Pian vanha vuosi vaipuu hautaan iloneen ja suruineen, mutta Jumalan armo pysyy tulevanakin vuotena. Samoin pysyy Jumalan omalla sormellaan kirjoittama kymmenen käskyn lakikin. Eikö nyt olisi hyvä aika tehdä hyvä uuden vuoden lupaus ja päätös, että tulevana armonvuonna minäkin tahdon rakastaa ja seurata Jeesusta ja pyhittää hänen sapattinsa? Se on hyvä päätös nyt, kun armonaikaa on vielä jäjellä, mutta emme tiedä kuinka kauan.
Uuden vuoden päätös
hyvä päätös
13112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos Raamattua halut seurata, niin pyhitä sapatti. Jos taas haluat seurata kirkon traditiota, niin pyhitä sunnuntai.
Tottakai haluan seurata Raamattua, koska Luhter sanoi, että Raamattu ja yksin Raamattu uskon ja elämän ohjeeksi.
Tänään on alkanut vuoden ensimmäinen sapatti ja huomenna saamme kirkoissamme tutkia Sananlaskujen kirjaa oppineen (kaksi kansainvälisesti arvostettua tohtorin hattua päässään) juutalaisen veljen opastuksella.
Tervetuloa kaikki muutkin kuulemaan adventtikirkkoon viisauden sanoja Sananlaskujen kirjasta!
Hyvää sapattia kaikille Herran omille!
Hyvää uutta vuotta adventistillekin, mutta me kristityt olemme apostoleista alkaen viettäneet Herran päivää, Jeesuksen ylösnousemussunnuntaita pyhäpäivänämme, joten apostolisen kirkon jäseninä emme tästä asiasta väittele sen enempää.
Alkukristillinen seurakunta muodostui pelkästään uskoontulleista juutalaisista, jotka helluntaina ja sen jälkeen tulivat uskoon. Vielä senkin jälkeen, kun Stefanus ensimäisenä marttyyrina kivitettiin noin kolme ja puoli vuotta Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen, vainoa pakenevat uskovat "eivät puhuneet sanaa muille kun ainoastaan juutalaisille." "Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen tähden, vaelsivat ympäri hamaan Foinikiaan ja Kyproon ja Antiokiaan saakka, mutta eivät puhuneet sanaa muille kuin ainoastaan juutalaisille. Apt.11:19. Mutta millaisia nämä tuhannet uskoontulleet juutalaiset olivat?
Jaakob ja seurakunnan vanhimmat antoivat Paavalille heistä tälläisen kuvauksen: "Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. " Apt.21:20. Jos siis apostoleista alkaen olisi vietetty pyhäpäivänä muuta päivää kuin sapattia, niin kyllä tuo muutos ei olisi ihan läpihuutona ilman minkäänlaista mainintaa mennyt läpi noiden lainkiivailijoiden keskuudessa ja siksi Raamatusta en löydä tukea väitteellesi.
Onpa hyvä näkäkulma noista lainkiivailijoista. Koska alkuseurakunnan aikana ympärileikkauksesta nousi kova mekkala,niin kyllä sapatin muuttamisesta olisi noussut vielä suurempi haloo, joten mitään muutosta ei tapahtunut apostolien aikana lepopäiväasiassa, koska siitä ei mainita Raamatussa mitään.
"Seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi sapatti" 2Moos.20:10.
1.su
2.ma
3.ti
4.ke
5.to
6.pe
7.la eli sapatti
Tuo on kyllä ihan allakan mukainen viikkojärjestys, sillä siinä näkyy keskiviikkokin asettuvan keskelle viikkoa, niin kuin pitääkin. Mutta jos viikko aloitetaan maanantaista, niin keskiviikko ei olekkaan enää keskellä viikkoa. Kyllä allakka tietää ihan raamatullisen viikkojärjestyksen, jota kaikkien kristittyjen olisi hyvä seurata.
Turha meille katolilaisille on viikonpäiviä opettaa. Katolilaiset ovat aina pitäneet sunnuntaita Herran ylösnousemuspäivänä ja viikon ensimmäisenä päivänä.
Muutoinkin olette väärällä palstalla opettamassa adventismia. Teille on kokonaan oma palsta.
" Katolilaiset ovat aina pitäneet sunnuntaita Herran ylösnousemuspäivänä ja viikon ensimmäisenä päivänä." Mutta näin sanoo Herra: "Seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti" 2Moos.20:10
Kokoontua voi minä päivänä hyvänsä muistelemaan Jeesuksen elämää, kuolemaa ja ylösnousemusta, mutta ei tuo kokoontuminen tee päivästä pyhäpäivää. Sapatti on Jumalan antama ja pysyy muuttumattomana niin Vanhassa kuin Uudessakin liitossa, sillä Jumala sanoo:" En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt" Ps.89:35. Siis edelleenkin Jumala sanoo sinulle näin: "Muista pyhittää lepopäivä.
9. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
10. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
11. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen" 2Moos.20:8-11
Jeesus ei kumonnut eikä poistanut mitään Jumalan kymmenestä käskystä, sillä hän itse sanoo näin: ". Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut" Matt.5:17,18.
Tietosanakirja Vikipedia sanoo sunnuntain alkuperästä näin:
Juutalaisen sapatin vieton merkitys on myöhemmin siirretty sunnuntaihin. Asiasta päätettiin Laodikean kirkolliskokouksissa 400-luvun alkupuolella. Sitä ennen sekä juutalaiset että kristityt viettivät pyhäpäivänään sapattia, lauantaita. Juutalainen sapatti oli lepopäivä sen muistoksi, että Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumala lepäsi viikon viimeisenä, seitsemäntenä päivänä.
Monissa kielissä sunnuntai on Auringon päivä. Päivä oli nimetty Auringon mukaan egyptiläisessä kalenterissa, josta tapa siirtyi Rooman valtakuntaan ja myöhemmin myös germaaneille. Latinaksi päivän nimi on dies solis, Auringon päivä. Myös saksan kielessä (Sonntag), flaamissa (Zondag), englannin kielessä (Sunday), japanin kielessä (日曜日 / Nichiyōbi) ja ruotsin kielessä (söndag) nimi johdetaan auringosta. Germaanisissa kielissä nimi tulee Sunnelta, saksien auringonjumalalta tai Sunnalta, joka oli skandinaavien auringonjumala.
Kirkkohistorioitsijoiden mukaan ensimmäisillä vuosisadoilla myös kaikki kristilliset seurakunnat viettivät lepopäivänään sapattia. 300-luvun alussa alkoi Rooman seurakunnasta muotoutua valtionkirkko, mikä sai loppuhuipennuksensa 500-luvun alussa. Näiden muutosten lomassa kirkko muokkautui osittain silloisen yhteiskunnan mukaisesti. Yksi muutos oli se, että kirkko lopetti sapatin vieton ja siirtyi viettämään lepopäivänä ja jumalanpalveluspäivänä sunnuntaita, jonka keisari Konstantinus oli jo määrännyt Rooman valtakunnan viralliseksi lepopäiväksi.[3] Monet tutkijat ja myös katolinen kirkko sijoittavat tämän lepopäivämuutoksen vuoteen 364, jolloin katolisessa (ei ekumeenisessa) Laodikean konsiilissa paavi Liberiuksen johdolla kehotettiin kirkon jäseniä sapatin sijasta pyhittämään sunnuntai.[4]
Petri Paavolan kotisivuilta voi lukea asiallista opetusta sapatista. Apostolin aikana monta pappia tuli uskolle kuuliaisiksi ja niin näytää tapahtuvan myös tänä lopun aikana, kiitos Jumalan.