Vapaa-ajattelija kirkossa

Morsianta kunnioitan seisomaan nousten. Hautajaisissa vainajaa. Kastetilaisuuksissa lasta. Muita syitä ei kirkossa käyntiin käsittääkseni ole. Mummot on kuolleet, eivätkä olleet kovin uskonnollisia. Joskus istuin jossain takapenkissä konfirmaatiossa. Luikin pihalle, kun alkoi tympiä.

Mummoni tietysti veisin jumalanpalvelukseen, koska uskonto on hänelle tärkeä rutiini. Jäisin ehkä jonnekin takariviin odottamaan, ja jättäisin ylös-alas-pomppimis- yms rituaalit suorittamatta. Mummolle selittäisin, etten koe kirkon menoja itselleni sopivaksi jotta haluasin eturiveihin istumaan. Mutta ei mitään syytä kieltää mummolta apua, jos tämä sellaista pyytää. Muutenkin voin jumalanpalveluksiin mennä, jos joku sellaiseen mukaan pyytää ja tiedän että asia on pyytäjälle tärkeä. Mutta silloin jättäisin osallistumatta rituaaleihin, mahdollisimman huomaamattomasti tietenkin. Mitenköhän kirkon väki mahtaa asiaa suhtautua?

Kirkkoristiäisissä varmaan sama juttu, jäisin mieluummin takariveihin, mutta rituaaleissa mukana tilanteen mukaan - seisomaan voin nousta, mutta mitään uskoa en siltikään tunnusta.

Hautajaisissa kunnioitetaan vainajaa, eikä ole tarpeen kiinnittää huomiota omiin näkemyksiin siellä toimimalla paikkaan ja tilanteeseen perinteisesti kuulumattomalla tavalla. Omat hautajaiset sitten aikanaan eri juttu, niistä ohjekortti lompakossa( http://www.siviilihautajaiset.fi/ohjeet ).

Rippijuhliin kirkossa en osallistuisi, vaan jäisin odottamaan toisaalle.

Mielestäni on kohteliasta nousta silloin kun muutkin nousee. Jos se on jotenkin omien periaatteiden vastaista, niin voi viedä mummon kirkkoon ja mennä itse ulos.

Ei ole pakko nousta seisomaan luterilaista uskontunnustusta hokemaan, vaikka tilaisuudesa olisikin läsnä.

Jos osallistut tilaisuuteen niin noudatat protokollaa. Nousevathan esimerkiksi uskonnollista oikeistoa (KOK, KEPU, SDP, PS, KD, RKP) äänestävät ylös Maamme laulun aikana vaikka ovat oikeasti epäisänmaallisia. Teeskentelyä sekin.

Ne penkit ovat niin epämukavia, että ajoittainen jaloittelu tekee vain hyvää.

Tuossa mallia:

https://www.youtube.com/watch?v=bh__g-ZZ6WA

Moi Jori! :) Kivan rehellinen viesti! :)

Kristityn toive on, että ihminen kääntyisi aidosti ja sydämestään Jeesuksen puoleen. Tämä on myös Jumalan toive. Jeesus ei arvosta sitä, jos puhut suullasi sanoja joita et tarkoita. Jeesus sanoo (Matteus 6:7): "Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja." :)

Itse jos olisin vieressäsi kirkossa (olen kristitty), niin tykkäisin rehellisyydestäsi, että olisit hiljaa, jos et tarkoita mitä sanot. Tai jättäisit menemättä kirkkoon, jos et sinne halua mennä. Aito kristinusko ei ole suorittamista, pakollisia tapoja ja rituaaleja, vaan sydämestä lähtevä palava halu tehdä asioita Jumalalle. Jeesus juuri vapauttaa (Vapahtaja!) ihmisen näistä ahdistavista tavoista ja suorittamisesta, siitä että istutaan pakosta selkä kirkonpenkkiin liimautuneena ja koitetaan pysyä hereillä. Eikä Jeesus asu siellä kirkossa, vaikka toki hänet voi sielläkin kohdata. :)

Suomessa on kuitenkin aika vahvana tämmöiset tavat, joita odotetaan ihmisten tekevän, ja asiat joita toistetaan ilman että sydän on mukana, niin kuin varmasti olet huomannut! Varmasti joku luo silmäyksen, jos et tee niin kuin muut. Mutta niin minullekin tehdään käydessäni välillä ev.lut. kirkoissa - en esimerkiksi anna kolehtia, enkä itsekään välillä toista noista tunnustuksia, koska en jaksa mumista epätahdissa pastorin kanssa, kun tuntuu että sanat menee sekaisin. :)

Kyse on nyt siis vaan siitä, loukkaatko läheisiäsi tai pakanoita käytökselläsi. Kyyditse nyt kuitenkin se kuvitteellinen (tai vaikka ihka aito) mummo kirkkoon, eikö siitä kuitenkin tule hyvä mieli kummallekin? ;)

t. Aino