Vähintäinkin kummalliseksi voitaneen kuvailla joulun alusviikolla sattunutta tapausta Helsingin Narinkkatorilla.
Jokavuotiseen ja samalla perinteiseen tapaansa oli kaupungin joulupatakeräys käynnistetty huono-osaisten hyväksi (kuten Sika-Kyösti ja skuku) ja monet vapaaehtoiset työntekijät tekivät arvokasta työtään. Yksi näistä ja jo monena vuotena mukana ollut 72- vuotias Hulda Ikäheimo seisoskeli patansa äärellä ja vastaanotti kiitollisena rahalahjoituksia, jotka putosivat joko kahisten - tai vain kilisten padan pohjalle. Mutta annetaanpa Huldan jatkaa:
- "Olin seissyt arviolta toista tuntia joulupadan ääressä kunnes minua lähestyi epämääräisen näköisenä mustaan pitkään takkiin pukeutunut lyhyt mieshenkilö, joka ihonvärinsä puolesta mielestäni sopi ehkä kiinalaiseksi tai jopa mongoliksi - suomalainen hän ei ainakaan ollut, sanoo Hulda topakasti ja jatkaa.
- "Mies laahusti pataa kohti oudosti sopertaen jotain loitsua kenties "et sillai hai" - tai jotain sinnepäin." Padan viereeen päästyään haistoin nenässäni erittäin voimakkaan eritteen tuoksun, enkä ollut aluksi varma mikä - tavallaan tuttukin tuoksahdus nenääni lennähti. Olin haistanut samaisen hajun ollessani nuorena tyttönä pesijäpiikana pesemässä miesten alusvaatetusta. Miehellä oli kädessään rypistettynä pieni rypäs seteleitä joita tämä latoi pataan koko ajan hokien outoa "sillee hei"- loitsuaan. Tai - no, jotain siihen suuntaa loruaan. Olin todella yllättynyt ja lähes sanaton miehen anteliaisuudelle. Rahojen arvosta en sillä hetkellä tiennyt sanoa mitään, sillä rahatukku oli niin epämääräisesti rypistetty, että niiden tunnistaminen oli siinä hetkessä mahdotonta. Mutta yllättävin käänne tapahtui hetkeä myöhemmin.
- "Miehen oudosti tuijottavasti nappisilmissä, jotka pureutuivat läpI ytimien oli jotain eriskummallista - jotain, jota on vaikea edes sanoin kuvailla. Oli kuin olisi tuijottanut suoraan helvetin pästsiin, niin tunteettomat ja pahan tummat ne olivat. Suoranainen shokki iski kuitenkin pian kuin salama kirkkaalta taivaalta".
- "Ladottuaan mukavan ryppään rahaa joulupataan mies virnisti oudosti silmää iskien ja avasi yhtäkkiä sivutaskuistaan kiinni pitäen takkinsa aivan auki. Pelästyin perusteellisesti ja ällistyksestä huudahtaen lennähti hammasproteesini mustaan pataan ilkeästi kolahtaen. Miehen pitkän takin alla ei ollut rihman kiertämää ja koko lyhyen tynkä "jatkopala" roikkui tukevahkon vatsan palanpainikkeena.
- "Toivuttuani ensihämmästyksestä ja saatuani hampaat jollain tapaa suuhuni huusin hädissäni "APUA! APUA!"
Mies oli uskomattoman nopea kintuistaan ja juoksi - uskomatonta kyllä naisten kirkuvan punaiset korkokengät ja vahvadenimiset tummat stay upit jaloissa, mutta se ei tuntunut menoa hidastavan! Alle viidessä sekunnissa mies oli kadonnut näköpiiristäni ja paikalle tulleet poliisitkaan eivät häntä sittemmin löytäneet. Ilmeisesti hän tunsi paikan, koska tiesi minne kadota.
Eikä tarina vielä tähän loppunut. Hulda jatkaa:
- "Pitihän sinne pataan luurata minkälaisen rahasumman se pikkumies jälkeensä köyhille jätti? No, olihan siellä parikymmentä seteliä - vahinko kyllä jotain Monopoli-rahoja. Enpä muista erikoisempaa tapausta tältä uralta sattuneen päättää Hulda päätään pyöritellen."
Jokavuotiseen ja samalla perinteiseen tapaansa oli kaupungin joulupatakeräys käynnistetty huono-osaisten hyväksi (kuten Sika-Kyösti ja skuku) ja monet vapaaehtoiset työntekijät tekivät arvokasta työtään. Yksi näistä ja jo monena vuotena mukana ollut 72- vuotias Hulda Ikäheimo seisoskeli patansa äärellä ja vastaanotti kiitollisena rahalahjoituksia, jotka putosivat joko kahisten - tai vain kilisten padan pohjalle. Mutta annetaanpa Huldan jatkaa:
- "Olin seissyt arviolta toista tuntia joulupadan ääressä kunnes minua lähestyi epämääräisen näköisenä mustaan pitkään takkiin pukeutunut lyhyt mieshenkilö, joka ihonvärinsä puolesta mielestäni sopi ehkä kiinalaiseksi tai jopa mongoliksi - suomalainen hän ei ainakaan ollut, sanoo Hulda topakasti ja jatkaa.
- "Mies laahusti pataa kohti oudosti sopertaen jotain loitsua kenties "et sillai hai" - tai jotain sinnepäin." Padan viereeen päästyään haistoin nenässäni erittäin voimakkaan eritteen tuoksun, enkä ollut aluksi varma mikä - tavallaan tuttukin tuoksahdus nenääni lennähti. Olin haistanut samaisen hajun ollessani nuorena tyttönä pesijäpiikana pesemässä miesten alusvaatetusta. Miehellä oli kädessään rypistettynä pieni rypäs seteleitä joita tämä latoi pataan koko ajan hokien outoa "sillee hei"- loitsuaan. Tai - no, jotain siihen suuntaa loruaan. Olin todella yllättynyt ja lähes sanaton miehen anteliaisuudelle. Rahojen arvosta en sillä hetkellä tiennyt sanoa mitään, sillä rahatukku oli niin epämääräisesti rypistetty, että niiden tunnistaminen oli siinä hetkessä mahdotonta. Mutta yllättävin käänne tapahtui hetkeä myöhemmin.
- "Miehen oudosti tuijottavasti nappisilmissä, jotka pureutuivat läpI ytimien oli jotain eriskummallista - jotain, jota on vaikea edes sanoin kuvailla. Oli kuin olisi tuijottanut suoraan helvetin pästsiin, niin tunteettomat ja pahan tummat ne olivat. Suoranainen shokki iski kuitenkin pian kuin salama kirkkaalta taivaalta".
- "Ladottuaan mukavan ryppään rahaa joulupataan mies virnisti oudosti silmää iskien ja avasi yhtäkkiä sivutaskuistaan kiinni pitäen takkinsa aivan auki. Pelästyin perusteellisesti ja ällistyksestä huudahtaen lennähti hammasproteesini mustaan pataan ilkeästi kolahtaen. Miehen pitkän takin alla ei ollut rihman kiertämää ja koko lyhyen tynkä "jatkopala" roikkui tukevahkon vatsan palanpainikkeena.
- "Toivuttuani ensihämmästyksestä ja saatuani hampaat jollain tapaa suuhuni huusin hädissäni "APUA! APUA!"
Mies oli uskomattoman nopea kintuistaan ja juoksi - uskomatonta kyllä naisten kirkuvan punaiset korkokengät ja vahvadenimiset tummat stay upit jaloissa, mutta se ei tuntunut menoa hidastavan! Alle viidessä sekunnissa mies oli kadonnut näköpiiristäni ja paikalle tulleet poliisitkaan eivät häntä sittemmin löytäneet. Ilmeisesti hän tunsi paikan, koska tiesi minne kadota.
Eikä tarina vielä tähän loppunut. Hulda jatkaa:
- "Pitihän sinne pataan luurata minkälaisen rahasumman se pikkumies jälkeensä köyhille jätti? No, olihan siellä parikymmentä seteliä - vahinko kyllä jotain Monopoli-rahoja. Enpä muista erikoisempaa tapausta tältä uralta sattuneen päättää Hulda päätään pyöritellen."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Don Kyösti nauraa niin, että meinaa mennä väkisin paskat housuun et sillei hei! Muutenki vatsa kuralla rajun ryyppäyksen seurauksena ja sitten vielä tuommosen naurun aiheen pukkaat palstalle hei! Kyöstin hörkkäytynyt sulkijalihas on kovilla hei!
Kyöstinkin piti lukea tuo tarina henkeään pidätellen alusta loppuun, niin koukuttava se oli. Vai että itsensäpaljastelua se aasialaismies nykyään harrastaa? Kyöstikin on joskus sellaisesta haaveillut. Itse asiassa Kyösti osti tarkoitusta varten samanlaisen popliinitakin mitä tv-etsivä Columbo aikoinaan käytti. Sen saa nopeasti avattua, jos sopiva naispuolinen kohde sattuu lähistölle. Lisävarusteiksi Kyösti leikkasi vanhoista housuistaan lahkeet irti polven alapuolelta. Nämä irtolahkeet hän olisi sitten teipannut jalkoihinsa, jotta takin alta ei olisi näkynyt paljaita sääriä. Toki naisten stay up -sukat ajavat saman asian kuin itse tehdyt irtolahkeet, mutta eihän Kyösti mitään naisten vaatteita voi pukea päälleen, koska sehän olisi aivan perverssiä et sillei hei!
Täällä PannariVexi nauraa röhöttää miesmeijerit hytkyen ja kalsongit menivät nyt kyllä vaihtoon, sillä sulkijalihas petti pahasti juttua lueskellessa ja nyt on kuirut housissa ja ympäri kämppää, kun kuiru valuu housunpuntteja pitkin, kun pesuhuoneeseen on pakko mennä.
Huhut kertovat että kyseinen "et sillee" mies olisi eräällä r-kioskilla yrittänyt maksaa 100€ pitkävetoaan monopoli-rahoilla, tarkkasilmäinen myyjä onneksi oli huomannut petoksen yrityksen ja oli jättänyt tämän sankarin ilman pelitositetta.