Kostonhimo

Ehkä sinun pitää yrittää unohtaa ne henkilöt mielestäsi ? Olet nostanut mieleesi kyseiset henkilöt " seipään nokkaa " muita ylemmäksi. "lenna " mielessäsi ne hankalt henkilöt mielestäsi alemmalle tasolle. Se auttaa.

Mulla on meditaatio auttanut tuohon, ja vakaa päätös, etten anna niitten ihmisten viedä mielenrauhaani ja pilata elämääni.

Anteeksi ei tarvitse väkisin antaa (eikä edes kannata), mutta löydä muuta ajateltavaa, ja huomaa milloin ne kostofantasiat alkaa rullaamaan. Lopeta ne. Keskity vaikka hengittämiseen. Aika tekee tehtävänsä. Se aina tekee.

"Resentment is like drinking poison and then hoping it will kill your enemies." ~ Nelson Mandela

Veikkaan, että Mandelalla ehkä oli kuitenkin enemmän syytä katkeruuteen ja kostofantasioihin.

Minä olen kristillisessä uskossa, ja melkoisen säännöllisesti ajattelen menneisyyteni pahantekijöistä kostonhimoisia ajatuksia. Toisinaan myös sanon mielessäni lauseen: "vihaan X.X:ää".

Olen ehdottomasti ja vilpittömästi antanut anteeksi näille ihmisille täydestä sydämestäni Jumalan edessä. En ikinä tule toteuttamaan näitä fantasioitani enkä pitkiä aikoja yhtäperää mielessäni niitä pyörittele, ne ovat vain tietynlaista tarinointia, ja sellaisena pysyvätkin. Minulla on lapsesta pitäen ollut vilkas mielikuvitus, minkä muut minusta ovat huomanneetkin aina siitä lähtien, kun opin puhumaan.

Ap:nkin ohjaan Jumalan luokse, jos hän ei jo ole uskossa, kuten kirjoituksestaan päättelen.

Monet ovat kokeneet epäoikeudenmukaisuutta: joutuneet petosten, pahoinpitelyiden ja muun törkeän käytöksen uhreiksi. Sellaisia ihmisiä on maailma täynnä. Toivottavasti saat ajan kanssa rauhan asiaan ja pystyt ainakin jossain määrin antaa heille tai hänelle anteeksi. Hyväksyä ei tarvitse ja tuomita saa, mutta sinunkin elämäsi kannalta olisi varmasti mukava, että voisin siirtyä eteenpäin niin, että menneillä ei olisi noin suurta vaikutusta mieleesi vuosikymmen jälkeenpäin. En sano, että olisi helppoa tai, että sinun tarvitsisi. Enhän edes tiedä mitä sinulle on tapahtunut. Pystyisitkö keskustelemaan menneistä jonkun luotettavan ihmisen kanssa?

Ole kuitenkin varovainen, jos jollekin niin sanotulle ammattilaiselle päätät tuntojasi ja ajatuksiasi purkaa, ettet ole liian suorasanainen. Ihmisillä on tapana tulkita sanotut asiat suoraan ja kirjaimellisesti, joten saattavat hädissään ja äkkipikaisesti ilmoittaa poliisille.

Muista, että jos käytät jotakin psyykenlääkkeitä, kuten SSRI:tä tai vastaavia, niiden vaikutuksiin kuuluvat agressiot, impulsiivisyys sekä tappamis- ja itsemurha-alttius. Vaikutus voi jäädä osiltaan pysyväksi, mutta pitäisi merkittävästi vähentyä aineen lopettamisen jälkeen. Tosin vieroituksen aikana voi päinvastoin vahvistua.

Ovatkohan tämän palstan SSRI-kannat asiallisia jos pohtii niiden vaikutuksia kokonaisuutena?

Tiedän ihmisen, joka on sanonut olevansa valmis istumaan elinkautisen tuomion, jos vain saisi kostaa tietyille ihmisille. Hän on jopa sanonut, että se "ei merkitsisi mitään". Siinä on esimerkki äärimmäisen suuresta, peräänantamattomasta kostonhimosta.

Minäkin kehittelen päässäni "kostofantasioita", joissa tosin en ole itse se kostaja, vaan joku henkilö (jota ei oikeasti ole olemassakaan) tekee kostot puolestani. Tällainen ajattelu rentouttaa, kun tunnen oikein syvän vihanpuuskan menneisyyden paskiaisia kohtaan. Sitten, kun vihanpuuska ja mielikuvituskostoretki menevät ohi, voin taas keskittyä muihin, paljon oleellisempiin ajatuksiin ja asioihin. En näe tässä mitään väärää tai pahaa, sillä ne ajatukset ovat vain minun päässäni, enkä todellakaan aio ryhtyä toteuttamaan niitä käytännössä.

Lisäksi minulla on vihalista, jota toisinaan hoen mielessäni. Siinä on listattuna ilkeitä henkilöitä, joille toivon epäonnea elämässä. En usko tällaiseen taikauskohumpuukiin, mutta kyllä siitä ahdistuneella hetkellä tulee parempi olo. Listan kanssa sama juttu kuin "fantasioiden" : ei mitään tarvetta ryhtyä käytännöntoimiin, kunhan viihdytän itseäni.

Ongelma syntyy, jos nämä viha-ajatukset alkavat viedä liikaa tilaa elämästä. Viha väärintekijää kohtaan on terve tunne, mutta sitä ei ole hyvä ajatella 24/7.

Ainoat asiat jotka oikeasti auttavat, ovat antaa anteeksi ja KÄÄNTÄÄ SELKÄ. Ota uusi suunta. Jos asiat tulevat uudestaan esille, niin tee se uudestaan.
Itse olen ollut lähellä kanssa tilannetta, että ryhdyn suorittamaan kostaakseni jotain.
Sitten olen ajatellut, että tämä kohde tulee tuhannesti elämässään kohtaamaan ikävän piirteensä, että siitä ei oikeasti tarvitse välittää minun ollenkaan.
Jokainen elämässä koettu "vääryys" on tavallaan myös oppimisen porras. Kun opit kohtaamaan erilaisia ihmisiä, opit silloin elämään.
Vääryyksiä tekevillä ihmisillä ei koskaan ole sisäistä rauhaa. He kärsivät itse siitä suunnattomasti. He eivät löydä rauhaa. Toisaalta terve elämä ei koskaa hyväksy heitä, missä ikinä kulkevatkaan.
Näin ajatellen voimme antaa heille anteeksi heidän typeryytensä ja jatkaa omaa elämäämme onnellisena, sillä heidän ajatteleminen sitoo vain omaamme, eikä siitä ole meille mitään hyötyä. Kyse on jonkinlaisesta LUKKO tilanteesta. Se lukko täytyy rikkoa ja heittää pois arvottomana. Tuskin kukaan haluaa kantaa elämässään mitään sontakasoja. Päästäkää ihmeessä irti ja työntäkää niin kauas, että eivät vaivaa.

Lietsot vihaasi. Jokaisella ihmisellä on ollut omat paskat syynsä olla paskoja. Uskon itse karmaan, se auttaa. Oikeus tapahtuu jokatapauksessa jossain vaiheessa. Viimeistään kuolema korjaa. Ja yleensä kusipäät ei pitkälle pötki. Jossain vaiheessa menneisyys huomataan. Luultavasti he tekevät tulevaisuudessakin virheen ja jäävät kiinni. Sinun tehtävä ei ole leikkiä tuomaria ja alentua samalle tasolle kuin kusipäät, pilaisit vain oman elämäsi. Minulle tuo voimaa pysyä oikealla tiellä, etten halua olla samanlainen. En halua muuttua pahaksi. Mulla muuten ssri-lääkkeet aiheuttivat pakkoajatuksia suurten ihmisjoukkojen surmaamisesta.

Anteeksianto ei ole tunne, vaan valinta. Jos sanot Jumalalle näin: "Valitsen antaa anteeksi heille (pahantekijöillesi)", olet tehnyt tämän jumalallisen valinnan, eli olet antanut anteeksi. Ja siinä se! Anteeksianto tässä totisessa moraalisessa merkityksessä tietenkin edellyttää, että uskot Jumalaan, eli Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Uskotko? Jos et usko, siinä sinulla on suurempi ja akuutimpi ongelma.

Emootiot tulevat ja menevät. Ihminen on ailahtelevainen. Olen tarpeeksi kokenut ja sitä myöten viisas kertomaan tämän. Usko minua, kun sanon, että ihminen on hyvin tunnevaltainen olento, niin järkevät kuin epäjärkevätkin, väittivätpä he mitä hyvänsä. Sinä ET VOI perustaa anteeksiantoa emootioille. Jos sinusta siis jonain päivänä vaikkapa lähitulevaisuudessa TUNTUU siltä, että voit antaa anteeksi, ja tähän tunteeseen perustuen annat anteeksi, tulet suurella todennäköisyydellä "perumaan" anteeksiantosi, kun kohtaat vastoinkäymisen ja täysin luonnolliset ja inhimilliset negatiiviset emootiot valtaavat ruumiisi ja sielusi.

Voisin antaa tästä lukemattomia esimerkkejä. Annan yhden. Ystäväni koki julmuutta ex-puolisonsa taholta ja haavoitti itsensä pahoin tuossa suhteessa. Muutama vuosi heidän katkeran eronsa jälkeen olimme Etelä-Euroopassa lomamatkalla, ja siellä ystäväni vihdoin sanoi ollessamme rannalla piknikillä, että antaa ex-puolisolleen anteeksi. Kun tulimme takaisin Suomeen, ystäväni sai omituisen sairauskohtauksen, jonka vuoksi hän joutui sairaalaan tiputukseen. Siellä hän oksensi ja ripuloi, kärsi kaameasti. Ollessani käymässä hänen luonaan sairaalassa, hän puhui ex-puolisostaan (jonka oli juuri kuullut muuttaneen yhteen uuden kumppanin kanssa) ennen kuulumattoman katkeraan ja vihaiseen sävyyn. Hän myös totesi, ettei ole oikeasti antanut tälle anteeksi, kun kysyin syytä moiseen kiukkuun. Tästä hänen "anteeksiannostaan" oli kulunut vain pari vuorokautta, ja ystäväni oli valmis perumaan kaiken.

Ihminen on ailahtelevainen. Jos anteeksiannon perustaa emootioille, on lopulta vain sattuman varassa, esim. olemmeko anteeksiantavaisella tuulella oman kuolemamme hetkellä!

Minä annan aloittaja sinulle neuvon. Tee tietoinen valinta antaa anteeksi menneisyytesi pahantekijöille vaikka nyt heti. Voit myös pitää erityisen hetken sitä varten: sytytä kynttilä ja mieti hartaasti, mitä ja kenelle valitset antaa anteeksi. Sano vaikka ääneen: "Minä valitsen antaa anteeksi näille henkilöille nyt, ja tämä on vakaa päätökseni, koska uskon anteeksiantoon. Ymmärrän, että minulle saattaa vielä tulevaisuudessa, varsinkin vaikeina aikoina, tulla katkeruuden ja raivon emootioita ja niiden mukaisia ajatuksia, koska nämä henkilöt rikkoivat minua vastaan niin pahasti, mutta anteeksiantoni on vakaa päätös eikä emotionaalinen turbulenssini voi sitä horjuttaa."

Jos toimit tämän ohjeen mukaan, tulet ennen pitkää saaman rauhan sisimpääsi. Siunausta sinulle, aloittaja!

Olisi kiva tietää miten aloittajalla sujuu koston himon ja anteeksiannon kanssa?
Aihe on erittäin vaikea ja hankala.