Aika heikot perustelut tuossa puuduttavan pitkässä kirjoituksessa.
Niin, sinä tietenkin lähdet siitä, että meidän tuntemamme raamattu olisi lopullinen ja ehdoton ja aukoton totuus, mutta entäpä jos näin ei olekaan - onko se vaihtoehto koskaan käväissyt pienessä mielessäsi?
*Ja tuohon jälleen syntymiseen, niin mistä sitten tulee lisää sieluja koko ajan lisää, jos kerran samat vanhat kiertää vain uudessa muodossa? Onko niitä varastossa niin paljon ja onko ne välillä sitten jossain välitilassa?*
Ko. kirjasta löytyy vastausta myös tuohon probleemaan..