Lainaus Risto Santala Kirjasta Jumalan Valtakunta ON !
Oppi tuonelasta,
kuoleman jälkeisestä välitilasta, perustuu Raamattuun. Vanha testamentti puhuu tuonelasta 65 kertaa ja Uusi testamentti kymmenisen kertaa. Raamatun mukaan kuolema on synnin seuraus. Siksi Messias oli sovitustyöllään voittava kuoleman. Jo tämä elämä on tavallaan »kuoleman varjon maa», kuten Raamattu sanoo (Jes 9:1). Kuolemamme jälkeen ruumis maatuu (1 Moos 3:19, Job 21:26), mutta sielu menee tuonelaan (Ps 16:10). Tuonela on maallisen elämänsä jättäneiden kokoontumispaikka, niin vanhurskaiden kuin väärien. Se on samalla ylösnousemuksen odotushuone. Ihmisen persoona ja minä-tietoisuus sailyy yli kuoleman. Kuitenkaan »vainajahenkien» kanssa ei saa olla yhteydessä (5 Moos 18:11 ja 1 Sam 28:11-19). Jumalan silmä seuraa myös tuonelassa olevia (Ps 139:8).
Jeesus opetti, että tuonelassa on ikään kuin kaksi osastoa. Liittyen aikansa rabbien kielenkäyttöön hän puhui vertauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk 16:19-31), kuinka köyhä Lasarus vietiin »Aabrahamin helmaan» (16:22). Rabbit saattoivat nimittää tätä hyvän osan saaneiden osastoa myös paratiisiksi. Tästä oli kysymys, kun Jeesus lupasi ristillä toiselle ryövärille, että tämä on oleva samana päiväna Jeesuksen kanssa paratiisissa (Luuk 23:43). Ryöväri aavisti Jumalan valtakunnan todellisen luonteen pyytäessään: »Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.»
Sama ajatus tuonelan ja taivasten valtakunnan todellisuudesta valahtaa esille, kun Pietari on tunnustanut Filippuksen Kesareassa, että Jeesus on »Kristus, elävän Jumalan Poika». Silloin Vapahtaja puhuu seurakunnastaan, jota »tuonelan portit eivät voita», ja antaa Pietarille »taivasten valtakunnan avaimet», niin että se, minkä hän »sitoo maan päällä», on oleva sidottu taivaassa, ja minkä hän »päästää maan päällä», on oleva päästetty taivaassa (Matt 16:13-19). Taustalla on heprean sanapari, joka merkitsee 'sitomista' ja 'vapauttamista'. Meillä ei ole oikeutta sulkea ketään taivasten valtakunnan ulkopuolelle, mutta meillä on oikeus sitoa ihminen Jumalan sanaan ja vapauttaa hänet tunnon taakoista. »Vapautus»-käsitteestä tulee nykyheprean 'synninpäästoä' merkitsevä sana. Muuan juutalaisen perimätiedon kuvaus kertoo, kuinka Messias istuu Rooman porteilla (kristittyjen luona) pitaalisten ja sairaiden rinnalla, »ja yhden hän sitoo ja toisen hän päästää». Näin Vapahtaja samastuu kärsivään ihmiseen.
Tuonelan huonompaa osastoa evankeliumi kutsuu »vaivan paikaksi». Jeesus kertoo, kuinka rikas mies oli saanut eläessään hyvää ja kuinka hän nyt itsekkyytensä vuoksi »kärsi tuskaa». Lasarus taas sai nyt vuorostaan »lohdutusta». Rikas mies pyysi, etteivät hänen veljensä »joutuisi vaivan paikkaan». Kertomuksesta käy myös ilmi, että tuonelan kahden osaston välille on »vahvistettu suuri juopa», niin että ihminen ei voi kuoltuaan enää vaikuttaa iäiseen kohtaloonsa.
Julistamme uskontunnustuksessamme, että Jeesus »astui alas tuonelaan». Hän oli siis tuonelassa kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisen ajan. Apostoli Pietari tulkitsee sen siten, että hän »meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille» (1 Piet 3:19). Uusi testamentti tiedostaa, että pakanatkin voivat yleisen ilmoituksen pohjalta »ehkä hapuilemalla löytää» Jumalan (Apt 17:27) ja että »jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen» (Apt 10:35). Joskus »pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii» ja niin he, »vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki» (Room 2:14). Kuitenkin Jeesuksen messiaaniseen tehtävään kuului, että hän astui alas, »maan alimpiin paikkoihin -- täyttääkseen kaikki» (Ef 4:9-10). Näin tuonelassa jo olevat pääsivät osallisiksi Jeesuksen sovitustyöstä saaden siellä mahdollisuuden vastaanottaa evankeliumin. Ilmestyskirja 1:18 kertoo, etta Kristuksella on »kuoleman ja tuonelan avaimet». Tämä vastaa juutalaisen perimätiedon ajatusta, että Messiaalla on »ylösnousemuksen avaimet».
Oppi tuonelasta,
kuoleman jälkeisestä välitilasta, perustuu Raamattuun. Vanha testamentti puhuu tuonelasta 65 kertaa ja Uusi testamentti kymmenisen kertaa. Raamatun mukaan kuolema on synnin seuraus. Siksi Messias oli sovitustyöllään voittava kuoleman. Jo tämä elämä on tavallaan »kuoleman varjon maa», kuten Raamattu sanoo (Jes 9:1). Kuolemamme jälkeen ruumis maatuu (1 Moos 3:19, Job 21:26), mutta sielu menee tuonelaan (Ps 16:10). Tuonela on maallisen elämänsä jättäneiden kokoontumispaikka, niin vanhurskaiden kuin väärien. Se on samalla ylösnousemuksen odotushuone. Ihmisen persoona ja minä-tietoisuus sailyy yli kuoleman. Kuitenkaan »vainajahenkien» kanssa ei saa olla yhteydessä (5 Moos 18:11 ja 1 Sam 28:11-19). Jumalan silmä seuraa myös tuonelassa olevia (Ps 139:8).
Jeesus opetti, että tuonelassa on ikään kuin kaksi osastoa. Liittyen aikansa rabbien kielenkäyttöön hän puhui vertauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk 16:19-31), kuinka köyhä Lasarus vietiin »Aabrahamin helmaan» (16:22). Rabbit saattoivat nimittää tätä hyvän osan saaneiden osastoa myös paratiisiksi. Tästä oli kysymys, kun Jeesus lupasi ristillä toiselle ryövärille, että tämä on oleva samana päiväna Jeesuksen kanssa paratiisissa (Luuk 23:43). Ryöväri aavisti Jumalan valtakunnan todellisen luonteen pyytäessään: »Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.»
Sama ajatus tuonelan ja taivasten valtakunnan todellisuudesta valahtaa esille, kun Pietari on tunnustanut Filippuksen Kesareassa, että Jeesus on »Kristus, elävän Jumalan Poika». Silloin Vapahtaja puhuu seurakunnastaan, jota »tuonelan portit eivät voita», ja antaa Pietarille »taivasten valtakunnan avaimet», niin että se, minkä hän »sitoo maan päällä», on oleva sidottu taivaassa, ja minkä hän »päästää maan päällä», on oleva päästetty taivaassa (Matt 16:13-19). Taustalla on heprean sanapari, joka merkitsee 'sitomista' ja 'vapauttamista'. Meillä ei ole oikeutta sulkea ketään taivasten valtakunnan ulkopuolelle, mutta meillä on oikeus sitoa ihminen Jumalan sanaan ja vapauttaa hänet tunnon taakoista. »Vapautus»-käsitteestä tulee nykyheprean 'synninpäästoä' merkitsevä sana. Muuan juutalaisen perimätiedon kuvaus kertoo, kuinka Messias istuu Rooman porteilla (kristittyjen luona) pitaalisten ja sairaiden rinnalla, »ja yhden hän sitoo ja toisen hän päästää». Näin Vapahtaja samastuu kärsivään ihmiseen.
Tuonelan huonompaa osastoa evankeliumi kutsuu »vaivan paikaksi». Jeesus kertoo, kuinka rikas mies oli saanut eläessään hyvää ja kuinka hän nyt itsekkyytensä vuoksi »kärsi tuskaa». Lasarus taas sai nyt vuorostaan »lohdutusta». Rikas mies pyysi, etteivät hänen veljensä »joutuisi vaivan paikkaan». Kertomuksesta käy myös ilmi, että tuonelan kahden osaston välille on »vahvistettu suuri juopa», niin että ihminen ei voi kuoltuaan enää vaikuttaa iäiseen kohtaloonsa.
Julistamme uskontunnustuksessamme, että Jeesus »astui alas tuonelaan». Hän oli siis tuonelassa kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisen ajan. Apostoli Pietari tulkitsee sen siten, että hän »meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille» (1 Piet 3:19). Uusi testamentti tiedostaa, että pakanatkin voivat yleisen ilmoituksen pohjalta »ehkä hapuilemalla löytää» Jumalan (Apt 17:27) ja että »jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen» (Apt 10:35). Joskus »pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii» ja niin he, »vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki» (Room 2:14). Kuitenkin Jeesuksen messiaaniseen tehtävään kuului, että hän astui alas, »maan alimpiin paikkoihin -- täyttääkseen kaikki» (Ef 4:9-10). Näin tuonelassa jo olevat pääsivät osallisiksi Jeesuksen sovitustyöstä saaden siellä mahdollisuuden vastaanottaa evankeliumin. Ilmestyskirja 1:18 kertoo, etta Kristuksella on »kuoleman ja tuonelan avaimet». Tämä vastaa juutalaisen perimätiedon ajatusta, että Messiaalla on »ylösnousemuksen avaimet».
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eksytystä!
Kenelle?
Kielen synnit: aika puhua, aika vastata!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/13191690
Kristus, ennen ylösnousemusta, todisti ristin sovitustyön jälkeen Tuonelassa iankaikkisen kärsimysosan valinneille olevan synnitön kuoleman voittaja; VT:n lain sovituksen täyttäjä ja riisti Saatanalta Kuoleman ja Tuonelan avaimet sekä tyhjensi Aabrahamin osaston vieden ne saaliinaan kolmanteen taivaaseen, toteutti ryövärille annetun lupauksen olla paratiisissa hänen kanssaan jo samana päivänä.
Valheiden puhujien paikka on kadotus.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/13191690
Näin on mutta kaikki muukin synti vie ihmisen kadotuksen tuskaan ellei tee parannusta tässä ajassa ja usko Golgatalla suoritettuun syntiensä sovitustyöhön.
Aloitusta kannatta funtsia.