Hei kaikki! Haluaisin tietää,miten te syömishäiriöstä parantuneet/parantumassa olette päässeet yli halusta kääntää kelkkaa?onko teillä selaista tunnetta tullut?
Olen ollut vuoden kohta hoidossa,vihdoin oöemme alkaneet edistymään ja lähistyn normaalipainoa. Koen jaksavani paremmin. Minulla on muuten kaikki hyvin,minulla on aviomies,haaveilemme lapsista. Perhe ja ystävät tukena. Omakotitalo,työpaikka kun pääse jne.
Silti kun on paljon minkö vuoksi jatkaa, tekee niin kovasti mieli kääntää kelkkaa takaisin kontrolloivaan elämään,enkä tiedä miksi.
Miten selätitte tämän vaiheen?
Olen ollut vuoden kohta hoidossa,vihdoin oöemme alkaneet edistymään ja lähistyn normaalipainoa. Koen jaksavani paremmin. Minulla on muuten kaikki hyvin,minulla on aviomies,haaveilemme lapsista. Perhe ja ystävät tukena. Omakotitalo,työpaikka kun pääse jne.
Silti kun on paljon minkö vuoksi jatkaa, tekee niin kovasti mieli kääntää kelkkaa takaisin kontrolloivaan elämään,enkä tiedä miksi.
Miten selätitte tämän vaiheen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensin tämä ei millään ladannut zkeskustelyita ja nyt tänne tuli molemmat,huoh
Olen parantunut syömishäiriöstä monta vuotta sitten. Syömishäiriö oli elämäni kamalinta aikaa. Koin itse hirveää syyllisyyttä siitä, että aiheutin läheisilleni suurta huolta. Tuo syyllisyys oli niin voimakas, että mieluummin kestin paranemisvaiheen monet ahdistuskohtaukset kuin syyllisyyden. Siinä ympärillä on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka toivovat syömishäiriöisen toipuvan ja voivan paremmin.
Näin jälkeenpäin mietin sitä, miten suuri vaikutus sairastumiseen on elämänhallinnan tunteella. Halu kontrolliin on rakennettu pään sisään. Miten voisit rakentaa elämäsi niin, että pidät asioita jonkinlaisessa järjestyksessä, ilman että vedät kaikkea överiksi? Miten luot itsellesi rajoja ja miten määrittelet mikä on tarpeeksi? Miksi ylisuoritat?
Joudut käymään suuren analyyttisen tutkiskelun toipumisen ohella. Jos ja kun paranet, voit oppia aika paljon itsestäsi ja toimintatavoistasi. Toipuminen on kasvattavaa. Elämän pienistä asioista osaa myös nauttia enemmän.
Voimia sinulle!
Kiitos todella paljon vastauksestasi! Kysymyksesi viestissäsi olivat hyviä ja laittoivat miettimään. Joskus vain toivoisi että voisi olla normaali,terve,niin tätä tuskaista analysointia ei tarvitsisi käydä.
Monesti mietin että miksi jokin päänisisällä käskee epäonnistua?olen kulkenut helvetillistä tietä,miksi pitäisi ottaa takapakkia? Todistaakseni olevani edelleen sairas?eikös se ole silloin sitä että ei uskalla täysin päästää irti?
Vaikeaa...niin vaikeaa..