Helluntailaisuus luterilaisesta näkökulmasta?

-50 luvulla kun kirkon ihmisiä alkoi kääntymään helluntailaisuuteen, eli halusivat liittyä helluntaiseurakuntaan, ajettiin he pois kirkosta. Kirkko ei hyväksynyt helluntailaisuutta ja useat perheet erotettiin kirkosta, vain rippikoulun käyneet lapset sai jäädä jos he halusivat. Hautapaikaksi osoitettiin näille "luopioille" kiviaidan vierus jossa oli muutkin "ei toivotut ihmiset".

Uskonnonvapaus on säädetty Suomessa 1922. Helluntailaisuuteen liittyneiden syrjintäkokemukset ovat yksittäisten henkilöiden subjektiivisia kokemuksia, samoin kuin ettei saanut hautapaikka hautausmaalta. Tässä keskustelussa on liikaa yksipuolista tulkinnallisuutta, jotta se voisi yleisemmin kiinnostaa.

Keskustelin taannoin jo eläkkeelle jääneen kansakouluopettajan kanssa elämän suurista kysymyksistä. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että kastamattomissa ihmisissä asustaa demoneja. Tätä hän oli aikanaan sanonut myös työtovereilleen.

Olen vakuuttunut, että tieteellisen koulutuksen saanut henkilö kykenee tekemään objektiivisia havaintoja ja niistä oikeansuuntaisia johtopäätöksiä.

Tosin siinä vaiheessa kun paikallinen pappi kertoi harjoittavansa eksorkismia apunaan erään pikkukoulun rehtori, aloin tuntea aiheen epämiellyttäväksi..

Itsestäni en toki ole huolissani, onhan minulla kaksinkertainen suojaus perkelettä ja hänen tekojaan vastaan.

Isossa Kirjassa oli ainakin aikoinaan 'kampuspastorin' nimekkeellä toimiva työntekijä, joka oli nainen, niin että kait helluntalaiset naispappeuden hyväksyvät.
en kyllä tiedä miten perustelevat asian. Yleensä sanotaan, että helluntailaiset perustelevat toimensa Raamatulla.

Helluntaiherätyksessä on ollut voimakas painotus, että pastorin tulee olla mies. Samoin seurakuntaa johtavaan vanhimmistoon ovat päässeet vain miehet. Kuitenkin liikkeessä on ollut voimakas naisevankelistojen perinne. Tällä hetkellä naisen asema on helluntaliikkeessä murroksessa ja naisia on lisääntyvässä määrin erityisesti nuorisopastoreina.

Helluntaiseurakuntien suhde homoseksuaalisuuteen on jyrkän kielteinen: homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä, joka johtaa helvettiin.

Helluntailaisten yhteisöissä ei ole todellista uskonnon- ja mielipiteenvapautta, koska näiden vapauksien käyttäminen eroamalla yhteisöstä tai esittämällä kritiikkiä oppeja kohtaan johtaa vakaviin seuraamuksiin läheisten ihmissuhteiden kannalta. Vaikka helluntaiseurakunnat tunnustavat hengellistä väkivaltaa esiintyvän, heillä on vähän ymmärrystä niitä kohtaan, jotka valitsevatkin erilaisen tien.

Helluntaiseurakuntaa liitytään kasteen kautta. Ensin tunnustetaan oma usko seurakunnan edessä ja vasta sen jälkeen toimitetaan kaste. Vauvakastetta ei tunnusteta, vaan kasteella on käytävä nimenomaan uskonratkaisun jälkeen.

Suomessa helluntaiseurakunnilla on erityisesti nuorten evankeliointiin liittyvää toimintaa, esimerkiksi teetupabussit, joissa tarjoillaan teetä ja juttuseuraa.

Helluntailaisilla on kansainvälinen lähetys- ja kehitysyhteistyötä tekevä järjestö Fida International. Fida on yksi merkittävimpiä ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroja saavista järjestöistä Suomessa.

Helluntailaisilla on joitakin jyrkkiä sääntöjä, joiden rikkojia ei katsota yhteisössä hyvällä. Seurakunnissa ei hyväksytä esiaviollista seksiä, avosuhdetta eikä yksiavioisesta heteroseksuaalisuudesta poikkeavaa käytöstä. Samoin suhde alkoholiin on usein kielteinen ja absolutismia kannatetaan.

Aloittajalle:

Helluntaiseurakunnilla ei ainakaan vielä 80 -luvulla muistaakseni ollut mitään yhteistä oppia/tunnustusta, johon kaikki olisivat sitoutuneet, vaan periaatteessa jokainen Helluntaiseurakunta oli itsenäinen opin ja uskon suhteen. Pienissä ja maaseutumaisissa seurakunnissa on aina ollut konservatiivisempaa väkeä ja opetusta verrattuna isojen kaupunkien seurakuntiin. En osaa sanoa onko Helluntaiseurakunnilla jo nykyään joku yhteinen uskontunnustus.

Otsikossasi pyydät arvioimaan helluntailaisuutta suhteessa luterilaisuuteen. Kirkkojen viralliset kannanotot löytänet joistain julkaistuista oppikeskusteluista sillä sellaisia neuvotteluja kirkon ja helluntailaisuuden välillä on aikojen kuluessa käyty paljonkin.

Jos olet kiinnostunut siitä miten perinteisen luterilaisuuden ja ev.lut. tunnustuksen näkökulmasta helluntailaisuudesta ajatellaan niin kerron sen mitä ymmärrän:

Tunnustuskirjojemme mukaan seurakunnan ykseyteen riittää sama oppi evankeliumista ja sama käsitys saarnavirasta sekä sakramenteista. Näin ollen esim. kastekäsitys on tekijä joka erottaa luterilaiset uskovat helluntailaisista uskovista niin ettei ehtoollisyhteys ole mahdollista eikä kokoontuminen saman katon alle ole hyväksi kenellekään. Monia muitakin syviä opillisia eroja on, mutta nämä kaksi em. ovat ne tärkeimmät.

Itsellä on jonkin verran tietoa ja omakohtaista kokemustakin, koska olen istunut jonkin verran kuulemassa helluntailaista opetusta ja keskustellut monien helluntailaisystävienkin kanssa perusteellisesti. Käsitykseni on muodostunut tältä pohjalta.

Helluntailaisuudessa on esim. Raamatun tutkimisen perinne aika ohutta ja usein asioita perustellaankin saarnoissa "Hengen ilmoituksella" eikä niinkään Jumalan sanalla. Pyhän Hengen toiminnan korostaminen raamatullisuuden kustannuksella on joissain kohdissa johtanut liberalisoitumiseen, mistä naispappeuden hyväksyminen paikoin on oiva esimerkki.

Koska helluntailaisilla ei perinteisesti ole korostettu oikeaa oppia tärkeänä, vaan pikemminkin uskon eläväisyyttä ja Hengen toimintaa niin helluntailaisten keskuudessa onkin melkoista kirjoa monissa opinkysymyksissä. Tämäkin kertoo osaltaan ohuesta Raamatun asemasta helluntaiuskossa.

Tätä kaikkea ei kuitenkaan pidä yleistää koskemaan automaattisesti kaikkia helluntailaisia. Tunnen heidän joukostaan monia hartaita ja armoon perustautuvia uskovaisia. Valitettavasti he eivät näe uskonsa oppien johtavan lakihenkisyyteen ja pinnalliseen käsitykseen Jumalan armosta, koska helluntailaisuudessa ei

Raamatun asema ole koskaan ollut kovin keskeinen niin siitä johtuu myös tiettyä sekaoppisuutta. Vaikka helluntailaisten uskovaisuutta ei pidä kenenkään mennä kieltämään, niin surulla on sanottava etten voi suositella kenellekään liittymistä helluntaiseurakuntaan sen edustamien väärien ja Raamatunvastaisten oppien vuoksi. Toisissa seurakunnissa esim. suhtaudutaan jyrkän kielteisesti menestysyeologiaan ja amerikkalaiseen äärihurmoskarismaattisuuteen, kun taas toisissa niitä kutsutaan puhujiksi. Voisi vähän pelkistäen todeta että mitä voimakkaampi karismaattisuuden korostus, sitä sairastuttavampi hengellinen yhteisö.'


Ennusteeni on, että Helluntaiseurakunnat tulevat liberalisoitumaan entisestään jos Raamattu ei saa liikkeessä vahvempaa sijaa. Sillin käy niin, että Helluntailiike pirstoutuu yhä useampaan pieneen osaseen joilla kullakin on kovin poikkeavat opit toisiinsa nähden.

Luterilainen ja helluntailainen käsitys ehtoollisesta –
yhteenvetoa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen helluntaiherätyksen
neuvottelukunnan keskusteluista 2.11.2010 ja 7.3.2011

http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/215E302C60D9F6FAC225773000452F61/$FILE/Yhteenvetoa ehtoolliskeskusteluista 2010-11.pdf

>>>>>>>>>Naispappeuden helluntailaiset hyväksyvät, eikö? Perustelevatko he naispappeuden raamatullisesti?