...Summaisin tähän taas ymmärrykseni monen monesta viimeaikaisesta feministisestä lausunnosta.
Feminismin mukaan, meillä on kaksi muuttujaa: naiset, joiden 'tasa-arvoa' feminismi sanoo ajavansa, ja miehet, joiden etua feminismi sanoo ajavansa sen kautta, kun miehilläkin on aina superkivaa, kun feministeillä/naisillakin on.
Naisten (ja ilmeisesti miestenkin) hyvinvoinnin esteenä on "patriarkaalinen kulttuuri". Lainsäädäntötasolla ilmeisestikään suomalainenkaan feministi ei näe enää mitään epäkohtia, korkeintaan laimeasti myöntää sen, että asevelvollisuus miehille on väärin. (Ehdottamatta sen kummempia systeemejä puolustuksen hoitamiselle, toisaalta naisen kansalaisvelvollisuutta vastustetaan).
Mutta nyt siihen yhtälöön, jossa meillä on neljä mahdollisuutta, ja sitten syyt siihen, jos jonkun yksilön kohdalta ko. mahdollisuus on toteutunut.
1. Miehellä menee hyvin. -> se on patriarkaalin syy, paitsi silloin, kun miehellä menee uranaisen mielestä hyvin, kun se on kotona hoitamassa uranaisen lapsia ja saa nauttia siitä, että uranainen "elättää" miehen, josta miehen on syytä tuntea syvää kiitollisuutta.
2. Miehellä menee huonosti. -> se on miehen oma syy, kun ei pärjää patriarkaalisessa yhteiskunnassa, mutta kyllähän patriarkaalin moraalittomuus olikin jo tiedossa. Jos mies on saanut puukosta, niin se oli ihan odotettavissakin, se oli varmaan semmoinen heiverä ruikuttajamies.... Tai ehkä se on jonkun toisen miehen syy. Tai siinä mielessä miehen oma syy, kun ei ole ymmärtänyt feminismiä ja tullut iloiseksi.
3. Naisella menee huonosti -> se on patriarkaalin syy, ja jos nainen on naimisissa/parisuhteessa niin sen miehen syy erityisesti, se on varmaan väkivaltainen ja painostava, tai ainakin henkisesti tukahduttava.
4. Naisella menee hyvin -> se on feminismin ansiota ja naisen omien ponnistelujen tulosta, mutta joka tapauksessa tosi mahtavaa, kun naisella on ollut siihen paljon kovempi homma patriarkaalin alta ponnistellessaan, kuin niillä miehillä, jotka ovat luontaisesti saaneet vastaavat asemansa ilmaiseksi ja hyvä-veli -verkoston avulla.
Nyt, kun minä sain tämän homman kiteytettyä (ja katseltua yhtä älykkäitä avauksia tuossa alla kuin tämäkin, koen taas hetkeksi, ettei minulla ole palstalle nyt tämän kummempaa annettavaa... mutta pitää kai tänne kohta taas kurkata).
Feminismin mukaan, meillä on kaksi muuttujaa: naiset, joiden 'tasa-arvoa' feminismi sanoo ajavansa, ja miehet, joiden etua feminismi sanoo ajavansa sen kautta, kun miehilläkin on aina superkivaa, kun feministeillä/naisillakin on.
Naisten (ja ilmeisesti miestenkin) hyvinvoinnin esteenä on "patriarkaalinen kulttuuri". Lainsäädäntötasolla ilmeisestikään suomalainenkaan feministi ei näe enää mitään epäkohtia, korkeintaan laimeasti myöntää sen, että asevelvollisuus miehille on väärin. (Ehdottamatta sen kummempia systeemejä puolustuksen hoitamiselle, toisaalta naisen kansalaisvelvollisuutta vastustetaan).
Mutta nyt siihen yhtälöön, jossa meillä on neljä mahdollisuutta, ja sitten syyt siihen, jos jonkun yksilön kohdalta ko. mahdollisuus on toteutunut.
1. Miehellä menee hyvin. -> se on patriarkaalin syy, paitsi silloin, kun miehellä menee uranaisen mielestä hyvin, kun se on kotona hoitamassa uranaisen lapsia ja saa nauttia siitä, että uranainen "elättää" miehen, josta miehen on syytä tuntea syvää kiitollisuutta.
2. Miehellä menee huonosti. -> se on miehen oma syy, kun ei pärjää patriarkaalisessa yhteiskunnassa, mutta kyllähän patriarkaalin moraalittomuus olikin jo tiedossa. Jos mies on saanut puukosta, niin se oli ihan odotettavissakin, se oli varmaan semmoinen heiverä ruikuttajamies.... Tai ehkä se on jonkun toisen miehen syy. Tai siinä mielessä miehen oma syy, kun ei ole ymmärtänyt feminismiä ja tullut iloiseksi.
3. Naisella menee huonosti -> se on patriarkaalin syy, ja jos nainen on naimisissa/parisuhteessa niin sen miehen syy erityisesti, se on varmaan väkivaltainen ja painostava, tai ainakin henkisesti tukahduttava.
4. Naisella menee hyvin -> se on feminismin ansiota ja naisen omien ponnistelujen tulosta, mutta joka tapauksessa tosi mahtavaa, kun naisella on ollut siihen paljon kovempi homma patriarkaalin alta ponnistellessaan, kuin niillä miehillä, jotka ovat luontaisesti saaneet vastaavat asemansa ilmaiseksi ja hyvä-veli -verkoston avulla.
Nyt, kun minä sain tämän homman kiteytettyä (ja katseltua yhtä älykkäitä avauksia tuossa alla kuin tämäkin, koen taas hetkeksi, ettei minulla ole palstalle nyt tämän kummempaa annettavaa... mutta pitää kai tänne kohta taas kurkata).
Vastaukset 70
Vanhimmat
Lisäisin siihen vielä yhden kohdan
5. Naisen kokemien ongelmien ja hänen pahanolonsa syy on aina miehessä ja patriarkaatin voimissa. Perheissää tätä pahaa patriarkaatin voimaa ja miehisyyttä edustaa isä joka on siis perheen kaiken pahanolon lähde ja syy. Naisen hyvänolo taas lähtee aina hänestä itsestään ja muista naisista. Sama koskee miehen hyvää oloa, sekin on naisten ansioita. Ja tähän liittyen tulee kirjoitta uusi Feministinen nykysuomen sanakirja jossa paha korvataan mieheydellä ja maskuliinisuudella ja helvetti patriarkaatin voimilla. Hyvä taas korvataan naiseudella, äitiydellä ja femismillä ja paratiisin käsite korvataan matriarkaatin voimilla.
j.pukkilan havaintojen mukaan feministit ovat menneet talukoimaan nämä muuttujat pahasti ristiin..
Olemme ilmeisesti lukeneet eri palstaa, minä pikaisesti voisin summata.
Naisiin kohdistuvasta väkivallasta ei voi puhua koska:
- Miehiä pahoinpidellään enemmän. Naisten on esiksi saatava tämä asia kuntoon. Miehet eivät voi itse toimia väkivallan vähentämiseksi mitenkään. Väkivaltaa vain on ja väkivallalle on tyypillistä että se on sukupuoletonta ts, tekijöillä eikä uhreilla ole sukupuolta.
-Naisiin kohdistuvasta väkivallasta PUHUMINEN uhriuttaa naisia, ei väkivalta sinänsä.
-Naiset ovat kokemaansa väkivaltaan syyllisiä aina: he ovat väärässä paikassa, he eivät ymmärrä lähteä, he eivät osaa olla hiljaa nurkassa jne..
- Poikkeuksen väkivallasta keskusteluun muodostaa, naisten tekemä väkivalta, siitä täytyisi keskustella. Naisten tekemä väkivalta on sellaista jolloin sukupuolen korastaminen kuuluu asiaan.
Oikeudenmukaisuudesta, keskustelu täytyisi käydä näin, jotta se olisi korrektia:
-Miehet ovat ansaitseet parenpiosaisuutensa siksi, koska he käyvät armejan, kuolevat nuorempina, eivät osallistu millään tavalla (yhteiskuunnalle rasitusta aiheuttavaan) lasten tekoon. Käyttävät vähemmän terveydenhuoltomenoja, poikia sorsitaan koulussa jne...
-naisten hyväosaisuus ei ole koskaan kenenkään naisen ansiota, miehet hyvyyttään ovat naisille mahdollisuuksia antaneet.
-Naisten aseman parantumisen on johtamassa miesten syrjäytymiseen. Miehet eivät voi osaansa lainkaan vaikuttaa, koska naiset hoitavat sosiaalitanttoina kaiken. Sosiaalitantoiksi miesten on mahdoton ryhtyä, samoin opettajiksi, siksi miehet ovat yhteiskunnassa alakynnessä.
- Miesten täytyisi saada lastensa huoltajuus, niin halutessaan. Miehillä ei kuitenkaan saa olla maksu- ja tapaamisvelvoitetta lapsiaan kohtaan.
-Abortti on aina naisen syy, miehellä ei ole mitään tekoa siitostapahtuman kanssa.
-Naisen kieltäydyttyä abortista, lapsen hoito kuuluu täysin äidille, koska on naisia jotka aborttiin suostuvat.
-Abortti on kuitenkin aina väärin ja se on aina feministien syytä.
-Lapsia täytyisi synnyttää. Lasten aiheuttamia kustannuksia ei kenenkään muun pitäisi maksaa, kuin korkeintaa naisen työnantajan ja tietenkin naisten itsensä.
-Naisten välisestä solidaarisuudesta ei saa puhua
-Palkkakauksen eri arvoisuudesta ei voi keskustella, koska on tilastoja jotka on erilaisia, kuin jotku toiset tilastot.
-Naisten huono-osaisuudesta ei saa puhua.
Naisista ei yleensäkään voisi puhua feminismipalstalla, miesten asiathan ovat joka tapauksessa tärkeämpiä.
Tässä pikaisesti poimittua. Minä en poistu edes väliaikaisesti feministipalstalta, jatkan jaarituksiani edelleen.
Vain yhteen kohtaan kommentti:
"-Lapsia täytyisi synnyttää. Lasten aiheuttamia kustannuksia ei kenenkään muun pitäisi maksaa, kuin korkeintaa naisen työnantajan ja tietenkin naisten itsensä."
On erikoisen hyvä yhteiskuntamme kannalta että lapsia synnytetään. Vaikkakaan ilmeisesti sinun tuttuvapiiriin ei kuulu ensimmäistäkään miestä joka tavalla tai toisella osallistuisi lapsen elinkustannuksiin niin kysyn kuitenkin, että minkä ihmeen takia jonkun muun kuin vanhempien pitäisi lapsesta jotain maksaa? Perheen tulee elättää itse itsensä. Mikäli pariskunta saa lapsen ja eroaa, on heidän oma asiansa edelleen huolehtia lapsen kasvatuksesta ja elatuksesta - ei naapurin, ei työnantajien eikä kenenkään muunkaan. Poikkeuksena ainoastaan muutamat mahdolliset tuet valtiolta, jotka ammennetaan verovaroista.
Mutta kun ilmeisesti sinun mielestäsi lapsella on muitakin elatusvelvollisia niin kerrotko nyt keitä nämä kaikki ovat ja ennen kaikkea miksi?
Myös raiskaukset ovat naisten omaa syytä.
pitkälti.
Ja kun huoltajuuspäätökset suosivat useammin äitiä, niin tämän täytyy olla isien vika.
Ja jos joku metrossa iskee toista kirveellä päähän, niin vika löytyy kohteesta itsestään.
sinulla.
Kaikkea tätä on kirjoitettu täällä. Antifeministit ovat erittäin rautaista porukkaa.
Olisi todella mielenkiintoista kuulla, miltä tämä vastineesi kuulostaa antifeministeistä.
Ei saa olla väärässä paikassa, väärään aikaan ja vielä lehteä lukemassa.
Räikeä kommentti. Tiedän. Mutta tämä oli täysin tarkoituksellista herättelemään palstalle olevia elämää ymmärtämättömiä rautanyrkki-antifeministejä.
kun huoltajuuspäätökset suosivat useimmiten äitiä, se johtuu oikeuslaitoksesta joka automaattisesti suosii äitiä. jos metrossa joku iskee toista kirveellä päähän se on jo kohtalon ivaa. Jos nainen joutuu raiskatuksi niin turhan usein nainen itse juopuu täysin tolkuttomaan tilaan, pukeutuu juuri sennäköiseksi että naikaa mua, lähtee täysin väärien miesten matkaan, flirttailee täysin väärille miehille, antaa ymmärtää että antaa, sitten laskuhumalassaan "muuttaa mieltään" ts. yleensä sitä saa mitä tilaa. jk. ei TIETENKÄÄN päde kaikkiin raiskaustapauksiin.
"kun huoltajuuspäätökset suosivat useimmiten äitiä, se johtuu oikeuslaitoksesta joka automaattisesti suosii äitiä. jos metrossa joku iskee toista kirveellä päähän se on jo kohtalon ivaa."
Et kai nyt aseta miestä saamattomaksi uhriksi, joka ei voi tässä tilanteessa tehdä muuta kuin syyttää muita ja nostaa kädet pystyyn?
Jännähän se on huomata, että naisiin kohdistuvat epäkohdat lasketaan aina naisen itsensä omaksi syyksi, mutta mies on aina uhri. Huomaatkos?
Voi myös mies pukeutua provsoivasti (jonkun mielestä) ja ryypätä itsensä tainnoksiin ja siten ajatusmalliasi noudattaen on itse mahdollisen väkivallan aiheuttaja.
Mistä sinä tiedät mikä näitä hulluja provosoi.
Eihän mies tietenkään voi mitään raiskaushaluilleen, joten mieshän on tässäkin tapauksessa vain uhri.
altavastaajan asemassa huoltajuuspäätöksiä tehtäessä. Siinä saa oikeuslaitosta aikalailla vakuuttaa että myös isä voi toimia pääasiallisena huoltajana.
En tätä kiistäkään.
Nainen on taas altavastaajana työhönottotilanteessa, työuran nousun suhteen ja johtohenkilöstöä valittaessa.
mutta työhönottotilanne ja työuran nousu, nuita väitteitä en kovin vakavasti voi ottaa. On tässä nimittäin työurassa nyt jonkun aikaa oltu ja vähän nähty.
Siihen vaikuttaa sekin, että nykymallin mukaan vain naisen työnantaja on vastuussa naisen mahdollisesta raskauden aiheuttamista kuluista, miehen palkannut työnantaja pääsee helpommalla.
Naisia ei myöskään yhtä helposti palkata miesvaltaisille aloille, (esim. naisinsinöörit joutuvat olemaan miestä useammin työttöminä)
Mieshenkilö on taas tervetullut naisvaltaiselle alalle esim. lasten- tai sairaanhoitajaksi.
On myös tehty tutkimuksia, joiden mukaan mieshakija arvioidaan naishakijaa pätevämmäsi silloin, kun sukupuoli tiedetään, ei silloin kun sitä ei tiedetä. (koskee miesvaltaisia aloja)
Vihellystä, aplodeja ja vielä lopuksi aaltoja.
ajateltuna selvää ettei naisia niin palkata miesvaltaisille aloille. Miksi jotkut alat ovat miesvaltaisia? Liittyisikö esim. miehen fysiikkaan? ja varmasti miehet ovat tervetulleita vaikka päiväkotiin-tai sairaanhoitajaksi. Miehet eivät vaan ilmeisesti sinne halua hirveästi mennä. Ja kyllä minun mielestäni voisi vaihtaa äidin ja isän osia synnytyksen jälkeen. Äiti voisi mennä töihin (siinä äidin työnantaja olisi tyytyväinen) ja minä voisin jäädä kotiin lasta hoitamaan. Se vaan että nämät imetykset ei oikein onnistuisi mutta ainahan voisi ostaa tuttelia. Eli vaihdetaan osia vaan. Naisinsinööreihin ei nyt löydy kantaa, onko semmosiakin?
...minulle feministi, joka on tuota mieltä? Se osoittaisi taulukkoni vääräksi.
Sinänsähän (vaikka en läheskään kaikista mainitsemistasi asioista ole henk. koht. samaa mieltä) tuommoiset näkökulmat todella toisivat vähän muutakin näkökulmaa, kuin tuota yllä esittämääni, jota et ilmeisesti pyrkinytkään kumoamaan?
..Tittelityy ja heitä tänne muistin virkistykseksi kerran viikossa teesien ja antiteesien lomaan. Ensi silmäyksellä: mikään muuttumattomista vakioista ei puuttunut :D.
"altavastaajan asemassa huoltajuuspäätöksiä tehtäessä. Siinä saa oikeuslaitosta aikalailla vakuuttaa että myös isä voi toimia pääasiallisena huoltajana. "
Olen tämän jo kirjoittanut kymmeniä kertoja aiemminkin, mutta kirjoitampa vielä kerran. Yksi merkittävä syy siihen, miksi äitejä "suositaan" näissä huoltajuuspäätöksissä on se, että äidit ovat useimmissa parisuhteissa jo käytännössä osoittaneet tuon toimintansa pääasiallisena huoltajana. Jos itse olisin ratkaisemassa huoltajuuskiistaa, valitsisin mielummin sen osapuolen, joka on jo käytännössä osoittanut (muutenkin kuin puheen tasolla) sitoutuvansa lapsen kasvatukseen ja olevansa valmis luopumaan myös omista intresseistään lapsen hyväksi. Eli jos toinen osapuoli on aikaisemmin jäänyt kotiin hoitamaan lastaan, osoittaa tämä mielestäni sen, että hän on käytännönkin tasolla sitoutunut lapsen kasvatukseen.
Aika vähässä ovat hyväpalkkaiset alat, joissa vaaditaan puhdasta fyysistä voimaa, nämä ojankaivuuhommat ovat siellä matalapalkka-alojen häntäpäässä, eivätkä palkkaeroja selvitä.
Jos nyt kuitenkin ajateltaisiin, että koska miehet ovat fyysisesti vahvempia, niin heille voisi sälyttää kaikki fyysistä ponnistelua tuottavat työt, aina kodinhoidosta lapiohommiin asti ja nainen olisi se joka määrää miltä suunnalta siihen lapioon saa nojata. :)
Aika paljon nykyään valmistuu naisinsinöörejä ja tämä trendi on kokoajan kasvamassa.
Eli näitä rooleja on jo osin vaihdettu, vai mistä kertovat nousevat luvut miesten koti-isyydestä?
Enkä vieläkään usko, että uranainen voittaisi huoltajuuskiistat koti-isää vastaan.
käytännössä osoittaneet tuon toimintansa pääasiallisena huoltajana." Niinpä niin, ala tässä feministin kanssa väittelemään.
...jälleen kerran tuon avaukseni kategoroinnin feministisestä retoriikasta vallan aukottomaksi.
Kyse kohdasta 4.: "nainen omilla saavutuksillaan on osoittanut kyvykkyytensä huoltajaksi, kun pahismiehestä on päästy eroon"...
ammattitaitoiset timpurit, putkimiehet, sähkömiehet, muurarit, maalarit ym. saavat aikas kohtuullista palkkaa. Mutta eipä vain naisia pahemmin alalla näy vaikka jo yritysten johtajatkin toivottavat naiset tervetulleiksi koska jostain on kohta tosiaan työvoimaa saatava. Vai onko niin ettei nämä "ojankaivuuhommat" ole tarpeeksi "hyväpalkkaisia" teille naisille? Että kun ollaan niin valveutuneita niin keskustellaan mieluummin netissä palkkaeroista ja naisten työnsaantivaikeuksista ynnä uranetenemismahdollisuuksista. Naisinsinööreihin en vieläkään ota kantaa kun en ainuttakaan tunne.
on vielä vapaa maa. Ei kaikkea lukemaansa ja kuulemaansa tarvitsekaan uskoa.
Ehkä heitä ei aloille yhtä helposti huolita, tämän itsekin aiemmin myönsit.
Tosin nyt väität, että he ovatkin tervetulleita, mihin siis katosi se maalaisjärki?
mutta tarkoitin tosiaan että on aloja kuten vaikka jo lapiomies missä nainen ei nyt vaan kovin hyvin pärjää (yleensä, onhan nämä satakiloiset poikkeukset), mutta sitten nämä äsken luettelemani alat. Asun itse pikkukaupungissa(alta 50 000 asukasta) ja päivittäin joudun työssäni tapaamaan näitä eri alojen edustajia työntekijöistä johtajiin ja kaikki alkavat olla burnoutissa kun työt pakkautuu päälle työvoiman vähyydestä johtuen. ja selvästi on ilmoitettu että sekä miehet että naiset olisivat erittäin tervetulleita tällaisiin hommiin. Tapasin joku kuukausi sitten muuten vanhan ammattikouluopettajanikin ja hän kertoi että "käden taitoja" vaativiin koulutuksiin alkaa olla vaikea saada poikiakin saati tyttöjä. Tarkoitan vain etten oikein usko ettei naisia päästetä "miesten" töihin.
Voit luokitella sanomiseni minkä alatyypin tahansa retoriikaksi, jos se omaa mieltäsi tyynnyttää, mutta se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasasiaa, että pääsääntöisesti äidit jäävät kotiin lapsen synnyttyä. Vai oletko todella sitä mieltä, että tämä on vain feministisen propagandan välittämä valhe ja todellisuudessa isät ovatkin kotona niiden vauvojen kanssa?
pääsääntöisesti kotiin lapsen synnyttyä. Miten tämä liittyy feminismiin?
Kuten tuossa alempana jo vastaan, niin kyllä äidit ovat aivan käytännössä useimmissa parisuhteissa osoittaneet tämän sitoutumisensa lapseen jäämällä pois töistä lasta hoitamaan.
Huoltajuuspäätöksiä tekevät joutuvat tekemään päätöksen joillain ulkoisilla perusteilla. Heillä ei ole mahdollisuutta mennä jokaisen kotiin tarkkailemaan kumpi vanhemmista on kannustavampi/huolehtivampi tm. tavoin "soveliaampi" lapsen huoltajaksi, joten joitain kriteereitä päätöksenteon tueksi on oltava. Tällöin varsin ratkaiseva tekijä on se, kuinka vanhempi on aikaisemmin osoittanut olevansa kykenevä/halukas huolehtimaan lapsesta.
Kirjoitukseni liittyi tuohon viestiin, johon vastasin. Eikös se nyt ole lähinnä keskustelun tarkoitus: vastataan/kommentoidaan toisen osapuolen esittämään asiaan.
Ko. viestissä kirjoittaja valittelee sitä, että mies on aina altavastaajan asemassa huoltajuuspäätöksiä tehtäessä. Kerroin yhden syyn tähän tilanteeseen. Samalla siinä tuli myös keino, jolla tilannetta voitaisiin poistaa. Ihme vain, että miehiä ei kovin suuressa mittakaavaassa näytä tämä lasten hoitaminen kiinnostavan.
mennä jokaisen avioeroparin kotiin tarkkailemaan tilannetta. Juuri tämän takia oikeuslaitoksissa on valmiit äitimyönteiset päätökset. Ja tuota ei pitäisi edes kommentoida että "äidit ovat osoittaneet sitoutumisensa lapseen jäämällä pois töistä lasta hoitamaan" mutta heitänpä kuitenkin; Kun nainen synnyttää lapsen niin yleensä terve nainen on niin onnesta ympyräisenä että kun vauva mökeltää ei siinä ensimmäiseksi tule uraputki mieleen. Ja isätkö sitten osoittavat "epäsitoutumista" menemällä töihin. Kyllä kuule isä tienaa siinä lapselle ja vaimolle leipää ja tuttelia pöytään. Ja vaikka äidin päivät ja yöt ovat kiistämättä joskus rankat lapsen kanssa niin kyllä se isä raskaan työpäivän jälkeen on ihan yhtä sitoutunut siihen lapseen kuin äitikin. Usein vielä mies (luonnostaan kilttinä olentona) pyrkii antamaan äidin levätä yöt ja itse vauvaa viihdyttää öisin. Ja sitten aamulla uupuneena töihin.
"Kun nainen synnyttää lapsen niin yleensä terve nainen on niin onnesta ympyräisenä että kun vauva mökeltää ei siinä ensimmäiseksi tule uraputki mieleen."
Kun perheeseen syntyy lapsi, niin eikö olisi luonnollista että myös se isä (luonnostaan kilttinä olentona) olisi niin onnesta ympyräinen, että uraputki unohtuisi ja tilalle tulisi tärkeämpiä asioita?
kotiin? Ei tainnut äsken mennä perille? No, lyhyemmin. Synnyttänyt nainen (äiti) ei muutamaa poikkeusta (3 feministiä) lukuunottamatta tahdo jättää lasta kotiin ja mennä töihin. Ja mies (isä) joutuu menemään töihin että perhe saa rahaa. Ja kun tässä palstalla nyt vilahtelee niin paljon tutkimusta & tilastoa, tehkää gallup kuinka moni äiti haluaa vaihtaa lapsensa työhön.
"kotiin? Ei tainnut äsken mennä perille? No, lyhyemmin. Synnyttänyt nainen (äiti) ei muutamaa poikkeusta (3 feministiä) lukuunottamatta tahdo jättää lasta kotiin ja mennä töihin. Ja mies (isä) joutuu menemään töihin että perhe saa rahaa. Ja kun tässä palstalla nyt vilahtelee niin paljon tutkimusta & tilastoa, tehkää gallup kuinka moni äiti haluaa vaihtaa lapsensa työhön"
Jos nyt kerran mielestäsi naisille on niin paljon luonnollisempaa ja tärkeämpää/merkittävämpää tuo lasten hoitaminen, niin eikö ole aivan hyväksyttyä /järkevää, että huoltajuuskiistoissa lapset määrätään naiselle, joka luonnostaan on soveltuvampi lasten hoitamiseen kun taas miehet sitten ilmeisesti haluavat vaihtaa lapsensa työhön?
Kun nainen saa lapsen, niin kyllä siitä on yksinhuoltajaäidille erittäin paljon työtä, vastuuta ja rahanmenoja. Mies näköjään on se rusinapullan rusinoiden näpsijä. Se olisi niin mukava päättää vielä avioeron jälkeenkin entisestä vaimostaan lapsen kautta. Saapas oven väliin, vaikka väkisin. Se on kuule raakaa työtä lähivanhemman työ. Siihen ei monestakaan miehestä oikeasti olisi, mutta kun se on nyt mukava keppihevonen tässä tasa-arvokeskustelussa. Olen varma, että asiasta mölyää moni mies, joka ei haluaisi lapsia lainkaan. Ei tulevia eikä olevia.
Yleensä se nyt on vaan mies, joka jatkaa työssään, koska miehen palkkataso on keskimäärin naista korkeampi.
Mitä luulet, mikä olisi tilanne päinvastaisessa yhtälössä?
Moniko mies nyt olisi valmis VAIHTAMAAN lapsensa työhön?
. Minä mukaanluettuna.
äidit ovat ja pysyvät etuoikeutetussa asemassa huoltajuuskiistoissa. Tasa-arvoa?
Kunnollinen mies ei oletettavasti joudu riitelemään lapsensa huoltajuudesta. Otitko tätä huomioon?
että rouvalla on pahoja henkisiä ongelmia. Ammattiauttajan sohvalla ne "rusinasolmut" saattaisivat aueta.
Nyt kunnollisesta miehestä haluaisi eroon!
Siis ihan oikeasti voittaa jos lapset on pienempiä. Täällä maassa ei ole perheoikeudellista todellista tasa-arvoa. Siitä on esimerkkejä, jopa väestöliiton perheprojektissa. Se on törkeää.
Keskustelu raappahousukansan kanssa on mahdotonta! (= miespuolinen typerys)
merkille että sinulla on pakkomielle? Se voi hoitamattomana johtaa psykoosiin.
Faktoja, joiden mukaan
1) 2/3 avioeroista tapahtuu naisten aloitteesta ja tutkimusten mukaan juuri mies olisi valmis tekemään enemmän yleensäkin töitä parisuhteen jatkumiseksi - samaten miehet ovat yleensä onnettomampia eron jälkeen
2) voidaan hyvin olettaa, että "kunnollinen mies" nimenomaan tullessaan esim. jätetyksi, haluaisi olla tekemisissä lastensa kanssa ja rohkenee kiistauttaa huoltajuuden (nythän puhumme huoltajuuskiistoista) - ei-kunnollinen mies tuskin haluaakaan lastensa huoltajuutta?
Ts. itse asiassa voi hyvin olla niin, että juuri se perhekeskeiset arvot jakava mies, joka on tullut jätetyksi naisen toimesta, on ehkäpä todennäköisimmin se, joka riitauttaisi huoltajuuskysymyksen?
Eli nyt rohkenisin olla tästä yleistyksestäsi eri mieltä, sekä tilastojen, että ihan loogisen ajattelun valossa.
SE on sitten valitettavaa, jos iso osa iseistä ei ole lainkaan kiinnostunut lastensa huoltajuudesta. Mutta se on eri ongelma, kuin nämä huoltajuuskiistat, jotka todella ratkotaan niin valitettavan epätasa-arvoisesti siten, että lapsi on automaattisesti äidillä... tilastojen mukaan vieläpä niin, että äiti on ollut eron suhteen se aloitteellinen osapuoli rikkoen aviolupauksensa. (Niissä tapauksissa, joissa mies olisi se perhekeskeinen, kunnon isi, joka haluaisi lastensa huoltajuuden).
...mitä tarkoittavat sitten luvut, joiden mukaan 2/3 avioeroista tapahtuu naisen aloitteesta?
Toisaalta, haluavatko ne 1/3 avioeroaloittajista, jotka ovat miehiä, sitten eroon "kunnottomista naisista" - ts. tarkoittaako yleistyksesi, että ajattelet, että 2/3 erotapauksissa mies on "kunnoton" ja että 1/3 erotapauksissa nainen on "kunnoton"?
Valitettavasti todellisessa elämässä noita avioerojakin näyttää tapahtuvan, ja niiden jälkiseurausten puinnissa esim. tämän kaltaiset esittämäsi yleistykset, varsinkin jos vaikkapa joku sosiaalitantta sattuisi ajattelemaan noin... , tuntuisivat vähän karmeilta...
Onhan se törkeätä jos koti-isä, joka on enemmän lapseen/lapsiin sitoutunut ja kasvattanut häviää automaattisesti huoltajuuskiistat, en tähän vieläkään usko, laita jokin liite, en meinaan itse löytänyt näitä tutkimuksia.
Jos nainen hakeekin miestä useammin eroa, niin missä suhteessa kuvittelet sen tulevan yllätyksenä "onnellisessa parisuhteessa" eläneelle miehelle?
Eli aivan varmasti näistä asioista on ennen virallista eroa puhuttu ja paljonkin ja ehkäpä tämä varsinaisen eron hakeminen on langennut naisten tehtäväksi.
"Että tässä lapseni, anna vaihdossa työpaikka", että silleen. Vaikka sinä näin olisitkin valmis toimimaan, niin enpähän usko, että suurin osa miehistä tälläisiä vaihtokauppoja olisi valmis tekemään.
onneksi ovat terveitä mieliltään ettei tällaista tapahdu. Mutta kyllä, minä vaihtaisin lapseni(jos sellaisessa tilanteessa olisin) työpaikkaani silmää räpäyttämättä.
...tiedän tapauksia, jossa tuttavapiirissäni sekä naiset että miehet ovat hakeneet eroa.
Isossa osassa tapauksia aloitteentekijä (4 naista, 2 miestä) on TODELLA yhtäkkiä ilmoittanut "minä olen rakastunut uuteen", "en rakasta sinua enää" jne. Ja sille toiselle se on todella tullut näin. Noissa neljässä tapauksessa (jotka nyt tulivat nopeasti mieleen) on syynä ollut naisen rakastuminen uuteen avioliiton kestäessä, kiltti mies, joka on kärsinyt yllättävästä käänteestä. Samaten noissa miesten tapauksissa.
Sitten on yksi lisätapaus suvussa, jossa nainen haki eroa miehen väkivaltaisuuden vuoksi, joka on enemmän kuin ok. Soisin, että usemmilla naisilla, jotka kärsivät väkivaltaisesta miehestä, olisi siihen pokkaa, kun sitä ei ole helppo tehdä.
...Voisin kuvitella, että mies hakee eroa, kun on itse töpännyt, tai rakastunut muuhun. Osa naisten hakemista eroista (ja tuosta prosenttierosta) varmaan sitten johtuu myös siitä, että väkivaltaa on ilmassa.
Mutta tuttavapiirin kokemukset kertovat, että sekä miehelle että naiselle voi tulla yllätyksenä se, että partnerilla onkin toinen katsottuna. Eikä suinkaan kyse ole "kunnottomasta" vaimosta tai miehestä, josta eroa haetaan.
Minua jotenkin ällötti tuo Jöriksen yleistys - etenkin jos se sattuisi olemaan sosiaalitanttojen asenne. Toivon, ettei jöris ainakaan olisi koskaan tekemisissä noiden päätösten kanssa, mikäli hän nyt ei sitten vain sattunut louskuttamaan lämpimikseen leukojaan - ja vaikka olisi louskuttanutkin, niin ihmisen tekemät yleistykset kertovat kuitenkin ehkäpä jotain myös taustalla piilevästä luonteesta...
"äidit ovat ja pysyvät etuoikeutetussa asemassa huoltajuuskiistoissa. Tasa-arvoa? "
Ei todellakaan ole mitään tasa-arvoa, päinvastoin. Miesten olisi korkea aika alkaa vaatia oikeuksiensa perään ja alkaa sitoutumaan niihin lapsiin entistä huomattavasti enemmän.
..löytyy tapauksia, joissa toinen osapuoli ei aavistakaan mitä on meneillään, eri asia sitten miksi kukaan lähtee onnellisesta parisuhteesta pettämään.
Näitä pettäjiä löytyy varmaan yhtä lailla kummastakin sukupuolesta, tosin aika sitkeässä on käsitys, että miehet pettäisivät enemmän.
Voisiko sitten ajatella, että nainen pettää rakkaudesta ja menee uudestaan naimisiin, mutta mies pettäisi useammin vain seksin takia, eikä uutta liittoa perusta ja kummassakin tapauksessa eron hakijana toimisi nainen.
En vieläkään usko, että tämä täydellinen yllätys olisi suurin syy avioeroihin, vaan se toisen pettäminen voi olla se viimeinen tippa.
Tässä vaiheessa ketjun lukua on pakko muistuttaa, että lasten huoltajuuden eropäätöksissä ei pidä olla TASAJAKOASIA, ei OMISTAJUUSKYSYMYS eikä edes sukupuolisidonnainen tasa-arvoasia, vaan päätöstä on aina tarkasteltava LASTEN EDUN kannalta. Sovitteluissa ja tuomioistuimissa otetaan kantaa lasten etuun, siihen, missä oloissa ja miten ne todennäköisesti tulevat parhaiten hoidetuiksi. Jos ja kun lapset jäävät äidille, on se todennäköisesti paras ratkaisu, silloin kun isälle, niin se myös. Kyse on lasten oikeudesta, ei tasa-arvosta.
Käsittämättömän umpisokeaa "tasa-arvon" peräämistä. Varsinkin, kun samaiset kaikessa muussa profiloituvat naisten tasa-arvon vastustajina.
"1) 2/3 avioeroista tapahtuu naisten aloitteesta ja tutkimusten mukaan juuri mies olisi valmis tekemään enemmän yleensäkin töitä parisuhteen jatkumiseksi - samaten miehet ovat yleensä onnettomampia eron jälkeen"
Yllä olevaa EI voi lukea vain niin, kuin proffa tekee eli 2/3 avioerotapausten miehistä on esimerkillisen kunnollisia ja vastaava osuus naisista paremman vaihtoehdon löytäneitä heitukoita.
Minä tulkitsen siten, että suurin osa noistakin miehistä (ja niiden lisäksi myös avioeron itse vireille panneista miehistä, jotka vaihtavat nuorempaan) on juossut vieraissa. Petetyt naiset ovat lopulta kyllästyneet, ja vaikka erot ovat raskaita henkisesti ja taloudellisesti, ovat päätyneet vaikeaan ratkaisuun. Petollisuuden ohella myös miesten väkivaltaisuus on erojen syynä (ja mies toki on valmis jatkamaan, tosi on, jokaisen hakkaussession jälkeen).
Osa avioeronaisista hakee eron vasta siinä vaiheessa, kun petollisen tai väkivaltaisen puolison tilalle on katsottu toinen. Eivät tavalliset perheenäidit niin kovasti ehdi lastenhoidon välissä juoksennella ravintoloissa, varmaan ne romanssit sitten löytyvät karunpuoleisesti työpaikoilta.
Olet nyt näköjään taas oikein urakalla kehitellyt näitä yleistyksiäsi ja harhaluulojasi.
"ja miehet, joiden etua feminismi sanoo ajavansa sen kautta, kun miehilläkin on aina superkivaa, kun feministeillä/naisillakin on. "
- Tottakai on mukava ajatella, että miehistäkin löytyisi niitä, jotka olisivat tyytyväisiä todellisen tasa-arvon vallitessa. Ymmärrän kuitenkin hyvin myös sen, että tietenkään oman etuaseman menettäminen ei kaikista ole hauskaa, eli tuo "superkiva" on ehkä liioittelua.
"Lainsäädäntötasolla ilmeisestikään suomalainenkaan feministi ei näe enää mitään epäkohtia, korkeintaan laimeasti myöntää sen, että asevelvollisuus miehille on väärin. (Ehdottamatta sen kummempia systeemejä puolustuksen hoitamiselle, toisaalta naisen kansalaisvelvollisuutta vastustetaan). "
- Tämä on juuri tätä tyypillistä "koska miehet kärsivät on naistenkin kärsittävä" -ajattelua. Perustetaan palkka-armeja niin sillähän tuosta päästään.
Noita viimeisiä tuttuja ja turvallisia ruikutuksia siitä, kuinka miehellä nyt on vaikeaa ja naiset vain käyttävät asemaansa hyväksi, on jo käyty niin moneen kertaan tällä palstalla, että luulisi jo kyllästyttävän.
...ehkä tuo "superkiva" oli vähän liioittelua :-)
Muutenhan tekstisi tuntui sopivan aika kivasti noihin mun kategorioihin. Kiitos.
..tunnistitko itsesi Tittelityyn viestistä?
Mielenkiinnosta kysyn.
...hänelle. Joitakin noista teemoista olen heittänyt ikään kuin vastapainoksi silkkaan feministiseen tasa-arvonäkemykseen.
Eniten minua feminismissä tökkii sen implisiittinen kielellisissä ilmaisuissa esiintyvä miesten demonisointi (Vaikka sitten seuraavaan hengenvetoon usein väitetään, että ollaan niin tasa-arvoisia ja tasapuolisia)... jonkinasteinen tekopyhyys, siis.
Ihan samoin kuin minua tökkii naisen demonisointi jotenkin huonommaksi sukupuoleksi sovinistien teksteissä.
Koetin tuoda tuota havaitsemaani feminismin yksisilmäisyyttä esille tuossa avauksessani, ja jollain tapaa useat vastineet vain taas vahvistivat tuota... Todellinen elämä lienee kuitenkin muualla, kuin siinä, miten paljon tittelityy on tunnistavinaan minun ajatteluani omassa vastineessaan, tai päin vastoin.
Kuitenkin feministinen retoriikka on asia, joka on paljon esillä mediassa, ja se voi oikeasti olla esim. nuorille poikalapsille vahingollista itsetunnon ja maailmankuvan kehittymisessä - etenkin jos sattuu feministinen opettajatar, joka nälvii miessukukuntaa vain sukupuolensa perusteella. Ihan samoin, kuin olen sitä mieltä, että kaikenlainen tyttöjen huorittelu jne. pitää ehdottomasti saada pois.
Yleensä ihmisten jaottelu sukupuolensa perusteella hyviin ja pahoihin on aikansa elänyt juttu. Tekipä sitä sovinisti tai feministi.
Ja miehen demonisointia on puhua esim. raiskauksista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta, ei tämä ole verrannollista sovinistien harjoittamaan naisten alistuspyrkimyksiin.
"Vaikka sitten seuraavaan hengenvetoon usein väitetään, että ollaan niin tasa-arvoisia ja tasapuolisia)... jonkinasteinen tekopyhyys,.."
Ei olla tasa-arvoisia, siitähän tästä on ollut puhe, voit sitten sitä tekopyhyyttä ja yksilmäisyyttä kaivella ihan itsestäsi.
Jos joku nälvii poikalapsia sukupuolensa takia, niin sopii miettiä mitä todellista tekemistä tällä on feminismin kanssa.
Näyttäisi siltä, että avaukseni on herättänyt etenkin palstan feministeissä ns. psykologisen defenssimekanismin, joka tavallaan paradoksaalisesti vahvistaa esittämiäni kategorioita.
Toisaalta olen ollut vähän pettynyt siihen, että tasa-arvonäkökulmasta tuota avaustani on kommentoitu vallan vähän... Kenenkään mieleen ei ole tullut heittää, että miten, esim. kontrastina feminismin yleistävään otteeseen, aidon tasa-arvonäkemyksen pitäisi olla.
Siispä yritän itse korjata tuota kurssia siihen, mitä pidän aidon tasa-arvodebatin lähtökohtana, tuon feministisen sijaan, jonka summasin ylempänä.
Aidossa tasa-arvodebatissa meillä on useampia muuttujia, kuin "mies" ja "nainen". Esimerkkejä näistä muuttujista ovat mm. "lapsi", "vanhus", "yrittäjä", "työnantaja", "työntekijä", "potilas", "nuori", "perhe", "isä", "äiti" jne.
Kun nyt sitten otamme esille jonkin käsitteen, jossa on syytä puhua tasa-arvosta, kuten esim. vaikkapa siitä ongelmasta, että nuori synnytysikäinen nainen kokee suurempaa kitkaa työllistymisessään ja vastuullisessa urakehityksessään työllistämiseen liittyvien riskiensä vuoksi, johon toisaalta liittyy hyvä ajatus siitä, että vanhenpainvapailla vanhemmat tarvitsevat tukea voidakseen olla läsnä pois työstä lasten kanssa, niin tällöin voimme tunnistaa näitä muuttujia. Niitä ovat: nainen, mies, potentiaalinen äidin näkökulma, potentiaalinen isän näkökulma, työnantaja, valtio (roolissa, tukeeko se perhettä/yrittäjyyttä/jotain muuta).
Kun nyt sitten tarkastelemme esim. konkreettista ehdotusta hoitaa tuota ongelmaa, kuten naisjärjestöjen keskusliiton, voimme hyvin katsoa, mitä näkökulmia siellä korostetaan ja mitä unohdetaan.
Nyt, jos otamme vain naisnäkökulman esiin, niin silloin lyhytnäköinen feministi voinee ehdottaa: "lisätään työnantajien velvoitteita koskemaan myös isejä".
Tämmöinen näkökulma ottaa esim. valtion roolin annettuna, ei mieti asiaa esim. pienyrittäjän näkökulmasta, jne. Eikä se ota huomioon mahdollisia kokonaisvaikutuksia tilanteeseen, jossa itse asiassa nykykontekstilla tapahtuisi mittava tulonsiirto yksityiseltä sektorilta julkiselle (mikä toisaalta sopisi esim. sos. dem. kaltaisen ajattelun pirtaan loistavasti).
Eli, oikea tasa-arvoajattelu katsoo kysymystä, katsoo siihen liittyviä muita kysymyksiä, ja pyrkii näkemään konkreettisten ehdotusten KOKONAISvaikutukset sen taakse, mitä lyhyellä tähtäimellä ko. ohjelma näyttäisi vaikuttavan "nais-mies"-vastakkainasettelun tiimoille.
SE on mielestäni feminismin ja laajempikatseisen tasa-arvoajattelun ero.
Jos tarkastelet tuota kuuvaamaasi tilannetta tasa-arvon lähtökohdista, niin kuinka itse lähtisit korjaamaan asiaa ja mistä näkökulmista katsoen. Haluasiin aivan oikeasti kuulla vaihtoehtoisia tapoja siihen, kuinka voisimme muuttaa tuon ikuisen raskaus-kysymyksen tasa-arvoisemmaksi.
...olen esittänyt malliani, mutta menköön vielä kerran:
1. Kaikki vanhenpainvapaakulut pois työnantajan päältä.
2. Vanhenpainvapaa hoidettava työssäkäyvien osalta tuntuvin verohelpotuksin - esim. 6-8 verovapaata kuukautta äidille/isälle tekisi kummaa, esim. äidille 4 kuukautta verovapaaksi ennen äitiyslomaa, ja isälle vaikkapa yhtä monta kuukautta verovapaaksi isyysloman jälkeen, kun piti isyyslomaa (valtio voisi maksaa ne jo ennalta, ja sitten ottaa huomioon verotuksessa).
3. Vaikka tämä tuntuisi äkisti menolta valtion pussiin, niin lasketaanpa, kuinka monta lasta meillä syntyy vuodessa... jos rajustikin lasketaan, niin se on 100 000. Näistä varmastikin iso osa on sellaisiin perheisiin, joissa jompi kumpi tai molemmat vanhemmat ovat jo julkisella sektorilla töissä (jolloin oikeaa verotulojen menetystä ei tapahdu). Jos nyt arvioidaan sitten, että vaikkapa 50 000 vanhemmasta jäisi yhtenä vuonna 4 kk:n verot saamatta. Jos nyt sitten vaikkapa keskimäärin tuo vero olisi 1000 ekee kuussa, niin se olisi 50 000 x 4000 ekeä, elikä 200 000 000 ekeä (= 200 miljoonaa). (Tämä lienee kyllä laskettu selkeästi yläkanttiin).
4. Toisaalta; tämä 200 000 000 ekeä olisi nyt sitten poissa yksityisen sektorin kontolta, josta osa väistämättä menisi suoraan parempiin työllistämismahdollisuuksiin sijaisten suhteen -> säästyviä työttömyyskorvauksia. Sitten toisaalta tämä raha palautuisi isolta osin kulutukseen ja investointeihin -> talouden pyörät lähtisivät paremmin pyörimään...
...Toisaalta feministinen malli, jossa entisestään kiristettäisiin työnantajien velvollisuuksia, olisi paljon enemmän pois yksityiseltä sektorilta, jälleen kerran.
Toisaalta, mallini mukaan pyrkisimme kohti "enemmän yhtä suurta riskiä" työllistää nuori nainen tai mies, mutta riski rajoittuisi vapaiden pitoon, ei lisäkustannuksiin niiden osalta. Toisaalta verohelpotukset houkuttelisivat myös sitä suurempipalkkaista... kun se vaikuttaisi sinne marginaaliin...
Eli, yleensä seuraavien ideaalien summana pitäisi hommaa katsoa:
1) pienyrittäjien niskaan ei lisää rasitteita, mieluummin pois
2) naisten ja miesten mahdollisuuksia pitää vanhenpainvapaita paremmaksi
3) naisten ja miesten "työllistymisriskiä" vanhenpainvapaiden osalta samansuuruisemmaksi
4) valtion kannattaisi ainakin laskea, kannattaako vain "velvoitteiden kiristys", koska useat kansantalouden mallit varoittavat myös liiallisesta kireästä kuluasteesta - jo nyt Suomi voi olla tilanteessa, jossa itse asiassa voisi olla koko kansantaloudelle hyvemmäksi ottaakin jotain pois työnantajilta (toisaalta valtio ei siinä sen enempää kokonaisuutena häviä omien työläistensä suhteen).
"Vanhenpainvapaa hoidettava työssäkäyvien osalta tuntuvin verohelpotuksin - esim. 6-8 verovapaata kuukautta äidille/isälle tekisi kummaa, esim. äidille 4 kuukautta verovapaaksi ennen äitiyslomaa, ja isälle vaikkapa yhtä monta kuukautta verovapaaksi isyysloman jälkeen, kun piti isyyslomaa (valtio voisi maksaa ne jo ennalta, ja sitten ottaa huomioon verotuksessa)."
Ehkä olen vielä sen verran unenpöpperössä, että laskuoppini vielä takkuilee, mutta en kyllä mitenkään päin saa noista pelkistä verohelpotuksista kokoon toimeentulon kannalta edes vähimmillään tarvittavaa summaa. Pelkästään parilla verottomalla kuukaudella ei tulla taloudellisesti toimeen perheissä, joissa palkkataso ei ole selkeästi keskivertoa korkeampi.
...sitten niin monta, että pärjää.
Jos nyt yleensä ihminen maksaa 1/3 palkastaan veroa, kuten suomessa liki kaikki, niin elon laskuopin mukaan yhtä vanhempainvapaakuukautta varten (jolloin nettopalkka on 2/3 bruttopalkasta) tarvitaan kaksi verovapaata työkuukautta - jolloin esim. 4 vanhenpainvapaakuukautta varten tarvitaan 8 verovapaata työkuukautta, ja a vot, vanhenpainvapaan pitäjillä on täysi nettopalkkataso.
Yleensähän vanhenpainvapaiden osalta se nettotulotaso on vähän pienempi kuin täysi, tosin.
vaikuttaa vielä marginaalivero, joka on luokkaa 45%-60% "viimeisen" kuukauden palkasta.
Jos tienaan yhtäkkiä 20% vuodessa vähemmän, saan vaan n.10% käteen vähemmän kuin "parempana" vuotena.
Sitten kun otat vielä huomioon mahdolliset säästyneet päivähoitomaksut sekä työmatkakulut.
A`vot, käteen jäävässä euromäärässä ei tullut juuri muutoksia nykyiselläkään systeemillä.
Hullu paljon töitä tekee jne.
Itse jäisin jollekin vanhenpainvapaalle ihan mielelläni tälläkin systeemillä.
Työnantajani vaan paskoisi housuihinsa tälläistä järjestelyä esittäessä. Nyt kun tuntuu normaalin vuosiloman pitäminenkin taas ylivoimaiselta.
Tässä asiassa naisen työnantaja suhtautuisi todennäköisesti asiaan aivan eri tavalla.
Eli tasa-arvon kannalta...
5. Kun mies jättää naisen ja aloittaa elämän toisen naisen kanssa, hän on petturi, kaksinaama ja viittä vaille kypsä kastraatiolle.
Kun nainen jättää miehensä toisen miehen vuoksi, hän "tekee rohkean valinnan".