Kuusi vuotta yhdessä ollut avopari. Toinen osapuoli maksoi melkein kaikki kulut, sillä toinen oli suurimman osan ajasta työttömänä. Perheeseen ostettiin erilaisia hyödykkeitä mm. auto, kalusteita, kodinkoneita. Matkusteltiin. Toinen osapuoli maksoi pääsääntöisesti kaiken yksin ruuat mukaan lukien. Toinen kulutti omat rahansa, vähäiset kylläkin, aivan muuhun kuin yhteisiin menoihin. Monta kertaa vuosien aikana talousasioista puhuttiin vakavasti ja työtön lupasi maksaa omaa osuuttaan kuluista, mutta toistuvasti kävi niin, että ne omat rahat kuluivat ihan muuhun. Nyt vuosi sitten tuli ero. Työtön lähti suhteesta ja lainasi vielä ison summan rahaa tältä jätetyltä osapuolelta ja lupasi maksaa lainan muutaman viikon sisällä, koska hän oli kuulemma saamassa varmalta taholta rahaa. Velka jäi maksamatta. Ja lisääkin tuli pyydettyä joihinkin vaatteisiin ja hyväsydämisenä tämä toinen antoi.
Nyt ex-pariskunta on tilanteessa, jossa pitäisi aloittaa takaisin maksut jälkikäteen. Rahaa antanut vaatii korvausta osasta yhteisiä kuluja ja toiselle ostetuista tavaroista avoliiton ajalta ja myös eron jälkeen antamansa lainan, mutta velallinen ei katso olevansa velvollinen maksamaan kuin pelkän lainaamansa rahan. Hän on sitä mieltä, että jälkikäteen hänen ei tarvitse maksaa osuuttaan liiton aikaisesta elämisestä. Mikä tasa-arvon kannalta olisi oikea lopputulos? Pitääkö liitossa lupaamat maksut hoitaa jossain vaiheessa takaisin toiselle, vaikka liitto on jo päättynyt? Tarkoituksella en kerro sukupuolista mitään, jotta se ei vaikuta kenenkään mielipiteisiin. Tilanne on tositapahtuma, eikä varmasti ainutlaatuinen.
Nyt ex-pariskunta on tilanteessa, jossa pitäisi aloittaa takaisin maksut jälkikäteen. Rahaa antanut vaatii korvausta osasta yhteisiä kuluja ja toiselle ostetuista tavaroista avoliiton ajalta ja myös eron jälkeen antamansa lainan, mutta velallinen ei katso olevansa velvollinen maksamaan kuin pelkän lainaamansa rahan. Hän on sitä mieltä, että jälkikäteen hänen ei tarvitse maksaa osuuttaan liiton aikaisesta elämisestä. Mikä tasa-arvon kannalta olisi oikea lopputulos? Pitääkö liitossa lupaamat maksut hoitaa jossain vaiheessa takaisin toiselle, vaikka liitto on jo päättynyt? Tarkoituksella en kerro sukupuolista mitään, jotta se ei vaikuta kenenkään mielipiteisiin. Tilanne on tositapahtuma, eikä varmasti ainutlaatuinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei naisen tarvitse maksaa enää mitään, jos on jo hoitanut osansa velvollisuuksistaan "luonnossa" suhteen aikana. Ellei ole, niin asia on vähän ongelmallisempi.. Tuo laina tuntuu kyllä vedätykseltä.
Jos köyhempi on mies, on hommat hoidettu todennäköisesti.
Avoliitto on juuri tuollainen loukku, jossa toinen saattaa joutua kaikessa maksumieheksi. Neuvoni on, että jokainen kuitti säästetään, tiliotteet säilytetään, laina- ja vähittäismaksusopimukset, kaikki.
Se joka kuitit esittää, on vahvoilla.
Eihän jutussa sanottu pummina eläjän olleen naisen, vaikka kuulostaaki naisen käytökseltä
Ja tottakai myös se, jolla on rahaa enemmän. Olen kyllä yleensä sitä mieltä, että aikuisen ihmisen pitää kyetä elättämään itsensä. Opiskelutilanteet ovat asia erikseen. Olen aika moneen hyväksikäyttö-avosuhteeseen törmännyt ja jopa toiset avioliitot ovat sellaisia, että toinen osapuoli hurvittelee rahansa ja toinen hoitaa kaikki perheen kulut.
Nämä ovat todella ikäviä juttuja, koska tunteet ovat näissä mukana ja hoivaviettisiä, kilttejä on helppo käyttää hyväkseen, eikä muutenkaan hoiva - hoivattava ihmissuhteissa ole terve kuvio. Ja on tietenkin monen muunkinlaisia epäterveitä kuvioita ihmissuhteissa, jotka liittyvät juuri rahaan, mutta tämä tuli mieleeni tällä kertaa.
Minusta niitä elinkustannuksia on turha ruveta jälkikäteen vonkaamaan takaisin. Yhdessä on eletty ja se siitä.
Vaikea se on alkaa laskemaan montaka siivua sinistälenkkiä se toinen on syönyt.
Sen sijaan suorat rahalainat kannattaa yrittää saada pois.
Yleisesti ottaen jos parisuhteessa ei päästä noista talousasioita yhteisymmärrykseen, nii ei kannata muuttaa samankaton alle. Erillään asuessa on helpompi pitää ne taloudetkin erillään.
Kerrankin olen täysin samaa mieltä kanssasi. Mielestäni on turhaa energian kulutusta käydä suhteen päätyttyä miettimään ja laskemaan kumpi nyt maksoi mitä ja enemmän. Ne rahat ovat menneet, ilmeisesti sillä hetkellä niistä on ollut iloa ja hyötyä, joten turha niiden perään on jälkikäteen käydä itkemään.
Mitä tulee tuohon eron jälkeiseen lainaan, niin se mielestäni olisi asiallista maksaa pois, koska kyseessä on nimenomaan laina eikä yhteiseen elämään kuluneet varat.
Kerrankin olen täysin samaa mieltä kanssasi. Mielestäni on turhaa energian kulutusta käydä suhteen päätyttyä miettimään ja laskemaan kumpi nyt maksoi mitä ja enemmän. Ne rahat ovat menneet, ilmeisesti sillä hetkellä niistä on ollut iloa ja hyötyä, joten turha niiden perään on jälkikäteen käydä itkemään.
Mitä tulee tuohon eron jälkeiseen lainaan, niin se mielestäni olisi asiallista maksaa pois, koska kyseessä on nimenomaan laina eikä yhteiseen elämään kuluneet varat.
ihan oikeudessa asti käytyjä riitoja avoliiton päättymisen jälkeisistä omaisuuden jakamisista tms asioista. Yleensähän avoliitto ei tarjoa mitään lainmukaista suojaa tai oikeutta omaisuuteen muuhun kuin jossa omistajan kohdalla lukee henkilön oma nimi. Mutta on tapauksia joissa kohtuullistamissäännöillä ja muilla lain venkuroilla on jopa omakotitaloja laitettu jakoon huolimatta siitä kenen nimi missäkin paperissa lukee.
Se on varma, että elinkustannuksiin (ruoka, sähkö, vuokrat, vesi) yms ei voi hakea mitään takautuvaa korvausta. Ei myöskään mene missään oikeudessa läpi, jos olet ostanut avopuolisolle vaatteita tms. Ne ovat olleet lahjoja tai niihin rinnastettavissa olleita ostoja ja (onneksi) annetuista lahjoista ei voi jälkikäteen periä suomessa rahaa.
En niitä tarkkaan muista miten mikäkin meni, mutta jostain lakisivuilta varmaan löytyy tietoa.
Lainan suhteen on aika heppoiset oltavat jos ei jotain nimeä jostain paperista löydy.