Olen nähnyt pari kertaa unen ihmisestä, joka on samoihin aikoihin kuollut. Ei siis enneunia, vaan "ajantasaisia" unia. Viimeisin oli viime syksynä.
Unessa olin jossain eteishuoneessa järjestelemässä kirjoja hyllyille. Huone toi mieleen kirkon eteisen. Hyllyt olivat kaltevia ja valkeiksi maalattuja ja niillä oli muutamia kirjoja. Eräs oli paksu nahkakantinen kirja. Ylettyäkseni ylähyllyille käytin apuna valkeaksi maalattua puulaatikon kantta, jonka laitoin syrjälleen ja nousin sen reunalle. Kannesta jäi mieleen että siihen oli sapluunalla kirjoitettu sana 'Ortodoksit'.
Siinä keikkuessani näin kuinka selkäni takana köpötteli tuntemani sotaveteraani. Aioin tervehtiä häntä, mutta en puhunut mitään kun näin hänen vain menevän menojaan avonaisesta ovesta toiseen huoneeseen.
Uni loppui huvittavasti. Huomasin näet että ylimmällä hyllyllä oli vaalea hämähäkki jalat supussa. Tajusin että se on hyppyhämähäkki ja valmiina hyppäämään päälleni! Sitten se hyppäsi.
Heräsin huutaen säikähtäneenä. Kello oli neljä aamulla.
Viikkoja myöhemmin näin tämän ihmisen kuolinilmoituksen lehdessä ja totesin, kuten olin jo aiemmin arvellut, hänen poistuneen rivistä sinä yönä.
Toinen uni on muutaman vuoden takaa. Siinä luen aikakauslehteä. Aukeamalla on koko sivun värillinen kasvokuva tummasta ja tummasilmäisestä amerikkalaisesta miespuolisesta filmitähdestä. Hän katsoo miettiväisenä kaukaisuuteen. Sivulla on kuvateksti, jossa on lueteltu elokuvat ja sarjat, joissa hän on esiintynyt. Ensimmäinen ja ainoa mieleen jäänyt on 'Mullan alla'.
Aamulla näin että pihalla oli lippu puolitangossa. Kuulin myöhemmin iltapäivällä, että eräs naapurini oli kuollut sairaalassa. Hän oli puoliksi romani, mikä jälkeenpäin ajatellen selittää unen päähenkilön huomattavan tummat silmät ja hiukset (vaikka tunsin tämän ihmisen jo harmaantuneena).
En tuntenut näitä ihmisiä kovinkaan hyvin. Eräs yhteinen tekijä on se että joskus olen "joutunut" auttamaan heitä aivan satunnaisesti.
Tässä on vain osa kaikesta oudosta, jota olen kokenut. Nämä ovat osin niin henkilökohtaisia, että kaikkea ei voi kertoa pysymättä anonyyminä. Jos kertomuksia taas muuntelee, niiden autenttisuus häviää.
Unessa olin jossain eteishuoneessa järjestelemässä kirjoja hyllyille. Huone toi mieleen kirkon eteisen. Hyllyt olivat kaltevia ja valkeiksi maalattuja ja niillä oli muutamia kirjoja. Eräs oli paksu nahkakantinen kirja. Ylettyäkseni ylähyllyille käytin apuna valkeaksi maalattua puulaatikon kantta, jonka laitoin syrjälleen ja nousin sen reunalle. Kannesta jäi mieleen että siihen oli sapluunalla kirjoitettu sana 'Ortodoksit'.
Siinä keikkuessani näin kuinka selkäni takana köpötteli tuntemani sotaveteraani. Aioin tervehtiä häntä, mutta en puhunut mitään kun näin hänen vain menevän menojaan avonaisesta ovesta toiseen huoneeseen.
Uni loppui huvittavasti. Huomasin näet että ylimmällä hyllyllä oli vaalea hämähäkki jalat supussa. Tajusin että se on hyppyhämähäkki ja valmiina hyppäämään päälleni! Sitten se hyppäsi.
Heräsin huutaen säikähtäneenä. Kello oli neljä aamulla.
Viikkoja myöhemmin näin tämän ihmisen kuolinilmoituksen lehdessä ja totesin, kuten olin jo aiemmin arvellut, hänen poistuneen rivistä sinä yönä.
Toinen uni on muutaman vuoden takaa. Siinä luen aikakauslehteä. Aukeamalla on koko sivun värillinen kasvokuva tummasta ja tummasilmäisestä amerikkalaisesta miespuolisesta filmitähdestä. Hän katsoo miettiväisenä kaukaisuuteen. Sivulla on kuvateksti, jossa on lueteltu elokuvat ja sarjat, joissa hän on esiintynyt. Ensimmäinen ja ainoa mieleen jäänyt on 'Mullan alla'.
Aamulla näin että pihalla oli lippu puolitangossa. Kuulin myöhemmin iltapäivällä, että eräs naapurini oli kuollut sairaalassa. Hän oli puoliksi romani, mikä jälkeenpäin ajatellen selittää unen päähenkilön huomattavan tummat silmät ja hiukset (vaikka tunsin tämän ihmisen jo harmaantuneena).
En tuntenut näitä ihmisiä kovinkaan hyvin. Eräs yhteinen tekijä on se että joskus olen "joutunut" auttamaan heitä aivan satunnaisesti.
Tässä on vain osa kaikesta oudosta, jota olen kokenut. Nämä ovat osin niin henkilökohtaisia, että kaikkea ei voi kertoa pysymättä anonyyminä. Jos kertomuksia taas muuntelee, niiden autenttisuus häviää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jumala puhuu tavalla ja toisella ja meille yksilöllisesti. Jos sinulla on noita kokemuksia paljon, ei vain kaksi, niin asiaan liittynee sinulle erikoista. Yksi tai kaksi samantyylistä tapausta voi liittää vielä sattuman piikkiin. Ja ihminen kun muistaa vain ne asiat joilla on kytkös arjessa juuri tapahtuvaan.
Tuossa unessasi on sellainen juttu, jonka opimme viimeistään rajan takana. Mielikuvien voima. Unessasi oleva hämähäkki tuli pelostasi hämähäkkiin. Kun opit tarkastelemaan "hämähäkkiä" mielesi halliten, se ei enää hyppää vaan haihtuu. Huomaat sen sarjakuvamaiseksi satuhahmoksi.
Tuolla tasolla toiveet, pelot ja faktat ilmentyvät elävinä toisiinsa sekoittuen. Kun näit rajan taakse siirtyneen näit kaiun toisesta henkilöstä. Sekin oli fiktiota hämähäkin lailla, mutta vain osittain, sillä fiktio kuvasi oikeata tapahtumaa.
Itse unessa demonstroin joskus ihmisille, miten tuli sytytetään keittimeen (mielikuvatuli tietenkin, ja keitinkin on mielikuva). Mielikuvamaailma on osittain objektiivinen, sillä siellä on todellakin ihmisiä. Mutta faktaan sekoittuu kuvitelmaamme. Meidän tehtävä on erottaa fakta fiktiosta, ja pitkään toisella puolella olleet tätä taitoa hyvin osaavatkin.
Myös tämä "fyysinen" maailma on fiktiota. "Tuli" ja "keitin". Mutta todelta ne tuntuu.
Me luodaan tätä fiktiota lisääkin jotta saisimme otteen jostakin. Olemme aika urpoja ja orpoja jos meillä ei ole otetta mistään ja emme ole mitään. Meidän pitää aluksi olla joku jossain, että saamme identiteetin. Identiteetin ja minäkuvan kautta meistä tulee ensin vahvoja ja itsekkäitä harhakuvia.
Kun olemme vahvasti jotain ja tiukasti kiinni materiassa, niin sen kiertotien kautta saamme otteen oikeasta itsestämme. Turhautumisen kautta opimme että aistimuksellinen maailma on kärsimystä ja suuntaudumme ennen pitkää siihen perintöosaamme, jonka olemme materiaan samaistuessa lähes kokonaan unohtaneet.
Meillä on aina tieto siitä, että sisältämme löytyy vapaus. Tämä tieto saa meidät aikanaan kaikki turhautumaan läpikotaisin ja kääntymään sisäänpäin. Joillakin homma ei ole dramaattisen äkkinäistä, vaan käännytään kohti todellisuutta hissun kissun elämien saatossa.
Karaistumme huomaamaan, että ainakin ulkoisiin aistimuksiin perustuva maailma on fiktiota, olivat ne ulkonaiset aistimukset sitten taivaissa tai maan päällä. Joku suurenmoinen oleminen täyttää kaiken ja siinä saamme ainakin rauhan. Emme voi kadota minnekään, koska tämä abstrakti oleminen on olut aina eikä sillä ole alkua eikä loppua. Ihmistä seuraava kehitysvaihe on täysin erilainen ja siinä menee alun ja lopun käsityksetkin osittain uusiksi. Abstrakti oleminen on tavallaan taulun kehys, ilmiöt ovat taulussa olevia vaihtuvia kuvioita, jotka ei pysy ikuisesti.
Kiitos vastauksesta. Oma tulkintani hämähäkistä on maanläheisempi: se pakotti minut heräämään. Ilman sitä olisin jatkanut nukkumista ja unohtanut tämän unen. Päättelen siitä että tällä unella oli erityinen tarkoitus. Mikä, sitä en voi varmuudella sanoa.
Vielä kun mennään tosi kirkkaille alueille, missä on vielä nähtävillä erilaisia maisemia...
Niin siellä on ihmiskunnan parhaimmat ja upeimmat kuvitelmat. Siellä on poisnukkuneita ja parhaillaan fyysisessä kehossa eläviäkin. Kaikki mitä näemme ulkonaisina maisemina kuvastaa meidän omaa sieluntilaamme, vaikka siellä olisikin oikeita poisnukkuneita ihmisiä.
Poisnukkunut on sikäli hauska sana, koska nuohan ovat unen tasoja. Kun riittävän syvälle menemme uneen, selkeytyvät nuo unet ja kohtaamme puhtaan ja kirkkaan mielen avaruutemme. Tuosta puhtaasta "taivaansinisestä" tai "kultavalkeasta" mielentaustasta ponnistavat kaikki ilmiöt esille. Tätä syvintä mielentaustaa joka on ihmiskunnan "taivas", sanotaan kuolemattomaksi sieluksi. Tuossa "taivaassa" asujia sanotte jumaliksi, mutta ne on vain siellä asuvia ihmisiä ja muihin luonnonkuntiin kuuluvia eläviä olentoja.
Jotkut pyhien kirjojen kirjoittajat ovat nähneet näille syvimmille unen alueille, missä itseasiassa kohdataankin objektiivisuutta. Mutta suuri osa on nähnyt alemmille unen tasoille, kuten ilmestyskirjan kirjoittaja. Alemmilla unen tasoilla suuri osa tapahtumista kumpuaa toiveista ja peloista ja on pääasiassa fiktiota.