Tämän aamun hesarissa on mielenkiintoinen kirjoitus Vieraskynä-palstalla. Kirjoittaja, Sami Moisio on Turun yliopiston dosentti ja Oulun yliopiston yliassistentti. Kirjoituksessaan hän kritisoi Suomessa harjoitettua aluepolitiikkaa. Kannattaa lukea. Vastaavia ajatuksia on tällä palstalla esittänyt mm. Mielipidepankki.
Ei ole vaikea arvata, että ko. artikkeli saa osakseen kepulaisten täydellisen tyrmäyksen. Kirjoitusta ei tarvitse analysoida mitenkään, riittää, että kirjoitus on julkaistu "Erkon lehdessä" ja että kirjoittaja on "koklip". Mukava ja helppo reitti panna pää hartioita myöden pensaaseen.
Ei ole vaikea arvata, että ko. artikkeli saa osakseen kepulaisten täydellisen tyrmäyksen. Kirjoitusta ei tarvitse analysoida mitenkään, riittää, että kirjoitus on julkaistu "Erkon lehdessä" ja että kirjoittaja on "koklip". Mukava ja helppo reitti panna pää hartioita myöden pensaaseen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Niin, luin tuon minäkin, ja haluan esittää siitä hieman yksityiskohtaisempaa niille, joilla ei ole mahdollisuutta lukea Helsingin Sanomia:
"Aluepolitiikka syö kilpailukykyä", otsikoi siis Sami Moisio (Turun yliopiston poliittisen maantieteen dosentti ja Oulun yliopiston yliassistentti) vieraskynä-kirjoituksensa tämän aamun HS:n pääkirjoitussivun alakerrassa.
Moisio listaa aluksi korkeiden virkamiesten ja elinkeinoelämän edustajien mielipiteitä, joiden mukaan kilpailukykyämme uhkaa vallitseva yhteiskunnallinen hyvinvointimalli, jonka mukaan kehitys tulee ulottaa koko maan alueelle. Näin ollen alueellisesta hyvinvointimallista tulisi luopua, jotta edes pääkaupunkiseutu voisi menestyä globaalissa kilpailussa. Koulutussektorilla voimavaroja tulisi kohdentaa niin, että edes joillakin yliopistoillamme olisi mahdollisuus menestyä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.
Moisio näkyy ajattelevan paljolti samoin. Hän kertaa melko pitkään historiaa, jonka vaikutuksesta nykyinen koko maata tasapuolisesti kehittämään pyrkivä hyvinvointimalli on syntynyt, samoin siihen liittyvä alueellinen puolustusjärjestelmämme. Moisio näkee ajan ja sen myötä kehityksen jättäneen jo taakseen asiat, joilla noita näkemyksiä ja tavoitteita on perusteltu.
Nykyisyyteen siirtyen Moisio toteaa: ”Koska kilpailukyky ymmärretään nyt kyvyksi menestyä globaalissa kvartaalitaloudessa, on alueellisesti suurien ja väestöllisesti pienien maiden pohdittava uudelleen, miten resurssit jaetaan yhteiskunnan eri sektoreilla. Niin tehden alueelliset erot kasvaisivat väistämättä, mutta vastakkainen tie olisi kansantaloudellisesti raskaampi; kyse on siitä, jaetaanko niukkenevia resursseja tasaisesti vai lisääntyviä resursseja epätasaisesti”.
Moision (ja monen muun asiantuntijan) näkemyksen mukaan alueelliseen tasapainoon tähtäävä politiikka siis väistämättä niukentaa kokonaisresursseja, jolloin jaettavaa jää aina vain entistä vähemmän, ja koko maa vähitellen kurjistuu. Keskittävän politiikan eli tulokset olisivat tietenkin päinvastaisia, eli resurssit kasvaisivat, mutta niitä pitäisi jakaa epätasaisesti, jotta ne kasvaisivat edelleen.
Moisio lopettaa: ”Mitä rohkeammin Suomen kansainvälisestä kilpailukyvystä tai yhteiskunnallisesta muutoksesta keskustellaan, sitä pikemmin joudutaan keskustelemaan aluepolitiikasta. Poliitikkojen velvollisuus on nähdä ympäristön muutokset aiemmin kuin kansalaiset ne havaitsevat. Tällöin he myös voivat johtaa kansallisen aluepolitiikan arvoista käytävää keskustelua.”
Ps. Kalevi-pojalle huomauttaisin, että Mielipidepankki on kirjoitellut tästä asiasta ansiokkaasti täällä, mutta olen minäkin muutaman kerran, ja saanut aina Oiva Härkösen nousemaan vastaani niskavillat pystyssä. Kuinka käynee nyt; ehkäpä Oivakin on tullut jo toiselle kannalle?
Olet samaa mieltä asiantuntijan kanssa tästä asiasta. Voinet esittää konkreettisen mallin miten tämä keskittäminen olisi edullisempaa kuin koko tämän yhteiskunnan kehittäminen. Voin sitten esittä oman konkreettisen esimerkin.
Luin saman kirjoituksen. Hyvin mielenkiintoinen juttu. Funtsin sitä erityisesti siltä kannalta, miten yhteiskunnan panostukset bkt:n kasvattamiseksi olisi paras sijoittaa.
Jos kepulaisilla olisi peltoalastaan 20% hyvin itävää maata ja 80% laihaa maata, niin tuskin he kylväisivät siemenviljaansa tasaisesti koko peltoalalle, vaan ottaisivat parhaan tuoton siitä osasta peltoa, missä siemen itää parhaiten.
Tuottamattoman maan muokkaukseen he kyllä panostaisivat, paitsi silloin, kun joku muu kustantaa siemenviljan, kuten nyt kaupunkilaiset palkansaajat ja yrittäjät tekevät maksamalla omista ansioistaan kepukuntien aluetuet.
???
Aarin kokoisen kotipuutarhan verran.
Jos kokoomuslaisilla olisi yrityksistään 20% hyvin kannattavaa ja 80% konkurssikypsää, niin tuskin he laittaisivat rahojaan enää konkurssikypsiin yrityksiin tasaisesti, vaan ottaisivat parhaan tuoton siitä osasta yrityksiä, missä raha tuottaa parhaiten.
Konkurssikypsien yritysten naamiointiin tuottavaksi he kyllä panostaisivat, paitsi silloin, kun joku muu vielä kuittaa menot, kuten nyt kaupunkilaiset palkansaajat sekä muut yrittäjät tekevät maksamalla omista ansioistaan kokoomusyritysten konkurssirikokset.
Viljelihän tekee niin että parantaa sitä 80% pellosta saadakseen siitä yhtä hyvän sadon kuin siitä 20 % alueesta. Onhan se järkeenkäypä asia että ei sitä 80% aluetta kannata jättää heikkotuottoiseksi. Kun se koko alue on hyvässä tuotossa siitä saa 500 % enemmän satoa kuin pelkästään siitä 20 %.
Sinulla on kyllä aika erikoinen kuva näistä asioista.
Paljonko olet huomannut kepukunnissa panostetun muuhun kuin siihen, että aluetukea saataisi lisää valtiolta?
Oletko käynyt katsomassa?
Luulo ei ole tiedon väärti.
Olen itsekin "kyläaktiivi". Eli olen näiden asioiden "ytimessä".
Tästä syystä voinkin sanoa vankkumattomasti että täällä olevat "maaseutu- ja kepuvastaiset" kirjpoitukset ovat enimmäkseen tietämättömyyttä ja usein tarkoituksellista potaskaa.
Pitäisi tutustua asioihin ennen kuin kirjoittelee.
Oletko käynyt katsomassa?
Luulo ei ole tiedon väärti.
Olen itsekin "kyläaktiivi". Eli olen näiden asioiden "ytimessä".
Tästä syystä voinkin sanoa vankkumattomasti että täällä olevat "maaseutu- ja kepuvastaiset" kirjpoitukset ovat enimmäkseen tietämättömyyttä ja usein tarkoituksellista potaskaa.
Pitäisi tutustua asioihin ennen kuin kirjoittelee.
On tämä pirullista, kun ei mene koskaan läpi ensimmäisellä kerralla, ja sitten tulee taas duplikaattina, mutta tulkoon:
Niin, luin tuon minäkin, ja haluan esittää siitä hieman yksityiskohtaisempaa niille, joilla ei ole mahdollisuutta lukea Helsingin Sanomia:
"Aluepolitiikka syö kilpailukykyä", otsikoi siis Sami Moisio (Turun yliopiston poliittisen maantieteen dosentti ja Oulun yliopiston yliassistentti) vieraskynä-kirjoituksensa tämän aamun HS:n pääkirjoitussivun alakerrassa.
Moisio listaa aluksi korkeiden virkamiesten ja elinkeinoelämän edustajien mielipiteitä, joiden mukaan kilpailukykyämme uhkaa vallitseva yhteiskunnallinen hyvinvointimalli, jonka mukaan kehitys tulee ulottaa koko maan alueelle. Näin ollen alueellisesta hyvinvointimallista tulisi luopua, jotta edes pääkaupunkiseutu voisi menestyä globaalissa kilpailussa. Koulutussektorilla voimavaroja tulisi kohdentaa niin, että edes joillakin yliopistoillamme olisi mahdollisuus menestyä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.
Moisio näkyy ajattelevan paljolti samoin. Hän kertaa melko pitkään historiaa, jonka vaikutuksesta nykyinen koko maata tasapuolisesti kehittämään pyrkivä hyvinvointimalli on syntynyt, samoin siihen liittyvä alueellinen puolustusjärjestelmämme. Moisio näkee ajan ja sen myötä kehityksen jättäneen jo taakseen asiat, joilla noita näkemyksiä ja tavoitteita on perusteltu.
Nykyisyyteen siirtyen Moisio toteaa: ”Koska kilpailukyky ymmärretään nyt kyvyksi menestyä globaalissa kvartaalitaloudessa, on alueellisesti suurien ja väestöllisesti pienien maiden pohdittava uudelleen, miten resurssit jaetaan yhteiskunnan eri sektoreilla. Niin tehden alueelliset erot kasvaisivat väistämättä, mutta vastakkainen tie olisi kansantaloudellisesti raskaampi; kyse on siitä, jaetaanko niukkenevia resursseja tasaisesti vai lisääntyviä resursseja epätasaisesti”.
Moision (ja monen muun asiantuntijan) näkemyksen mukaan alueelliseen tasapainoon tähtäävä politiikka siis väistämättä niukentaa kokonaisresursseja, jolloin jaettavaa jää aina vain entistä vähemmän, ja koko maa vähitellen kurjistuu. Keskittävän politiikan eli tulokset olisivat tietenkin päinvastaisia, eli resurssit kasvaisivat, mutta niitä pitäisi jakaa epätasaisesti, jotta ne kasvaisivat edelleen.
Moisio lopettaa: ”Mitä rohkeammin Suomen kansainvälisestä kilpailukyvystä tai yhteiskunnallisesta muutoksesta keskustellaan, sitä pikemmin joudutaan keskustelemaan aluepolitiikasta. Poliitikkojen velvollisuus on nähdä ympäristön muutokset aiemmin kuin kansalaiset ne havaitsevat. Tällöin he myös voivat johtaa kansallisen aluepolitiikan arvoista käytävää keskustelua.”
Ps. Kalevi-pojalle huomauttaisin, että Mielipidepankki on kirjoitellut tästä asiasta ansiokkaasti täällä, mutta olen minäkin muutaman kerran, ja saanut aina Oiva Härkösen nousemaan vastaani niskavillat pystyssä. Kuinka käynee nyt; ehkäpä Oivakin on tullut jo toiselle kannalle?
...älä postaa noita juttujasi moneen kertaan, kyllä se yksi kerta riittää!
...älä postaa noita juttujasi kertaakaan, kertakin on liikaa!
että kilpailukyky paranisi aluepolitiikkaa heikentämällä? Helsingissähän on pääasiassa virastoja ja virkamieskuntaa, joka ei sinänsä tuota mitään. Kenenkä, tai minkä kanssa ne kilpailee?
On järjetön ajatus että, kaikki teollisuus ja tuottava työ pitäisi keskittää Helsingin alueelle.
Pitäisikö myös kaikki isot sikalat ja navetatkin keskittää Helsinkiin?
teurastaa Jouluporsaansa itse, lähialueelta, samalla kun käy hiihtolenkillä!
Samalla hän säästäisi kuljetuskustannuksissa!
Minä nyt kerroin tuossa itseäni viisaampien näkemyksistä. Ei sen puoleen, ettenkö itsekin ajattelisi paljolti samalla lailla, sillä en ihan typerys ole minäkään.
Minä turvaudun jouluporsaissani kuten muussakin ruokahuollossani Pakila-Paloheinä-alueen hyviin kauppoihin, ja on täällä muutama kunnon ruokaravintolakin ihan lähialueella.
Kävin tuossa huitaisemassa talven ensimmäisen hiihtolenkin, vain noin 12 kilometriä hiihtelin, mutta en viitsinyt sen jälkeen ruveta laittamaan kotona ruokaa tässä yhden hengen taloudessani, vaan menin syömään kunnon lounaan Paloheinän golfkentän ravintola Big Horniin, ja nyt rupean laittamaan iltapäiväkahveja täällä kotonani
Wiljamia, Mielipuolilatoa, Kalevipoikaa jne.
En tunne mainittuja, joten en tiedä, olivatko he ladulla. Tuskin he olisivat kuitenkaan minun perässäni pysyneet, tai mistä minä tiedän. Minun perässäni ei nyt kuitenkaan tullut ketään ainakaan kauan, kun jäivät jo taaemmaksi!
Mikäli S. Moisio olisi talousmaantieteen asiantuntija, olisi hänellä edellytyksiä arvioida tätä asiaa. Hän on yksi maamme kymmenistä tuhansista tohtoreista. EU-kuvioista pystyy lukutaitoinen tekemään väitöskirjan joka vuosi. Hän tekee sen klassisen virheen, että hänen tuloksenkäsittelynsä ylittää tiedon/havainnot. S. Moision artikkelin sisällön pystyy jatkossa arvioimaan lukemalla otsakkeen. Otsake on enemmän kuin sisältö ja sisältö on enemmän kuin minkään analyysin pitäisi olla, mikäli halutaan väittää, että kyse on objektiivisuudesta. Yksi Risto E. J. Penttilä, E. Antola, A. Stubb ja graduntekijä J. Vilen lisää.
Mutta suattaa se olla toisinnii. Tosi on, että aluepolitiikkaan kriitisesti suhtautuvia tutkimuksia on paljon. Niitä on kuitenkin vaikea tyrmätä asia-argumenteilla. Tosiasia on myös, että päinvastaisia väitöskirjoja tai yleensä tieteellisiä tutkimuksia, jotka osoittaisivat harjoitetun aluepolitiikan olleen taloudellinen menestystarina ja nostaneen maamme aivan erinomaiseen kukoistukseen verrattuna muihin maihin, ei tahdo löytyä.
Selitys ei voi olla pelkästään se, että kaikki maamme lukuisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten oppituolit olisivat koklipien/erkkolaisten hallussa.
Minä olen aina perustellut mielipiteeni. Olen myös monesti perustellut sen, että aluepolitiikka ja sitä tietä maan kaikkien voimavarojen käyttöönotto on kansakunnalle paljon edullisempaa kuin keskittäminen.
Lipponen yritti sitä keskittämistä erityisesti Helsingin seudulle ja siitä seurasi: korkeasuhdanteen tuomat voimakkaasti nousseet verotulot hukkuivat tuohon puuhasteluun, sillä tänne piti rakentaa uutta infraa tänne houkutelluille yrityksille ja väelle, asunnot ja palvelut piti myös rakentaa verovaroin. Toisaalta liian nopea muuttoliiki kurjisti muuttotappioalueita. Niinpä sinne jouduttiin toimittamaan valtion ja Helsingin
seudun kuntien varoja, jotta olisi voitu antaa perustuslain takaamat vähimmäispalvelut sinne vielä jääneelle vähäväkiselle väelle. Samanaikaisesti maakuntiin jäi vajaakäytölle jo rakennettua infraa, asuntoja ja palveluja.
Maan tasapainoinen kehittäminen ja maakuntien keskuksissa ja niitä ympäröivissä työssäkäyntialueilla olevat aineelliset ja henkiset voimavarat tulee pitää käytössä on juuri meidän Helsingin seudun asukkaiden etu.
Nykyisen teknologian ja tietoliikenteen oloissa tuotanto-, hallinto- sekä tutkimus- ja kehitystoiminnot eivät ole riippuvaisia maantieteelisestä paikasta maan sisällä. Tärkeämpää on se, missä on jo valmiina koulutettua työvoimaa, palveluja ja asuntoja ja ifrastruktuuria.
Uusi hallitus onkin lopettanut Erkon lehdistön tukeman koklipiläisen keskittämispolitiikan. Maa on alkanut tasapainottua sekä sosiaalisesti että alueellisesti.
Olet toki yleensä perustellut näkemyksiäsi, mitä monet kepulaiset eivät tee, mutta perustelusi tuppaavat kuitenkin jäämään vaillinaisiksi ja paljon jää "ilmaan". Kuten esimerkiksi näkemyksesi tuosta Erkon lehdistön vihamielisyydestä Keskustaa ja Matti Vanhasta kohtaan. Onko se mielestäsi ihan perusteetonta? Mitkä olisivat Erkon motiivit? Olen kysellyt näitä ennenkin, mutta tyydyttävää vastausta et ole antanut.
Kerronko miksi en saa Sinulta kunnon vastausta? No, siksi, että itsekin hyvin tiedät, että Erkko puhuu viisaita, ja hänellä ei ole mitään syytä, perustetta, motiivia puhua muuta kuin tuoda julki todeksi näkemäänsä ja sen maallemme vahingolliseksi ymmärtämäänsä.
Eikö olekin näin, Oiva? Osoita miehekästä suoraselkäisyyttä ja sano: niinhän se oikeasti on!
Olen lukemattomia kertoja perustellut, miksi teidän koklipien ja joukkoon kuuluvan Erkon motiivit hyökätä kepua ja tällä kertaa Vanhasta vastaan ovat perusteettomia.
Erkon motiivi hyökkäilyyn kepua vastaan on vain siinä, ettei hänkään ole vielä päässyt (tuskin vanha mies koskaan pääseekään) yli siitä, että Kepu voitti viime vaalit ja pudotti Erkon lemmikin Lipposen vallasta.
>> Erkon motiivi hyökkäilyyn kepua vastaan on vain siinä, ettei hänkään ole vielä päässyt (tuskin vanha mies koskaan pääseekään) yli siitä, että Kepu voitti viime vaalit ja pudotti Erkon lemmikin Lipposen vallasta.
... että Erkko on 10 vuotta kaikella mediavallallaan tukenut maalleemme vahingollista kokdem-politiikkaa. Se on säälittävä tosiasia. Onneksemme nykyhallitus on kääntänyt kurssin ja Erkko joutuu vain narisemaan.
>> Onneksemme nykyhallitus on kääntänyt kurssin ja Erkko joutuu vain narisemaan.
jatkuu. On se niin väärin, kun pitää (pienen) raharikkaiden joukon alkaa valehtelemaan tavallisille kansalaisille että, "maalaiset vie teidän rahanne, mutta kun äänestätte herrojen puolueita niin me hävitämme koko maatalouden ja kaiken muunkin pienyritystoiminnan Suomesta,
(semmoisen mistä ei osinkoja jaeta),
niin sitten se elämä iloksi muuttuu!
"rajamäki st" 013
... tulivat jo 60-luvun lopulla Kekkosen tukijaksi. Minä olen joskus kirjoittanutkin, että Erkko aikanaan asettuu valtaapitävien puolelle. Kekkosta hän vastusti runsaan 10 vuotta. Mutta kun huomasi maailman ympärillään kannattavan Kekkosta, oi hänenkin pakko taipua.
Koivistoon Hesari suhtautui aluksi penseästi, mutta pian suuren kansansuosion mukana lehden lija muuttui.
Ahtisaarta lehti tuki heti alusta lähtien, oli tarkoitus estää Sorsan pääsy sossujen ehdokkaaksi.
Lipposta lehti alkoi hyysätä osana tuota Ahtisaari-projektia. Ei ole vieläkään päässyt Lipposesta eroon. Mutta kun huomaa, että Vanhasen suuri kansansuosio jatkuu ja Lipponen unohdetaan, kääntää Erkko pian kelkkansa.
Valtakunnallinen lehti hakeutuu oman menekkinsä varmistaakseen ennenpitkää vallassa olevien tukijaksi.
>> Valtakunnallinen lehti hakeutuu oman menekkinsä varmistaakseen ennenpitkää vallassa olevien tukijaksi
Tulihan se Lipponen sieltä. Ihan kuin hän olisi keksinyt koko aluepolitiikan ja vain teidän kepujen kiusaksi pitänyt myös oman vaalipiirinsä puolta edes joskus.
Se nyt vaan on niin, että varmin tapa tuhlata resursseja ja hidastaa kehittymisen mahdollisuuksia on pitää kynsin hampain nykyisestä aluepoliittisesta ajattelusta ja kuntarakenteesta.
Muuten olen sitä mieltä, että Moision kirjoituksessa oli matkassa myös ripaus turhaa innokkuutta, mutta oikeaan suuntaan siinä ymmärrettiin katsoa.
Aluepolitiikka on resurssien haaskaamista.
Esimerkkinä mm. korkeakoulujen ripottelu ympäri maata. Viiden miljoonan ihmisen kansakunnalla yliopistokoulutus pitäisi keskittää. Esimerkiksi tekniikan korkeinta opetusta ei kannattaisi antaa muualla kuin Otaniemessä ja Tampereella. Yliopistoja on myös ripoteltu minne sattuu. Se syö sekä henkilöstö että laitteistoresursseja.
Valtion hallinnon laitokset, joita Keskustan toimesta on ripoteltu minne sattuu, eivät onnistu saamaan pätevää henkilökuntaa.
Ilmeisesti Keskusta tähtää Suomen ja suomalaisten yhdenvertaiseen kurjistamiseen. Se takaa Keskustalle takuuvarman kannatuspohjan, mutta on kansakunnalle onnettomuudeksi.
Kun L. Stanford perusti Stanfordin, väitettiin, että yliopistoja on jo riittävästi. Hän selitti, että niitä ei ole koskaan liikaa.
Tiedeyhteisö on virtuaalinen ja verkostoituva. Periferia on aivan yhtä hyvä ympäristö kuin keskus. Yksi asia, joka mielestäni Suomessa unohtuu, on yksilö. Huolimatta tiimistä ja verkostosta, vain yksilö luo. Toinen ongelma on liiallinen fyysisen infrastruktuurin rakentaminen, kun tarvitaan ennenkaikkea ihmisiä. Kolmas ongelma on melkein sukupuuttoon kuolemassa ollut eurooppalainen tapa tehdä tiedettä.
Suurin ongelma on tieteellisen eliitin puute, eikä sitä todellakaan luoda nimittelemällä lokaaleja huippuyksiköitä. Tieteellinen eliitti tarvitaan, että osataan poimia lahjakkuudet ja tärkeät tulokset. Suomalainen eliitti oli mukana poliittisten päätöksentekijöiden kanssa vaatimassa raporttien tekemistä nollatuloksista.
Kun kaikki keskitetään yhteen paikkaan ja luodaan erilaisia tiedemonopleja niin voidaan olla varmoja, että minkäänlaista turhaa kilpailua eri tiedeyhteisöjen kesken ei tapahdu. Kaikki tutkimus tulee olemaan vain yhtä suurta menestystä, kun tutkijoiden ei enää tarvitse kilpailla tuloksista vaan kehua toistensa töitä tutkimusrahojen varmistamiseksi.
Mitäpä jos keskitettäisiin muutenkin kaikki tutkimus yhdysvaltoihin, koska heillä on siihen paljon suuremmat mhdollisuudet muutenkin. Ostaisimme vain heiltä aina tarvittaessa muutaman tutkimuksen käypään hintaan.
Tai toisaalta mitä me oikeastaan niitäkään ostaisimme. Teettäisimme vaan heillä tutkimuksen mahdollisesti tuomat hyödykkeetkin ja ostaisimme NE käypään hintaan tänne.
Mistäs se Nokia nyt syntyikään miksi emme jo ajoissa myyneet sitä yhdysvaltoihin, jossa asian päälle aletaan vasta pikkuhiljaa ymmärtämään?