…sanoo Alexander Stubb joulukuun alussa ilmestyvässä Ulkopolitiikka-lehdessä. Jutusta on ennakkoartikkeli tämänaamuisessa HS:ssa.
”Suomen hallitus on menettänyt otteensa EU-politiikasta ja Suomesta on tullut muutoksia vastustava jarrumies”, sanoo Stubb. Linja oli Stubbin mukaan pielessä esim. uudesta perustuslaillisesta sopimuksesta käytyjen neuvottelujen aikana. Keskustan ulkopoliittinen kokemattomuus johti siihen, että ulkoministeri Erkki Tuomiojan ohjaus lisääntyi EU-politiikassa.
Stubbin mielestä hallitus haparoi pahasti EU:n turvatakuukysymyksessä. ”Suomen linja EU:n turvallisuuspolitiikan kehittämisessä on siis yksinkertaisesti ollut se, että ensin vastustetaan ja sitten sopeudutaan”, Stubb päättelee. Tuomiojan väitteet, että Suomi sai kyseisiin artikloihin muutoksia, jotka estivät EU:n jakautumisen, ja että turvatakuulausekkeeseen tehdyllä lisäyksellä olisi jotain vaikutuksia turvatakuiden oikeudelliseen velvoittavuuteen, eivät Stubbin pidä paikkaansa, sanoo Stubb.
Seuraukset hallituksen haparoinnista ovat Stubbin mielestä selvästi nähtävissä. ”Emme saaneet elintarvikevirastoa, emme komission puheenjohtajuutta, emmekä yhtäkään huippuvirkaa. Sen sijaan saimme vastoin tahtoamme tiivistyvän puolustusyhteistyön ja hallitustenvälisyyden vahvistumisen”.
Stubbin mielestä Suomen ulkopoliittinen ajattelu rakentuu nyt kolmen eri suuntiin vetävän näkemyksen varaan. ”Yksi on impivaaralaisuus, eli ei tehdä muutoksia ja pidetään kansainvälinen yhteistyö loitolla. Toinen on globaali-idealismi ja kolmas kansainvälinen realismi”.
Stubbin mukaan pääministeri Paavo Lipposen ja presidentti Martti Ahtisaaren aikana kansainvälinen realismi ja globaali-idealismi löivät kättä. Pääministeri Matti Vanhasen ja presidentti Tarja Halosen aikana on toisin. Stubbin mielestä impivaaralaisuus on yhdistynyt globaali-idealismiin omituisesti, josta esimerkkinä hän mainitsee sen, että Suomen ulkoministeriössä Yhdysvaltoihin liittyviä asioita hoitaa vain kolme virkamiestä, samoin Venäjän asioita, mutta globalisaatioasioita hoidetaan yli 50 virkamiehen voimin.
Stubbin mielipiteitä kannattaisi päättäjienkin kuunnella, sillä hän tuntee asian, josta puhuu. Ennen europarlamentaarikon uraansa hän toimi vuosina 1995-2004 tutkijana ulkoasiainministeriössä, erityisasiantuntijana Suomen EU-edustossa ja neuvonantajana Euroopan komissiossa.
(Kun täällä ei ole erikseen palstaa EU-politiikalle, ja kun EU-politiikka ei ole oikeastaan ulkopolitiikkaa, niin laitan tämän Keskustan saitille. Lienee perusteltua siksikin, että Keskustaan kuuluvan pääministerinhän tulisi johtaa myös EU-politiikkaa. Ja vielä yksi peruste: täällä tämä tulee parhaiten tiedoksi, kun täällä jostain kumman syystä näkyy olevan kävijöitä enemmän kuin muilla poliittisilla saiteilla yhteensä)
”Suomen hallitus on menettänyt otteensa EU-politiikasta ja Suomesta on tullut muutoksia vastustava jarrumies”, sanoo Stubb. Linja oli Stubbin mukaan pielessä esim. uudesta perustuslaillisesta sopimuksesta käytyjen neuvottelujen aikana. Keskustan ulkopoliittinen kokemattomuus johti siihen, että ulkoministeri Erkki Tuomiojan ohjaus lisääntyi EU-politiikassa.
Stubbin mielestä hallitus haparoi pahasti EU:n turvatakuukysymyksessä. ”Suomen linja EU:n turvallisuuspolitiikan kehittämisessä on siis yksinkertaisesti ollut se, että ensin vastustetaan ja sitten sopeudutaan”, Stubb päättelee. Tuomiojan väitteet, että Suomi sai kyseisiin artikloihin muutoksia, jotka estivät EU:n jakautumisen, ja että turvatakuulausekkeeseen tehdyllä lisäyksellä olisi jotain vaikutuksia turvatakuiden oikeudelliseen velvoittavuuteen, eivät Stubbin pidä paikkaansa, sanoo Stubb.
Seuraukset hallituksen haparoinnista ovat Stubbin mielestä selvästi nähtävissä. ”Emme saaneet elintarvikevirastoa, emme komission puheenjohtajuutta, emmekä yhtäkään huippuvirkaa. Sen sijaan saimme vastoin tahtoamme tiivistyvän puolustusyhteistyön ja hallitustenvälisyyden vahvistumisen”.
Stubbin mielestä Suomen ulkopoliittinen ajattelu rakentuu nyt kolmen eri suuntiin vetävän näkemyksen varaan. ”Yksi on impivaaralaisuus, eli ei tehdä muutoksia ja pidetään kansainvälinen yhteistyö loitolla. Toinen on globaali-idealismi ja kolmas kansainvälinen realismi”.
Stubbin mukaan pääministeri Paavo Lipposen ja presidentti Martti Ahtisaaren aikana kansainvälinen realismi ja globaali-idealismi löivät kättä. Pääministeri Matti Vanhasen ja presidentti Tarja Halosen aikana on toisin. Stubbin mielestä impivaaralaisuus on yhdistynyt globaali-idealismiin omituisesti, josta esimerkkinä hän mainitsee sen, että Suomen ulkoministeriössä Yhdysvaltoihin liittyviä asioita hoitaa vain kolme virkamiestä, samoin Venäjän asioita, mutta globalisaatioasioita hoidetaan yli 50 virkamiehen voimin.
Stubbin mielipiteitä kannattaisi päättäjienkin kuunnella, sillä hän tuntee asian, josta puhuu. Ennen europarlamentaarikon uraansa hän toimi vuosina 1995-2004 tutkijana ulkoasiainministeriössä, erityisasiantuntijana Suomen EU-edustossa ja neuvonantajana Euroopan komissiossa.
(Kun täällä ei ole erikseen palstaa EU-politiikalle, ja kun EU-politiikka ei ole oikeastaan ulkopolitiikkaa, niin laitan tämän Keskustan saitille. Lienee perusteltua siksikin, että Keskustaan kuuluvan pääministerinhän tulisi johtaa myös EU-politiikkaa. Ja vielä yksi peruste: täällä tämä tulee parhaiten tiedoksi, kun täällä jostain kumman syystä näkyy olevan kävijöitä enemmän kuin muilla poliittisilla saiteilla yhteensä)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Alexander Stubb: "Neljäs tosi nasta päivä elämässäni"
Stubb vetäytyi golfklubin rauhaan
Kokoomuksen Alexander Stubb otti tuloksen vastaan omiensa joukossa Helsingin Erottajalla, ja viiniravintolan katto oli revetä ilmaan.
Hän nimesi illan neljänneksi parhaimmaksi elämässään. Vain lapset ja vaimo menivät edelle. Seuraavaksi hän kiitti "broidia ja faijaa" ja sitten paikalla ollutta tukijoukkoa.
Päivällä hän vetäytyi Talin golfkentän rauhaan. Siellä hän on viettänyt suuren osan elämästään, onhan hän entinen maajoukkueen golfari.
Yksin Stubb ei ollut. Vanhan klubirakennuksen varjossa istui koko perhe, vaimo Suzanne Innes-Stubb ja lapset Oliver ja Emilie. Paikalla olivat myös appivanhemmat Britanniasta ja omat vanhemmat.
Stubb asettui kentän laidalle tammen juurelle pohtimaan mennyttä: "Yli 300 vaalitilaisuutta 50 paikkakunnalla."
Tuohon rupeamaan meni 112 000 euroa.
Stubb on tullut tunnetuksi hymystään. "Hymyileminen alkaa kohta sattua", hän sanoi sunnuntaina.
http://www.helsinginsanomat.fi/extrat/eurovaalit2004/artikkeli/1076152996166
19.11.
Hyvä Suomi-päivä. Aamulla kävin Kokoomuksen suuren- ja ulkoasiainvaliokunnan valmistelukokouksessa. Jari Vilen johti puhetta. Kävimme läpi ajankohtaisia EU-asioita. Homma on hanskassa.
Kokouksen jälkeen lähdimme Juho Romamakkaniemen kanssa ajamaan kohti Kouvolaa. Jossain vaiheessa ajoimme väärin. Huomasimme sen 40 km ennen Kotkaa. Myöhästyin Nuorkauppakamarin lounastilaisuudesta 20 minuuttia. Onneksi ohjelmaa rustattiin vähän uusiksi. Luennoin noin 100 vieraalle EU:n tulevaisuuden näkymistä.
Lounastilaisuuden jälkeen kävin paikallisessa kauppakeskuksessa keskustelemassa EU-asioista. Väkeä oli mukavasti ja tunnelma oli leppoisa. Hyvien EU-kysymysten sarja jatkuu. Toivottavasti vastaukset kelpasivat.
Helsinkiin palattuani tapasin Jyrki Kataisen. Kävimme läpi ulkopoliittista keskustelua ja kerroin viikon tapahtumista parlamentissa. Juttelimme myös muista ajankohtaisista asioista.
Illalla olin Ruben Stillerin vieraana Ruben&Joonas showssa. Hauska kokemus. Mielestäni Ruben on briljantti toimittaja. Hän osaa harvinaisella tavalla yhdistää asiaa, huumoria ja sarkasmia. Sitä taitoa ei monella ole. Ohjelman jälkeen kävimme Rubenin ja ohjelman tuottajan Roope Lehtisen kanssa kaljalla. Kaikin puolin mukava ilta.
Lähde:
http://www.alexstubb.com/fi/fi_paivakirja.html
Kohta Erkki Tuomioja kömpii kolostaan todistamaan, että mikään ei ole muuttunut ja kaikki on ihan hyvin, katsokaa vaan.
Ja sitten tulee perässä pääministeri (kesk.), joka todistaa että kaikki on hallinnassa ja että nyt voisimme vaikka vähän selvittää tätä ulkopolitiikan tilaa.
Ja sitten mikään ei muutu ja Suomi on sivuraiteilla heiluttelemassa lippuaan, eikä kukaan kuuntele. Sitten jossain kohtaa pääministeri ja ulkoministeri saavat tarmonpuuskan ja aiheuttavat närää synnyttävän kohtauksen jossain kokouksessa vaatimalla kurkku suorana jotain siemennysviraston alivarapääjohtajan sijaisen jakkaraa Suomeen ja samalla sotkevat kaikkien muut kuviot.
Ja kotimaahan tulleessaan rinta rottingilla selittävät kuin hieno voitto tuli, kun saatii siemennysvirastosta haetun jakkaran sijaan alivaraosastonjohtajan sihteerin sekä perustettavan varaosaston alisihteerin seuralaisen virat suomalaisille.
Ja puoli Eurooppaa nauraa.
Saitte "kiteytettyä" typeryytenne koko kirjon muutamaan lauseeseen.
Koklipit vain haluaa Kalifiksi, Kalifin paikalle!
Väärin väärin, haluan että tämä hallitus jatkaa vaalikauden loppuun, että seuraavissa eduskuntavaaleissa kansalaiset voivat sitten täysmitallisesti arvioida tämän punamullan aiheuttamat vahingot.
Mutta ei isänmaan arvostusta ja asemaa ulkopolitiikan alalla nyt tarvitsisi ihan kokonaan romuttaa.
Siksi Vanhanen (kesk.) voisi antaa kenkää Tuomiojalle (sd.), vaikka arvelen kyllä ettei Vanhasella ole rotia hoitaa hommaa.
niin ei tarvise kenenkään valittaa! Paavolla on kokemusta.
Väykky-Patella on tosiaan kokemusta myös siitä kuinka sählätä asioita Neuvostoliiton suurlähetystön kanssa ja miten aiheuttaa isänmaalle erilaisia hankaluuksia. Ei kiitos.
Ja varmaankin hallitussovun ylläpitämiseksi Vanhnenkin (kesk.) on sitä mieltä, että ulkoministerin pitäisi olla demari (sd.). Tai jos ei ole niin kyllä Lipponen (sd-lip.) käskee olemaan.
Liisa Jaakonsaari (sd.) on viime aikoina jaellut ulkoasiain valiokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa sellaisia näkemyksiä, että mahtaisikohan tuo olla kärkkymässä paikkaa? En kyllä itse kannata häntä mitenkään. Kyllä sieltä joku demari löytyy.
Stubb oli jo ennen valintaansa EU-paarlamenttiin suuri huuliveikko. Hän oli komission puheenjohtajan esikunnassa Suomen hallituksen maksamana "asiantuntijana". Ei tosin tiedetä, mitä hän teki ja saiko mitään aikaan. Se vain tiedetään, että hän oli Lipposen puolustaja ja äänitorvi Brysselin piireissä. Ei kylläkään saanut Lipposta komission puheenjohtajaksi eikä elintarvikevirastoa Suomeen.
Hän jankuttamiseen saakka väittää, ettei nykyisellä hallituksella ole EU-politiikkaa. Äsken päättynessä Maailmannäyttämöllä ohjelmassa valtiosihteeri Risto Volanen pani pojan aika hiljaiseksi. Stubb ei yleensä pystynyt muuta kuin pilkallisesti ja suurisuisesti nauramaan kun Volanen lateli hänelle totuuksia.
Tuommoinen huuliveikko menestyy aikansa, mutta ennen pitkää hänen lähipiirinsä ja lopulta äänestäjät huomaavat miehen tyhjyyden ja hylkäävät hänet.
mainitsemasi ohjelman.En kyllä huomannut että Volanen olisi pistänyt Stubin hiljaiseksi,liian malttamattomat olivat kylläkin keskustelijat,kolmas oli Suvi Anne Siimes.
Kyllä siinä hallituksen ulkopolitiikka sai kyllä perusteltua arvostelua,jos vain pirit korvat auki.
Mielenkiintoinen asia oli huomautus siitä Sasin kysymyksesta,että oliko muu ulkopoliittinen johto selvillä Halosen YK puheesta.Nythän on todisteltu että liian luotiin jo edellisten hallitusten aikana,joissa myös Sasi on ollut asioista päättämässä.Asian tekkee mielenkiintoiseksi se että vaalitaistelussa Jäätteenmäki kylläkin arvosteli Suomen liittymisestä koaliitioon,nyt saman puolueen henkilöt ovat sitä mieltä että Suomi tuomitsi jo silloin Irakiin hyökkäyksen laittomaksi.
Taisi nyt tulla Oivalta taas vähän sellainen värittynyt näkemys. Mutta hällä väliä.
Nyt ei ongelmana olekaan Stubbin asiantuntemus tai kyvyt, koska häntä ei tähän nyt vallassa olevaan hallitukseen ulkoministeriksi valittaisi kuitenkaan.
Nyt ongelmana on se, että tähtitrio Halonen (pres.) - Vanhanen (kesk.) - Tuomioja (sd.) on pistämässä meidän ulkopolitikkaamme romuttamolle ja kukaan ei tee mitään.
Koska presidenttiä ei voi vaihtaa kuin seuraavissa vaaleissa voidaan vaihtaa joko pääministeri (kesk.) tai ulkoministeri (sd.). Itse olen sitä mieltä, että Tuomioja (sd.) pitäisi vaihtaa muihin hommiin, ei tunnu enää virtaa riittävän ja homma menee linjattomuuden puolelle.
... ei Suomen linjassa ole ollutkaan koskaan epäselvyyttä. Jäätteenmäki toi esiin sen Lipponen ei esiintynyt kuuluislla Amerikan matkallaan Suomen linjan mukaisesti, vaan aiheutti USA:n viraomaisille väärän käsityksen siitä. Asia korjattiin seuraavana päivänä hallituksen ulkopoliittisen valiokunnan kokouksessa presidentin johdolla, jossa täsmennettiin Suomen linjaa korostaen, että hyökkäys Irakiin voi tapahtua vain YK:n mantaatilla.
...ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja. Se on vain niin monessa asiassa päinvastainen kuin Lipposen aikana. Hän oli rakentamassa unionista liittovaltiota ja sotilasliittoa, vaati meitä kaikkiin sen suurten jäsenten johtamiin ytimiin ja maamme liittämistä Natoon.
Nykyinen johto, Vanhanen, Tuomioja, Halonen ja Kääriäinen Haluavat kehittää unionia entiseltä pohjalta itsenäisten jäsenmaiden liittona ja yhteistyöelimenä sekä parantaa sen kriisinhallintakykyä. Se haluaa myös, ettei unionin asioista päätetä salaseurojen kaltaisissa ytimissä vaan avoimesti sen valmistelu- ja päätöksentekoelimissä. Nykyjohto ei näe myös mitään syytä liittyä Natoon.
Nämä Stubbit ja muut kkokoomukselaiset sekä Jaakonsaaret haikailevat vain tuota Lipposen politiikkaa ja syyttävät nykistä halventamismielessä linjattomuudeksi. Heidän mielestään vain Lipposen linja oli linja.
Oivalla on valikoiva muisti. Hän kirjoitti:
"Nämä Stubbit ja muut kkokoomukselaiset sekä Jaakonsaaret haikailevat vain tuota Lipposen politiikkaa"
Lisääppä Oiva listallesi, Keskisuomalaisen Laatikainen, Ilkka-lehden Hokkanen ja nyt myös Erkko. Myös heille Vanhasen ulkopoliittinen linja on epäselvä.
Tässä maassa taitaa olla vain viisi henkilöä, joille Suomen ulkopoliittinen linja on selkeä: Vanhanen, Tuomioja, Halonen, Kääriäinen ja Oiva Härkönen.
Onkohan noilla henkilöillä kommunikointivaikeuksia, kun he eivät ole puoleentoista vuoteen saanut tiivistettyä Suomen ulkopoliittista linjaa yksinkertaiselle Suomen kansalle?
Wiljami
olla rähmällään mihinkään suuntaan!
... lehdistöineen ollut jo 10 vuotta koklipien ulkopolitiikan tukija. Ei ole ihme, että haikailee yhä Lipposen aikoja. Laatikaisen ja Hokkasen arvostelu Vanhasen suhteen ei ole samanlaista kuin Erkon, mutta hekin kyllä vivahtavat koklipiläisyyteen ulkopolitiikassa. Olivathan aikoinaan vaatimassa Keskustaa asettumasta Ahtisaaren taakse hänen valitsemisekseen toiselle kaudelle. Ahtisaarihan on aina ollut koklipiläisellä kannalla ulkopolitiikasta.
Olen tässä ketjussa ja yksityiskohtaisesti selvittänyt, miten selkeä Vanhasen hallituksen ulkopolitiikka on. Se vain ei ole samaa mitä Lipposen hallitukset ajoivat.
Totesit aiemmin Korhoselle, että Erkon antaman Vanhas-kritiikin motiivina oli "Lipposen vaalitappiosta aiheutunut kauna".
Hokkaselta ja Laatikaiselta on tullut myös kritiikkiä Vanhasen ulkopolitiikan hoidosta. Olet myös väittänyt kepulaista Laatikaista koklipiksi. Ilmeisesti Laatikaisen ja Hokkasen motiivit ovat samat kuin Erkon, vai?
Wiljami
Stuppihan on suurimman parlamenttipuolueen jäsen. Siellä se päätösvalta suurimmalta osin on.
Kun itse epäonnistuu ryhmänsä sisällä, on helppo pistää pikkuisen siitä muillekin. Parlamenttihan ne päätökset lopulta tekee, vai miten se oli? Tämä on hänen oman pettymyksensä purkausta.
"Stubbin mielestä Suomen ulkopoliittinen ajattelu rakentuu nyt kolmen erisuuntiin vetävän näkemyksen varaan."
Tuosta listasta jäi kaikkein tärkein, merkittävin ja tervehenkisin linja mainitsematta. Nimittäin meidän isänmaallisten realistien edustama linja.
Olkoon tuo linja nimeltään "isänmaallinen realismi".
Katsoin aamulla Maailmannäyttämöllä-ohjelman ja tuon märkäkorva-Aleksanterin kakaramaista räkätystä katsellessa alkoi nousta niskakarvat pystyyn.
Mutta ihmekös tuo, kun "mies" on viettänyt teinivuotensa Brysselin kammareissa "asiantuntijana".
Voi että minua sitten isänmaallisena ja terveellä tavalla kansallismielisenä realistina etoo tällaiset uus-idealistiset maailmansyleilijät.
Ihailen päivä päivältä enemmän Norjaa, Sveitsiä ja Islantia.
Norja on NATO-maa,Islannilla ei ole edes omaa armeijaa vaan jenkit vastaavat Islannin puolustuksesta ja Sveitsi on oma poikkeuslukunsa
maailmanlaajuisesti. Miten Suomi voisi kuulua
tuohon joukkoon?
En ole kanssasi täysin eri mieltä . Lipposen aikana Suomessa vallitsi tietty naiivius EU:ta
kohtaan ja Suomen vaikutusmahdollisuuksiin EU:n
sisällä. Kaikesta huolimatta Suomen tulee kuulua
EU:hun,Sveitsi ja Norjakin joutuvat koko ajan harmonisoimaan lainsäädäntöä EU:ta vastaavaksi -
tahtoivat tai eivät.
Suomella olisi vielä uhrattavaa kapitalismin alttarille!