SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen ja valtiovarainministeri Antti Kalliomäki (sd) ovat yhtä mieltä siitä, että AKT:n lakko on saanut järjettömät mittasuhteet.
Ihalainen ja Kalliomäki esiintyivät lauantaina Tampereella Sähköliiton edustajiston kokouksessa. Ihalainen totesi, että AKT:n lakko voi pitkittyessään johtaa pahimmillaan siihen, että laaja tulopoliittinen ratkaisu karkaa aikataulusyistä käsistä.
Kalliomäki muistutti puheenvuorossaan, että tulopolitiikan kolmikantajärjestelmä on ollut yksi Suomen sodanjälkeisen menestyksen keskeisimmistä tekijöistä.
"Jatkuessaan AKT:n lakko uhkaa kaataa neuvotteluaikataulut ja sen myötä koko tupon. Siitä on vain kukonaskel kehitykseen, että konsensukselle viitataan jatkossakin kintaalla", Kalliomäki varoitti.
(STT)
Mitä tämä on? SAK:n puheenjohtaja ei seiso joukkojensa takana. Samoin johtavan työväenpuolueen eräs voimahahmo nakertaa kannattajiensa taistelua parempien elinolosuhteiden puolesta. - Selviä luokkapettureita ja porvariston kelkkaan hypänneitä luopioita.
Lakkoa voi verrata sotaan. Mitä tapahtuukaan sodan aikana omien joukkojen taistelutahtoa horjuttaneille? - Heidät tuomitaan vihollisen kätyreinä maanpetoksesta. Vasemmistolaiseksi tekeytyvä hyvin toimeentuleva sosialistieliitti näyttää tuntevan enemmän yhteenkuuluvuutta pörssiyhtiöiden omistajiin kuin köyhiin bussikuskeihin. Myös SDP:n puheenjohtaja on hiljaa kuin kusi sukassa. Varsinkin hänen pitäisi tässä tilanteessa puolustaa omiaan ja hyökätä jyrkin sanoin EK:ta vastaan.
Mitä työläisten taistelusta tulee kun heidän johtajansa eivät sitä tue? Vaalien alla vasemmistolaisia arvoja korostaneet sosialistijohtajat näyttävät kovan paikan tullen oikean karvansa heittäytymällä porvariston sylikoiriksi.
Kun Kokoomuksen Jyrki Katainen tai Keskustan Matti Vanhanen varoittelevat lakon seurauksista, se on täysin ymmärrettävää ja luonnollista - ovathan he oikeistopuolueiden puheenjohtajia. Vanhasta tosin pääministeriys sitoo - hänen asemassaan ei ole viisasta ottaa jyrkkiä kantoja kumpaakaan osapuolta vastaan.
Ihalainen ja Kalliomäki esiintyivät lauantaina Tampereella Sähköliiton edustajiston kokouksessa. Ihalainen totesi, että AKT:n lakko voi pitkittyessään johtaa pahimmillaan siihen, että laaja tulopoliittinen ratkaisu karkaa aikataulusyistä käsistä.
Kalliomäki muistutti puheenvuorossaan, että tulopolitiikan kolmikantajärjestelmä on ollut yksi Suomen sodanjälkeisen menestyksen keskeisimmistä tekijöistä.
"Jatkuessaan AKT:n lakko uhkaa kaataa neuvotteluaikataulut ja sen myötä koko tupon. Siitä on vain kukonaskel kehitykseen, että konsensukselle viitataan jatkossakin kintaalla", Kalliomäki varoitti.
(STT)
Mitä tämä on? SAK:n puheenjohtaja ei seiso joukkojensa takana. Samoin johtavan työväenpuolueen eräs voimahahmo nakertaa kannattajiensa taistelua parempien elinolosuhteiden puolesta. - Selviä luokkapettureita ja porvariston kelkkaan hypänneitä luopioita.
Lakkoa voi verrata sotaan. Mitä tapahtuukaan sodan aikana omien joukkojen taistelutahtoa horjuttaneille? - Heidät tuomitaan vihollisen kätyreinä maanpetoksesta. Vasemmistolaiseksi tekeytyvä hyvin toimeentuleva sosialistieliitti näyttää tuntevan enemmän yhteenkuuluvuutta pörssiyhtiöiden omistajiin kuin köyhiin bussikuskeihin. Myös SDP:n puheenjohtaja on hiljaa kuin kusi sukassa. Varsinkin hänen pitäisi tässä tilanteessa puolustaa omiaan ja hyökätä jyrkin sanoin EK:ta vastaan.
Mitä työläisten taistelusta tulee kun heidän johtajansa eivät sitä tue? Vaalien alla vasemmistolaisia arvoja korostaneet sosialistijohtajat näyttävät kovan paikan tullen oikean karvansa heittäytymällä porvariston sylikoiriksi.
Kun Kokoomuksen Jyrki Katainen tai Keskustan Matti Vanhanen varoittelevat lakon seurauksista, se on täysin ymmärrettävää ja luonnollista - ovathan he oikeistopuolueiden puheenjohtajia. Vanhasta tosin pääministeriys sitoo - hänen asemassaan ei ole viisasta ottaa jyrkkiä kantoja kumpaakaan osapuolta vastaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos vertaat nyt tätä lakkoa sotaan, niin kyseessä on ensinnäkin jotain muuta kuin järjestäytynyt sotatila. Lisäksi Ihalainen joukkojensa kenraalina on huolissaan siitä, että yksi sissipartio on hukkunut ja eikä enää tottele sodanjohdon käskyjä ja määräyksiä.
Eivät kenraalit ennenkään ole ottaneet määräyksiä kersanteilta ja jos kenraali nyt sanoo, että kersantin joukkojen toiminta on saanut järjettömät mittasuhteet, tarkoittaa se vain sitä, että kenraalin mielestä kersantin pitäisi lopettaa asioiden sotkeminen ja palata ruotuun.
Siinä se.
Vasemmistojohtajien osoittama pehmeys joutuu entistäkin kummallisempaan valoon jos Autoliikenteen työnantajaliitto ATL heittää pyyhkeen kehään ja antautuu, niin kuin juuri MTV3 uutisissa ilmoitettiin. ATL:n esittämät "ehdot" lienee vastapuolen helppo hyväksyä. Nehän ovat suurin piirtein samat joita lakolla tavoiteltiin. Siinä tapauksessa ehdottomaksi sankariksi nousee AKT:n lakkojohtaja Räty.
Räty on persereikä.
Ja se yksi ehto on se, että ensin lopetetaan laiton lakko. Sen takana on sitten kaikki mitä tällä typerällä hässäkällä on yritetty hakea.
Vain yksi ehto siis, laittomus pois. Ei tosiaankaan luulisi lakimieheltä olevan vaikeaa hyväksyä.
Totuushan on lienee kuitenkin siinä, että monikansallisten firmojen johto kyllästyi paikalliseen pomoportaaliin, ja antoi kylmästi ymmärtää että potkut ilman edes lämmintä kättä ovat ovella jollei asioita yhden pikkujutun takia voi hoitaa. Kyse on todellakin pikkujutusta,mutta pikkujututkin ovat tärkeitä sivistyneeksi katsottavan pikkumaan kohdalla.
Jotain tällaista on globaali ajattelu, noin niinkuin maalmankansalaisten sihdistä - puutteineenkin. EK ja ko. ryppyilevät pikkupomot ovat näille jehuille yksi hyttysenpieru Saharassa.
Kummallista miten lojaaleiksi rengeiksi ylikansallisten firmojen suomalaispomot heittäytyvät isännilleen. He ovat valmiita kyykyttämään omia maanmiehiään miten hyvänsä kunhan saavat päähäntaputuksen ulkomaiselta päälliköltään.
Rädyn peräänantamattomuus ja tinkimättömyys toivat voiton. Hienoa!
Hieno työnäyte aloittelevalta AKT:n puheenjohtajalta. Hänen nimensä voidaan huoletta lisätä legendaaristen edeltäjiensä jatkoksi.
Hyvä kirjoitus kiitos siitä.