ja mä pilasin kaiken kun en uskaltanut , entä jos, tää ikävä ei koskaan lopu.
En uskalla etsiä sua käsiini ja kertoa mitä tunnen kun pelkään, että vetäydyn taas jos tuut niin lähelle että pelottaa
Entä jos, mä oon idiootti joka roikkuu jossain joka katosi jo aikaa sitten, mutta jos mä päästän susta lopullisesti irti mä en koskaan saatietää ootko sä se mun toinen puolikas joka mun tän elämän aikana on löydettävä
En uskalla etsiä sua käsiini ja kertoa mitä tunnen kun pelkään, että vetäydyn taas jos tuut niin lähelle että pelottaa
Entä jos, mä oon idiootti joka roikkuu jossain joka katosi jo aikaa sitten, mutta jos mä päästän susta lopullisesti irti mä en koskaan saatietää ootko sä se mun toinen puolikas joka mun tän elämän aikana on löydettävä
Vastaukset 50
Vanhimmat
5 kk mennyt vähän alkaa oleen kiire.
En oo. Nähty jo en ole kiinnostunut puolikkaasta syrämmestäs pidä koko pakkas ilman mua.
Jos noin epäröi silloin voi olla varma ettei o se oikea, oikean tietää ja epäröinnille ei oo sijaa
totta.
Miksi pelkäisit?
kovin hyvä päästään ihmisiä iholle, ja kun alkaa ahistaan otan etäisyyttä ennen kuin itsekään ehdin ajatella...mikä ei oo kovin loogista kun se on se mies jonka iholleni haluaisin..
näkee sun läpi ja tulee lähemmäs vähitellen, ehkä sä voisit kertoa ton sille ja se ei tarvitsis ihmetellä missä mennään, ehkä..
Jos olisit hän, sanoisin että älä soimaa itseäsi. Mutta toivoisin myös että asia ratkeaisi jotenkin jos tuntee ovat molemminpuoliset. Vaikeita nämä joskus ovat..
Kaikkia pelottaa päästää lähelle. Kaikki ei sitä niin hyvin tiedosta. Se vaan on niin että lähellä on helppo huomata että se toinen on epävarma, pelokas ja kelju välillä. Mutta kaikkein pelottavinta on että se toinen huomaa samoja asioita sinussa. Näkee sinut. Ja et voi tietää pitääkö hän näkemästään. Täytyy vain uskaltaa. Sitä elämä on parhaimmillaan. Uskallusta käsi kädessä.
kirjoittaa osuvasti, uskallusta luottaa itseensä ja toiseen, sitä se kai vaatii
Kannattaisi tehdä asialle jotakin irl. Miksi vieraisiin on niin helppo mennä?
Sen oikean luo niin vaivalloista, vaikka asia pitäisi olla päinvastoin.
Tämän ajan, jonka vietän täällä...voisin olla hänen luonaan ja meillä synkkaisi
varmasti tosi hienosti.
Se oikea on liian tärkeä ja pelkää että tunteet ei ole molemminpuolisia tai että loukkaa tai että nolaa itsensä tms. Jonkun randomin kanssa voi olla helpommin kun kumpikaan ei haaveile yhteisestä tulevaisuudesta.
Onko aloittaja mies vai nainen?
Mies tietysti.
Se on naisen mies tuttava tietysti. Tai nainen.
Pilaileva trolli!!
and lost, than never to have loved at all.
Eipähän tarvi sitten vanhana miettiä.
"entä jos?"
Kannattaisko ottaa selvää? Varmaan tärkeitä asioita tällaset..
Sitä ei selvitä täällä, vaan irl. Ota selvää!!!
Tiedätkö onko toinen vapaa? Olen kyllä vapaa toimi, voi nainenkin tehdä alotteen. Minä en enää kolmattakertaa tee.
Millaiset alotteesi on olleet? Jos toinen ei tajunnut? luuli pilaksi tai pilkaksi???
Voihan se olla että luuli. Liika taidettu vaan luulla. Aikaa niistä on.
Saako kysyä kuinka kauan aikaa? ...kun oma juttuni on kans jo aikaa sitten alkanut eikä mee pois
Tosi kauan, ainakin jonkun mittapuun mukaan.
viikko, kuukasi, vuosi -monta vuotta?
No monta vuotta on :D ihan naurattaa vaikka todellisuudessa ei ollenkaan.
jep -kun ei mitään ollut ;) ei mitään konkreettista, mitä voisi muistella tai fantsuilla ;)
Parempi ehkä niin, kun ei niitä alotteita tajuttu...
Ehkä toinen oli varattu siihen aikaan. Kuitenkin. Olinhan minäkin, ennen kuin tein eriskummallisen tajuamattoman aloitteeni, se toki saatto hämmentää.
Niin -voihan se olla et Suomessa on muitakin ihmisiä tässä samassa tilanteessa...kun täällä on varmuudella vaikea sanoa kenestäkään mitään.
Tunnisteet tarvis olla niin kiistattomat, että niistä voisi kukaan olla varma...eikö?
Nytkö paljastu tarpeeks, oleppa hyvä.
No ei -tiedät sen.
Totta. Siks jonkunlainen muu viestimis muoto on hyvä. Tietty jos on tapahtunut ties mitä, voi pelkkä tekstiviesti erinumerosta, mistä ennen koittanut, herättää epäilystä. Tietty kaikelle on olemassa useinmiten ihan hyvät syyt ilman mitään vilunkipeliä.
Mä olen täällä paljastellu vuosien saatossa liikaakin. En tietty 100%, sitä täällä tekee tuskin kukaan.
Kyllä mä vaan niin susta tykkään.
Huomenta fantsuttaa kamalasti, ajattelen sua taas.
Itseasiassa, minullahan on hänen kanssaan toteuttamaton "kahvikutsu".:)
Aiotko toteuttaa sen kahvi kutsun?
Se on hänestä kiinni. Saatan kyllä vielä kerran kysäistä.:)
Minä lähtisin vaikka maailman ääriin, hänen kanssaan.
Vaikeita asioita, todella...!
Käytä yhteisii frendejsä..Metsänpetoja ja Sarumania..
Mut kyllä nää Kontuun takasin löydät jos haluat.
Putsarii
Sitähän ei voi tietää kun ottamalla selvää.
Vuonna kuluneeksi kun erottiin. En ottaisi sinua enää takaisin. Olit itsekäs ja ilkeä ihminen. Teit minulle paljon pahaa. Itse sinä meidän suhteen tuhosit. Et edes pyytänyt tätä anteeksi. Toivottavasti olet elämässäsi saanut maksaa hinnan kaikesta tuskasta mitä minulle aiheutit.
Oon perhonen joka tuskailee paskaa ja tuntee sen olostaan.
Tuttua tekstiä...
Jännä miten samanlaisia tarinoita ihmisillä on.
Ota selvää hänestä, jos se on suinkin jotenkin mahdollista. Muuten se vaivaa sua koko lopun elämäsi, joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Usko pois, kokemusta on.
Kyllä ne suhteet jotka loppuvat epämääräisissä olo suhteissa jäävät kaivelemaan mieltä todella vuosikausiksi mahdollisesti loppuelämäksi . Sen tiedän kyllä oma kohtaisesti . On kuitenkin helppo sanoa että ota selvää kun on kuitenkin sellaisia ihmisiä joista ei saa mitään selvää vaikka kuinka tahtoa olisi
Juuri tuollaiseen käyttäytymiseen törmäsin minut ihastuttaneen naisen kanssa. Välillä lämpimiä katseita ja sitten vetäytymistä lähemmissä tilanteissa. Aika hankalaa tulkita häntä. Olisiko samoja tuntemuksia kuin itselläni vai vetäytyikö hän sen takia, että ei halua olla tekemisissä kanssani. Päädyin tuohon jälkimmäiseen kun en halua loukata häntä.
Silti hän on mielessäni koko ajan vaikka viimeisestä näkemisestä on kulunut jo viisi kuukautta ja vähän ylikin. Koko syksyn olen miettinyt noita kohtaamisiamme ja huomannut, että muistan ne melkein kaikki vaikka niitä on monen vuoden ajalta. Aina nuo kohtaamiset ovat koskettaneet enkä muista juurikaan ketä muita ihmisiä on ollut kulloinkin paikalla.
Jotain poikkeavaa tässä jutussa on. Kyllä tämä ainakin minulle jää loppuelämäksi mieleen vaikka mitään muuta ei tapahtuisikaan. Jotenkin minusta on tuntunut, että hän on se ihminen, joka minun oli tarkoitus tässä elämässä tavata.
Mutta niinkuin joku totesi niin tuntemattoman henkilön kanssa on helppo olla yhteydessä, mutta sitten kun on enemmän tunteita pelissä niin hommasta tulee tosi vaikeaa.
Uuden Vuoden ilta / yö on varmasti hyvää aikaa kertoa tuo hänelle suoraan vaikka puhelimitse.
Tää on sellanen kaappilepakon piiloviesti, joka vannoo Jumalan nimeen ja puhdas hetero on se juttu. Ja sitten tulee vielä kysymys, mitä pitää pohtia että kuinka saada syntinen homo uskomaan omaan sairauteensa. Suuret, rajapintaa jollakin tasolla pyyhkivät yhtenäisyydet täytyy järjellisellä tavalla todentaa, ja häilyväisyydet sitten eritellä vaikka tarvittavilla luonnevioilla.
Ja oliko se homo kuitenkaan sitten homo, vai pettikö vaisto, vai oliko esitys liian röyhkeä, jolloin ihminen ei tuntenut itseään kun luuli jostakin jotakin?Ja mikä on näyryyttä ja mikä ohjaa elämää?
https://www.youtube.com/watch?v=XIRNuEfLlts
Että yksinkertaista, selkeetä asiaa puhuu tämäkin mies!!!
Vaikeneminen kultaa, eikö? Mutta vaikenemisesta -kuka ottaa vastuun ja mikä on ympäristön tulkinta siitä ja missä konteksissa?Sehän on niin että hiljaisuus saa ihmiset toimimaan omien olettamuksiensa kautta. Hiljainen näkee monet puheliaat juuri niin kuin he lähestyvät häntä. Eihän hiljaisuus ole samaa kuin ymmärtämättömyys elämästä ja ihmisistä.