Punaisten kuolemista ehkä 40 prosenttiin syynä oli espanjantauti.
Tuoreiden laskelmien mukaan tähän rajuun influenssaan menehtyi
noin 4 500 vankia. Täiden levittämä toisintokuume tappoi tuhansia
ja isorokko noin tuhat vankia.
Filosofian maisteri Pentti Mäkelä on arvioinut historiallis-
epidemiologisesti ja matemaattisesti, paljonko infektiotaudit
selittävät katastrofivuosien kuolleisuutta Suomessa ja erikseen
toukokuusta 1918 lähtien perustetuilla vankileireillä.
Espanjantaudin osuutta on aiemmin arvioitu virallisen tilaston sekä
lääkintöhallituksen saamien tietojen pohjalta. Mäkelän mukaan
sairaustilastot ovat epäluotettavia. Ensinnäkin lääkäreitä oli vähän
ja heitä tarvittiin armeijassa sekä hoitamaan 12 000 haavoittunutta.
Toiseksi osaa siviiliväestöä koskevista tilastoista ei näe totuutta,
sillä Etelä-Suomen väestörakenne oli pandemian alkaessa
vinoutunut, koska lähes satatuhatta miestä oli vankeina tai
asevelvollisina.
Mäkelä on johtanut arvion espanjantautiin kuolleista Ruotsin
vakuutusyhtiöiden kuolevuustutkimuksesta pandemiajaksolta.
Sairastuneiksi arvioitiin siellä 50-80 prosenttia väestöstä. Tauti oli
kohtalokas yksi- ja kaksivuotiaille sekä nuorille miehille: yli 20-
vuotiaiden kuolleisuus oli 25 promillea ja alle 30-vuotiaiden jopa 32
promillea.
- Vankileireillä tartunta-aste oli korkeampi kuin siviilioloissa, eli
melkein jokainen sai tartunnan. Ja kuoleman riski oli juuri 20-30-
vuotiailla korkein.
Näin tutkija perustelee johtopäätöstään: ensi- tai toissijaisesti
influenssaan kuoli 4 200-4 500 vankia. Määrä olisi
oikeansuuruinen verrattuna tuhoon, jota tauti 1918 aiheutti
ensimmäistä maailmansotaa käyvissä armeijoissa.
Kuolleisuuden huippu oli heinäkuu 1918, jolloin menehtyneitä oli yli
viisituhatta. Espanjantaudin leviäminen Suomessa alkoi
juhannuksen aikoihin saksalaisten joukko-osastoista. Se iski
heinäkuun alussa suomalaisiin asevelvollisiin ja punavankeihin,
joita oli lähes 60 000. Lähes kaikki Helsingin leirien 12 000 vankia sairastuivat
ensimmäisessä aallossa, ja kuolleisuus oli 1- 6 prosenttia.
Toisessa aallossa lokakuussa vanhat vangit eivät enää
sairastuneet, eli he olivat tulleet vastustuskykyisiksi.
Henkivakuutusmatematiikka vahvistaa Mäkelän mukaan sen, että
Etelä-Suomen punainen miesväestö sairasti espanjantaudin
kesällä 1918 vankeudessa.
Osa sairastuneista kuoli muutamassa päivässä tukehtumalla
keuhkojen tulehdusnesteeseen, osa 2-3 viikon päästä
jälkitauteihin, kuten keuhkokuumeeseen tai
aivokalvontulehdukseen.
- Keuhkokuumeeseen kuoli normaalisti 20-30 prosenttia,
espanjantaudista alkaneeseen jopa 40 prosenttia. Jälkitauteihin
kuolleilla oli usein perussairaus, kuten keuhkotauti, astma, piilevä
tubi, reumaattinen sydänvika.
Ravitsemustilanne ei juuri vaikuttanut. Mäkelä kertoo, että
Santahaminan naisvangeilta kuukautiskierto puuttui
aliravitsemuksen takia, mutta heidän espanjantautikuolevuutensa
jäi silti alhaiseksi.
Vaatetäiden levittämä toisintokuume tappoi Tampereen ja
Tammisaaren vankeja. Tammisaaressa taudit lisäksi ketjuuntuivat,
kun espanjantauti iski.
- Toisintokuume on yksi hirveimmistä taudeista. Kuolleisuus oli 40
-60 prosenttia. Se aiheutti esimerkiksi sisäisiä verenvuotoja,
keuhkokuumeen tai sydänlihastulehduksen. Sairastunut poti 3-5
viiden päivän mittaista kuumejaksoa.
Taudinaiheuttaja tuli Suomeen keväällä 1917 Venäjältä, ja epidemia
alkoi Helsingin linnoitustyömailta. Kohtalonyhteys täihin tunnettiin.
Isorokko aiheutti noin tuhat kuolemantapausta. Rokon leviämistä
vauhditti 1910-luvulla rokotusten vastustusliike, eikä epävakaissa
oloissa 1917 rokotuksia saatu annettuakaan.
Kevättalvella 1918 isorokko jylläsi punakaarteissa, ja vankileireistä
pahin katastrofi muodostui Hämeenlinnaan, jonne perustettiin
Pohjoismaiden suurin eristyssairaala. Isorokkoon sairastuneita oli
paljon myös Lappeenrannassa. Rokko toi monille jälkitauteina
ruusun ja muita infektioita.
Nälän osuutta on vaikea arvioida, koska toisintokuume aiheutti
anemiaa ja valkuaisainehukkaa ja lapamatokin oli tavattoman
yleinen.
- Potilaat olivat monisairaita. He olivat lopulta hitaasti käveleviä
keltaisia luurankoja, joilla oli verinen ripuli. He eivät kuumeen
kourissa pystyneet syömään, ja ripuli esti ravinnon imeytymisen.
Vankileireillä ravinto oli pääasiassa suolaista juuressoppaa, joka
aiheutti jalkojen ja vatsan pöhötystä.
Pentti Mäkelän yli 400-sivuinen tutkimus Vuosien 1918-1919
kulkutaudit, espanjantauti ja vankileirikatastrofi - historiallis-
epidemiologinen näkökulma Suomen väestön tautikuolleisuuteen
ilmestyi kesäkuussa 2007. Kannattaa hankkia omaan kirjastoon luettavaksi.
...
Tuoreiden laskelmien mukaan tähän rajuun influenssaan menehtyi
noin 4 500 vankia. Täiden levittämä toisintokuume tappoi tuhansia
ja isorokko noin tuhat vankia.
Filosofian maisteri Pentti Mäkelä on arvioinut historiallis-
epidemiologisesti ja matemaattisesti, paljonko infektiotaudit
selittävät katastrofivuosien kuolleisuutta Suomessa ja erikseen
toukokuusta 1918 lähtien perustetuilla vankileireillä.
Espanjantaudin osuutta on aiemmin arvioitu virallisen tilaston sekä
lääkintöhallituksen saamien tietojen pohjalta. Mäkelän mukaan
sairaustilastot ovat epäluotettavia. Ensinnäkin lääkäreitä oli vähän
ja heitä tarvittiin armeijassa sekä hoitamaan 12 000 haavoittunutta.
Toiseksi osaa siviiliväestöä koskevista tilastoista ei näe totuutta,
sillä Etelä-Suomen väestörakenne oli pandemian alkaessa
vinoutunut, koska lähes satatuhatta miestä oli vankeina tai
asevelvollisina.
Mäkelä on johtanut arvion espanjantautiin kuolleista Ruotsin
vakuutusyhtiöiden kuolevuustutkimuksesta pandemiajaksolta.
Sairastuneiksi arvioitiin siellä 50-80 prosenttia väestöstä. Tauti oli
kohtalokas yksi- ja kaksivuotiaille sekä nuorille miehille: yli 20-
vuotiaiden kuolleisuus oli 25 promillea ja alle 30-vuotiaiden jopa 32
promillea.
- Vankileireillä tartunta-aste oli korkeampi kuin siviilioloissa, eli
melkein jokainen sai tartunnan. Ja kuoleman riski oli juuri 20-30-
vuotiailla korkein.
Näin tutkija perustelee johtopäätöstään: ensi- tai toissijaisesti
influenssaan kuoli 4 200-4 500 vankia. Määrä olisi
oikeansuuruinen verrattuna tuhoon, jota tauti 1918 aiheutti
ensimmäistä maailmansotaa käyvissä armeijoissa.
Kuolleisuuden huippu oli heinäkuu 1918, jolloin menehtyneitä oli yli
viisituhatta. Espanjantaudin leviäminen Suomessa alkoi
juhannuksen aikoihin saksalaisten joukko-osastoista. Se iski
heinäkuun alussa suomalaisiin asevelvollisiin ja punavankeihin,
joita oli lähes 60 000. Lähes kaikki Helsingin leirien 12 000 vankia sairastuivat
ensimmäisessä aallossa, ja kuolleisuus oli 1- 6 prosenttia.
Toisessa aallossa lokakuussa vanhat vangit eivät enää
sairastuneet, eli he olivat tulleet vastustuskykyisiksi.
Henkivakuutusmatematiikka vahvistaa Mäkelän mukaan sen, että
Etelä-Suomen punainen miesväestö sairasti espanjantaudin
kesällä 1918 vankeudessa.
Osa sairastuneista kuoli muutamassa päivässä tukehtumalla
keuhkojen tulehdusnesteeseen, osa 2-3 viikon päästä
jälkitauteihin, kuten keuhkokuumeeseen tai
aivokalvontulehdukseen.
- Keuhkokuumeeseen kuoli normaalisti 20-30 prosenttia,
espanjantaudista alkaneeseen jopa 40 prosenttia. Jälkitauteihin
kuolleilla oli usein perussairaus, kuten keuhkotauti, astma, piilevä
tubi, reumaattinen sydänvika.
Ravitsemustilanne ei juuri vaikuttanut. Mäkelä kertoo, että
Santahaminan naisvangeilta kuukautiskierto puuttui
aliravitsemuksen takia, mutta heidän espanjantautikuolevuutensa
jäi silti alhaiseksi.
Vaatetäiden levittämä toisintokuume tappoi Tampereen ja
Tammisaaren vankeja. Tammisaaressa taudit lisäksi ketjuuntuivat,
kun espanjantauti iski.
- Toisintokuume on yksi hirveimmistä taudeista. Kuolleisuus oli 40
-60 prosenttia. Se aiheutti esimerkiksi sisäisiä verenvuotoja,
keuhkokuumeen tai sydänlihastulehduksen. Sairastunut poti 3-5
viiden päivän mittaista kuumejaksoa.
Taudinaiheuttaja tuli Suomeen keväällä 1917 Venäjältä, ja epidemia
alkoi Helsingin linnoitustyömailta. Kohtalonyhteys täihin tunnettiin.
Isorokko aiheutti noin tuhat kuolemantapausta. Rokon leviämistä
vauhditti 1910-luvulla rokotusten vastustusliike, eikä epävakaissa
oloissa 1917 rokotuksia saatu annettuakaan.
Kevättalvella 1918 isorokko jylläsi punakaarteissa, ja vankileireistä
pahin katastrofi muodostui Hämeenlinnaan, jonne perustettiin
Pohjoismaiden suurin eristyssairaala. Isorokkoon sairastuneita oli
paljon myös Lappeenrannassa. Rokko toi monille jälkitauteina
ruusun ja muita infektioita.
Nälän osuutta on vaikea arvioida, koska toisintokuume aiheutti
anemiaa ja valkuaisainehukkaa ja lapamatokin oli tavattoman
yleinen.
- Potilaat olivat monisairaita. He olivat lopulta hitaasti käveleviä
keltaisia luurankoja, joilla oli verinen ripuli. He eivät kuumeen
kourissa pystyneet syömään, ja ripuli esti ravinnon imeytymisen.
Vankileireillä ravinto oli pääasiassa suolaista juuressoppaa, joka
aiheutti jalkojen ja vatsan pöhötystä.
Pentti Mäkelän yli 400-sivuinen tutkimus Vuosien 1918-1919
kulkutaudit, espanjantauti ja vankileirikatastrofi - historiallis-
epidemiologinen näkökulma Suomen väestön tautikuolleisuuteen
ilmestyi kesäkuussa 2007. Kannattaa hankkia omaan kirjastoon luettavaksi.
...
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ei ihan huono teoria, espanjantauti tappoi kautta maailman valtavasti ihmisiä.
Mikäli tauti tuli Suomeen saksalaisten sotilaiden mukana, olisi se tietenkin tullut muutenkin, niin tottakai vaikutus nimenomaan suomenlinnan vankileirillä näkyy ensimmäisenä.
ulkopuolella noin 25 000 ihmistä. Paljon meni kokonaisia perheitä.
Leirien ulkopuolella oli yli 3 miljoonaa ihmistä. 25000 niistä on pieni luku, kun suhteuttaa leireillä kuolleet leirien väkimäärään.
"Mikäli tauti tuli Suomeen saksalaisten sotilaiden mukana, olisi se tietenkin tullut muutenkin".
Asia on juuri päinvastoin. Jos saksalaista sotaväkeä ei olisi kutsuttu Suomeen niin todennäköisesti tauti olisi vältetty. Sotaväki levittää usein tauteja ympäristöönsä.
Espanjantauti oli on selvitetty, kieris koko maailman, Kanadassa on kaivettu auki sellaisia hautoja jotka on ikuisen jään alueella ja otettu näytteitä, se on ollut ns. lintuinfluenssa.
Eli sitä levitti linnut, tauti on lähtenyt liikkeelle ranskalaisten sotilaiden keskuudessa, rintamalla säilytettiin kanoja ja ankkoja elävinä, ahtaissa olosuhteissa tai raakana syödyistä linnuista se on levinnyt ihmisiin.
Kun tauti kerran kiersi koko maailman, niin miten ihmeessä Suomi olisi siltä säästynyt ?
Eipä tainnut olla jokaisessa maapallon maassa. Oli eri laajuisena niissä maissa missä sitä oli. Tietysti suurin vaikutus oli vankileireillä jossa vangit olivat usein näkäkuoleman partaalla. Tällöin vastustuskyky on heikko.
Useat lääninlääkärit vaativat vankien siirtojen lopettamista vankileiriltä toiselle tautien leviämisen ehkäisemiseksi.Tämä ei johtanut mihinkään toimenpiteisiin. Mahtaako olla selvitetty olivatko siirrot vankileiriltä toiselle tarkoituksellista tautien levittämistä jotta päästiin "viattomasti" eroon punikeista tappamatta niitä.
että vangit voitaisiin suurilla leireillä hoitaa paremmin. Tulos oli kuitenkin täysin päinvastainen ja eritoten pienten leirien vangit olivat alttiita suurten leirien taudeille. Ne itse asiassa koottiin nyt yksiin paikkoihin, eikä kulkutaudeille mahdettu mitään.
Leireillä annettiin tarkoituksella niin vähän ruokaa, että vangit kuolisivat sillä konstilla. Päästäisiin vangeista eroon ilman että ne suoranaisesti tapettiin. Tämä osoittautui vaikeaksi koska niukoissa oloissa eläneillä ihmisillä oli luultua suurempi kyky kestää nälkää. Tähän tilanteeseen tuli apuun erilaiset tarttuvat taudit jotka levisivät voimakkaasti ja tehosivat hyvin nälkiintyneisiin vankeihin. Mm. Tammisaaren leirillä vaihtui tarkastaja joka toi esiin sen, että suuri osa vangeille tarkoitetusta ruoasta meni vartijoiden mustan pörssin kauppaan. Tällä saatiin aikaan se, että vankeja
kuoli eniten kaikista leireistä.
Leirien ruokahuolto hoidettiin kyllä huonosti. Siihen ei kukaan ollut osannut valmistautua. Suurleirit pahensivat tilannetta.
Oleellinen tekijä oli kuitenkin maassa vallitseva elintarvikepula, joka johti suoranaiseen nälänhätään. Vangit olivat viimeisinä ruuanjakelujonossa. Kyvyttömyys ja byrokratia hoitivat loput.
Kulkutaudeilla oli myös suuri rooli.
Punikit eivät vaivaudu perehtymään asioihin, koska valehtelu on perinteisesti hauskempaa.
Höpöhöpö punikit kuoli lintuinfluenssaan ja kannibalismiin.Saaastuneesta ihmislihasta tauti levisi
Niinhän se. Myös Kiinassa perhe sai lintuinfluenssan ja kuoli , kun söi saastunutta kanaa.
Oli tapauksia, että omaisten ei annettu tuovan ruokaa leirissä nälkää näkeville vangeille. Näin kävi parikymppiselle sukulaismiehelleni, jonka 15-vuotias sisko koetti Hennalassa antaa leipäpaketin aidan raosta, mutta vartijat ottivat ruoat pois. Meni muutamia viikkoja, niin omaiset kuulivat, että poika oli teloitettu Hennalan leirillä ilman oikeudenkäyntiä. Poikansa teloituksesta kuulleet torpparivanhemmat eivät toipuneet asiasta, vaan molemmat kuolivat vuoden 1919 aikana.
Leireille oli kielletty tuomasta ruokaa vangeille. Kieltoon ei itseasiassa ollut mitään järkevää syytä, mutta haluttiin saattaa vangit mahdollisimman huonoon kuntoon. Valkoisten kosto oli kollektiivinen. Leirien ulkopuolella oli kyllä ruokaa vaikka kuinka, olihan kesäaika.
Nälänhätää on liioiteltu, maaseudulla kasvatettiin aivan entiseen malliin elintarvikkeita.
Ollaan melko heikolla pohjalla jos keskitysleirikuolemat väitetään vain punikkien valheiksi. Kai Saksassakin jotkut väittävät Auschwitzin vain kommunistien propagandaksi jolla ei ole todellisuuspohjaa.
Jos vangitaan summamutikassa n.70 000 ilman, että on mitään tietoa, onko monet tehneet mitään lain vastaista niin on luonnollista että moni niistä vapautetaan jos ei ole sattunut jo kuolemaan.
Ei niitä ihan summittain ole varmaan vangittu, jotain syytä on ollut.
Edelleenkin poliisi ottaa välillä useita ihmisiä kiinni selvittääkseen heidän osuutensa rikokseen. 1918 elettiin ihan toisissa oloissa. Silloin kiersi tiedon puutteessa paljon huhuja, esimerkiksi punaisten asekätköistä. Ei kapinallisia tai sellaisiksi epäiltyjä silloin vapaaksi päästetä.
Tällä kertaa avaus oli ihan asiaa, jatko olikin samaa jankkausta, sen voisi copypeistata niin samaa juttua viikottain.
Punikit voisivat nyt sadan voden jälkeen todeta viimeinkin: vituiksi meni koko vallankumous. Varhaisempina aikoina kapinalliset tapettiin kaikki.
Kehut omaa tai kaverisi avausta, väität muita palstalle kirjoittajia punikeiksi ja olet lopussa valmis tappamaan heidät kaikki. Katsot silti olevasi moraaliltasi korkeammalla tasolla tekemällä varauksen "varhaisempina aikoina tapettiin".
Erikoista "keskustelua".
lykkäävät palstalle valeitaan vuodesta -18, kun kyvyt eivät riitä perehtymään tutkimuksiin.
"Jos vangitaan summamutikassa n.70 000 ilman, että on mitään tietoa, onko monet tehneet mitään lain vastaista niin on luonnollista että moni niistä vapautetaan jos ei ole sattunut jo kuolemaan."
Aseellinen vallankumous murhineen ja terroreineen on lainvastainen teko muualla paitsi punikkien arvomaailmassa.
Joukosta vapautettiin heti alkuun noin 7 000 syyttömäksi todettua. Pääosa sai rikoksistaan lyhyet tuomiot ja heidät päästettiin ehdonalaiseen tai vapautettiin vielä -18 aikana.
Mitään kansanmurhaa ei ole tapahtunut kuin palstan punikkivalehtelijoiden mielikuvituksessa.
Humoristisista romaaneistaan tunnettua ja suosittua kirjailijaa Maiju Lassilaa ei haluttu päästää edes Suomenlinnan vankileirille, vaan hänet teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä mereen.
myös ja nimenomaan verenhimoisista kirjoituksistaan Työmies-lehteen. Hän jatkoi linjallaan loppuun asti. Tietoisena kohtalostaan hän hyppäsi lautalta mereen ja ammuttiin sinne.
Miksi kirjailija Maiju Lassila ammuttiin mereen Suomenlinnan edustalla? Kirjoitusten takia?
Lassila jatkoi loppuun asti veristä linjaansa usuttamalla punikkeja tappamaan laillisen hallituksen kannalla olevia ihmisiä.
Sillä hän ilmeisesti tuomitsi itsensä.
Lassila tuomitsi itsensä. Viisas mies. Ei turhaan vaivannut tuomioistuimia.
Hänet kyllä ammuttiin vietäessä Santahaminaan teloitettavaksi. Kuoli vaan vähän aikaisemmin.
Lassila kuului kapinajohtajiin.
Tietysti sellainen tapetaan joka kirjoittaa epämiellyttäviä kirjoituksia lehteen. Niinhän Ranskassakin hiljattain tehtiin. Tosin oli vain piirroksia. Ranskassa valtio puuttui asiaan. Valkoisessa Suomessa 1918 valtio ei puuttunut.
Ranskassa tappoivat uskontonsa takia 12 ihmistä ja saivat peräänsä 90 000 takaa-ajajaa. Saaren Jallu tappoi 2 kk aikana yli 50 ihmistä eikä kukaan tullut edes kysymään, että mitäs sinä puuhaat. Pitäjän vallesmannikin vain seurasi katseella, "no niinpäs näkyy tappavan, kysytääs jostain esikunnasta tarttisko tehdä jotain".
Ranskassa olivat asialla terroristit, jotka tappoivat rauhallisia kansalaisia.
Saaren Jallu teloitti aseelliseen kapinaan syyllistyneitä punaterroristeja, tosin omavaltaisesti.
Hänet haastettiin oikeuteen ja tuomittiin, mutta Svinhufvudin armahdus pelasti vankilalta.
Jallu kuoli pian tapaturmaisesti.
Olen etsinyt tuota monissa kirjoituksissa mainittua Mannerheimin 25. helmikuuta antamaa kuulutusta vai käsky vai ohjetta vai julistusta, mutta en vielä ole löytänyt. Jos se on totta ja annettu vakaalla mielellä, niin se musta varjo, joka nyt jo lankeaa Mannerheimin ylle jatkosodan virhearvioiden vuoksi synkkenee edelleen.
Käsky oli annettu. Siinä ei ole mitään epäselvää.
selvä. Kuulutus oikeutti "ampumaan paikalla" armeijan selkäpuolelta tavatut terroristit, sala-ampujat ja murhapolttajat.
Taistelussa vangitut oli lähetettävä ylempien esimiesten kuulusteltaviksi.
Muun sisällön kanssa ristiriidassa oli viimeinen kohta, jossa vankien otto saattoi tapahtua päällikön harkinnan mukaan. Se katsottiin luvaksi ampua myös taistelussa antautuneet. Tätä olivat molemmat osapuolet jo tehneet.
Samana päivänä ylipäällikkö allekirjoitti kiertokirjeen, jossa kiellettiin sotaoikeuksien asettaminen ja kuolemantuomioiden toimeenpano.
Läheskään kaikkia antautuneita punavankeja ei kuitenkaan ammuttu. Heidän määränsä oli jo helmi-maaliskuun vaihteessa noin 4 000. Samaan aikaan ammuttuja oli vajaa 400.Toinen mokoma ammuttiin maaliskuussa.
Vankien surmaamista tapahtui myöhemmin jatkuvasti, mutta kokonaisuutena se pysyi noin 10 % rajoissa myös Tampereella ja Viipurissa.
Mannerheim kielsi omavaltaiset teloitukset käskyllään 26.3. Se ei tehonnut läheskään kaikkiin alaisiin.
Kokonaan eri asia oli sitten vallatun alueen "puhdistus" huhti-toukokuussa, jolloin paikallisten kenttäoikeuksien ja puhdistuslautakuntien käskyillä ammuttiin yli
6 000 punaista, joista osa ei ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen ja osa oli pysytellyt kapinan ulkopuolella.
Mannerheimin viimeisiä toimia ylipäällikkönä oli 11.5. annettu määräys siirtää punavankien tuomitseminen valtionrikosoikeuksille. Sen läpimeno kesti useita päiviä, mutta teloitettujen määrä romahti toukokuun yli 4 000:sta kesäkuun 263:een.
Toukokuussa tapettiin 4000 vankia. Se on todella vähän. Natsit tappoivat pelkästään Auschwitzissa yli tuhat päivässä.
Rummin Jussi vaan pani täytäntöön laillisen tuomioistuimen päätökset. No, vähän jo etukäteen mutta tulos oli sama. Kuula ottaan.
Säveltäjä Toivo Kuula sai myös kuulan päähänsä 1918 Viipurin Seurahuoneella, vaikka oli "oma mies". Silminnäkijöitä oli paljon. Tapauksen tutkinta kesti pitkään, eikä ketään saatu lopulta tuomittua.
Ei voittajan puolella olleita tuomittu koskaan mistään koska eivät olleet mitään pahaa tehneet. Luonnollista.