Suomessa luterilasuus on tuhonnut kansankulttuurin kokonaan. Kalevala säilyi ainoastaan ortodoksisella Suomen alueella eli Itä-Karjalassa vaikka se on syntynyt Länsi-Suomessa. Historiallisten tietojen mukaan Suomessa oli ennen luterilaisuuden tuontia tänne laaja ja monipuolinen kansankulttuuri, jollaista voi edelleen nähdä katolisissa ja ortodoksissa maissa. Miksi luterilaisuus on noin vahingollinen kulttuurille ?
Ev.lut. kirkko tuhoaa kansankulttuurin
Kansankulttuuri
19902
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kalevala on Elias Lönnrotin kirjoittama kirja. Hän kirjoitti sen Helsingissä.
Lönnrot oli käynyt keräämässä karjalaista kansanrunoutta karjalan alueilta. Nämä runot on talletettuina sellaisiin kokoelmiin kuin esim. Kanteletar.
Kalevala puolestaan ei koostu näistä kerätyistä runoista (jotka ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kaasakaapissa edelleen jokaisen alan tutkijan luettavissa), vaan Lönnrotin itsensä keksimistä tarinoista.
Suomalaisuusmiehet pyysivät häntä useaan kertaan kirjoittamaan Kansalliseepos, mutta Lönnrot kieltäytyi koska oli suomentamassa Iliasta. Lopulta hän suostui kirjoittaen vastauksesaan, että aikoo käyttää Iliaksen kertomuksia ja sijoittaa ne Karjalaisiin maisemiin ja ihmisiin.
(Tämäkin kirjeenvaihto on tallessa SKS:llä)
Niinpä löydämme Kalevalasta samoja tarinoita ja teemoja kuin Iliaksestakin.
Muuten, kutakuinkin yhtäaikasesti Skotlannissa Ian McPersson oli kääntämässä Iliasta, häntäkin pyydettiin kirjoittamaan Kansalliseepos kansalleen ja lopulta hänkin suostui kirjoittamaan Kansalliseepoksen, kunhan vain saisi käyttää siihen Iliaksen tarinoita.
Ja, niinpä hänen kirjoittamansa Kansalliseepos kansalleen, Ossianin laulut, myös sisältää samoja tarinoita kuin Kalevala ja Ilias.
Ja, niin niin moni muutkin tarustot ja uskomukset ympäri maailmaa ovat peräisin Iliaksesta...
Näin se nimenomaan on. Kalevala ei ole Suomen muinaisuskon kuvaus, vaan nimenomaan Elias Lönnrotin mielikuvituksen tuotetta. Hän kyllä keräsi sitä varten jonkun verran runoja Karjalassa, mutta tähän lopulliseen Kalevalan versioonsa hän muokkasi niitä rajusti jotta saisi kasaan yhtenäisen tarinan, jota ei siis missään vaiheessa ole esiintynyt luonnollisena Suomessa. Lönnrot myös täysin tietoisesti karsi keräämästään aineistoista pois kaikki sellaiset viittaukset ja runot (esim. monet Väinämöisen samaaninpiirteet ), jotka eivät sopineet hänen haluamaansa tarinaan ja sepitti omia runoja täydentääkseen tarinaa. Nykyisin on pelkkää Kalevalaa lukemalla täysin mahdotonta enää sanoa että mitkä todella ovat aitoja runoja ja mitkä Lönnrotin omia.
Vaikka Kalevala siis onkin ihan hieno kirja, niin missään nimessä sitä ei voi sanoa Suomen muinaisuskonnon kuvaukseksi. Lönnrot tiesi tämän myös itse ja oli ilmeisesti melkoisen hämmentynyt (ja tietysti myös imarreltu) kun Suomen yliopistomaailma ja sivistyneistö oli niin tohkeissaan Kalevalasta. Nykyisin jokainen uskontotieteilijä lähinnä vain kohteliaasti tunnustaa Kalevalan kirjalliset ansiot, pistää sen sitten takaisin hyllyyn ja yrittää luoda kuvaa aidosta suomalaisesta muinaisuskosta tutkimalla muita aikalaismainintoja vanhoista runoista ja vertaamalla niitä esim. Siperian alkuperäiskansojen uskontoon ja runoihin.
Mitä taas tulee luterilaisuuteen, niin se tuotiin Suomeen 1500-luvulla, tarkalleen ottaen vuonna 1527 Västeråsin valtiopäivillä. Kristinuskohan oli tuotu Suomeen jo monta sataa vuotta aiemmin, viimeistään 1150-luvulla. Olen aivan varma siitä että jos katolilaisuus olisi säilynyt Suomen valtiouskontona, niin se ei olisi suhtautunut yhtään sen suopeammin kuin luterilaisuuskaan muinaisuskontoon. Jo 1150-luvulta asti sitä yritettiin Suomessa aktiivisesti tuhota, esimerkkinä vaikka 1200-luvun ristiretki hämäläisten luo ja uhrilehtojen tietoinen tuhoaminen. Syy miksi luterilaisuus onnistui siinä paremmin kuin keskiajan katolilaisuus johtuu ennen kaikkea yhteiskunnallisista oloista. Maa oli harvaan asuttua keskiajalla, etäisyydet olivat pitkiä, papiston koulutuksen kanssa oli vähän niin ja näin ja keskushallinnon ote oli parhainakin aikoina heikko ainakin syrjäseuduilla. 1500-luvulla mentäessä keskushallinnon ja samalla myös kirkon hallinnon ote alkoi tiukentua, joten erilaisiin "harhaoppeihin" päästiin helpommin puuttumaan. Ja silti ne elivät kristinuskon kanssa rintarinnan aina 1800-luvulle asti.
"Kalevala ei ole Suomen munaisuskon kuvaus, vaan nimenomaan Elias Lönnrotin mielikuvitukseen tuotetta. Hän kyllä keräsi sitä varten jonkun verran runoja Karjalassa..."
Tuota mieltäkö nykyisin ollaan? Eikö Elias Lönnrot kuitenkin tehnyt 11 keruumatkaa viidentoista vuoden aikana ja haastatellut kymmeniä runonlaulajia? Onko tuollainen urakka vain jonkin verran keräämistä? Eikö hänen matkoistaaan voikaan lukea hänen matkapäiväkirjoissaan? Eikö hän yhdistellyt ja koonnut yksittäisistä runoista ja irrallisista säkeistä yhtenäistä eeposta? Olisiko kaikki runot kaikkine toisintoineen pitänyt julkaista sellaisenaan? Ketkä muut sellaista kirjaa olisivat sitten viitsineet lukea paitsi tutkijat? Miksi Kalevalan pitäisi yleensä olla Suomen muinaisuskon kuvaus?
tunnustan ja myönnän että esitin kantani liian kärjekkäästi ja varsinkin tuo "jonkun verran keräämistä" oli minun puoleltani tyhmästi/ajattelemattomasti kirjoitettu. Olisi pitänyt vähän tarkistella lähdekirjallisuutta ennen kuin lähtee säätämään. Selvennetään nyt sitten:
Elikkä vaikka Kalevalan teksti suurimmaksi osaksi pohjautuukin ihan aitoon kansanperinteeseen, niin kokonaisuutena se kuitenkin on Lönnrotin sommittelema teos. Hän teki erittäin suuren työn kerätessään ihan aitoja runoja ja lauluja, mutta ei hänen taiteellista panostaankaan Kalevalan lopullisessa versiossa pidä aliarvioida. Hän järjesteli ja muokkasi runot haluamaansa muotoon ja tarvittaessa myös kirjoitti itse jakeita saadakseen yhtenäisen eepoksen (ilmeisesti n. 3 % teksteistä on Lönnrotin kirjoittamia ). Nimenomaan vuoden 1849 Uuden Kalevalan kokoonpanossa Lönnrott on etääntynyt keräämistään alkuteksteistä, vuoden 1835 Vanha Kalevala on vielä suhteellisen lähellä alkuperäisten laulajien esityksiä.
Kulttuurisena, historiallisena ja kaunokirjallisena teoksena Kalevala on mestariteos eikä sen merkitystä esim. Suomen kansallistunteelle ja kulttuurille pidä missään nimessä aliarvioida. En yrittänyt morkata Kalevalaa tai Lönnrotia, vaikka ymmärrän että sellainen kuva saattoi aiemmasta viestistäni tullakin.
..hyviä kysymyksiä, Verna, jokainen.
>>Kulttuurisena, historiallisena ja kaunokirjallisena teoksena Kalevala on mestariteos eikä sen merkitystä esim. Suomen kansallistunteelle ja kulttuurille pidä missään nimessä aliarvioida.
Kun 1980-luvulla aloitin yliopistossa näiden asioiden opiskelun, yksi ensimmäisiä asioita luennoilla oli tämän Kalevalan syntyhistorian totuus.
Se on tosiaankin Elias Lönnrotin kirjoittama kirja. Hän keräsi kansanrunoutta kuten niin moni muukin. Kansanrunous, jonka hän keräsi, on koottuna esim. Kanteletar -teokseen.
Lönnrotin keräämä kansanrunous sisälsi pääsääntöisesti riiauslauluja, työlauluja, kehtolauluja, itkuvirren tapaisia muistolauluja. Esimerkiksi hieno Värttinä-bändi on säveltänyt ja levyttänyt näitä runoja, joista suuri osa on riiauslauluja.
Lönnrot oppi karjalaisen runosäkeen mitan, eli ns. nelipolvisen trokeen. Kukaan muu hänen lisäkseen ei sitä niin taitavasti oppinutkaan. Esim. Eino Leinokin kokeili, mutta ei yllä läheskään siihen, mitä Lönnrot Kalevala-eepoksessaan kirjoittaa.
Hän todellakin käänsi Iliasta ja kuten muille suomalaisuusmiehille kirjeissään kirjoitti (kirjeet ovat arkistoituna SKS:n kassakaappiin), hän käytti Iliaksen tarustoa siirtäen niitä kuviitelemaansa muinaiseen kalevalalaiseen maisemaan.
Siksi Kalevalan tarustot löytyvät myös paljon vanhemmasta Ilias-eepoksesta, ja Ossianin lauluista myös, koska Ian Mcpersson myös käytti Iliasta hyväkseen. -Oppineet miehet ihailivat Antiikkia: sen kirjallisuutta, runoutta ja veistotaidetta, ja kaikki pyrittiin tekemään Antiikin oppien ja tarustojen mukaan tai niiden hengessä.
Lönnrot ei siis "yhdistellyt ja koonnut yksittäisistä runoista ja irrallisista säkeistä eeposta".
Tämä ei vähennä Kalevalan arvoa Kansalliseepoksena. Toisalta, se nostaa Elias Lönnrotin yhdeksi mahtavimmista kirjailjoistamme, sillä hänen mielikuvituksensa, kyky yhdistellä Antiikin tarustoja kuvittelemaansa muinaiseen kalevalaiseen maisemaan, on todella nerokkaan ja luovan kirjailijan mahtavaa työtä :)
Sen kaiken lisäksi, hän kirjoitti sen täydellisenä ja virheettömänä nelipolvisena trokeena, joka on uskomattoman vaikea runomitta!
Kalevala ei ole suomalaisen muinaisuskon kuvaus :)
että Kalevalaa ja Lönnrotia ei saisi kritisoida ja esittää heistä uutta tutkimuksen kautta saatua tietoa, vaan tuntui siltä, kuin kritiikkisi olisi ollut hivenen ylimitoitettua. Siihen nähden, että Lönnrot ei ollut mikään kansanrunoudentutkija ( jos sellaisia edes silloin olikaan ), vaan Kajaanin piirilääkäri, joka pelkästä innostuksesta ja kiinnostuksesta käytti hyvin paljon aikaansa kansanrunouden keräämiseen ja runojen julkaisemiseen, niin hyvin kuin pystyi, niin joka tapauksessa hän teki suuren työn.
Parempi tietenkin olisi ollut, jos joku tutkija olisi kierrellyt jalkapatikassa tekemässä saman ja tiennyt siten myös jo silloin, miten ne runot pitää julkaista.
Halusin vain sanoa sen, että ollaan nyt kuitenkin kiitollisia Lönnrotille siitä, mitä hän teki, vaikka hän ei osannutkaan tehdä niin, kuin meidän mukavuueenhaluisten nykyihmisten mielestä olisi pitänyt. Toinen vaihtoehto ilmaisesti olisi, ettei kukaan olisi kerännyt niitä runoja ja ettei meillä olisi minkäänlaista Kalevalaa.
"Lönnrot ei siis `yhdistellyt ja koonnut yksittäisitä runoista eeposta.`"
Seuraava virke on suoraan v. 1990 painetusta ylästeen yhdeksännen luokan äidinkielen kirjasta Äidinkielen avain 9: "Yhtenäisistä runoista ja jopa irrallisista säkeistä Lönnrot yhdisteli ja kokosi yhtenäisen eepoksen, ensin ns. Vanhan Kalevalan vuonna 1835 ja uuden laajemman Kalevalan 1849."
Kumma, että yliopistossa 1980-luvulla opetettiin opiskelijoille toista ja yläasteen oppilasparoille opetettiin 1990-luvulla toista.
Kyllä varmasti koulujen oppikirjoissa voi edelleen noin olla kirjoitettuna. Edelleen myös opettajat voivat opettaa lapsille koulussa niitä valheita Kalevalan synnystä.
Nuo valheet olivat koko Kalevalan perusidea. Niillä tehtiin Kansaaliseepos. Kansa tarvitsi oman kunniakkaan historian ja muinaisuuden.
1980-luvun loppupuolella tästä kovasti keskusteltiin akateemisissa piireissä, että kun me tulemme liittymään EU:n, niin pitäisikö tämän valheen toistaminen jo lopettaa, jotta alkaisimme sisäistää ideologiaa, että olemme Eurooppalaisia.
Kaikkein ihaninta oli, kun kansanmusiikki piireissä aiemmin levyttänyt ja esiintynyt Värttinä nousi koko kansan suosikeiksi. Se oli yksi reaktio tuossa muutosvaiheessa: kansa itse ilmaisi EU:n liittymisen jälkeen, että kaipaamme jotakin vanhaa ja omaa, joka ei olisikaan Eurooppalaista.
Sinänsähän Kalevala on todella Eurooppalainen, kun Lönnrot käytti siinä Iliasta :) Mutta Värttinän runous, niiltä osin kun se on Lönnrotin keräämää, on oikeaa kansanrunoutta Karjalaisesta osasta Suomea.
Koulujen oppikirjoissa on myös muitakin suoria valheita, joita on täytynyt opettaa. Sen jälkeen, kun oppikirjoja ei enää tarkastettukaan siihen asetetun työryhmän toimesta, vaan oppikirjoja alettiin tehdä useita, ja kussakin koulussa on saatu valita laajemmasta valikoimasta käytettävät kirjat, niin "valheiden" opettamisen määrä yhtäältä väheni, mutta toisaalta taas on ongelmallista se, että uudentyyppisiä valheita esiintyy ja opetetaan.
>>Kalevala ei ole suomalaisen muinaisuskon kuvaus :)
olivat Lönnrotin aikana jo monen sukupolven ajalta unohtuneet. Olisikohan osasyynä kuitenkin saattanut olla ennen luterilaisuutta uskonelämää hallinnut katolinen kirkko.
Kyllähän nuo kerätyt runot varmaankin osaltaan pohjautuvat muinaisuskoihin. Eestin vastaava kansalliseepos "Kalevipoik" on aikalailla samaa sarjaa Lönnrotin Kalevalan kanssa. Jonkinlainen uskonnollinen lähtökohta varmaan noilla teoksilla on.
Hyvä, että tuo Elias innostui aiheesta ja sai edes jotain kerätyksi talteen.
Siksi vähän tuota aineistoa kuitenkin on että tuskin enää pystymme palauttamaan tuota uskontoa.
kirkonkirjoihin...
Hei Verna,
tänään tulee telkkarista Suuret Suomalaiset -ohjelmassa Sari Kaasisen esittelemänä Lönnrot :)
En tiedä ohjelman sisällöstä mitään, enkä sitäkään, että mimmosta versiota Kaasinen selittää Kalevalasta: esittääkö hän Lönnrotin Kalevalan kirjoittajana/luojana vai kokoajana. Mutta Kaasinen itsessään on niin hyvä tyyppi ja hän tosiaankin on lukenut Lönnrotin keräämät riiauslaulut, ja muutakin Lönnrotin keräämää runoutta.
Toivottavasti se on hyvä ohjelma :)
Saattaa pitää joltakin osin paikkansa tuo keskustelun avaus teksti.
Kuitenkin esimerkiksi körttiläisyys/heränneisyys on vaikuttanut suomalaiseen yhteiskuntaan ja kirkollisuuteen enemmän kuin mikään, vaikka körttiläisyys nykyään onkin sangen "vähäinen" ilmiö.
Toisekseen körttiläisyys ei ole alkujaan kirkollinen ilmiö, vaan sai muotonsa suomalaisen talonpoikain liikehdinnästä ja hengellisestä heräämisestä.
Mielestäni siinä ilmeni suomalainen luontainen laatu/taipumus "parhaimmillaan".
Lukijan on hyvä havaita, että lestadiolaisuus ja varsinkin körttiläisyys ovat sangen suomalaisia ilmiöitä, vaikka esim. lestadiolaisuutta muualla esiintyykin.
Tietysti näiden liikkeiden alkuperäiset vaikuttajat tulevat muualta, alkujaan ihan israelista asti :)
...on aikaa ja innostusta, niin kannattaa tutustua Laestadiuksen teologis-psykologis-filosofiseen kirjaan "Hulluinhuonelainen". Tämä hänen kirjansa on varsin mielenkiintoinen, eikä S. Kierkekaardin kirjat mielestäni vedä vertaa tälle kirjalle. No se on vain minun mielipiteeni.
Suosittelen kumminkin.
.. Ei uskonnon (kristinuskon / luterilaisuuden) ydin ole hävittää ihmisen kykyä nauttia erilaisilla verbaalisilla, visuaalisilla tai muunlaisilla taidoilla leikittelyä ja luomista, kulttuuria. Kun ihmissuku elää eteenpäin, vanhat kulttuurin muodot vain tapaavat muuttua tai painua unholaan, ja muodostuu uusia. Nykyiseen kansankulttuuriimme kuuluu suuressa määrin esimerkiksi viihde (esim. elokuvat, tv, teatteri, lehdet), kun taas vanhemman kansankulttuurin ystävät pitävät tätä viihdettä "oikean" kansankulttuurin (= kirjallisuus, kansanmusiikki, perinnekäsityöt..) aseman tuhoamisena.
Jos tietäisit, miten "kulttuuri" voidaan laajasti määritellä, huomaisit, että uskonto on osa ihmisen kulttuuria, ts. sivistyneen homo sapiensin elämäntapaa.
Kun Suomi oli katolinen maa 1500-l alkupuolelle asti täällä siedettiin kansan omia kulttuuritapoja. Kun tänne valtiovallan pakkokeinoin tuotiin valtioon sitoutunut epäinhimillinen luterilaisuus alkoi kansankulttuurin hävitystyö. Tämä tapahtui järjestelmällisesti pakkokeinoin ja uhkauksin. Sen jälkeen alkoi suomalaisten mielen synkistyminen, juopottelu, raaka väkivalta.
Entä ennen Lutterin oppien Suomeen tuloa. Oliko suomalaiset historian mukaan raittiita ja väkivallattomia. Miten se messuaminen latinaksi edisti näitä asioita kun kansa ei ymmärtänyt mitään? Mielestäni kansamme kultturin on tuhonnut TELEVISIO.